Kyllä töitä tekevälle riittää

Paljastettuani jääväkseni työttömäksi syys-lokakuun vaihteeksi, monet tilanteeni huomanneet totesivat minulle näin LinkedInin työnhakupostaukseni nähtyään. Muita vastaavanlaisia kliseitä ovat muun muassa sellaiset toteamat kuin ”uusi työpaikka löytyy hetkessä” ja ”kyllä hyville tyypeille löytyy aina hommia”.

Työnhaku on raakaa bisnestä

Töitä varmaankin olisi löytynyt helpostikin, mutta mistäpä löydät sellaisen tarjoajan, joka olisi tästä valmis maksamaan? Tiedän, että kukaan näitä sanontoja käyttävä ei tarkoita pahaa, mutta tiesin itse jo aiemmista kokemuksista, että vaikka työkokemusta ja käytännön saavutuksia oli kertynyt jälleen edellisen työntekoputken aikana valtavasti, niin uusi paikka tulisi olemaan jälleen kiven alla. En ollut väärässä.

Olen työskennellyt markkinoinnin ja viestinnän asiantuntijatehtävissä nyt reilun kuuden vuoden ajan ja joutunut sinä aikana myös työnhaun eteen yhteensä kolmeen eri otteeseen ja tiedän, kuinka raadollinen tämän alan työllisyystilanne tälläkin hetkellä on. Haastava taloudellinen tilanne on iskenyt kovaa mm. mainos- ja markkinointitoimistoihin, mikä kiihdyttää jo ennestään vahvaa kilpailua entisestään.

Olen itse sen verran rutinoitunut viestijä, että menestyn yleensä erittäin hyvin hakuvaiheen ensimmäisessä vaiheessa, jossa potentiaaliselle työnantajalle lähetetään sekä ansioluettelo että kustomoitu hakemuskirje. Seuloudun yleensä kymmenien tai jopa satojen hakijoiden joukosta top kymmeneen tai top viiteen, jotka kutsutaan myös ensimmäiselle haastattelukierrokselle. Vielä tässä vaiheessa ei varsinaisesti erotella jyviä akanoista, sillä rekrytoijien viesti on ollut selvä: vaikka hakijamäärät ovatkin suuria, niin valtaosa näistä on toimeen täysin sopimattomia. Mikäli yritys hakee esimerkiksi tuloksellista markkinointiammattilaista, niin asenteella, jossa ”markkinointi on kivaa ja mielenkiintoista”, ei pitkälle pötkitä.

Ensimmäinen haastattelukierros on se, jossa kilpailu oikeasti muodostuu kovasti. Olen käynyt näitä syksyn aikana pitkälti yli kymmenen kappaletta ja olen oikeastaan jo pudonnut laskuista määrän osalta. Olen tehnyt haastatteluja varten ihan valtavan määrän työtä tutustumalla yrityksiin sekä treenaamalla yleisimpiin kysymyksiin. Onnekseni olen persoonana sellainen, että en oikein osaa jännittää haastattelutilanteita, vaikka muuten hieman jännittäjätyyppiä olenkin. Otin myös heti työnhaun alussa työnhakuun sellaisen asenteen, että minulle riittää se, kun teen oman parhaani.

Koen onnistuneeni kaikissa käymissäni haastatteluissa hyvän ja erinomaisen arvosanan välillä. Yhdessäkään haastattelussa en ole joutunut pohtimaan vastauksia, vaan olen pystynyt suoriutumaan todella luonnollisesti. Olen myös saanut paljon kiitosta itse yritykselle esittämistäni kysymyksistä sekä siitä, miten hyvin olen pystynyt tuomaan esiin käytännön saavutuksiani alalta.

Lopputulema hakuprosesseissa on kuitenkin ollut lähes poikkeuksetta se, että aina on löytynyt muutama kappale sopivampia hakijoita, joten tieni on tyssännyt valtaosin tähän vaiheeseen. Olen pohtinut asiaa todella paljon ja monelta eri kantilta. Tullut jopa sellaiseen lopputulemaan, että omalla kohdallani isoin kompastuskivi on ulkonäkö: en ole mieheksi erityisen komea enkä myöskään hymyile nätisti. Olen pikemminkin kivikasvoinen ja annan saavutusten puhua persoonani sijaan puolestani.

Tämäkin on asia, jota olen pyrkinyt kehittämään hakuprosessien edetessä ja tuonut mm. esiin sen, että voin vaikuttaa tässä haun vaiheessa vielä hieman etäiseltä, mutta työyhteisöön sisään päästyäni olen sitten ollut huomattavasti vapautuneempi sekä ennen kaikkea pidetty ja arvostettu työyhteisön jäsen (pitää muuten paikkansa).

Lopputulema

Vaikka työnhaku onkin haastavaa, olen jaksanut luottaa itseeni ja pyrkinyt pysymään positiivisena. Otin heti lokakuun alussa selkeän tavoitteen, jossa päätin, että haen määrällisesti vähintään viittä kiinnostavaa työpaikkaa viikossa. Aloitin lisäksi kuun aikana tekemään maksutonta markkinointikonsultointia tällaista palvelua kaipaaville pienyrityksille ja startupeille. Olen lisäksi jatkuvasti kehittänyt omia hakumenetelmiäni ja vaikka olenkin viestinnän parissa jo vanha koira, niin voin sanoa oppineeni paljon uusia temppuja. Esimerkiksi lokakuun puolivälissä lähettämäni hakemukset olivat jo aivan eri tasoa kuin ne, joita laitoin menemään elokuussa.

Oma työnhakuni tuli onnelliseen päätökseen marraskuun alussa, kun sain vihdoin unelmieni työpaikan espoolaisessa markkinointitoimistossa. En mielestäni onnistunut kyseisessä työhaastattelussa kovinkaan hyvin ja en uskonut tämän olevan kovinkaan hyvä yhdistelmä sen kanssa, että en omaa vielä ollenkaan varsinaista kokemusta asiakaskonsultaatiossa työskentelystä.

Sain kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin puhelun, jossa yrityksen rekrytoija ilmoitti, että vaikka he eivät voikaan palkata minua suoraan hakemaani tehtävään, niin persoonani, osaamiseni sekä ennen kaikkea potentiaalini tekivät kolmeen haastattelijaan sellaisen vaikutuksen, että he haluaisivat ehdottomasti tarjota minulle paikkaa yhtenä yrityksen asiantuntijoista.

Pienien neuvotteluiden jälkeen pääsimme hyvään yhteisymmärrykseen ja nimet alle myös työsopimukseen. Uudet haasteet odottavat minua tulevalla viikolla ja en oikeastaan voisi olla enemmän innoissani.

Päätin kirjoittaa tämän tekstin ihan siitä syystä, että saisin omalta osaltani tuotua hieman esiin sitä, miten vaikeaa työllistyminen voi olla, vaikka olisit kuinka motivoitunut, meritoitunut sekä osaava työnhakija. Joillain aloilla kilpailu työpaikoista on aivan äärimmäisen kovaa ja moni työnhakija ei löydä uutta työpaikkaa, vaikka halua olisi kuinka paljon. Töitä ei aina löydy tekevälle eikä myöskään hyville tyypeille.