Työntekijän oikeudet – onko niitä?

Minulla on ollut työelämässä haastavaa viimeisen viiden vuoden ajan. En ole koskaan kokenut itseäni millään tavoin haastavaksi persoonaksi ja olen jopa monessa asiassa tyytynyt hyvin vähään. Niin pitkään kuin saan työstäni kohtuullisen korvauksen ja inhimillistä kohtelua, olen ollut tyytyväinen.

Ehkä juuri ”kiltin ja pyyteettömän” persoonani vuoksi olenkin joutunut työelämässä usein haastaviin tilanteisiin. Sellaisiinkin tilanteisiin, joissa olen joutunut hakemaan apua liittoni asianajajilta. Ikäväkseni olen kuitenkin huomannut, että vaikka lain silmissä säännöt voivat olla selvät, niin todellisuudessa tilanne voi olla hyvinkin toisenlainen. Viimeisen reilun kahden vuoden ajalta minulla on kaksi esimerkkiä.

Työntekijän työnkuvaa ja vastuualueita saa muuttaa ilman neuvotteluiden tarvetta

Olin eräässä aiemmassa työpaikassani kärsinyt uupumuksen oireista yli kahden vuoden ajan. Oireeni johtuivat käytännössä kolmesta erillisestä seikasta: toimialan haastavasta tilanteesta, työtaakan määrästä sekä töiden huonosta organisoinnista.

Silloisella työnantajallani oli mm. tapana ajoittaa kaikki työntekoon liittyvät yhteydenotot ajalle, jolloin en ollut töissä, eli käytännössä viikolla ilta-aikaan sekä viikonlopuille. En halunnut tehdä aiheesta sen kummempaa numeroa, vaan hoidin asian niin, että vastasin yhteydenottoihin vasta taas töissä ollessani. Sain lisäksi työnantajaltani jatkuvasti painetta hoitaa sellaisia asioita, jotka eivät olleet millään tavoin liitoksessa siihen toimenkuvaan, johon olin palkattu.

Isompiin ongelmiin ajauduin siinä vaiheessa, kun uskalsin viimein kertoa asioista rehellisesti työnantajalle ja todeta, että työtaakka painaa ja että tarvitsen oikeasti apua eri vastuualueiden hoitamiseen. Työnantajan edustajat olivat etätapaamisessa ymmärtävinään ja kertoivat olevansa asioista kanssani samoilla linjoilla.

Paria päivää myöhemmin sain kuitenkin toiselta esihenkilöltäni uhkaavanlaisen puhelun todettuani erään työtehtävän kohdalla tiedustellessani, miksi nämä tehtävät allokoidaan edelleen minulle, vaikka olimmekin jo sopineet toisin. Työnantaja totesi vain kylmästi, että jos et hoida jatkossakin, niin laitetaan tekijä vaihtoon.

Tiedustelin asiasta kirjallisesti toiselta esihenkilöltäni, jota seurasi melkoinen valheiden ja syytösten vyyhti, joka koostui mm. väitteistä siitä, että olimme vajaat kaksi vuotta sopineet sanallisesti, että nämä tehtävät kuuluvat jatkossa minulle, kun työpaikasta oli potkittu pihalle tekijä, joka oli hoitanut kyseisiä vastuualueita. Sain lisäksi syytteitä siitä, että keskityn omiin vastuualueisiini kuuluviin asioihin vain henkilökohtaista menestymistä ajatellen.

Laki sanoo tällaisista tapauksista kutakuinkin niin, että mikäli yksittäisen työntekijän toimenkuvaa halutaan muuttaa, tulee tällaisissa tapauksissa käydä viralliset neuvottelut, joissa mm. työsopimuksen sisältö ja palkkaus katsotaan uudestaan.

Tiedustelin asiasta oman ammattiliittoni asianajajalta, joka totesi, että varsin yleinen käytäntö pienissä organisaatioissa ja että mitään ei käytännössä ole tehtävissä.

Kyseisen vuoden loppuvuodesta minua kohtasi onni ja jäin toista kertaa lomautetuksi ja löysin pian tämän jälkeen uuden työpaikan, johon pääsin siirtymään ilman irtisanoutumisaikaa.

Loppupalkan maksamisessa oli vielä omat ongelmansa, kun olin tehnyt aiempaan työpaikkaan noin puolentoista kuukauden ajan töitä ilman työsopimusta. Nämä työtunnit oli otettu talteen ja luvattu korvata heti kun tilanne sallii. Loppupalkkani oli ensinnäkin myöhässä ja kun muistutin, että nämä aiemmin korvattavaksi luvatut tunnit tulee korvata samassa yhteydessä, totesi työnantaja, että on heidän päätettävänään, korvataanko tällaiset työtunnit. Samaan syssyyn hän kyseenalaisti koko työntekoni, koska olin kuulemma reagoinut voimakkaasti pyyntöön työtuntiraportin toimittamisesta kuun lopulla. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa ja olin toimittanut työnantajalleni yli 4 tuhatta sisältäneet koosteet työtunneista ja kunkin toimenpiteen tarkoituksesta kahden edellisen kuun osalta.

Uhkaus liiton lakiasiantuntijoilla tepsi ja loppupalkka maksettiin.

Työsopimuksia saa ketjuttaa valheen varjolla

Toinen negatiivinen kokemukseni ajoittuu myöhempään aikaan. Minut oli palkattu erääseen työpaikkaan äitiysloman sijaiseksi ja työsopimustani jatkettu pätkittäin 3-6 kuukauden jaksoissa jo pidemmän aikaa. Jossain vaiheessa paljastui, ettei edeltäjäni tule koskaan palaamaan kyseiseen paikkaan, jolloin mitään estettä vakituisen sopimuksen tekemiseen ei enää ollut olemassa. Vai oliko? Kyseisen työpaikan uuden toimitusjohtajan mielestä oli.

Laki sanoo sopimusten ketjuttamisesta seuraavaa:

Määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen tarkoittaa, että työnantaja solmii työntekijän kanssa samaa työtä koskevia useita määräaikaisia työsopimuksia peräkkäin. Työsopimusten ketjuttaminen ei lähtökohtaisesti ole lainvastaista, jos jokaiselle yksittäiselle sopimukselle on perusteltu syy eikä työnantajalla ole pysyvää työvoiman tarvetta. Jos ketjussa on yksikin sopimus, jolle ei ole ollut perusteltua syytä, on työsuhdetta pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Aiempia sopimuksiani oli siis perusteltua ketjuttaa edeltävän työntekijän mahdollisen paluun vuoksi, mutta nyt estettä ei enää pitäisi olla.

Yritimme koko silloisen sekä työtiimini että HR-vastaavan toimesta tivata tietoa siitä, miksi sopimustani ei vakinaistettaisi. Emme kuitenkaan saaneet minkäänlaista vastausta toimitusjohtajan toimesta. Sain vielä kyseisessä työpaikassa 3 kk jatkopestin erään pitkäaikaisen työntekijän pitämän palopuheen ansiosta. Tätä perusteltiin työnantajan käden ojennuksena, mutta tosiasiassa työnantaja tarvitsi jonkun hoitamaan kolmen henkilön työtehtävät kesälomakauden aikana. Suostuin sopimukseen pitkän harkinnan jälkeen, koska elimme tuolloin keskikesää ja tyhjän päälle jääminen suhteellisen ison asuntolainan kera ei houkutellut.

Sain napin otsaan viimein loppukesästä, kun toimitusjohtaja kävi ensin jututtamassa minua tiimin asioihin liittyen, jonka jälkeen HR-vastaava kävi toteamassa, ettei minulle tarjota enää jatkoa. Edelliseen pätkäsopimukseeni oli kirjattu ehto, että jatkostani käydään vielä erilliset neuvottelut kyseisen vuoden elokuun aikana, mutta näitä neuvotteluita ei koskaan käyty.

Sain heti seuraavana päivänä kaksi viikkoa sairaslomaa – ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana.

Olin tapauksestani yhteydessä ammattiliiton asianajajiin, koska tilanne vaikutti täysin selvältä: sopimuksien jatkuva ketjuttaminen osoitti selvästi, että työnantajan tarve työvoimalle oli jatkuvaa ja sopimusten ketjuttaminen oli tällöin laitonta.

Vaan eipä ollutkaan, koska työnantajan vastine sisälsi pitkän listan keksittyjä asioita mm. työtehtävieni ulkoistamisesta, jota ei koskaan tosiasiassa tapahtunut. Reilua puolta vuotta myöhemmin kyseinen työnantaja laittoi entisen pestini taas avoimeen hakuun.

Tällaisessakaan tapauksessa työntekijällä ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Työnantaja on hoitanut asiat ihan päin prinkkalaa, mutta laki on jälleen kerran työnantajan puolella.

Tämä antaa myös mille tahansa työnantajlle mahdollisuuden menetellä samalla tavalla vastaavassa tilanteessa. Työnantajalle riittää yksinkertainen valhe siitä, että määräaikaisen työntekijän työtehtävät ulkoistetaan. Puoli vuotta myöhemmin saa palkata tilalle uuden narrin, ilman minkäänlaisia seuraamuksia.

Huonosta työpaikasta pääseminen on onnenpotku

Olen ollut työelämässä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä haastavia asiantuntijatehtäviä jo vuosien ajan ja sitä kautta onnistunut kartuttamaan monipuolista ja teknisesti vaativaa osaamista, joka avaa edessään monenlaisia ovia.

Olen ollut tämän hetkisessä työpaikassani markkinointiasiantuntijana reilun neljän kuukauden ajan ja ilokseni voin todeta, että tällä hetkellä minulla ei ole mitään valittamisen aihetta. Miksi? Koska minua kohdellaan täällä kuin ihmistä. Työtaakkani on sopiva, vastuuta on riittävästi ja koen tulevani arvostetuksi sekä ihmisenä että asiantuntijana. Saan siis nykyisessä työssäni juuri sellaista kohtaloa kuin haluan. Olen siis suhteellisen vähään tyytyväinen.

Nykyiseen työhöni pääseminen on ollut minulle onnenpotku, sillä huomaan toipuvani aiemmista traumoistani. Prosessi on toki hidas ja vaatii itseltänikin työtä, mutta olen menossa oikeaan suuntaan. On valtavan iso asia, kun työnteko ei ole vain negatiivinen osa arkea.

Työelämään ja etenkin työntekijän oikeuksiin olen kuitenkin erittäin pettynyt. Nämä kaksi kokemusta ovat olleet minulle niin selkeästi silmiäavaavia kokemuksia, että vastaaviin tilanteisiin joutuessani en enää aio edes yrittää taistella oikeuksistani, vaan vain yksinkertaisesti vaihtaa työpaikkaa. Vaikka laki ja pykälät sanoisivat mitä, niin työnantaja tuntuu näissä tapauksissa aina selviävän kuin koira veräjästä.

Tuomas Haapala
Sitoutumaton Helsinki

Lapista kotoisin oleva ja tätä nykyä Espoossa puolisonsa kanssa asuva markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu