Ensitreffit alttarilla on pelastusfantasiaa

Suositussa televiso ohjelmassa kolmenkymmenen molemminpuolin olevat sinkut eivät ole löytäneet muilla keinoilla kumppania niin ei vaihtoehdoksi jää kuin: osallistua tosi-tv:seen. Nälkäisinä kuluttajina odotamme innolla seuraavaa jaksoa: miten heillä nyt menee, kuinka romanttista, miettimättä tulevaisuutta tai mitä esiriipun takana tapahtuu jotta voimme nauttia sirkushuveista.

Pelastusfantasia on odotusta mahdottomasta, tai epätodennäkäisestä, muuttavasta elämäntapahtumasta, sitten kun ajattelua: työpaikka, kumppani, lapset, jne. Pahimmillaan fantasiointi pitää uhrin väkivaltaisessa suhteessa, irrallisena todellisuudesta. Odottavat eri lopputuloksia vaikkei mikään ole muutunut, uskovat pahoinpitelijän sanoja mutteivät katso tekoja. Fantasiaan liittyy vahvasti rikoksen tekijöiden kohdistuva empaattinen suhtautuminen, vaikea lapsuus, työttömiä, sairaita jne.

Fantasiointi pitää loitolla omaa mitäättömyyttä, huonoa itsetuntoa ja masennusta. Odotetaan salamaa kirkkaalta taivaalta, lottovoittoa. Nähdään itse kykenmättömänä agenttina, tulevaisuudessa nähdään ovia, muureja, jotka aukeavat vain ulkoapäin. Tilanne on niin epätoivoinen ettei asiat voi pelastua millään muulla tavalla. Asioihin pitää suhtautua objektiivisen johdonmukaisesti eikä teinifantasiaa ylläpitäen. Maailma on todellisuudessa fantasiaan hyvinkin päinvastainen: sinulla on kaikki agenttius, mahdollisuudet, muutos lähtee sinusta itsestäsi.

Osallistujat ruokkivat itsessään haitallista arvomaailmaa: en löydä muuten, olen kaikkeni tehnyt. Ulkopuoliselle ei kuuluisi antaa päätöstä joka valitaan sinun aikuisuuden tärkein ihminen. Näin kevytkenkäisesti suhtaudumme rakkauteen. Normalisoidaan vääristyneitä käsityksiä, ei ole sattumaa että puolet avioliitoista kariutuu. Siinä on syynsä että on kolmekymppisenä epätoivoinen sinkku: enkä usko että syy todellakaan osallistujoilla on etteivät löydä muuten. Etsivä löytää. Ohjelma on tehty pelastusfantasiaa ylläpitäville, rikkinäisille. Osallistujat osoittavat hyvinkin huolestuttavaa ja tuhollista käyttäytymistä kun kamera taltio riitoja, manipulointia, syyttelyä, itsetunto ongelmia, vääriä käistyksiä, jne. Kaikkia asioita joista löytyy miksen aikaisemmin ole kumppania löytnyt. Pitää ensin rakastaa itseään ennekuin voi rakastaa toista.

Kumppanin valitsijoina on pappi, terapeutti ja kouluttaja, hengellisyyttä, akateemisuutta ja kokemusasiantuntijuutta. Apuna modernit kyselykaavakkeet: mikä voisi mennä pieleen. Resursseja lopputtomiin ja tietotaitoa muille jakaa. Taikureita joiden puolen kääntyä epätoivon hetkellä. Harry Potterin fantasiamaailmassa on yksi asia mitä ei voi taikoa: aitoa rakkautta (rakkauden eliksiirin vaikutus kestää vain hetken). Mahtava, helppo. käsikirjoitus myydä, unelmia. Voiko todellisuus vetää vertoja unelmille.

Ovatko asiantuntijoita valmiita myöntämään tietämättömyytensä, taikuteensa salat, vai onko tarkoitus tehdä tosi-tvtä toisten epäonnella. Pelastusfantasia toteutuu niin harvoin että se on haitallista. Aikaa tuhlattu väärän puun haukkumiseen, varmasti osallistujille mahtavia kokemuksia, kauempana vain siitä mitä lähtivät hakemaan. Puu hedelmistään tunnetaan. Kuinka moni ihmishenki voidaan riskeerata pelastaakseen yhden. Juorulehtien palstoista luettuani nykytilaanteet arvioisin että n. 1/8 on avioliitossa kahden vuoden jälkeen. Tulokset eivät asiantuntijoita mairittele. Muille ei enää ole toista ohjelmaa johon osallistua, ei uutta ässä-arpaa. Palalaavat samojen kysymysten äärellä. Toivottavasti eivät päädy samaan johtopäätökseen: jospa joku muu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu