Jättikö ministeri Tuppurainen jäähyväiset hallituksen ilmastotavoitteille?

Ilmastopolitiikkaa ei ole varaa jättää koronan jalkoihin. Näin todetaan hallitukselle luovutetussa Vihriälän raportissa. Päästöjä pitää pystyä vähentämään siten, että talous kasvaa ja tavallisten suomalaisten elämä ei muutu hankalammaksi. Turpeen energiakäytön hallittu alasajo ilmastoelvytyksen turvin olisi nimenomaan tällainen teko. Tästä huolimatta lauantaina 16.5. omistajaohjausministeri Tuppurainen (sd) julisti HS:n haastattelussa, että turve voi saada koronakriisistä jatkoaikaa. Mikäli ministerin puheet pitävät paikkansa, niin hallituksen ilmastopolitiikan tavoitteet ovat huteralla pohjalla.

Turve aiheuttaa viidenneksen Suomen energiatuotannon päästöistä. Tämä vastaa suunnilleen koko Suomen henkilöautoliikenteen päästöjä. Puheet kotimaisen energian hyödystä ovat vähintäänkin kaunistelevia, kun tiedetään, että turpeen energiakäytöstä aiheutuu tuotettua energiayksikkö kohti noin 12 prosenttia korkeammat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. Eipä siis ihme, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on luokitellut turpeen samaan kategoriaan muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu nyt tavoite, jonka mukaan turpeen energiakäyttö puolittuisi vuoteen 2030 mennessä. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden mukaan tavoite on riittämätön, mikäli Suomi haluaa olla hiilineutraali maa vuonna 2035. Oman vaikeutensa asiaan tuo se, että päästöoikeuksien hinta on painunut koronaepidemian myötä alhaiseksi, mikä hidastaa turpeesta luopumista. Nyt on siis vaarana, että hallituksen jo alkujaan kunnianhimoton aikataulu turpeen suhteen on vesittymässä.

Turvetuotantoalueelta kotoisin oleva Tuppurainen tarttui keskustalaisten suosimaan argumenttiin huoltovarmuudesta. Todettakoon siis, että kaukolämmön tuotannossa on valittavana jo useita fossiilivapaita tuotantotapoja, kun erilaiset lämpöpumput ja maalämpöratkaisut tekevät läpimurtoa.

Samaan aikaan Tuppurainen mainostaa, kuinka EU:lta olisi luvassa toistasataa miljoonaa euroa. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin ministeri uskottelee. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta ei ole luvassa penniäkään, ellei Suomella ole selkeää suunnitelmaa turpeesta luopumiseen. Suomen on, toisin sanoen, ilmoitettava komissiolle selkeä vuosi, jolloin turpeen laajamittainen energiakäyttö loppuu. Toinen merkittävä eurooppalainen turpeen tuottajamaa Irlanti on jo ilmoittanut lopettavansa energiaturpeen tuotannon kokonaan vuoteen 2027 mennessä. Sen sijaan Suomessa tarkkaa vuosilukua ei ole osoitettu, ja nyt Tuppurainen olisi lykkäämässä päätöstä yhä kauemmas hamaan tulevaisuuteen.

Turpeesta pitäisi siis luopua riittävän siirtymäajan turvin – mieluusti 2030-luuvun alussa. Esimerkkiä voidaan hakea viime hallituskauden lopulta, jolloin säädettiin kivihiilen energiakäytön vuonna 2029 kieltävä laki. Alan toimijoidenkin etu olisi, että heillä olisi selkä näkymä turvesektorin tulevaisuudesta. Löysässä hirressä roikkuminen ei palvele ketään.

Ympäristölle haitallisten tukien leikkaamiseen löytyy laajaa tukea ekonomistien piiristä. Myös Vihriälän raportissa painotettiin, että turpeen veroedusta on päästävä eroon. Ympäristölle haitallisten tukien määrä on kasvanut valtion talousarvioesityksessä 3,6 miljardiin euroon, mikä on sata miljoonaa euroa suurempi kuin edellisvuonna. Turpeen veroetu on tästä summasta lähes 200 miljoonaa euroa. Veroedun leikkaaminen olisi vähintä, mitä hallitus voisi nyt tehdä.

Toivottavasti ministeri Tuppuraisen lausunto vihelletään poikki pääministeri Marinin (sd.) toimesta. Tulevien sukupolvien etu on vaakalaudalla, jos ilmastotavoitteet ovat hallitukselle parempien aikojen ylellisyyksiä.

Tuomas Kuoppala

Sinivihreä sivistysporvari. Poliittinen sihteeri ja valtio-opin väitöskirjatutkija. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä seurantavastuulla ympäristö, ilmasto ja energia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu