Menetyksen teologia

Rick Wiles herätti vähän aikaa sitten huomiota sillä että hän mainosti että ebola olisi ratkaisu ateisteihin ja homoihin. Hän ei toki ajatellut että hän ruiskuttaisi ilmakehään ebolaa ja surmaisi 95% vähestöstä. Sen sijaan hän ajatteli että Jumala hoitaa tämänlaiset mekanistiset asiat hänen puolestaan. Hän ei toki toivonut kenenkään kuolemaa vaan sitä että ebolan kaltainen uhka käännyttäisi ihmisiä. "Ebola could solve America’s problems with atheism, homosexuality, sexual promiscuity, pornography, and abortion." Ihmiset tulisivat synnintuntoon. Ja sen lisäksi pakanat kuolisivat koska Jeesus ei suojelisi heitä. ""If Ebola becomes a global plague, you better make sure the blood of Jesus is upon you, you better make sure you have been marked by the angels so that you are protected by God," Wiles warned. "If not, you may be a candidate to meet the Grim Reaper."" Joten oikeastaan iso osa tuosta pehmentelystäni olikin turhaa.

Asenne ei ole mitenkään uusi tai erikoinen. Ronald Reagan esitti "Jumalan Ruoska" -ajatuksen, jossa AIDS on Jumalan rangaistus synnistä. Siksi hän torjui seksuaalivalistuksen ja kehotti sen sijaan ihmsiä hieman muuhun. "How that information is used must be up to schools and parents, not government. But let's be honest with ourselves, AIDS information can not be what some call 'value neutral.' After all, when it comes to preventing AIDS, don't medicine and morality teach the same lessons." Idea kuuluu oleellisena osana amerikkalaista konservatiivista ajattelua ja siksi Wilesin lausunto ei hämmästytä. Ei etenkään kun melko kuuluisa uskonmies John McTernan kertoi homoseksuaalisuuden aikaansaaneen USAan iskeneitä hurrikaaneja. Ja saapa kotimaisestakin puolesta lukea esimerkiksi Jori Kostiaisen syväanalyysiä siitä miten ateismi tuhosi Nokian, Suomen taloudellisen hyvinvoinnin ja aikaansai kouluampumisia. (Toki vastaavaa ajatusta kirouksista ei tarvitse hakea kristinuskosta. Intialainen ministeri Uma Bharti julisti vähän aikaa sitten siitä miten intian tulvat johtuivat ateismista. Hän ei toki, eikristittynä, ehdottanut ratkaisuksi Herraa Jeesus Kristusta. Mutta sisältö oli samansuuntainen.)

Kalvinismia copy-pastena.

Suomalaisia tämänlainen ajatus voi ihmetyttää. Sillä eihän USA tai Suomi ole mikään valittu kansa. Tämä hämmennys johtuu erikoisesta asiasta : Markku Ruotsila on kirjoittanut varsin hyvän kirjan "Yhdysvaltain kristillinen oikeisto". Siinä esiin tulee fundamentalismin sellaisia puolia jotka ovat aikaisemmin olleet Suomessa vieraita. Sillä pohjoismaissa on oltu luterilaisia. Mutta USA:n puolella ollaan kalvinisteja. ; Suuri osa uusateistien kritiikistä näyttää tämän vuoksi omituiselta hyvin monille. Sillä Richard Dawkins kirjoittaa selvästi amerikkalaiseen ympäristöön. Ja kun katsotaan ateistien kampanjoita kotimaassa, niitä on hyvin pitkälti siirretty. Voisi sanoa jopa copy-paste -kampanjoinniksi. Ärsytystä herättänyt Suomessa kiertänyt bussikampanja oli sama kuin ulkomaisilla ateisteilla. Samoin pornonvaihtokampanja oli "Smut for Smut" -kampanjan siirros.

Kuitenkin tämä on juuri se jota myös fundamentalistit tekevät. Näkisinkin että minun elämäni aikana on tapahtunut syvä muutos. Tiedän että Kari Tikkanen otti aikanaan yhteyttä "Kirkon Tutkimuskeskukseen" jotta he alkaisivat tutkimaan kreationismia. Vastauksena oli se, että he eivät uskoneet Suomessa olevan ainuttakaan nuoren maan kreationistia. Tämän jälkeen sellaiset ihmiset kuin Matti Leisola kuitenkin onnistuivat myymään aiheesta kirjoja melkoisen monille. Ja muistan miten ihmisille tuli yllätyksenä, asiasta uutisoitiin lehdissä asti kovasti, että kolmasosa suomalaisista epäili evoluutioteoriaa. Minua, internetin kasvattia, asia ei ihmetyttänyt. Minua sen sijaan ihmetytti se, että luku oli noinkin kohtuullinen. Internetissä nuoren maan kreationistit olivat suunnilleen "niitä kristittyjä jotka tulivat juttelemaan siitä kristinuskosta".

Kreationistien aineisto haetaan hyvin tyypillisesti "rapakon takaa". Jo esimerkiksi Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" on taustoiltaan hyvinkin tarkasti tunnistettavissa. Henry Morrisin ja Gary Parkerin vaikutukset ovat kiistattomia. Samoin suomalainen Tapio Puolimatka kannattaa kirjoissaan voimakkaasti Alvin Plantingan ns. reformoitua epistemologiaa. Tähän liittyvä tae (engl. warrant) on Puolimatkan ideoiden keskeisimmistä teeseistä. Plantinga taas on nimenomaan kalvinistinen teologi. Ja Puolimatka käsittelee "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa" -kirjassa ateismia viitaten Jean Calvinin ideoihin. Tätä tarvitaan kun hän selittää miten ateistit eivät oikeasti ole ateisteja vaan itsepetoksessa olevia ihmisiä jotka, no, esimerkiksi vihaavat Jumalaa. Tämä tarkoittaa sitä että Ruotsilan kuvaama maailma kuvaa yllättävän tarkasti Suomen olosuhteita. Uskonmiesten puheissa luterilaisuus korvautuu monin paikoin kalvinistisin vaikuttein.

Ateistien hurrikaani kaatopaikalla

Tällä on tärkeä rooli jos mietitään miksi ateistit aikaansaavat hurrikaaneja. Kalvinistisessa maailmassa uskotaan ns. predestinaatioon. Ihmiset on ennaltasäädetty Taivaaseen tai Helvettiin. Jumalan suosiollisuus tässä osin näkyy usein myös materiaalisena hyvinvointina. Tämäntyylisen ajatuksen äärimuotona on menestysteologia, jossa usko tuo terveyttä ja taloudellista menestystä. Rullatuolissa istuva ei vain usko tarpeeksi. Jeesuksen ihmeet ramman kävelyistä onnistuvat tosiuskovaiselta. Ja tätä tilaa sitten tietysti tavoitellaan. Suomessa jos tutustuu "Sana ja Ylistys" -järjestön toimintaan, saa varsin helposti tietoa siitä miten "Saatana on tyhjä kuori". (Ja "Oo jebelebe sotoro balalaba kantalaba hajalakende.")

Tässä mielessä voidaan nähdä että kalvinismiin liittyy mentaliteetti jossa on helppoa nähdä uskonto laajemmin kuin tuonpuoleisena henkilökohtaisena pelastuksena. Se vaikuttaa koko yhteiskuntarakenteisiin. Luterilaisessa mallissa ei nähdä epäonnea syntisyytenä vastaavalla tasolla. Siinä oma usko määrää henkilökohtaisen tuonpuoleisen, ja usko määrää vähemmän maallisen regimentin asioista.

Tämä on tärkeää myös kreationismin ymmärtämisen kannalta. Sillä monesti kreationismi nähdään niinä tyyppeinä jotka vastustavat evoluutioteoriaa ja kannattavat 6000 vuoden ikäistä maata. ; Itse asiassa kuvaus ei ole kovin osuva. "Edwards vs Aguillard" -oikeudenkäynnissä oli kysymys evoluution ja kreationismin opettamisesta koulussa. Ja siinä kreationismi kuvattiin seuraavalla tavalla "Creation-science does not include as essential parts the concepts of catastrophism, a world-wide flood, a recent inception of the earth or life, from nothingness (ex nihilo), the concept of kinds, or any concepts from Genesis or other religious texts."

Itse asiassa kreationismia kannattaa lähestyä vielä hieman toisesta kulmasta. Se ei näytä mielekkäältä järjestelmältä jos ei tiedosta miksi "evolutionismia" tai "naturalismia" vastustetaan. Sitä vastustetaan siksi että kreationismi on yllättävän vahvasti eettinen konsepti. "Intelligent Designin" kannalta tärkeä "Wedge -dokumentti" korostaa "naturalismin" ikäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ja siksi sen vaikutusvaltaan poliittisessa mielessä halutaan iskeä. Samoin joku Richard Weikartin "From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany" voisi näyttää ad hominem -kirjalta jossa evoluutioteoria on väärässä koska hän yhdistää siihen natsismin. En ole itse vakuuttunut kirjan argumenteista – kuten ei ole Hector Avaloskaan – mutta on selvää että Weikart ottaa asian esiin siksi että tässä vastustetaan evolutionismia.

Ja tämä evolutionismi on laajempi asia kuin voisi kuvitella. Tämä, myös em. Puolimatkan kirjoituksissa usein toistuva teema, on hyvin tärkeää ymmärtää. Siinä vastustetaan laajempaa elämäntapaa. Asian vertaukseksi on kenties syytä nostaa homoseksuaalisuus. Sillä kun minä olin nuorempi, homoseksuaaleja vastustettiin hyvin "penetraatiokeskeisesti". Toistuvin henki oli siinä että homoseksuaalinen suuntautuminen ei ollut synti, vaan homoseksuaali seksi. Nykyisin taas vastustetaan enemmänkin "homosaatiota" tai "homostelua" joka koskee laajempaa elämäntapaa. Sisustaminen, pukeutumismuoti ja eipenetraatioon liittyvä "homokulttuuri" on muuttunut jopa tärkeämmäksi ja keskeisemmäksi kuin pelkän seksiasian miettiminen.

Tästä kalvinistisesta asenteesta seuraa jännittävä asia.

Voisin moittia suuresti näiden näkemysten virheellisyyksiä. Mutta tämän tekstin kohdalla kysymys on vain katsoa mitä seuraa siitä jos tämä kalvinistinen asenne otetaan käyttöön. Ensimmäinen asia on se, että se ei tosiasiassa tee uskonnosta enää kovinkaan henkilökohtaista. Ateistinen vakaumus nähdään yhteiskunnan ongelmana. Ja jos ateisti tuhoaa kotikaupungin hurrikaanilla – tai tekee omasta kotipaikasta Sodoman ja Gomorran analogin jollain muulla tavalla – on selvää että se ei ole vain henkilökohtainen asia.

On nimittäin hyvä miettiä miksi Suomessa – silloin kun se oli oikeasti osa Ruotsia – oli jumalanpilkasta kuolemantuomio. Ajatuksena oli juuri se, että yhteisölle seuraisi ongelmia jumalanpilkasta. Tämä uhka tarjoaa tietysti kovan pelotteen. Ateisti pelottaa. Ja tämä pelonlietsonta on tärkeä osa Intelligent Designin asenneilmapiiriä modernissa nykymaailmassakin. Ja jos todella uskoo kuten ID -läiset uskovat, ei ole vaikeaa ymmärtää miksi kokemusmaailma on mitä on. Kyllä minäkin pelkäisin! Kyllä minäkin niiden uskomusten kanssa pistäisin kohtuuttomia vankeusrangaistuksia hupsuille ja typerille jumalanpilkkatempauksille.

Siksi ei pidä hämmästyä jos huomaa että kyseessä ei oikeasti ole sananvapaudesta tai uskonnonvapaudesta. Joka ilmenee esimerkiksi siten että samat ihmiset jotka haluavat uskonnonvapauden nimissä kertoa vakaumuksestaan ja antaa kouluihin "Raamattuja" vihastuvat kun kouluihin annetaan humanistien kirjallisuutta. Siksi ei pidä ihmetellä kuuluisan suomalaisen nuoren maan kreationistin ja internetajattelijan "TJT":n metalliputken teologiaa. "Toiseksi, onko pöydillä ja jakkaroilla ojentaminen kristillistä? Siis jos tulisin ja kaataisin tietokonepöytänne ja nojatuolille samalla tavalla kuin Kristus kaatoi rahanvaihtajien rahapöydät ja jakkarat? Ja ajaisin teidät pois ATK-huoneestanne samalla tavalla kuin Kristus ajoi rahanvaihtajat temppelistä? Raamatussa ei näköjään mainita, käyttikö Jeesus jotain apuvälinettä, mutta muistaakseni jossain elokuvassa "Jeesuksella" oli ruoska, joka olikin pari tuhatta vuotta sitten paljon yleisempi työkalu kuin metalliputki… Eli jos muinaisessa Jerusalemissa olisi ollut metalliputkia yleisesti saatavilla, voidaan tehdä sekin oletus, että Jeesus olisi ojentanut rahanvaihtajia metalliputkella." Kun eettinen oikeutus asialle on saatu, niin sen jälkeen tietysti voi hieman pelottaa että onkohan mahdollista että joku sitten myös imitoi Jeesusta vaikkapa omalle kohdalle. Kun se WWJD on tiettävästi jokin suosittukin eettinen menetelmä hedelmällisten eettisten päätelmien tekemisessä.

Jos tämänlaatuinen asenne yhdistyy "menetyksen teologiaan" jossa esimerkksi minun eikristittyyteni – ateisti en sentään ole – on samaa kuin uhka yhteiskunnan jatkuvuudelle, on selvää että sitä alkaa miettimään uskontokeskusteluissa usein kuuluvaa varsin uhkailunsävytteistä sisältöä hieman eri tavalla.