Perinteisellä konservatiivilla on tiukkaa

Elämme erikoisia aikoja. Minun on kenties helpompaa huomata tämä kuin monen. Ihan sen takia että olen konservatiivi. Heidän elämänsä on nykyisin hyvin vaikeaa ja kummallista. Ja suurin syy tähän on se joukko joka kutsuu itseään konservatiiveiksi. Mutta jotka oikeasti ovat jotain muuta. Jotain joka tarvitsisi uuden nimen (((cuckservative))).

Elämme aikaa jolloin Edmund Burkea kutsuttaisiin suvakkimädättäjäksi ja Dwight Eisenhoweria kulttuurimarxistiksi ; Tämän olen huomannut ihan sitä kautta mitä palautetta saan kun seurailen heidän ajatuksiaan. ; Elänkin aikaa jolloin klassinen ja perinteinen konservativismi on käytännössä olematonta – siihen tutustuakseen täytyykin tehdä jotain niin epämuodikasta kuin lukea kirjallisuutta. (Tiedättehän, paneutua kuolleiden puiden ruumiille tatuoituihin merkkikuviointeihin.) Koska internetistä ja muusta vastaavasta niitä ei löydä.

Arvokonservativismi ei ole ollut sitä mitä monet luulevat.

On tavallaan erikoista että arvokonservativismi elää sanana. (Uuden suomen sanavalikotkin tarjoavat paljon arvokonservativismiin liittyviä termejä.) Tämän taakse nähdyt suuremmat ideaalit on kuitenkin unohdettu ; Moderni arvokonservativismi kannattaa poliittista epäkorrektiutta joka on lähinnä sitä että perinteisestä konseravtivismista on hylätty kaksi siihen aika oleellisesti kuuluvaa konseptia (1) käytöstavat ja (2) kunniallisuus. Eli konseptit jotka rajoittivat konservatiivin itsensä toimintaa. Sen sijaan arvokonservatiivisuus on napattu sellaiseen käyttöön jossa moralisoidaan ja rajoitetaan muita. Arvokonservatiivi esimerkiksi vastustaa homoja ja tämä on tärkeää arvojen puolustamista. Ei se, että itse käyttäytyisi mitenkään ihmismäisesti.

Arvokonservatiivit eivät valvo omia toimiaan ja valita siitä jos he rikkovat jotain kultaista sääntöä tai rakkauden kaksoiskäskyä vastaan. Sen sijaan he moittivat muita siitä että kannattavat homoseksuaalisuutta tai sitä että he haluavat naivin hyväntahtoisesti pelastaa sellaisiakin ihmisiä joihin voi liittyä erinäisiä riskejä ja joiden ajatuksista ja ideaaleista ei niin kovin pidä.

Perinteiset konservatiivit tunnettiin globaaliudesta ; He esimerkiksi puolustivat vapaita markkinoita, Eurooppa-yhteyttä. On syytä muistaa että konservatiivit ovat myös EU/EY -projektissa olleet usein liittoa puoltavia kun taas vasemmistolaiset voimat ovat vastustaneet niitä. (USA;n kulttuurin ylivaltaa ja muuta ulkopuolista vastustavat ovat usein olleet juuri niitä jotka ovat olleet konservatiiveja vastaan.) 

Perinteinen konservativismi on tavannut tukea parlamentarismia ja tuomioistuinten itsenäisyyttä. Se on myynyt itseään terveen järjen, pysyvyyden, vakauden ja systeemin kautta. Se on esittänyt ajatusta jossa ei mennä kohkaamaan mukaan asioihin. Se on myynyt ihanteitaan jopa objektiivisena anti-ideologiana, jossa pragmatismi ja terve järki ovat olleet filosofisesti kyseenalaisesti perusteltuja. Konservativismi on tavannut olla sitoutumista instituutioihin, perustuslakiin, oikeusvaltioon, laillisuuteen, järkeen, jopa kirjoittamattomiin sääntöihin, menettelytapoihin. Traditioihin. Hyviin tapoihin.

Tämä perinteinen konservatiivius on asenteena hyvin kaukana siitä maailmasta jossa voidaan ottaa vakavasti sellaisia asioita kuin vaihtoehtoiset faktat ("alternative fact") ja jossa poliittiseen korrektiuteen vetoaminen on jotain jota voidaan käyttää argumentinkorvikkeena niin että jokin mielipide muuttuu hyvin perustelluksi ja järkeväksi vain siksi että sen saa sanoa ääneen ja kirjoittaa internetiin.

(((cuckservatiivit))) ovat kommunismista tuttua asennetta johon liittyy postmodernia mädätystä.

Nykyajan "konservativismi" – jota ei edes mielestäni saisi sanoa konservativismiksi, koska tälläinen uusi ideologismi on sisällöltään sekä uutta että perinteisen konservativismin ydinasioita vastaan – onkin postmodernisoitunut. Mutta samalla nurkkakuntaistunut. On kuin se olisi ottanut vasemmistosta ja liberalismista kaikki sen huonoimmat osat ja leiponut niistä yhteen identiteettikeskeisen uhriutuvan valituskeskuksen jossa oma mielipide ja se miten asiat koetaan oman pään sisällä on merkittävämpää kuin vaikkapa asiaan liittyvät tosiasiat.

Toki tässä syntyy erikoinen ilmapiiri ; Jos perinteisen konservativismin ytimessä on ollut se, että laki rakentaa systeemin joka on koeteltu ja täten oletusarvoisesti edes jotenkin toimiva, ja että laki on tässä sellainen joka on reilu koska se on sama kaikille, eletään maailmassa jossa perustuslaista on tullut jonkinlainen vihollinen ; (Tämä on vahviten nähtävissä Puolassa jossa perustuslakituomioistuin on kiistan ytimessä. Mutta Suomessakin perustulaillisuus nähdään lähinnä jonain epämiellyttävänä hidasteena.) Ollaan ilmapiirissä jossa perinteisen konservativismin ajama laillisuus, epäpoliittisuus ja oikeusvaltioperiaate ovat jotain joiden puolustajia kutsutaan kansanvihollisiksi. Koska ihanteena on kansantuomioistuimet.

Lainkin kohdalla ollaan tilanteessa jossa ei ensin muuteta tyhmänä pidettyä lakia ja sitten toimita uudessa maailmassa. Vaan ajatellaan että jonkin lain ei pidä koskea omalla kohdalla koska tätä lakia pidetään typeränä. Aivan kuten yhdessä päätettyihin lakeihin sitoutuminen ei olisi demokratian ydintä. (Demokratiaa puolustetaan ideana konservatiiveilla, sentään. Mutta käytännössä tämä on jotain hyvin epädemokraattista : Ajatellaan että on jokin kansan massa joka äänestää keskiarvon mukaan ja josta poikkeavien on syytä olla hiljaa. Vaikka olisivat tilastollinen enemmistö, koska Kansan Tahto mitataan jollain jossa suvakit eivät ole mukana. Tai ketkään muutkaan jotka ovat erimielisiä. Tosin heidät tupataan aina nimeämään suvakeiksi ja kulttuurimarksisteiksi pelkän erimielisyyden pohjalta.)

Sananvapauskin on jännittävä. "Helsingin Sanomia" kutsutaan helposti "pravdaksi". Mutta nykyään sitä tunnutaan kuitenkin vastustettavan siksi että se ei kovinkaan vahvasti mukaile hallitusta. (En sano että se olisi objektiivinen. Huomioin vain sen suhteen hallintovaltaan.) Ideana on siis se, että moni ei halua tukea mediaa joka suoltaa heidän mielestään vääriä mielipiteitä. Tätä ei nähdä sananvapauden piiriin koska "vale" ja "propaganda" -termit koskevat näitä vääriä "suvakkien" mielipiteitä. Tässä kohden rajoittamista ei missään tapauksessa pidetä "poliittisena korrektiutena". Sen sijaan tämänlaista rajoittamista pidetään hyvinkin järkevänä. ; Kansan tahtoa mukaileva viestintä koetaan tärkeänä. Ja tuettavuus ja torjuttavuus riippuu siitä mukaileeko se tätä. Ja tietenkin Kansan Tahto tiedetään ilman mittauksia. Ja jos tappio tuleekin jollain alueella niin nämä "suvakit" ovat vääriä ihmisiä. Heiltä ei pidä asiaa tavallaan edes kannata kysyä. Se, että tämänlainen asenne on juuri se jolla "Pravda" siellä kommunistisessa hirmuhallinnossa toimi, unohtuu.

Ironisinta on se, että tätä ei tunnuta tiedostavan

Poliittista epäkorrektiutta ajavat onnistuvat piilottamaan postmodernin faktoista ja arvoista irtautumisensa sanaparin taakse. (Itsekin kannatan hyvin laajoja sananvapauksia. Mutta tämä ei merkitse koska haluan vapauksia myös niille mielipiteille joiden rajoittamista ja kontrollissapitämistä nämä muka-konservatiiviset ihmiset pitävät asiallisena ja hyvänä toimintana.) Ja perinteisten konservatiivien porvarilliset ihanteet ovat muuttuneet joksikin jota pidetään elitistisenä kulttuurimarksismina. Anti-ideologisuus nähdään jonain jossa ollaan intellektuellien norsunluutornissa.
 
Sillä nykyään konservatiiveiksi – tai arvokonservatiiveiksi – kutsuvat eivät noudata konservatiiviuteen liitettyjä ideaaleja tai periaatteita. Kysymys ei ole ajattelemisen asenteesta tai muusta vastaavasta. Ei ole koherenttia ajatustapaa jolla asiat yhdistetään ja joiden kautta syntyy perusteltu konservatiivius jossa tärkeintä ei ole se että on oikeat mielipiteet vaan se miten nämä mielipiteet on muodostettu.

Sen sijaan se on latistunut kokoelmaksi tiettyjä dogmia joita täytyy kannattaa. Ja jossa historiallisuus ja koeteltavuus on latistunut korkeintaan sellaiseen latteaan muotoon kuin "ennenkään ei tykätty homoista". Onkin ironista että minun kaltaiseni ihminen jonka uskonnoton elämä koostuu itse asiassa aika pitkälle perinteisten kristillisten hyveiden mukaan elämisestä saa kuulla että ei kuulu Suomen Kansaan vaan johonkin jonka pitäisi pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja poistua Pohjois-Koreaan. Mutta sivari ja ateisti Jussi Halla-aho on hahmo jonka kelmeän ja ahtaaseen sydämeen ei koeta tarpeelliseksi sovittaa Jeesus Nasaretilaista. (Minulle tätä eheytystä tarvitaan paljon, kenties siksi että pidän "suvakkeja" jonain joita mielipiteenvapaus koskee ja että heitä ei voida pitää "kansanpettureina" vaikka joku Ilja Janitskin muuta kovin yrittääkin sanoa.) Ei vaikka hänen ideaalinsa muistuttavatkin jotain jossa  seuraava looginen askel olisi se, että hän haluaisi kieltää "punaisen puolikun" sen vuoksi että ensiavun saaminen sotatantereella voi kannustaa islamisteja taistelemaan. Kristillisyys ja kansallismielisyyskään ei selvästi tarkoita samaa kuin ennen.

Ei perinteinen konservatiivius mikään täydellisyys tietenkään ole

Toki perinteinen konservativismi oli täynnä asioita joita on syytäkin hylätä. Esimerkiksi he saattoivat nähdä omissa kansalaisissaan tarvetta eugeenisiin projekteihin. Perinteisessä konservatiiviudessa ollaan helposti moralisteja ja yhteiskunta edelle menijöitä sellaiseen malliin joka on lähinnä siivottua Tarpeijan kalliolta heittämistä. ; Tässä maailmassa hyvä kristitty saattaa tehdä Kelloggin tapaan muroja joiden tarkoitus on vähentää masturbointia ja kannattaa eugeniikkaa. Mutta vanhojen aikojen konservatiivien eduksi on sanottava se, mitä eräs tuttavani laukoi "He sterilisoivat vammaisia, eivät pilkanneet näitä; he syyllistivät naisia, eivät kerskuneet julkisesti näiden seksuaalisella häirinnällä."

On kuitenkin ironista elää maailmassa perinteisenä konservatiivina. Sillä ensimmäiset jotka torppaavat sinut keskuudestaan kutsuvat itseään konservatiiveiksi. Toki on syytä huomata että ideologiantaju ja historiantuntemus ovat kohdallaan nimenomaan liberaaleilla. Hekin vierastavat konservatiivia.

Itse taas näen että perinteinen skientistinen ja itseään kenties tarpeettomankin epäpoliittisena ja epä-ideologisena itseään kauppaava herrasmieskonservativismi on juuri jotain jota nykyaika tarvitsee enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme vähemmän vaihtoehtoisia faktoja ja tarvitsemme enemmän ihmisiä jotka osaavat tunnistaa että osa mielipiteistä on roskamielipiteitä joita kannattavat ihmiset jotka ovat vähemmän arvokkaita ja enemmän riskejä yhteisöllemme. ; Maailmassa on riittävästi esimoderneja ja postmoderneja ihmisiä. (Niin oikeistossa, vasemistossa, liberaaleissa kuin "konservatiiveissakin".) Sen sijaan modernisteja on aivan liian vähän. (Isoissa määrissä heistä voisi olla haittaakin. Mutta tässä tilanteessa he olisivat erinomainen tasapainottava voima.)

Jos me nyt tarvitsemme jotain iskulausetta niin se on "Raggarit kuriin!"

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu