Ajatusten vapaat markkinat näyttävät nyt arvokonservatiiveistakin vaativan sensuuria…

Miika Koskela kirjoitti blogauksen siitä miten keskustelun tila on kahtiajaettu, repivä ja rikkova. Huomio on oikea, joskin ihmettelen ajankohtaa. Tai oikeastaan en. Sillä kun Nousiainen kirjoittaa, että näyttää olevan nousemassa Trump -kultti, tiedostan että asioita tuntevan ihmisen painotus ei oikein mitenkään voi korostaa sitä että Trumpin fanittamisessa olisi jotain uusia ekstremistisiä piirteitä jotka nousisivat esiin nyt. Pikemminkin näyttää siltä että jos katsotaan esimerkiksi Q-anon -porukkaa ja muuta Trumpiin liittyvää kulttitoimintaa niin niiden valtakausi näyttää nyt olevan nimenomaan kärsimässä sen sijaan, että se olisi jotenkin erityisen vahvoissa ja noususuhdanteisissa trendeissä.

Kirjoitan asiasta lyhyen blogauksen jossa ei taatusti ole mitään rönsyilyä, tarpeettomia väliotsikoita, rehentelyä, huonoja vitsejä eikä mitään muutakaan. Pelkkä oleellinen tiiviissä ja ennen kaikkea lyhyessä muodossa.

Keskustelukulttuuri ei ole oikein hurrattava.

Toki takana voi olla sellainen piirre, mikä varmasti on useille arvokonservatiiveille ymmärrettävä. Useammankin kerran olen saanut kuulla miten ideologiset ja sinisilmäiset liberaalit elävät kuplassa kohtaamatta maahanmuuton ongelmia ja siksi he vaan eivät tiedä. Samalla tavalla voisin tietenkin sanoa, että voi olla että Nousiainen ei vaan tiedä ja on liian sinisilmäinen arvokonservatiiveille ja trumpisteille sen vuoksi että hänellä on maailmankuvallinen kuplautuminen asiassa. (En tiedä miten perusteltuja tämänlaiset argumentit ovat mutta arvokonservatiivit eivät tuollaisia vastaavia heitteleviä ole tuominneet joten heidän argumentistossaan sen täytyy olla jotenkin perusteltua.)

Toki siis on huomattava että jos miettii TOR -verkon ihmeitä ja tietää, että siellä on maahanmuuttokriittisten suomalaisten liikehdintää, saattaa olla samassa onnellisessa tilanteessa missä itse olen juuri nyt. Sain jännittävää tietoa erään entisen perussuomalaistoimijan kautta. Hän kertoi jännittävästä pdf:ästä. Perussuomalaisten ns. nuivassa siivessä on kytköksiä etnonationalismiin ja yhdyshenkilöitä esimerkiksi Soldiers of Odinin ja PVL:n kanssa ei ole kovin vaikeaa löytää. Jopa julkinen media tuntee näitä verkostoja aika hyvin. Ja ne ovat sen verran vahvasti todistettuja että Halla-ahokaan ei taivu tavalliseen ”en tiedä mitään, kiistän kaiken ja epäilen relevanssia” -rakenteen kanssa ja on ainoastaan ”harvasanainen”. (Epämiellyttävillä totuuksilla on tälläisiä vaikutuksia.) Näissä verkoissa on osin demonstroitu luottamusta sisäpiiriin jakamalla tuota pdf:ää. Jossa on suunnitelma kansanmurhan toteuttamisesta suomessa.

Muuten suunnitelma ei ainakaan minua vakuuta, mutta siinä on mielenkiintoinen osio jossa on utilitaristisia argumentteja siitä miten isoissa määrissä tässä pelastetaan elämää. Argumenttirakenne on itse asiassa itselleni tuttu. Argumenttirakenne on itse asiassa sama millä kristitty evankelista Pat Robertson on oikeuttanut Raamatussa mainittuja ”kansankaltoinkohteluja”. Näihin liittyy iso eettinen probleema jotka kanssa painimivat teologit ovat suomalaisessa ateismipiirissä saaneet hienon ja kuvaavan nimen argumenttiskenelle. ”Hyvät kansanmurhat”. (Mistä tulikin mieleeni että Pasi Turunen ei ole vastannut Juha Leinivaaran aiheeseen liittyviin kysymyksiin vaikka lupasi usea vuosi sitten. Tarkistin että ei ole vastannut. Hän on varmasti kiireinen mies. Niin kiireinen että ei sanojaan ehdi pitämään.)

Näiden kalastelu ja lukeminen ovat minulle tavallista iltalukemista.  Kutsun tätä ”Omaksi tutkimukseksi”. Jollekin muulle se näyttää olevan sitä, että he seuraavat jotain youtubekanavia ja opettelevat sieltä mielipiteitä. En laske näitä kovin korkealle, joskin sen verran kiehtoo että SuPolle tämänlaiset löydöt kyllä vuotavat aina kun tämän tyylistä dataa tulee kunnolla. (Toki käytän tätä ”omalla tavalla”. Yksi PS -toimija ainakin katkaisi välit kanssani totaalisti kun hän ”hieman autetusti” eli minun suoraan päin naamaa kertomana, kerroin että aina kun hän vihjaa että PS:ässä ei hänen tietääkseen ole natseja, haukun hänen tietämättömyyttään ja jos hän uhittelee tai kiistää asian niin sitten hänen puolueensa saa keskustella asioista muutaman päivän päästä lehdissä. Näitä skuuppijuttuja ei olisi periaatteessa edes vaikeaa löytää.) Tämä on hyvä esimerkki tekstimuotoisesta viestinnästä joka ei varmasti noudata hyviä tapoja. Jos olette erimielinen siitä että tälläiset pdf:t olisivat kaunis ja hyvä asia on kommenttipuoli luonnollisesti sitä tarkoitusta varten.

Ymmärrän että toimintaviitekehykseni ei ole ”keskiverto”. Mutta olen huvittuneisuudella seurannut sitä miten täälläkin on keskusteltu turvallisuudentunteesta peruskokemuksena. Itse esimerkiksi kannan vaatteiden alla ketjupanssaria lähes aina. Minulla on myös standarditoimintamalli tappouhkauksille. Syynä on se, että olen ”veren nenästä kaivelija”. Joka tarkoittaa sitä, että jos joku esimerkiksi näkee että ”ei pidä mennä vinoilemaan nakkikioskijonolle” niin minä näen siinä rakenteellista eriarvoisuutta joka voidaan demonstroida. Yleensä terve ihminen nimittäin vinoilun koittaessa (1) ei lotkauta korviaan (2) poistuu tai (3) luo verbaalisia vastaiskuja silloin kun vinoilu on laillista ja jos se on muodoltaan laitonta niin (a) ottaa yhteyttä poliisiin tai vastaaviin kenties. Siksi jos teen laillista asiaa ja siihen reagoidaan jotenkin, se on itsessään merkki ja todiste ongelmasta. En usko eläväni eläkeikään.

Voisin toki jatkaa tälläistä virittelyä, mutta en.

Minua vähän ärsyttää ainakin se, että keskustelussa usein nostetaan esiin se miten ideologioiden nimien lausuminen on tärkeää. Malliesimerkkejä ovat esimerkiksi ”kommunisti” ja ”natsi” -sanan viljely erimielisyyden tunnusmerkkinä. ; Usein kiehtovaa on esimerkiksi se, miten joku joka (1) erityisen vahvasti rinnastaa kommunismin samanlaiseksi hirmutekomaailmaksi kuin natsismi ja (2) valittaa sitä miten natseja nähdään joka paikassa on sitten (3) itse kevyesti kylvämässä juttuja joissa erimielisiä maalataan kommunisteiksi. (Minäkin, libertaarihko oikeistolainen ateisti saan usein kuulla olevani kommunisti.) Vastaava vertailukohta on tietenkin historian kaivelusta noitavainojen kohdalla valittava kristitty joka lietsoo joka väliin kiukkua ranskan vallankumouksesta.

Kuitenkin tosiasia on, että jos ihmiset pelkäisivät yhtä paljon kuin uhriutuvat pitäisivät kaikki muutkin jotain ketjupanssaria takkinsa alla. (Kävin muuten kuukausi sitten yhdessä äärikristillisessä paikassa soluttautumassa ja minulla oli takin alla prigandiini. Minua ei siis saataisi pakenemaan kirveelläkään. Kirjaimellisesti. Itse tilaisuus sujui miellyttävästi ja rauhallisesti. En edes lesoillut hienolla panssarillani. Juuri kenellekään.)

Toki ymmärrän että helppoja vetoja voitaisiin aina vedellä. Ja kyllähän minua on jonkin verran askarruttanut monikin asia. Esimerkiksi se, että Jääskeläinen jota melko varmasti pidän ei-rasistina tai kohtuu ei-rasistina on kuitenkin ”jotenkin” hämmentävän kiinnostunut ihmisten pigmentistä. Samoin ihmettelen miten ihmiset ovat näiden Helsingin maahanmuuttaja-nuorisohäirikköjen kohdalla toimimassa kun malliviestihän on aina ollut se, että kyse ei ole rasismista vaan islamkritiikistä. En nyt oikein tiedä että miten se Koraani käskee kadehtimaan muiden Leviksiä ja ryöstelemään niitä…

Ja tietenkin on helppoakin helpompaa vetää tarinoita. Vaikkapa siihen malliin että kun aikanaan eräs perussuomalainen luutasetä oli twitterissä niin tapahtui jotain jota äärettömäin apinain teoreema ennustaa. (Teoreema sanoo että jos apinat nakuttavat äärettömän kauan kirjoituskonetta niin jossain välissä joku niistä nakuttaa Shakespearen tuotannon. Teoreema vaikuttaa epäuskottavalta mutta toisaalta usea blogaukseni näyttää kuin ne olisivat juuri tämänlaisen teoreeman kuvaamien reunaehtojen tuottamia, joten kehotan avomielisyyteen evidenssin edessä.) Hän tuotti täysin sattumalta twiitin joka on sanajärjestykseltä ja sanavalinnoilta jopa sanojen lisäliitetäytteitä myöten samanlainen kuin kuuluisa natsien iskulause. Itse darwinistina tietenkin uskon että tämä on sattumaa, aivan kuin se kun tämä sama ihminen kävi aivan sattumalta venyttelemässä ulkoliikunnan ohessa ja sattumalta samassa kuvassa olikin sitten joukko äärioikeistolaisia. Silti olisin hyvin varovainen ja iloitsenkin siitä, että kyseinen ihminen ei ole ehdolla Helsingin pormestariksi. Sillä hän täysin vilpittömästi ja totaalisen sattumalta saattaisi esimerkiksi kaupunkisuunnittelullisesti kehittää pienen alueen jonka nimeäisi AuschwitzBirkenauksi. Ja antaisi kaupungille hienon ja työperäistä maahanmuuttoa korostavan sloganin ”työ vapauttaa”. Emme halua tämänlaisia vilpittömiä ja täysin ideologiattomia sattumia mihinkään.

Tämänlainen ei kuitenkaan rakenna. Sillä oikeastaan tärkeää ei ole että ovatko toimijat natseja ja kommunisteja vaan se, mitä he tekevät.

Mutta keskustelukulttuuriin.

Kärsittyänne nämä ehdottoman relevantit väliotsikot olemme vihdoin siinä mitä joku voisi kutsua blogauksen aluksi. Minä kutsun sitä yhdeksi väliluvuksi jossain välissä blogausta. (Tiivis ja iskevä muotoilu on brändini lujinta ydintä, tiedäthän.)

En ole yllättynyt että moni näkee keskustelukulttuurin repivänä. En siksi että se on. Se on. Mutta se ei oikeasti ole ennenkään painanut yhtään mitään. Keskustelukulttuuri on ollut röyhkeää aivan ilmiselvillä tavoilla vuosikausia. Itse asiassa tämänlaiset keskustleukulttuurin diplomatiavaikutukset on enemmän sidottavissa USAn vaaleihin. Ja ennen kaikkea sen lopputulokseen. Crackediinkin kirjoitettiin Bidenin vaalivoiton varmistumisen jälkeen asiasta kohtuullisen relevantin, joskin varsin helposti tehtävän, ennustuksen.

Katsokaas kun ”jauhottaminen” ja muu vastaava perussuomalais-viiltelevä toiminta on itsessään maahantullutta ideavirtaa. Ja se oli OK kun presidentti Trump oli vallassa. Nyt haasteena on se, että on iso joukko ihmisiä jotka ovat esimerkiksi memekuvauttaneet Clinton-Trump -vaalien jälkeisiä tappioilmeitä ja levittäneet niitä vielä Trump-Biden vaaliviikollakin. Kuvaukset ovat olleet sitä miten ”liberaalien itku on kauneinta musiikkia”. (Lausunto ei muuten ole vierastyylinen myöskään hyviä tapoja YLEssä opettaville perussuomalaisille.) Silloin näitä memekuvia jakavat selittivät miten liberaalien itku on osoitus siitä miten he (1) eivät kestä demokratiaa ja (2) miten liberaalit eivät osaa memetä.

Nyt sitten he itse vaativat sympatiaa ja empatiaa. Kun he vihdoin tajuavat että ei ole kovin ylevää tehdä jotain MAGA-rage -memekimaroita ja vielä jotenkin käyttää näitä raivostujia jonain malliesimerkkinä koko poliittisesta suunnasta. Jännittävää että asiaa oli niin vaikeaa tajuta edellisten vaalien jälkeen. Itse taas oletan että kunnon kristillinen arvokonservatiivistokin ymmärtää että kultainen sääntö. Joten olisi vähintään reilua memeyttää näitä silmät korvat täyteen seuraavat vuodet. Ja sitten seuraavissa vaaleissa oltaisiin sujuta ja voitaisiin rakentaa sitä diplomatiaa.

Mutta henki on tietenkin juuri se, että ”diplomatia” kuuluu peliin silloin kun itsen kanssa erimieliset voittavat. Ja sitten kun itse voittavat niin sitten on muistettava se miten liberaalin kyynel on maukkainta aamukahvissa. Minusta on outoa että ”poliittinen epäkorrektius” on jo alusta asti ollut sitä että vaikka siinä on arvokas sävy silloin kun sillä avataan tabuaiheita, niin usein se on ollut nimenomaan muotoilukysymys. Se näkyy siinä, miten kiertoilmaukset on usein haluttu ohittaa. Eli aiheen sijaan on haluttu ”puhua suoraan suorin sanoin”. Jolloin huomio on keskittynyt aiheen sijasta detaljeihin joissa ”N -sanan” käyttö esimerkiksi nousee ytimeen. Ja tässä meno on ollut perinjuurin törkeää. Tässä kannattaa tutustua esimerkiksi jalon hikipedian tallentamaan jouluiseen kansallismielissitaatistoon.

Mutta tarve on.

En itse ole kohteliain keskustelija ja varmasti tämä tiivis ja tiukka tietopaketti-blogauksenikin on hieman demonstroinut tätä puolta. Siitä huolimatta näen tilanteen mahdollisuutena. Aivan sama mistä se mahdollisuus johtuu. Kieltämättä olen itse vähintään jonkin verran osa ongelmaa. (Kaivan verta nenästäni, mutta en sentään kirjoita erilaisia pdfiä dark webiin jaettavaksi samanmielisten kansan ystävien kanssa.)

On tiettyä epäluottamusta. Jota demonstroinee se, että kristityt ovat aika avoimesti myös tarttuneet tähän Crackedin ennustamaan ilmapiirinmuutokseen. Näitä rummuttuukin monesta paikasta esille. Ja niihin liittyy ihan oikea juttu. Sellainen pieni juttu. Sellainen, joka oikeastaan olisi pitänyt laittaa blogauksen aivan alkuun. Sillä siitä tämä koko kirjoitus oikeastaan lähti. Facebookissa eräs minua pitkään sietänyt kristitty ehdotti että olisiko mahdollista että lakksisin käyttämästä diskriminaatio -sanaa. Syynä on se, että hän halusi korostaa, että olisi rakentavaa jos sanoisin että ”Ymmärrän että arvokonservatiivit haluavat vaan puolustaa vakaumustaan vaikkapa siinä että homot eivät saisi mennä kirkossa naimisiin. Tiedän että he eivät halua diskriminoida ja syrjiä. Mutta olen heidän kanssaan erimielinen.” (Hän jostain syystä olettaa vuosienkin jälkeen että haluan että homot menevät kirkossa naimisiin. En halua. Minun pitkäaikainen iskulauseeni on ollut että ”ihan sama ketä kirkko syrjii sisäisesti kunhan ei ota siihen senttiäkään julkista rahaa”. Ei kovin tiivis ja iskevä. Mutta on se minun kirjaamaksi aika lyhyt ainakin. Haluan enemmän heidät eroamaan kirkosta kuin naimisiin sellaisessa.)

Vastasin, että äiti on opettanut että valehtelu on rumaa enkä voi sanoa arvokonservatiiveista mitään tuollaista koska mikään heidän teoissaan ei signaloi muuta. Tein sen jälkeen muutamaan somekanavaani juttuja joissa käytin tarkoituksellisesti diskriminaatio -sanaa. (Löysin tässä yhteydessä jopa mielenkiintoista analyysiä aiheesta.) Mikä paljastaa sen ongelman; En oikein mielelläni siivoa asiasisältöjä sellaisiksi että ne vaikuttavat minusta epätosilta.

Toki tämäkin keskustelu jatkui siinä hengessä että kristityt vain jarruttavat homojen toimintaa ja eivät pidä heidän kulkueistaan jolloin olisi kohteliasta olla pitämättä niitä. Ja miten kristityt rakastavat syntistä mutta vihaavat syntiä, esimerkiksi homoseksuaalisuutta. (Tai tarkennetusti ”homoseksuaalisuuden harjoittamista”.) Josta päädyin yksin asiaankuuluvaan kompromissiin siitä että jos ateisteja ärsyttää kristittyjen laulukulkueet niin kristittyjen tulisi sitten kohteliaasti ymmärtää olla pitämättä niitä ja ymmärtää että ateisti ei diskriminoi heitä eikä halua syrjiä koska ateisti ei vihaa kristittyä vaan kristinuskon harjoittamista. Olen juuri tälläisellä tavalla oppivainen pieni dialektikko.

Itse näen että olen muutaman vuosikymmenen elänyt sellaisessa kulttuurissa jossa suurin osa on vilpittömiä ei-natseja. Mutta joilla on omituinen tapa harjoittaa todella repivää kieltä. Jo Timo Soinin aikoina oli tavallista että hän loi (1) pseudoaforismeja malliin ”joka riisiä kylvää se kulttuurimarksismia niittää” tai ”missä omena, siellä ongelma” tai ”sama lakki ei mahdu nuivalle ja siniselle”. (2) Ja sitten hän kohteliaasti kertoili kaikenlaisia olkiukkopilkallisia jostain jauhomatotikkareista. Osa käytti tätä kovempaa kieltä. Odotan sen tyylisiä jopa tämän jutun kommenttipuolelle.  (Toki aihe voi ”hieman” rajata tilannetta.)

Moderointi on tarpeellista. Olen iloinen että ”poliittista epäkorrektiutta” vuosia komppaavatkin ovat oppineet sen mitä jotkut toiset oppivat Monster Islandilla. ; Vapaan sanan testifoorumilla kun aikaansaatiin isoja ongelmia. Näyttää siltä että jos kirjoituksia ei moderoida, niin ainoastaan aggressiivisin ärhentely ja inttäminen kestävät. Keskustelu ei koskaan ole hyvää ja se huononee kohti pienintä yhteistä nimittäjää. Jos perustat vapaan sanan palstan vailla moderointia, kannattaa varautua tarpeeseen luoda kieltoja joissa tyyppejä ei saa doxxata ja editoida heidän kuviaan harrastamaan seksiä diktaattorien kanssa laajastilevitettäviin nettikuviin. Tai sitten kannattaa varautua siihen että syntyy Q-anon.

Onneksi nyt on tajuttu että ajatusten vapaat markkinat eivät toimi sillä että mitään ei kielletä. Näen tämän luonnolliseksi koska esimerkiksi  Hobbes kuvasi luonnontilaa kaaoksena (itse sanoisin anarkistisena) jossa vahvin öykkäri on vahvimmilla. Monesti arvotyhjiöpelottelu nojaa siihen että ei haluta tuollaiseen luonnontilaan. Siksi ajatus moderoimattomista ajatusten markkinoista on sinisilmäistä ja realiteetteja kaihtavaa. Toki oivallus ei riitä pitkälle jos sen toteutus on tasolla ”Poliittisesti korrekti soijapoika-cuck ei ymmärrä kohteliaisuuden merkitystä, miksi hän haukkuu meitä Q-anonlaisia foliohattuisiksi sen sijaan että kunnioittaisi maailmankuvaamme ja näkemyksiämme siitä, että libit ovat saatananpalvoja-reptiliaaneja jotka syövät ihmisiä ja piikittävät kidutetuista vauvoista tehtävää huumetta suoraan suoneen”. (Olen pahoillani mutta tuossa lainauksessa on pelottavan vähän savonlisää.)

Toki olen realisti. Tiedän mitä tämä sanojen kohteliastaminen tarkoittaa. Pianka -case on hämmentävän demonstroiva tilanne tästä. Sanavalintojen muotoilussa käy helposti niin että sen sijaan, että kiroiltaisiin, kirjoitetaan samat asiat vähemmän kansanomaisesti. Ja sitten lopputulos on sitä että jotakuta syytetään kansanmurhaajaksi hienoilla sanoilla, sellaisilla jotka kuulustavat siltä että YK:n ihmisoikeuksilla on asiaa. Ja tämä sitten lietsoo joitakuita haluamaan tappaa ihmisiä miettimättä edes sellaisia pieniä asioita kuin ”onko syytteissä mitään perää”. ”Rapatessa roiskuu” sanotaan ja asiasisältöjen ja lietsomisten lopettamisen sijaan isketään ennen kaikkea muotoiluun.

Silti olen optimisti. Minusta on vallan riemastuttavaa odottaa niitä lähipäiviä joina saamani tappouhkaukset on kirjoitettu kauniilla ja hyvällä Suomen kielellä. Tosin niin kauan kuin ”diplomatia” sinne toiselle puolelle näyttää koostuvan sanavalintojen tasoisista ratkaisuista, älkää ihmetelkö jos en sano ”teidän haluamianne asioita syrjimättömyydestä”. En usko sellaisiin joten en sano sellaisia. Jos ette pidä tästä niin suosittelen muuttamaan käytösmalleja ja olemaan ns. mallikelpoisia.  Sitä kautta muuttuu mielipidekin siitä mitä ehkä olette. (Tai jos ei niin ehkä pääsette hypistelemään prigandiiniani.) ”Poliittinen epäkorrektius” on vuosia polttanut siltoja ja minusta on todella hoopoa olettaa että me siellä toisella puolella olisimme halukkaita rakentamaan ne. Jos niin tykkäätte siitä diplomatiasta niin eläkää omien arvojenne mukaiesti. (Saa suorittaa.) Siihen asti en päästä teitä silmistäni. Enkä varsinkaan selkäni taakse.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu