¡Ay Karambit!

Minulla oli suunnitelmissa kirjoittaa Päivi Räsästä puolustava(hko) kirjoitus, mutta sitten vastaani tuli jotain Tärkeämpää. (Tai vähintään SIWOTI -syndroomani iski.) Juha-Pekka Kosonen kirjoitti jutun veitsistä. Uuden Suomen perushenkenä on tietenkin käydä syvällistä keskustelua teräaseista. Tai jotain. Pahoittelen. En voinut olla reagoimatta.

Aihe on luonnollisesti tärkeä. Ainakin itselleni. Viimeisimmän tarkistukseni mukaan omistan jotain kolmisenkymmentä miekkaa. (Jossain vaiheessa tarkka lukumäärä lakkaa olemasta tärkeä.) Veitsiä minulla on ”erinäisiä laatikoita”. Olen tietenkin ollut myös hemamiekkailija vaihtelevalla intensiteetillä muutaman kymmenen vuotta. Tietänen jotain teräaseista ja katson miten saan tämän taidon argumentoitua eteenpäin. (Muuten pelkkä vuosien hokeminen ei tietysti tarkoita mitään ja olisi arvotonta.)

Ja tietenkin on muistettava kouluväkivalta, ja nuorisoväkivalta, joka on saanut uusia ilmenemismuotoja. Mutta ne eivät ole pakkomielteeni joten ne selittävät tämän kirjoituksen olemassaoloa harmittavan vähän. (Haluaisin hyvesignaloida mutta en tee sitä silti koskaan. Pelisilmä puuttuu.)

Rehellisesti sanoen olisin pysynyt hiljaisena ilman Kososen kirjoitusta, sillä luottamukseni uutisoinneissa kuvattuun on hyvin pientä. Esimerkiksi Kuopion kouluhyökkäyksestä uutisoidessa puhuttiin alun perin paljon sapelista. Joka innoitti tekemään erilaisia tulkintoja siitä miten poliisi vaikenee maahanmuuttajien rikoksista. Mutta sittemmin tekijäksi paljastui hyvinkin kalpeanaamainen veikko. Ja asekin oli pitkämiekka. (Voisin antaa tarkemmat tiedot. Kuten mihin Oakeshott typologiaan se kuuluu. Ja mistä sen saa ostettua ja mihin hintaan. Itse asiassa on mahdollista, että omistan samanlaisen miekan. Ihan varma en ole. En jaksanut tämän sulkulausekkeen takia käydä kaapeissa penkomassa.) Minulla ei ole oikein luottamusta siihen että veitsi todella on kuvatunkaltainen.

Mutta oletetaan sitten näin.

Kososen kirjoitelma on hyvin erikoinen. ”Karambit on ns. kynsiveitsi, jota pidetään teräaseista kaikkein vaarallisimpana sen erityisen muotoilun johdosta.” Tämä on todella outo väite. Ehkä siksi sitä ei ole lähteistetty tai argumentoitu. Karambit ei silmissäni ole erityisen hyvä edes veitseksi ja kyllä jos minun tulee valita vaarallisempia teräaseita, niin mieleeni tulee montakin asiaa. Voisin jopa sanoa että usein halveksittu spadroon on paljon vaarallisempi. Olipa vihollinen ilman panssaria tai panssarin kanssa.

”Partaveitsen terävä terä on hiottu molemmin puolin ja kahvan rengas mahdollistaa aseen näppärän pyörittämisen kämmenen ympäri.” Lauseesta saa kuvan, että rengas olisi suunniteltu erityisesti pyörittelyyn. Itse näen että renkaan kanssa tälläisillä veitsillä voi tietenkin leikkiä, mutta taistelullista funktiota tällä ei ole. Sen sijaan renkaasta on hyötyä jos pitää varoa veitsen pudottamista. Itse toki näen karambitin renkaan kätevänä koska jos vastustajallani on sellainen niin sitä voi käyttää vääntämään veitsimiehen sormen sijoiltaan. Toki ymmärrän että pyörittely näyttää siistiltä jos miettii elokuvia. Lisäksi olisin aika varovainen yleistämään siitä terävyydestä. On toki selvää että karambitin on pakko olla hyvin terävä jos sillä haluaa tehdä yhtään mitään. Suuri osa niistä on kuitenkin rihkamatavaraa. Ne ovat tietenkin vaarallisia. Mutta eivät vaarallisia suhteessa suunnilleen mihinkään. Edes linkkuveitseen.

”Kuten kuvasta näkee, karambitilla ei vuolla nuotiotikkuja eikä leikata pihvejä. Sen ainoa käyttötarkoitus on vahingoittaa toista ihmistä mahdollisimman ilkeällä tavalla.”
1: Kuten muodosta näkee, j0s karambit on terävä sillä voi vuolla vaikka mitä. Ja tämä selviää jopa Kososen omista lähteistä. Wikipediakin osaa kertoa että karambitin perustana on maalaisten työkalu. Tavallinenkin ihminen ymmärtää, että sen muotoilu tuo mieleen sirpin. Se onkin ollut sirpinomainen työkalu. Toki olemme varmasti Kosolan kanssa sitä mieltä että nykykulttuurissa kaveri ei ole menossa niittämään ponille herkutteluheinää käsipelillä. Mutta Kosola puhuu aseen historiasta ja mainitsee sellaisia sanoja kuin ”tieto”. Jotka ovat monille tärkeitä.
2: Samoin tietenkin voidaan miettiä mitä ”ilkeä” tarkoittaa. Kynällä saa ilkeää jälkeä. Jos tietää mitä tekee. Miltei kaikilla veitsillä saa aikaan hirveitä asioita. En siis vähättele itse rikosta vaan sitä eetosta jota Kososen kirjoitus maalaa karambitin ylle. Jos lähdetään analysoimaan mitä erilaiset aseet tekevät niin voitaisiin sanoa että renessanssistiletti voidaan nähdä ilkeäksi koska siinä on pistoterä. Hukari voidaan nähdä ilkeäksi koska se tekee isoja haavoja koska sen takana on impaktia. Karambit on kuitenkin mitaltaan hyvin vaatimaton, lisäksi se on käyrä tavalla joka lähes väistämättä johtaa siihen että se tekee pinnallisia viiltoja joiden taakse on saatava jotenkin riittävä voima. (Minkä vuoksi karambitin teho ei ole kehuttava jos se ei ole erityisen terävä.) Toisin sanoen se pakottaa hyökkäämään tiettyihin kohteisiin tietyllä tavalla ja se tekee siitä ”äärimmäisen rajoittuneen”.

Itse näen että Karambitissa huonoutena on se, että;
1: Jos sitä pidetään vasaraotteessa tai sapeliotteessa, niin se on hyvin lyhyt. Ja lisäksi käyristymä estää normaalin piston joka on suorilla puukoilla ”luonteva”. Lisäksi karambitille ei oikein saa tehoja jos sitä ei käytä viiltävällä ja vetävällä tavalla. Miltei kaikilla muilla terävillä veitsillä voi sekä iskeä, että tehdä sitä mitä itse sanoisin anglistisesti ”push&pull cut”. Karambit on silmissäni hyvin rajoittunut.
2: Rystypuolella veitsissä on tunnettuja ongelmia.  (Tällä tavalla pitämisessä on puolensa. Suuri osa näistä koostuu siitä miten ”näin jotain siistiä elokuvissa”.) Ja tavallisesti rystypuolella käytettävät tikarit ovat keskiaikaisen haarniskoituja henkilöitä vastaan kehitetyn rondel -tikarin tyyliin pistokeskeisiä. Ihmisen käden rakenne ei yksinkertaisesti tue rystypyolen viiltoja kovin hyvin. Meillä on herrantähden peukalot jotka tekevät käsistämme ”epäsymmetriset”. Karambitia käytetään useimmiten rystypuolella.
3: Toki olen nähnyt erilaista materiaalia karambitin käyttöön. Aiheeseen liittyy useita taistelulajejakin. Tekniikat vaativat kuitenkin hyvin läheistä etäisyyttä. Mikä tekee siitä entistäkin rajoitetumpaa. Missä kohdassa vastaan tulee se tunnettu asia että monesti ihmiset katsovat mestaria joka voisi tehdä vaikka mitä. Ja sitten tämän taidon jotenkin oletetaan välittyvän koulupoikiin joilla ei ole edes ikänsä kautta. Lisäksi jokainen tikaritaistelua harrastava tietää, että mitä pienemmät etäisyydet ovat, sitä vahvemmin fyysinen voima vaikuttaa. (Fantasiassa tikarit ovat luikkujen rosmojen hommaa mutta oikeasti kannattaa olla iso sikaniska. Antakaa hennoimmille ihmisille pitkämiekka joka ei paina niin paljoa ja jota voi käyttää kahdella kädellä. Saavat etäisyyttäkin.) Karambit on taitavissa käsissä vaarallinen. (Niin on kynäkin.) Mutta osaamattoman käsissä se on yksi tyhmimmistä valinnoista ikinä. Karkeasti; Karambit vaatii fyysisesti ja taidollisesti kyvykästä spesialistia joka on treenannut tätä ja vain tätä. Jotenkin epäilen että veitsen käytöstä paistaakin läpi se, että henkilö on katsoneet jotain Riddickiä. (Tai mitä nuoret sitten katsovatkin.) Weeaboo.

”Miksi filippiiniläiset loivat karambitin kaltaisia aseita? Karambitin ja vastaavien aseiden historia juontaa aina aikakauteen, jolloin espanjalaiset kolonisoivat/terrorisoivat aluetta. Espanjalaisilla sotilailla oli vahvat haarniskat, joihin eivät nuolet ja keihäät purreet. Siksi piti kehittää aseita, joilla päästiin haarniskan suojauksen ohi, kaulaan, ranteisiin, nivustaipeisiin ym.”

Tämä on mielenkiintoinen asia, koska kaikki se mitä tiedän filippiiniläisestä taistelusta.. (Huomatkaa, että kokemukseni suuntaisivat skillsettini kuitenkin enemmän sen spaniardin suuntaan..) Niin. Olen elänyt aika vahvassa käsityksessä että karambit on nimenomaan alemman luokan ja maanviljelijöiden ase. Sotilaat, siis ne jotka ovat taistelleet espanjalaisia vastaan, ovat sitten käyttäneet enemmän kris– veistä.  Joka on suorempi (aaltomainen terä), pidempi ja muutenkin järkevämpi jos pitää taistella panssaroitua vastustajaa vastaan. Krisissä on melko kapea terä joka on kuitenkin tukeva jotta se ei taivu helposti. Mikä on hyödyllistä jos kohteena ovat panssarin aukot. (Logiikka on sama kuin jo edellämainitsemassani rondel -tikarissa.) Jotka ovat pieniä eivätkä paras mahdollinen paikka pitkille suorille. Joka on asia jota viiltely vaatii.

Toki siis veitset eivät ole yleensä ottaen mikään primaariase. Se on enemmän varalla sitten kun varsinaiset aseet (keihäs) on menetetty tai jotain vastaavaa. Tämä viittaa yleisempään ongelmaan. Esimerkiksi samuraiden ajatellaan usein käyttävän ensi sijassa katanaa sodassa. Mutta hehän olivat jousen ja salkoaseiden ystäviä sitten jos katsoo historiaa. Tässä mielessä vertaaminen keihääseen on hyvin erikoinen. (Mitä enemmän ajattelee espanjalaista sotilasta itseään vastaan sitä vähemmän on järkeä haukkua keihästä yhteydessä jossa kehuu karambitia. Karambit on parempi kuin keihäs jos espanjalainen taistelee puhelinkioskissa. Muutoin. Not so much. Käsittääkseni tuohon aikaan puhelinkioskit eivät olleet kovin yleisiä.)

Suoraan sanoen minusta Karambit toimii paremmin pansaroimattomia vastaan kuin panssaroituja vastaan. Väitteet keihäistä ja muista ovat hämmentäviä. Uskallan sanoa että en varmasti löydä ketään taisteluosaajaa joka valitsisi espanjalaista rintapanssariin varustautunutta miestä vastaan mieluummin karambitin kuin keihään kanssa. Toki panssarointi muuttaa valtavasti asioita ja ne ovat pelottavia. Sanoisin että ne eivät kuitenkaan ole karambitin eduksi krisin yli.

Sanoisin suoraan että jo karambitin valinta kertoo että henkilö haluaa enemmän pahistella kuin on oikeasti tietoinen mistään. Minua surettaa että ihmiset hankkivat teräasekokemuksensa ja mielikuvana elokuvista ja puhuvat niistä sitten ikään kuin faktoina. Aseiden ympärille maalataan siksi erilaisia myyttisiä auroja. Ja tämä vaikuttaa sitten muun muassa siihen miten aseita kannetaan mukana ja väkivaltaa pidetään siistinä. Itse, näin henkilönä jota on ensimmäisen kerran lyöty teräaseella kolmevuotiaana, sanon että väkivalta livenä on aina sottaisempaa kuin missään elokuvassa. Ja tavallaan yhteiskunnan etu saattaisi olla että alkaisimme kehumaan jotain karambitin tyylisiä tavallisen kuolevaisen käsissä mahdollisimman huonoja veitsiä jonain maagisena supersurma-aseena.  Samassa yhteydessä voitaisiin kehua myös nunchakua jolla osaamaton teloo enemmän itseään kuin vihollistaan ja heittotähtiä jotka eivät ole surma-aseita millään järkevällä harjoittelumäärällä.  Silloin kyseessä ei kuitenkaan ole tieto vaan propaganda jolla on tietyt tavoitteet. Ideana olisi houkutella murhanhimoiset ääliöt käyttämään esineitä jotka sisältävät mielikuvan tavoitteiden saavuttamisesta mutta eivät sisällä sitä. Ehkä minunkin pitäisi kehua miten karambit on mahtavin ase joka päihittää jopa katanan. (Kommentoimassani kirjoituksessa mainitaan ”kaikki teräaseet”. Vaarallinen yleistys. Itse tosin pidän katanankin mainetta yliarvostettuna. Se on tavallaan vaan pitkähkö yhden käden suorahko sapeli kahden käden kahvalla. Nothing magical there either.)

Tiesittekö, että kylpyankka on kaikkien aikojen vaarallisin meleease? (Faktaa tämä missä muukin fakta jos näillä standardeilla mennään…)

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu