Ei pidä uhata vierailevaa luennoitsijaa hiilihangolla

Katselin eilen pientä Some More Newsin videota, joka käsitteli ”mutta entäs lapset” -politikointia. Esiin ei noussut mitään sinänsä uutta. Likaiset temput ovat tuttuja esimerkiksi homokysymyksen ajalta. Ja omasta nuoruudestanikin muistan miten ”lapsia suojeltiin” saatananpalvonnalta erilaisin Keijo Ahorinnan kirjoin. Ja tässä huomasin että Järvenpään ihanan Etelä-Suomalaisessa kaupungissa kristittyjen siipi näkee että tämä on täysin asiallinen syy soitella ihmiseltä kaveripiiriä alta lähestymällä kohdehenkilön kaverien vanhempia. Se oli myös täysin asiallinen syy soitella teini-ikäiselle yöllisiä uhkaavaa huohotusta – toivottavast, koska vaihtoehtona on se että puhelut olivat seksuaalisia eli pedofiliaa. Ja pitääpä ensimmäistä työpaikkaakin soittaa alta. Lopputulos oli se, että roolipelaaminen nähtiin riittäväksi syyksi savustaa nuori itsemurhaan ja tämä oli ihmisistä ”nuorison suojelua”.

Toki tämä ei jäänyt siihen. Myöhemmin sain henkilökohtaisestikin tappouhkauksia koska vastustin kreationismia. Tämä ei tietenkään ole mitenkään poikkeuksellista. Globaalisti kreationismia katsellen on mahdollista tuottaa aikamoisia listoja sen nimiin tehdyistä uhkailuista. Lainaankin sen vuoksi ilolla pari kuvausta jotka on laitettu muutaman tapauksen ympärille. ”I’m no stranger to this; I had plenty of threats when I was teaching evolution myself. It’s not an isolated phenomena:” ja ”Please also note that women who talk about evolution are almost always threatened with rape.” Kun luetteloissa on kuvattu tapauksia, joita pääsee tarkistelemaan itsekin tämä ei ole vain heittelyä.

Tässä kohden onkin tavallaan huomattavaa, että jopa aivan maltillisessa uskonnollisessa yhteydessä – ja tarkkaavainen huomaa saman trendin katsomalla minun vanhoja blogauksiani. Jos uhkaa todistaa heikosti, syytetään valehtelusta ja uhriutumisesta. Mutta mitä enemmän todisteita antaa – vaikka sitten näiden ”kritiikkejen” perään – niin sitä vähemmän uhalla on väliä. Kaava näyttääkin olevan se, että uhkapuhe on reagoimisen arvoista vain jos sillä voidaan vähätellä vastapuolta ja sanoa häntä vaikka uhriutujaksi mutta jos se on todellista niin sitten siihen ei puututa. Tämä voi joskus saada koomisiakin piirteitä. Tosin huumori loppuu aika pian sen jälkeen kun miettii kaavaa intimidaatio+innuendo.

Ja ei.

En ole tekemässä tätä sen vuoksi, että voisin hyökätä esimerkiksi perussuomalaisten tai kristittyjen kimppuun. Uhkapuheen esillenosto tosin kertoo että vaikka minua syytetään ”henkilöön käyväksi” ja ”päällekäyväksi” niin se on enemmän sitä että tuon esiin noita väärinkäytöksiä enkä hyväksy niitä. Päällekäyviä ovat nimenomaan ne jotka tappouhkailevat. Olen toki pahoillani että oman henkeni ja terveyteni puolustaminen on Niin Monista Teistä ”pitkästyttävää” tai ”liian pitkälle menevää”.

Tartun nimittäin Mira Korhonen-Lown esilletuomaan asiaan. Siinä on tuotu esille asioita jotka minun kristityistä esitettyinä syytöksinä olisivat vain ”todistamatonta mustamaalausta”. (Dokumentaatio oli vähintään puutteellista.) On aina hassua nähdä miten vandalismia harjoittavien älykkyysosamäärä on tasolla, jossa lyhyitäkin sanoja kirjoitetaan värin. Muutenkin minusta tuo Korhonen-Lown asetelma vaikuttaa toki erikoiselta. On ihmistyyppi joka harrastaa turismia mukamas nurjaan puoleen tutustumisella.

Korhonen-Low tuo itse esille vertauksen lahkolaisuuteen ja siihen miten Suomessa on sen puolelta tehty asioita. Siksi onkin outoa että jos minä sanon esimerkein ja lähteisten saman, se on erityisen hyökkäämisen asia. Että tuossa on Paha Tuomo. (Jota, ironista kyllä, täytyy ympäröidä vähättelyllä ja uudella uhkailulla. Mikä on omituisin kombo ikinä.) Tässä voisin lainata pitkästikin mutta lainaan vain tämän; ”Poliittiset vihaajat repivät esille natsikortit ja väittävät perussuomalaisten uhriutuvan, sen jälkeen, kun ovat ensin itse hyökänneet heille tuntemattomia ihmisiä kohtaan vain sen takia että näkevät heidän politiikkansa tai mielipiteensä erilaiseksi, siksi inhottavaksi ja moraalittomaksi. Lahkolainen poliittinen ajattelu ei halua käydä keskustelua poliittisilla argumenteilla, sillä tunteeseen vetoava partisaaniajattelu on historian kautta osoittautunut menestyksekkääksi tavaksi hiljentää oppositiota.”

Onkin riemastuttavaa lukea kommenttipalstaa koska siellä moni jonka on minun kohdallani ollut vaikeaa tarjota myötätuntoa, tukea tai uhkailuihin tarttumista koska ”ei riittävää dokumentaatiota” ovat nyt pienestäkin vihjeestä ymmärtämässä ja ottamassa vakavasti. Ehkä nämä ihmiset ovat oppineet jotain. Tai sitten he tosiasiassa ovat kaksinaamaisia kaksoisstandardi-ihmisiä joille on ”parempaa poliittista väkivaltaa jota pitää vähätellä”.

Toki siis on nähtävissä, että kun itse olen saanut moitteita niin oikealta kuin vasemmaltakin niin vasemmistolaiset syyttävät ylihelposti rasistiksi kun taas sitten oikeiston puolelta tulee esimerkiksi kastraatiouhkauksia. (Kun viimeksi olin perussuomalaisten nuorisopuolen kanssa tekemisisissä niin sen liepeiltä ilmestyi aika rivakasti tälläinen. Se oli aika tavatonta. Tai no. Noihin tottuu.) En suoraan sanoen voi äänestää perussuomalaisia koska en äänestä puoluetta joka on liitoksissa tämänlaisiin. En voi äänestää puoluetta jonka lieveilmiöt uhkaavat henkeä ja terveyttäni. Esimerkiksi verokysymyksiä mietin vasta sitten kun on täysin varma, että en voi saada puukosta. Kokemukseni ovat sellaisia että hyvin nopeasti rapisee luottamus siitä kun joku poliitiikko urankiilto silmissä selittää miten ”emme ole niin samanlaisia” ja ”ajattelemme teidän parasta”. (Etenkin jos tekstissä sanotaan että vastapuolelta ei osata viitata perussuomalaisten päätöksiin koskien köyhiä. Ja sitten jos asiaa googlaa niin alle viidessä minuutissa löytyy esimerkiksi aika tunnetun ”vastapuolelaisen” eli Sakari Timosen huomautuksia. Eli ”ei kukaan” -lausunto on teknisesti epätosi.)

Mutta esiin on nostettu myös sitä, miten osa perussuomalaiseen politiikkaan menneistä ovat kokeneet vihaa ja uhkaa johon he eivät selvästi ole tottuneet. Tässä joku voisi sanoa että ”siten metsä vastaa miten sinne huudetaan”. Ja se olisi totta. On tavallaan hyvin omituista itkeä polarisoivasta puheesta kun huomioi että PerusSuomalaisten suhden vihapuheeseen on tupannut olemaan se, että vihapuheen vastustaminen on sananvapauden vastustamista. Tässä yhteydessä on toki selvää että vähintään yhdelle perussuomalaisen liepeillä pyörivälle ehdottoman heteroseksuaalille miehelle on sukuelimeni häiritsevän paljon mielessä. Ja tämänlaisten ihmisten persoona lienee sellaista että jos oikeus uhkailuun viedään pois, ei siitä jää paljoa jäljelle ja ymmärrän tätä kautta miksi he kokevat että HEITÄ sensuroidaan. Koska no. HE ovat juuri tuota. He eivät harrasta vihapuhetta. Vihapuhe harrastaa heitä. Puheenparsi perussuomalaisissa on tietenkin tunnetusti jo kauan ollut ties mitä. (Jos laitan mukaan klassikoita joku itkee että ”kuvapankista kuva”. Josta voi sanoa että ”jännä että vaikka perussuomalaisten väkivaltaisuus on Teille niin vierasta niin ne kuvapankkikuvat tunnistat välittömästi.” Että sellainen skillsetti teillä. Tuntuuko kovastikin koherentilta?)

Ja ei.

Pääpointtini on se, että osa ihmisistä täälläkin on minulle vähätellyt uhkaa. Ja he pitävät sitä uhriutumisena koska he eivät pidä sitä relevanttina. Monelle kristitylle on todella omituista edes kuvitella että kristitty voisi tehdä syntiä. Kuten tappouhkailu monen silmissä synniksi taipuu. Vaikka sitten seuraavassa lauseessa osataankin tunnustaa että jokainen kristitty on syntinen joten ”No True Scotsman” ei ollutkaan rationaalinen veto.

Ja sitten tosipaikan tullen voidaan huomata että jos joku puhuu siitä miten joku vaikka ”ansaitsee kuoleman” niin ei ajatella miten tavallienn ihminen suhtautuu jos joku kertoo hänen olevan ”saastainen” ja ”ansaitsevan kuoleman”. Ei. Itse asiassa tämä tulkintaviitekehys halutaan kieltää idiotiana. Katsotaan vaikka sankarimme Tapio Puolimatkan tuoretta selitystä asiasta: ”Juutalaisessa kulttuurissa esimerkiksi pesemättömin käsin syöminen oli saastaista, riippumatta siitä, olivatko kädet sinänsä puhtaat tai likaiset. Tuskin halvennamme ihmistä, jos vaadimme käsien pesemistä ennen ateriaa.” ja ”Paavali puhuu kyllä synnin yhteydessä kuolemasta, mutta tarkoittaa sillä selkeästi hengellistä kuolemaa, iankaikkista eroa Jumalasta.”

Mistä seuraa se, että jos kristitty haukkuu saastaiseksi tai sanoo että ansaitset kuoleman niin se on vapaalippu asenteeseen jota ateisti ei ikinä voisi saavuttaa saman sanomiseen ilman oikeusjuttua. Mitä luonnollsiesti käyttää hyväkseen syntinen kristitty joka ymmärtää intimidaatio+innuendo.  Itse näen että teologiset selitykset ovat tavallaan koherentteja ja uskottavia. Mutta samalla ihminen tietää tai hänen pitäisi tietää että jos hän puhuu uskonlahkonsa ulkopuolisille, niin he eivät tietenkään ole perillä kaikista teologisista hienouksista. Ja siksi uhkaavuuden kokemuksen ei pidä olla hämmästys vaan odotettavissa oleva asia. Nähdäkseni tästä voisi napata ihan rakentavankin ohjeen esimerkiksi uskonnottomien kanssa keskusteluun. ”Älä sano sellaisia asioita joissa on uhkaava kaksoisviesti koska tiedät tai sinun pitäisi tietää että se vaikuttaa tosi uhkaavalta”. Etenkin kun vastaanottajan tulee odottaa että vaikka hän tietäisi teologiset hienoudet niin sanoja osaa. (Itse en luota keskimääräisen uskovaisen yleissivistykesn olevan lähelläkään omaa lukeneisuuttani aiheesta.)

Ja ei.

Haluan tässä nimenomaan korostaa sitä, että ymmärrän miten inhottava uhkaavanasenteinen kokemus on. Kun perussuomalainen menee politiikkaan hän ei välttämättä edusta kaikkia lieveilmiöitä. (Vaikka hänen valtansa legitimointi voi silti kasvattaa näiden lieveilmiöiden valtaa.) Ja kun mietitään mikä perusongelma on, niin se on juuri se mistä aloitin. ”Suojelu” ja ”Puolustaminen” ovat äärimmäisen vaarallisia sanoja. On aina katsottava mitä niiden nimissä tehdään.

Kulttuurimarksismin uhka ja Rakkaus Suomea Kohtaan ovat äärioikeiston tunnettuja sloganeita. Koska uskon, että ne ovat totta. Jokainen joka puhuu ”emme ole niin erilaisia” -teemoilla eivät ole riittävästi tutustuneet Hannah Arendtin kuvaamaan pahuuden banaaliuteen. Syntyy suo jossa uhrit ovat hyvin helposti seuraavia väärintekijöitä. Itse asiassa uhrius motivoi itsessänikin vahvasti tunteita, jotka olisivat erinomaista kasvualustaa räväköillekin kostotoimenpiteille jota voisi maalata hulluuspäissään ”oikeudenmukaisuudeksi”.

Kun olen tutustunut siihen miten ”ulkoisesti melko harmiton” uhkaavanoloinen liikkuminen ilman lyömistä yhdistetetynä erilaiseen vittuiluun on tehnyt uraansa aloitteleville perussuomalaisille, koen myötätuntoa. Sillä tiedän sen käsien tärinän. Nykyäänhän minä olen paatunut ja minulla on standarditoimenpiteet uhkailijoille. On tavallaan kuvaavaa, että minulla on sellainen. On tavallaan kuvaavaa että perussuomalaiset kokevat ilmapiirin koventuneen kun näyttää siltä että se mikä minulle on ollut ainakin 20 vuotta normaalia osuu vihdoin MYÖS heihin. Eihä se minun suuntaani tuleva ryönä ole mihinkään kadonnut. Kreationistit ovat vaihtuneet äärioikeistolaisiin sujuvasti, osassa tapauksissa edes tekijän persoona ei ole vaihtunut viitekehyksen mukana.

Mutta muistan silti ensimmäisen saamani kunnollisen kirjallisen tappouhkauksen. Joka toimitettiin ilman postimerkkiä suoraan postilaatikkooni. Toisin sanoen joku kävi sen tuomassa minulle henkilökohtaisesti tavalla joka aika vahvasti alleviivaa ”tiedän missä asut ja tiedän myös miten luoksesi tullaan”. Tätä ei tarvitse edes eksplisiittisesti kirjoittaa, se viesti tulee perille pelkästään välittämisen metodilla. Muistan miten tämä ja muut vastaavat johtivat minut syvään epäluottamukseen jossa en uskaltanut käydä ulkona, elämäni kaventui, jouduin varustautumaan väkivaltaa vastaan. Minuun ei edes voinut koskettaa. Edes tuntemani ihmiset. Ironisinta on, että kannan osaa jäljistä vieläkin, noin 20 vuotta myöhemmin. Olin nuorempana iloinen ja resilientti. Minut tunnettiin naurupoikana, siitä huolimatta että elinpiirini ja elintasoni ei ollut ulkoisesti tarkastellen kummoinen. Tämänlaiset asiat kantavat kauan ja olen nykyäänkin kristittyjen jäljiltä vielä tilassa jossa en luota kehenkään, joudun uusien henkilöiden kohdalla tarkistamaan heidän taustansa somekäytökestään jotta edes harkitsen normaalia keskustelua ja tutustumista. Jne.

Onneksi aloitin miekkailun, koska sen avulla olen miltei normaali. Kykenen normaaliin elämään, minulla on parisuhde ja tärkeimmät jäljet ovat laimentuneet siihen että haluan tappaa itseni vain ehkä kerran kuussa. Joskus minulla menee jopa niin hyvin että saan erilaisissa depressiomittauksissa vain lievän masennuksen kriteereitä. (Joskus.) Elämä ei pelota koska minulla on miltei aina vähintään ketjupanssari, uhkaavammissa tilanteissa, kuten kirkollisissa konteksteissa, brigandiini. Olen enää vain äreä ja negatiivinen. En suisidaalinen ja paranoidi.

Kun mietitään krisittyä joka pelkää roolipelaajaa ja huutaa sutta, tai vihaista äärioikeistolaista tai heitä jotka uhkailevat perussuomalaisia, näen kaikkien takana saman voiman. Voiman jossa suurin osa argumenteista keskittyy pesemään vastuuta omalta ideologialta jos sen parista nousee väärinkäytöksiä. Voiman jossa väärinkäytöksistä tehdään ymmärrettäviä tai jopa oikeutettuja koska ”uhka on niin suuri”. Pointti on se, että jos uhkaan reagoi tuolla tavalla niin siitä syntyy vain poliittista väkivaltaa vastapuoleen. (Ilmiössä joka on ns. hyvin lähellä sitä ajatussotkua joka joillakuilla on. Heistä Päivi Räsänen puolustaa sananvapautta. Tosiasiassa Päivi Räsäsen sananvapautta uhataan. Nämä eivät ole mitenkään yksi ja sama asia. Päivi Räsänen ja hänen suhteensa uskonnonvapauteen on esimerkiksi koostunut lausunnoista joissa pride on provokaatio ja ateisteja vastaan pitää taistella koska ateismi johtaa joukkosurmiin. Tästä saa revittyä irti hervotonta huumoria joka on ”hauskaa koska totta”.)

Ongelma ei ole välttämättä edes uhan tosiasialuonteessa. Näen että vaikka uhka roolipelaajien saatanapaniikista on ”ihan toisella uskottavuustasolla” kuin ”äärioikeiston uhka jonka supokin tunnustaa”, niin molempien suurin ongelma on toteutuksessa. Eli jos uhkaa vastaan lähtee taistelemaan siten, että se muuttuu sodaksi, niin ollaan menty väärään suuntaan. Itse en ole esimerkiksi jaksanut masinoida väkivaltaa, mellakointia tai muuta vastaavaa. Näen näissä nettikommentoinneissa paljon sitä että tyypit, jotka pitävät minua uhkaavana, aggressiivisena ja henkilöön käyvänä ovat tuomassa esiin erilaisia fantasioita, joissa esiintyy erilaisten aseiden omistaminen ja esittely ja uhkailu. Clint Eastwoodin elokuvista on haettu roolimallia. (Ne ovat toki sinänsä mainioita pätkiä.) Itse kannan panssaria sen sijaan että selittelisin jotain erityistä puukkojen mukanaolosta. (Nämä eivät toki tunnu yhtään yhtä pelottavilta jos tajuaa, että nämä hemmot eivät edes näytä tietävän miten puukko toimii kun taas itse edustan gaussin toista ääripäätä kyseisessä aiheessa.)

Eli kyllä.

Viestini on, että jos vastapuolen kokemaa uhkaa pitää vähätellä ja se on aiheena vain ”uhriutumistematiikka” -syytökset edellä. Ja jos mielesi muistuttaa niitä äärioikeistolaisia jotka nostivat Charlottesvillen ”molempien puolten hyvien ihmisten puolelta” sen, että miten äärioikeiston ”humoristiset” autolla-ajelut ovat tärkeä muistutus siitä että maahanmuuttajille pitää tehdä jotain koska muuten äärioikeisto nousee. Niin kyllä. Tarkalleen ottaen sinä olet mukana luomassa banaalia pahuutta.

Vuosien varrella saamieni palautteiden perusteella tiedän, että tämä on juuri oikea paikka kirjoittaa tästä. Ja jos jokin kohta osui tunteisiin ja pahastuit, niin se en ollut minä vaan omantuntosi rippeet vaan kompastuvat Juuri Sinun egoosi. Ja jos mietit miksi meillä ei voi olla kivoja asioita, niin se on melkolailla juuri siinä kohdassa se ongelma.

Väkivaltaa ei voi vähätellä. Uhkaa ei voi mitätöidä. Pidän halveksuttavana jos uhkaavaa kokenut tärisevä perussuomalainen saa vastaukseksi jotain jossa kerrotaan vain se metsän huutaminen ja unohdetaan tähän sinänsä faktaan liittyvä myötätunto. (Olemme parempia ihmisiä. Tai ainakaan huonompia emme voi olla.) En toivo kokemaani edes pahimmille vihollisilleni. (Tai siis heille kyllä oikeasti haluan.) Se, että joku pitää asiaa ”epätodennäköisenä” tai ”jonain jossa uhkaaja ei oikeasti ole tekemässä mitään” ja ”tilastoissa ei VIELÄ näy mitään” ovat tosi onttoja jos on uhan toisessa päässä.

Uhkaa on aina helppoa trivialisoida silloin, kun ei ole sen vastaanottavassa päässä. Kun SINUA uhkaa partikulaari TAHO TAI HENKILÖ, niin se miten SINÄ siihen reagoit tuskin koostuu siitä että ”olen turvassa koska 99% uhittelijoista on pelkureita jotka haluavat hiljentää mutta jotka tosipaikan tullen yrittäisivät tappaa panssaroidun sinuutesi karambitilla”. Se on ”minulla on prosentin zema kuolla”. Siksi meillä täytyy olla nollatoleranssi. Se vaatii toki poliittista korrektiutta jossain määrin. Esimerkiksi sitä että sensuroidaan sellaiset persoonat jotka kokevat että väkivaltaan yllyttävän vihapuheen sensurointi sensuroi HEIDÄT.