Heille, jotka haluavat kääntää aikaa taaksepäin koska luulevat sen olevan jo siellä

On vaikeaa pysyä ajassa mukana, koska aina kun saa jotenkin raavittua itsensä uudelle vuosikymmenelle tasolla, jossa tietää esimerkiksi oikean päivämäärän, niin asiantilat muuttuvat. Aina pitää opetella uusi ”oikea päivämäärä”. Tämänlainen relativismi on ärsyttävää. Koko ajan muutetaan ilmiselviä faktoja.

Tässä kohden monet instituutiot ovat päättäneet elää menneisyydessä. Mutta ilmeisesti ei kirkko. Sillä jos me muut käännämme kellomme vasta sunnuntaina, Jokelan kirkonkellot on jo käännetty. (Kuten Iltalehti asian hienosti tiivisti : ”Hiljaiseksi vetää”.) Ja piispa Teemu Laajasalokin on selvästi trendikeskusteluissa joko pirteästi edellä tai kankeasti jäänyt 2000 -luvun taitteeseen ottamalla muotiaiheekseen sen, että jumalanpilkkapykälistä voidaan luopua.

Ja tämä ei ole ivaa vaan asia, joka pitäisi tiedostaa.

Viime päivinä on puhuttu paljon Sanna Marinin boomer -viestistä. Tässä esiin on nostettu paljon erilaisia hauskoja ajatuksia. Osalle termi on esimerkiksi ollut uusi, jopa niin uusi että on väitetty että Sanna Marin olisi jotenkin kehittänyt tai tuonut sanan suomeen. En edes tiedä, mitä tähän voisi sanoa. Minulla täytyy olla aikakone.

Ikäpolvikeskusteluun liittyy tiettyjä nyrkkisääntöjä. Nämä ovat erityisen hankalia koska sanat ovat myös mielentila vaikka niitä sidotaankin kohderyhmäaajttelutyyppisesti eri ikäkausiin. Ja näissä nyrkkisäännöissä itse olen X-sukupolvea. Ja se meininki on se, minkä ehdottoman tieteellinen meemikuva näyttää; Boomerit ja Millenniaalit huutavat toisilleen vihaisesti sen aikaa kun X-sukupolvi kaataa Y-sukupolvelaisille viinaa.

Vanhat ihmiset ovat erilaisia kuin nuoret ihmiset. Ja lisäksi asiassa on yksi erityinen ulottuvuus, joka tekee asiasta kauhean. Se on epäsymmetria. Vanhat ihmiset ovat olleet nuoria ihmisiä, mutta nuoret ihmiset eivät ole koskaan olleet vanhoja ihmisiä.

Ja joskus. Joku luulee tämän tarkoittavan sitä että vanhoilla ihmisillä on jokin erityinen pääsy nuorisoajatteluun. Ja tässä ajattelin luoda esiin lisää uutta nuorisokieltä. (Joka on oikeasti ikivanhaa. Mutta jossain on olemassa vielä toistaiseksi merkittävän suuruinen ihmisryhmä, jolle (1) televisio on merkittävä tiedonhakukanava ja jotka ajattelevat että (2) teknillistyminen on lisännyt television merkitystä vaikka (3) perinteisen television merkitys on tietotekniikan kehityksen vuoksi entistä pienempi. Yhtenäiskulttuuri luotiin massaviestimillä, jotka mahdollistivat että kaikki kuulivat samat jutut eivätkä muuta.Tämä onnistui helposti aikana jolloin televisiossa oli kolme kanavaa ja niissä kahdessa tuli samaan aikaan uutiset ja ne uutiset olivat enemmän tai vähemmän samat. Nykyajan oneglma ei ole perinteiseen tyyliin valtamedia vaan kuplautuminen jossa kaikki saavat vain sitä tietoa jonka jo tietävät valmiiksi tai joka mukailee sitä mitä he tietävät valmiiksi.)

Ongelmana näyttää olevan se, että vanhemmat ihmiset eivät ole based vaan cringe. Vanhempia ihmisiä vaivaa se, että he ajattelevat että he tietivät millaista on olla nuori vain sillä perusteella, että he ovat joskus kauan aikaa sitten olleet sellaisia. Ja he kuvittelevat että tämä tekee heidän näkemyksistään tosi vilpittömän koetusti fiksuja. Että he ovat niin based että nuoren tulisi vain imeä viisaus kurkustaan nopeammin kuin Y-sukupolvi taskumatistani. Ehkä he sitten eivät ole oppineet ja muuttuneet ajan mittaan kun he tähän ihmeeseen pystyvät. Mutta oikeasti he ovat muuttuneet. Mikä on tavallaan se juttu. Mutta sen seurauksena on se, että usein kun he puhuvat nuoruudesta he muistelevat omaa nuoruuttaan. Joka on tapahtunut äärimmäisen erilaisessa kontekstissa.

Esimerkkinä tästä ilmiöstä voisi antaa Keijo Ahorinnan, vanhan kunnon saatananpalvontaa asioissa nähneen veikkosen. Hänellä oli tapana ajella nahkatakissa moottoripyöräll tavalla jossa oli aika ilmiselvä sävy siitä että hän ajatteli olevansa nuorekas ja koki olevansa nuorekas. Mutta ei ollut. Tämä vähän huvitti nuoria. Itse en tosin näe Ahorinnassa hirveästi mitään naurettavaa tai mille pitäisi nauraa. Hän on harmittomilta piirteiltään sympaattinen ja niiltä muilta osiltaan suhtautuisin varovaisuudella kaikkiin jotka liiaksi näkevät saatananpalvontaa esimerkiksi roolipeleissä.

Toinen esimerkki voisi olla oma äitini. Kun kerran vein kavereita kylään, äitini pisti levysoittimesta ilmoille jiveä ja tanssitti minua ja muita muotitanssi jiven tahtiin. Kun sanoin, että kenties nuorisomusiikki on muuttunut (ja muutaman kirosanan) hän kertoi että onhan hänkin ollut nuori. Tämän jälkeen kavereitani ei näkynyt ja opin sen että äitini on cringe, mutta hänessä kenties oli viisautta. Jos itse joskus saisin selville että olen hommannut maailmaan teini-ikäisen äpärän joka toisi kavereitaan kotiini, saataisin todellakin pitää bailut kuuntelemalla jotain Anssi Kelan Nummelaa koska olenhan minäkin joskus ollut nuori. Eihän tuo nuorison häiriökäyttäytymistä poista, mutta toimii kuin mopo. Levittää ongelman laajemmalle alueelle. Tai ainakin muualle.

Olen nyt muuten vanhempi kuin äitini oli selittäessään nuorisotanssi jivestä. Eikä minullakaan ole mitään käsitystä siitä mikä jumputusmusiikki on millenniaalien makuun. (Tosin ei minulla ole mitään erityisen hyvää käsitystä edes omalta nuoruusajaltani. Meidän ajan hitit kotona olivat niin nuorisomusiikki-jiven leimaamaa että Olavi Virta edustanee minulle sitä mitä jotkut Backstreet boysit monille minun ikäisilleni.) Lienen siis ikäiseksenikin erityisen cringe. Mutta omistan tämän ja kannan sen ironialla sen sijaan, että tietäisin mitä on elää nuorena kontekstissa jossa sosiaalinen media on se elämä jota paetaan sulkemalla nettiyhteys. Minun terveessä nuoruudessa nörttejä pilkattiin ja netti oli eskapismia varten.

Vanhemman polven cringeyttä voisi tietysti käsitellä vaikka miten pitkästi. Osa onkin. Ja silloin perussävyksi voi asettaa sen, että jos kykenee katsomaan itseään taaksepäin ja näkemään miten cringe on ollut niin sitten ehkä ei ole juuri nyt sellainen. Jos tilannetta ei tiedosta saattaa olla jive-muotitanssien ikuisessa kierteessä. (Enkä sano että jive on huono tanssi tai huonoa musiikkia. Tai Olavi Virta. Itse toki tässä nostan vaalean lippuni, en-ihan-antautumisen merkiksi.)

Tässä voidaan nähdä kahdenlaatuista cringeä kun vanhempi ihminen selittää voivansa oikeasti tietää hirveän mitä nykyajan nuorilla on. (Miten joku yli kuusikymppinen eläkeukko voi muistaa jos minä en edes nelikymppisenä voi samastua nykyiseen 15v ihmisten elämään?):

Ensimmäinen luokka on cringeä jossa vanhempi ihminen imitoi nuorisokulttuurin pintatason piirteitä osaamatta niiden sisältöä.

Tällöin nuorisokulttuuriin osallistuminen osoittaa sitä että varastetaan muoto-osia vailla tajua substanssista ja kokemuksesta. Tämä on tekonuorekkuutta jota joskus posottavat sellaiset mummot jotka vaivaavat nuoria junassa selittäen miten he ovat niin nuorekkaita kun nuorille puhuvat väkisin junassa mahdollisesti tuomiten modernin ajan verkossatoiminnan ihmisyyttä rapistavaksi jne. joka todella lähentää häntä nykypolveen joka hakee aidot ihmiskontaktit … miellyttävämpien … ihmisten parista. Kenties jopa tämän samaisen junamatkan aikana. (Junassa on sosiaalista häirintää mutta yleisesti ottaen ne ovat epäsosiaalisia ja jopa antisosiaalisia. Mikä ei välttämättä ole huono asia. Sosiaalinen media on sosiaalinen, ja tämä luo heimoutumista ja sitä paljonpuhuttua kuplautumista, jotka ovat aika isosti sosiaalinen ilmiö. Tämän tajuaminen tehnee muistakin kuin minusta epäsosiaalisen.)

Esimerkiksi jos boomerius -heitoista pahastuu niin saattaa olla että et ole aivan täysin ymmärtänyt sitä turhautumista mikä syntyy kun joku eläkeukko kertoo miten asiat ovat oikeasti kun olet kokeillut heidän temppujaan ja todistanut että ne eivät toimi nykyaikana. Koska. No. Koulutus on vähän usein ajastaan jäljessä ja ohjeet ovat ehkä 5-6 vuotta jäljessä. Toki koulutuksessakin on se vaikeus että pelkkää PISA tulosta tuijottava voi luulla että laskeva pisatulos johtuu laskevasta osaamisesta. Vaikka kyseessä on kilpailu jossa koko ajan kehitytään. Nykyanan nuori aivan oikeasti tietää ajanmukaista tietoa asioista uskomattoman paljon. Moni niin perillä oleva vanhus on yhtä pihalla edes modernin tieteen faktoista kuin miten he osaavat derivoida – paitsi jos heille ehkä ei ole sitä koulussa opetettu, mikä kertoo tietenkin viestiäni vahvistavaa puolta. (Itse en tiedä miten voimme luottaa että hyviä päätöksiä tekee ihminen joka ei tarvittaessa osaa derivoida. Aina sitä ivataan että matematiikka ei tule arjessa vastaan. Derivointi tulee, jos ajattelit tehdä ja suunnitella suunnilleen mitään joka ylittää kompleksiudeltaan sen että kävelet samanaikaisesti kun mietit pornoa.)

Ajasta jälkeen jääminen

Tässä hasteena on se, että itse tiedostan varsin hyvin sen miten oikeassa Terry Pratchett oli. (Tämäkin on ajasta jälkeen jäämistä. Pratchett on jo kuollut vanhojen ukkojen tautiin, alzheimeriin.) Hän sanoi, että jokaisen vanhan ihmisen sisällä on nuori ihminen, joka ihmettelee sitä mitä hänelle tapahtui. Ihan huomaamatta sitä itse kukin on tilanteessa, jossa sitä on ikään kuin hidastempoinen maailman huonoin animorhps. (Sekin vanhentunut referenssi. Animorphsit olivat muodissa joskus 2000 -luvun taitteessa. Jolloin moni nykyään ihan täysi-ikäinen millenniaali ei ollut edes syntynyt. Ikäni tekee sen että tiedän tästä ja he eivät. Mutta tämä on enemmän haitta siinä että olisin jotenkin samanlainen kuin nuoret.) Jos haluan muuttua kurttuiseksi ja inhottavaksi olennoksi, soisin että mukana olisi enemmän raatelukynsiä ja immuniteetteja kaikilta aseilta (paitsi hopeisilta).

Siksi aika yleistä on että sitä ottaa asioita joita on tehnyt nuorena, pitää musiikista jota kuunteli nuorena, ja jatkaa sen kanssa sitten eteenpäin eikä huomaa että koko maailma juoksee kapitalistisen muotivirtausten mukana etsimässä jotain uutta myytävää. Tässä sitä itselle tuppaa käymään kuten maidolle. Sitä ei välttämättä muutu joksikin jota nuorten kannattaa aivan erityisesti nauttia jos haluavat pysyä terveinä. (Viinistä on turhaa puhua koska me X -sukupolviset juotamme sen Y-sukupolvelaisille. Minun tapauksessani voitolla.)

Eli lopuksi:

Tekonuorekkuus tai ajasta jälkeen jääminen on cringeä ja cringe ei ole hyvä asia. Tuleehan koko cringeyden konsepti siitä että siinä ei käsitetä faktoja vaan myötähäpeää. Kenties jive on hyvää musiikkia, mutta 90 -luvulla sen soittaminen nuorille samalla kun tehdään tasseja jotka ovat olleet erityisen nuorekkaita ja pirteitä globaajelen muotivirtausten tuulettumia 1950 -luvulla.

Tämän vietin pääsisältö ei ole että vanhat ovat tyhmiä ja että nuorisi ei. Ihmiskunnasta suurin osa on tyhmää. Jopa minä, kaikessa egoudessani, joudun tälläisiä asioita huomaamaan. Tyhmän nuorison viisaus ei tule kuuntelemalla tyhmiä vanhuksia. Vanhuksia joiden tyhmyys tulee kontkestintajuttomuudesta eikä elämänkokemattomuudesta sinänsä. ; (Sitä on vaikka minun aika turhaa ottaa kantaa nykyajan uskonnonopetukseen viittaamalla oman nuoruuteni tilanteeseen. Vielä vähemmän jos koulu on käyty aikana jolloin on annettu karttakepillä sormille ja englanninkielen opetus on ollut sellaista että oletuksena on että ei sitä oikeasti koskaan tarvitse puhua toiselle kasvokkain ellei ole joku erityinen poikkeusyksilö. Jotka opettelee oma-aloitteisesti vaikka mitä kyllä.)

Itse näen, että jos on vanha ja niin viisas, että tietää miten nuorisona oleminen on, niin silloin tämä syvä kyky olla based, (autenttinen, vilpitön ja tosiasioiden mukainen) nojatkoon siihen että kykenee viestimään nuorisolle sellaisilla naruilla, jotka nämä nuoret ymmärtävät. Eli jos nuorison viisaus ei ole vanhan gubben tasolla niin kenties gubben kannattaa miettiä mitä oli olla nuori ja löytää täältä sellaiset argumentaatiotavat jotka vetoavat nuoriin ja menevät nuoriin läpi. Kyllähän tämän puolen täytyy olla siellä jos se ikä ja aiempi oma nuoruus todella ovat jokin lähde josta tulee ymmärrystä niin että vanha tietää mitä on olla nuori (nykyään).

Itse näkisin että jos pitää vedota omaan auktoriteettiin tai tallata nuoria ad hominem -pohjaisesti niin kenties tämä on aika vahva argumentti sen puolesta että vanhuksen kyky ymmärtää nuoria onkin kovasti alentunut. Cringe vanhus ei välttämättä ole pahantahtoinen, mutta hänen myötähäpeää synnyttävä käyttäytymisensä joku voisi sanoa että he ovat syyntakeettomia. Ja tässä heitä ei ehkä kannata kuunnella. Ohittaa vaan heidän junttaamisensa ja muu jääräilynsä viittaamalla kintaalla asiaan. Kohteliaasti. Ihan miten sanot, boomer. OK. OK. OK. Boomer. Sitten eletään omaa elämää.

En tiedä mitä se millenniaaleilla on, koska X -sukupolvisena olen huomannut että se viinakin maittaa vain Y-sukupolviselle mutta ei millenniaaleille. Mutta minä omaankin cringeni. Olen Kramer ja tiedän sen.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu