Jauhotetaanhan Mariniakin

Länsimainen kulttuuri on hyvin kristillistä. Ja tähän Friedrich Nietzsche on liittänyt käsitteen ressentment, kaunaisuus. Esimerkiksi Helvettikuvastossa näkyy hänelle kaunainen fantasiointi. Länsimainen sivistys onkin hyvin paljon tuottanut erilaista helvettikuvastoa. Mutta jos minun täytyisi tuottaa sellaista, niin ei kyllä syntyisi mitään Dantealighieria. Ei edes Juhahämäläistä. Jos minun täytyisi kuvata Helvetti, se olisi mininovelli jopa Ernest Hemingwayn lapsenkengissä olevien tarinoiden rinnalla. ”Avasin silmät.” Steve Earle on rinnallani hilpeä optimisti.

Mutta tässä olotilassa kaunaisuus on harvinaista aidon ilon lähdettä. Ja tähän ei ole juuri parempaa ja rehellisempää lähdettä kuin vahingonilo. Ateistimaineinen Voltaire on joskus rukoillut tyyliin joka sopii omaankin suuhuni. ”I have never made but one prayer to God, a very short one: Oh Lord, make my enemies ridiculous. And God granted it.” Tästä tuleekin melko kristillinen kirjoitus. Ns jauhottaminen on monesti mukavaa ja rentouttavaa. (Sanonta tulee ilmeisesti siitä että ”saadaan jauhot suuhun” eli sanotaan jotain niin nasevaa että vastapuoli vaikenee. Termin käyttäminen on toki vaikeaa koska monesti osuva nokkeluus joka vaientaa argumentit ovatkin sitten jauhotusta analysoitaessa lähinnä asenteellista ja ilkeää sanailua joka tyrmistyttää pelkällä banaalilla epäinhimillisellä röyhkeydellään.)

Poliittiset kriisit huvinlähteinä

Viime päivinä täällä on puhuttu melko runsaasti esimerkiksi ikäeroista ja boomereista. (Itse olen oppinut huumepolitiikkani Ihmemies MacGyveristä.) Ja tässä on korostettu näkökulmia, jossa vanhemman polven mielipidettä tulee kuunnella koska se edustaa jonkinlaista jatkumoa. Itse olen jo täyttänyt neljäkymmentä vuotta. Ja jos monista se ei vielä ole kovin paljoa, muistutan että koska olen viettänyt sen kristiaanien ja kirkkolaisten kanssa se tuntuu ainakin 150 vuodelta. Eli jos en ole vanha ikävuosissa olen kuitenkin vanha ”Tappavasta aseesta” tutun Roger Murtaugh -hahmon hengessä.

Neljäkymmentä vuotta riittää vanhojen muisteluun. Toki olen niin sivistynyt puusilmä, että voisin puhua vaikkapa kastanjayöstä. Mutta jos omaelämänkerrallinen muisti ainoastaan sallitaan, niin kyllä tämä ikä riittää jo siihen että voi olla vahingoniloisen nostalginen. Ja herättää itsessään sellaisia ajatuksia, että aina kun näkee Bill Clintonin presidenttikauden kuvan niin herättää itsessään tajuntaa siitä että eivätpä ne millenniaalit ja muut Jonnet taida muistaa, että tässäkin kuvassa saattaa olla kaksi ihmistä. Voin näin näppärästi viitata antiikkiselle vuodelle 1998.

En ole ymmärtänyt monien poliittisten kriisien luonnetta. Jopa Clintonin kohdalla muistan ihmetelleeni miten ihmisiä kiinnostaa enemmän se jos joku käy jonkun pimpsalla mutta ei juurikaan jos joku käy jonkun lompsalla. (Olin runollinen teininä. Siteeraus on aito ja juuri tuossa muodossa. Olen niin nero että lainaan itse itseäni. Olen siis kuin Ben Shapiron joidenkin kirjojen lähdeluettelot.) Mutta kyllä minä vahingonilon ymmärrän. Kun Ilkka Kanerva sai aikanaan potkut ihmettelin että oliko hän hoitanut työnsä huonosti. Mutta silti käsittääkseni aloin puskistahuutelemaan erilaisia hortonomia-aiheisia vitsejä noin viisi minuuttia sen jälkeen kun kuulin Kanervan kuolemasta. (Lainatakseni monista harmittavankin pitkäikäisestä suvusta olevaa suurta muinaista; ”Tämä on mediapeliä”. Ja mediapelissä voittoa ei lasketa siitä onko lukenut Dostojevskin koko tuotannon yhden viikonlopun aikana.)

Ja tästä päästään tietenkin päivän suosituimpaan keskustelunaiheeseen.

Päivänpolttava ei tarkoita relevanttia. Mutta samalla on muistettava että Terry Pratchettkin kuvasi sitä miten lehdistössä on kansaa ja ihmisiä kiinnostavia uutisia siinä mallissa, että kansalaisia kiinnostavat suuret ja tärkeät asiat mutta human intrest on sitten sitä, että katsotaan erilaisia vihanneksia jotka näyttävät sukuelimiltä. Ja populismin suuri menestys kertoo että poliittinen valta ja merkittävyys vaativat aika usein jälkimmäistä. : Jos jopa kaltaiseni ”antisosiaalinen luova nero” sortuu vuosien jälkeen muutamassa sekunnissa joihinkin Kanervamielikuviin, se lienee kohtalona myös ”terveillä ja normaaleilla”.

Muukin toki tukee tätä huomiota. Esimerkiksi tervejärkisyyttä politiikassa korostava henkilö kertoi kaverilleni, että koska tätä ei haittaa, jos joku mies käyttää hametta, niin hän ei sitten tämän perusteella kuulemma maksa veroja. Tai valehtelin. Ei minulla ole ystäviä. Se olin minä jolle näin sanottiin. (En tiedä millaisessa maailmassa implikaatio johdetaan. Vainotaanko mekkoa käyttäviä miehiä niin kovasti Suomessa että jos vain antaa heille tukea siinä muodossa että antaa heidän olla niin ei voi saada ollenkaan töitä mistään?) Ja näin on tietenkin hyvä puhua Sanna Marinin vapaa-ajanviettotavoista.

Tässä joku voi ajatella että olisin joku Sanna Marinin suuri fani. Koska jostain syystä minulla on varsin punavihreä maine. Kuitenkin oikeasti se, että en äänestä kokoomusta johtuu lähinnä siitä että he eivät päästä irti ”kypäräpappijaostostaan”. Kristillisdemokraatteja äänestän jos haluan lietsoa suisidaalisia tarpeitani. (Kun keskustelee minuutin absoluuttista elämän arvoa korostavan kristiaanin kanssa josta itsemurha on synti niin on vaikeaa pitää itseään elossa tämän jälkeen vaikka olisi periaatteessa hyvällä tuulella. Mitä en ole koskaan.) Perussuomalaisia jos haluan ulkoistaa tähän liittyvän toteutuksen. (Viittaan tässä erilaisiin sisällissota-hiekkakuopallisiin retorisiin taidonnäytteisiin joita olen nähnyt vuosien mittaan.) Jos äänestän Sanna Marinia, teen sen samalla asenteella kuin Bo Burnham äänestää Joe Bideniä.

Toki rationaalinen ja vakaa osani tiedostaa, että osa sosiaalisesta mediasta on pöyristynyt, aivan kun pääministeri olisi jäänyt kiinni jostakin moraalittomasta tai laittomasta. Mutta ei tästä mistään sellaisesta ole kysymys. Kyse on siitä että materiaalia hänen yksityiselämästään on vuodettu julkisuuteen. Pääministerimme bilettää. Käy vessassa ja pieree. Mitään näistä ei ole mitään syytä kiistää, eikä niissä ole mitään tuomittavaa. Se että joku onnistuu jotain näistä toiminnoista kuvaamaan ja vuotamaan julkisuuteen, ei tee niistä skandaalinkäryisiä. Tässä mielessä terve järkikin muistaa että kun (mukamas median suosiossa oleva) Marin kesällä joutui ns. ”ajankohtaisen kakkosen” kouriin, niin uutinen ei varmasti ole se että pääministerillä on takapuoli. Sen julkinen kuvaaminen on jossain määrin ongelmallisempaa kuin kyseisen persauksen omistaminen.

Tämänlainen ”uhka” on vähän samanlaista kuin ne saamani sähköpostiini saamat ns. ”jynkkykiristyskirjeet” jotka kertovat nauhoittaneensa kun masturboin aikuisviihteelle ja että jos en maksa heille erinäisiä bitcoineja ja sen murto-osia niin he levittävät tämän materiaalin kaikille ystävilleni. (Mikä viimeistään kertoo että uhkaus on täysin valheellinen. Lähettävät videon. Keille?) Jos joku tekee tätä niin oikeasti skandaalin tulisi olla se että joku vakoilee laittomasti tämänlaisia. Ei se että joku vihainen keski-ikäinen mies harrastaa edes kerran-parikymmentä kertaa päivässä jonkinlaista hyötyliikuntaa.

Muutoin olen tästä puolesta lähinnä sitä mieltä että jos vetoamme lain kuolleeseen kirjaimeen kansanedustajan kunniallisuudesta ja käytöksestä, niin sitten joudumme palaamaan ties mihin Tony Halmeeseen. Sillä suunnilleen niihin aikoihin tämä osio laista käytännössä murhattiin. Ilmastonmuutos on viime aikoina toki nostanut näkyviin kaikenlaisia muitakin raatoja, joten kenties se liittyy tähän. (En ole ilmastotieteilijä mutta voin silti vinoilla.) Mikäli olen yhtään nähnyt lehtien bilejuoruja niin SDP:n kohut liittyvät siihen että noudatetaan Mannerheimin alastomalla hevosella ratsastamisen kunniakasta koulukuntaa. Lauletaan ja tanssitaan. Kokoomuksen bilekohut liittyvät teini-ikäisten groomaamiseen. Perussuomalaisten bileuutinen taas voi olla sellaista mallia missä kuristetaan puoluetoveria tai reuhdotaan Päivi Räsästä. Ymmärrän näiden kaikkien olevan ns. human intrest.

Mutta asia menee tietenkin yli.

Sanna Marinin illanvietossa kun ei näköjään ole riittänyt se, että hänestä luotaisiin kuva jossa hän on joku Gurning Rave Guy. Sen sijaan on haluttu että hän olisi kuin joku Pablo sekä Ransu. Olen oppinut päihdepolitiikkani Ihmemies MacGyveristä ja siksi minun on vaikeaa tehdä sellaista valintaa, että vaalien tullen tulisiko minun äänestää (1) Sanna Marinia, joka kiistää väärinkäyttäneensä huumeita vai (2) Mika Niikkoa joka myöntää käyttäneensä eläimille tarkoitettua loislääkettä aivan oikein.

Tässä yliampuvuuteen on syyllistynyt esimerkiksi Mikko Kärnä. Mikä ei sinänsä yllätä, sillä tunnetusti Mikko Kärnä haluaa ampua kaiken. Perinteinen intiaaniviisaus tunteekin sanonnan ”Sisälläsi on kaksi sutta – Mikko Kärnä haluaa ampua ne molemmat.” Toki muutkin halusivat että Marin suostuu vapaaehtoiseen huumetestiin. Koska tietenkään emme herjaa ketään narkomaaniksi ilman todisteita. Koska jos kesällä itse kukin on oppinut jotain niin sen, että Bätmän ja Rydman ovat syyttömiä keskellä päivää, kirkasta päivää, kunnes heidät on oikeudessa tuomittu.

Mutta tässä oma huomioni keskittyi vähän aikaa kovasti trendanneeseen ”Jauhojengi” -hashtagiin. Joka näytti olevan erityisesti perussuomalaisten suosima ilmaisu. Tämän lähteeksi väitetään video. Mutta kun sen videon katsoo, niin tulee kovasti samanlainen vaikutelma kuin Aavedatan murhatutkimuksia kuunnellessa. Kun he kuulevat ghostboxissa ties mitä niin journalisti kuulee toista. ””Auta”, tekstitys jatkuu, mutta äänen voisi yhtä hyvin tulkita sanovan ”olutta”.” Itse kuulisin laulua ja jallujengi-termin. Eli on hyvin vaikeaa kuulla tuota pahamaineiseksi tänään melkolailla lennosta määriteltyä termiä. (Ja kuka lisäksi edes tietäisi tuollaisia rikollisjengitermejä. Paitsi rikolliset ja heidän kaverinsa. Näen että koko yhteys on keksitty ja olisi kaukaa haettu vaikka nauhalla todella sanottaisiin jotain mitä siinä aika selvästi ei sanota.) Kaiken lisäksi jos tämän ”jauhojengi” -teorian alkuperää alkaa etsimään, niin päätyy siihen että todennäköisesti oivallus on peräisin Teemu Vehkalalta. Joka on … hmm … kuuluisa …. öö … yhteiskuntakriitikko. Itse olen vähän sillä kannalla että jos olet hyvämaineinen ja kunnialliseksi tunnettu ja vastuutehtävissä oleva ammattipoliitikko joka on ulkoistanut ajattelusi Teemu Vehkalalle, niin suosittelen että … otat osaa vapaaehtoiseen älykkyystestiin ja julkistat sen tulokset kaikelle kansalle julkisiksi.

Muutoin

Muutoin olen sitä mieltä, että tämä ”kriisi” on hyvin mielenkiintoinen. Jossain määrin näen siinä kaikuja USA:n suositusta strategiasta vedota Hunter Bidenin erilaisiin kuviin. (Joissa on sentään jotain perää jopa vaihtoehtoisten totuuksien maassa jossa ollaan niin JoeRogan -relativisteja, että siellä ei enää ole asiat ”wrong”, vaan ”alt-right”.) Siellä vanha boomerpolvi kauhistelee tätä ja tuomitsee Joe Bidenin tästä. Kun taas oman X -sukupolveni ihmiset (nimi tulee siitä supersankarielokuvasarjasta kenties) ovat heitä jotka näkevät miksi Trumpin tapa nimittää lapsiaan poliittisiin tehtäviin jossa kritiikin alla itkettiin siitä että ”perheen kimppuun hyökätään” on hieman eri asia kuin se, että Bidenin poika tekee omillaan jotain. (Poikien ja isien synnit vs. isien ja poikien poliittiset virat.) Mutta sitten millenniaalien joukossa on sellaisia, joiden silmiin Hunter Biden on lähinnä Chad joka on siistimpi kuin kaikki kateelliset haukkujansa. Oma huumepolitiikkani on Ihmemies MacGyveriltä joten en ole oikein osannut ihannoida tai iloita päihteistä.

Mutta silti näen että Sanna Marin häpeällisimmillään eroaa muista poliitikoista siinä mielessä, että jos minun pitää katsoa selvin päin olevaa Jussi Halla-ahoa niin minun täytyy etsiä jostain lähin vessanpönttö johon oksentaa. Mutta jos katson humalaista pääministeriä, mietin onko hänellä OnlyFansia jossa simpata. Virgin Halla-aho vs. Stacy Marin. Kumman henkilökultin perään lähteä. Sen jossa kuolataan Mestaria vai Marinia No. Joka tapauksessa. Muistutan tässä vain sitä että olen niin hetero, että kun isäni kerran kertoi miten minä olen sellainen että ”on tullut isäänsä” niin sanoin että en ole vaikka olenkin joskus Pridekulkuetta käynytkin katsomassa. Joten valinta ei ole vaikea.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu