Kaasua, Komisario Palmu!

Poliisi kaasutti mielenosoittajaa. Tämä on fakta. Tämä fakta sai runsaatsi näkyvyyttä Elokapina -liikkeelle. Liikkeelle, josta suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullutkaan. (Tästä voi saada irti paljon kaikenlaista.) Tapaus on herättänyt paljon kiukkua. Itselleni tässä asiassa on ilmennyt kolme pointtia jotka katson erittelemisen arvoiseksi.

Paljon kaikenlaista voisi sanoa, mutta muutama niistä on tarpeen. Sillä perusnäkemykseni on, että monella ihmisellä on mennyt monta konseptia sekaisin. Ja näihin sekaisinmenoihin on olemassa lääke. Kyky edes aivan yksinkertaisimpaan ajatteluun.

Oikeusyhteiskunta ei toimi moraalisella närkästyksellä; Huomiopolitiikka toimii.

Kun katsotaan tapahtumaa, siihen liittyy joitain aika omituisia seikkoja.

1: Kun aiheena on poliisiväkivalta, on hämmentävän toistuva teema se, että keskustelu siirtyy siihen miten mielenosoituksen aihe oli jotenkin irrationaalinen tai muuten väärä. Poliisi ei kuitenkaan ole eikä saa olla mikään poliittinen mielipidepoliisi ole. Voimankäyttöä suhteutetaan suhteessa vastarintaan ja uhkaan. Vastoin joitain luuloja mielenosoitukset joita poliisi hajottaa ovat jotain jossa on arvioitava esimerkiksi onko kyseessä väkivaltainen mellakkaryhmä vai jotain muuta. Joku voii kutsua tätä termillä rauhanomainen mielenosoitus. Itse ehkä käyttäisin jotain sellaista termiä kuin väkivallaton.

2: Toinen teema joka nousee usein esiin on se, että poliisin oikeus käyttää voimaa sotketaan samaksi kuin polisiin lupa käyttää mitä tahansa voimaa. Retoriikka on outo koska oikeasti poliisi ei voi esimerkiksi vain ampua ketä tahansa milloin tahansa vain siksi että joku on tehnyt väärin. Ja sama koskee myös kaasuttamista. Jostain syystä on olemassa ihmisryhmä jolle menee läpi vastaavat argumentit hyvinkin laajasti; Esimerkiksi kansalaissodan jälkeisistä sotavankileireistä keskustelu menee helposti ajatukseen että ”pitäisikö päätä taputella” kapinoijilta. Aivan kuin ainoat vaihtoehdot olisivat ”päähän taputtelu” ja ”toiminto jossa on ideologiavetoisen kansantuhonnan kaltaisia piirteitä”. Täytyy toivoa että nämä ihmiset eivät koskaan, siis koskaan, esimerkiksi kävele punaisia päin.

3: Natsivertauksetkin ovat olleet yleisiä. Osa näkee että kyllähän sitä natsejakin voisi kaasuttaa. Tässä on se ongelma, että jos kaasun käyttö on voiman ylikäyttöä niin ei se ole mikään pelastus että käytetään väkivaltaa useampiin. Ei pidä sekoittaa sitä iloa jonka saa kun katsoo kun hippi tai natsi saa kaasusta siihen mikä on poliisille laillista oikeusvaltiossa.

Joku saattaa yllättyä mutta olen periaatteessa ”järjestelmän mies”. Isäni oli vartija-alan legenda. Itsekin olen näitä hommia tehnyt nuorena. Uudessa Suomessa joku rinnasti tämän nuorena tehneeni rupeaman ”kärryjen työntelyksi” tavalla joka yritti halventaa niin turvallisuusalaa että töitä tekeviä ihmisiä jotka eivät jää laiskoina kotiin vaan menevät pienipalkkaiseen hommaan. Minua ei voi loukata tämänlaisella. Toki ymmärrän että kommentin syy oli argumenttien loppuminen yhdistettynä siihen että hän ei pidä minusta ihmisenä. Yhdistettynä siihen että henkilökohtaisuuksiin menemisen tiedettäisiin olevan hölmöä. Mutta sitä ei silti viitsitty jättää tekemättä. Asia on siitä kiehtova että olin tunnetusti hyvin maltillinen voiman käyttäjä. Mutta se henkilö joka opetti minut Kontulan tavoille sai …. kyseenalaisehkoa … näkyvyyttä; Turvallisuuspuolen työntekijän voiman ylikäyttäminen on oikeasti asia jota on syytä miettiä. Sen vähintään opin ”kärryjä työnnellessäni” esimerkiksi paikallisisten joukkotappeluiden hillinnässä. Tällä hetkelläkin työskentelen toki firmassa jota voitaisiin pitää ”valkohattuhakkerifirmana” jolla on ”aika kiinnostavia keissejä ja asiakkaita”.

Yleisesti ottaen kunnioitan poliiseja. Minulla on ystäviä jotka ovat kelpo poliiseja. He ovat kunniaksi poliiseille ja poliisius on kunniaksi heille. Olen myös sellainen vanhan liiton kasvatti että luotan johonkin Weberiläiseen sosiologiaan jostain väkivaltamonopoleista. Joissa ideana on juuri se, että väkivaltamonopolia eivät sivistysmaissa aja jotkut lynkkauspartiot ja yleinen mielipide verenhimoineen. (Tiedän, että voimankäytössä tilanne helposti menee niin, että jos ainut työkalu mikä on on  vasara niin pian kaikki ongelmat alkavat näyttämään eduskunta-avustajilta. Voit lisätä tähän jonkun muunkin perussuomalaisvitsin.)

Poliisi käyttää voimaa. Passiivista vastarintaa vastaan voidaan käyttää voimaa. Hippejäkin voidaan kaasuttaa. Mutta jotenkin tämä kaasutapaus maistuu liioitellulta voimankäytöltä. Ja jos näin on niin sitten kyseessä ei ole kapina poliisia vastaan vaan kapinoivat poliisit. ; Näen että on illusionaarista sanamagiikkaa selittää että ”poliisista yritetään luoda narratiivia väkivaltaisena toimijana” jos tarkkailtava havaintoiaineisto on ”voiman ylikäyttö jota puolustellaan”.

Itse olenkin asettanut tärkeitä reunaehtoja poliisin töihin. Ihan vain jotta kaikki ei muutu ”nuoruuteni Kontulaksi”;
1: Järjestelmän on pidettävä sisällään oikeuksia ja hyvyyttä. Me kaikki tiedämme Nürnbergin oikeudenkäyntien suositun argumentin siitä miten ”he vain tottelivat käskyjä”. Oikeusvaltio voi muuttua poliisivaltioksi. Helpoin tie tähän on se, että järjestelmä on kauhea.
2: Poliisien on toteltava sitä. Toinen tie jolla oikeusvaltio voi muuttua poliisivaltioksi on se, että poliiseja aletaan pitämään oikeutena vain siksi että ovat poliiseja. Eli poliisin status nähdään samaksi kuin järjestys. Oikeasti poliisien työhön on kuuluttava erilaisia reunaehtoja. (”Ei saa sääliä varasta” ja ”naurisvarasta ei hirttää saa” ovat ainakin itselleni jossain opetetuja nyrkkisääntöjä tämän aiheen kompleksisuudesta joka on tiedetty jopa vanhemmanaikaisessa suomessa.)

Suomi on hyvä maa jossa on hyvä poliisi juuri siksi että (1) lainsäädäntömme on hyvä tai ”good enough” (2) poliisimme ovat taitavia ja koulutettuja ja (3) ylilyöntejä ei sallita edes silloin kun sen kohteena on ”poliittinen vihollinen”. Ja (4) Poliisien oikeudet käyttää voimaa ovat rajattuja ja kirjattuna lakiin. Laki ei ole mieltymys tai eettinen reiluuskokemus. Itse asiassa me tarvitsemme lakeja lähinnä jotta maailma ei olisi reiluuskokemusmoottorien kylvämää verikostokulttuuria ja muuta vastaavaa alempaa barbariaa joka sopii lähinnä simpansseille, erilaisille Kontulan vartijuutta tehneille ja mitä ilmeisimmin useammallekin arvokonservatiiville.

Kun tähän asti sanomani lyö yhteen voi aloittaa tulkitsemisen;

Tiedän että asiasta puhuminen on omituista ja esimerkiksi Sakari Timosen blogaus ja ennen kaikkea hänen tarpeensa jatkoblogaukselle ovat aika vahva indikaattori siitä miten ”ei kannata toivoa kovin suuria”. Ihmiset ovat mielellään näkemässä kaasun harmittomana pikkujuttuna ja miten teko on hyvinkin oikeutettu. (Suurelta osin koska ”mielenosoittajien mielipiteet ovat vääriä”.)

Kun katsotaan tätä tilannetta, itselleni huomiotaherättävää on se, että kaasuase jakaa mielipiteitä. Osa korostaa sitä kauheana ja osalle se on kevyt ja jopa huvittava pikku rankaisu joka sopii pikkuraggareille. Se on aika tyjäkkä innovaatio ja juuri sen vuoksi esimerkiksi vartijat joutuvat erikseen ansaitsemaan luvan sen käyttämiseen. (Tämä ei ole mielipide.)

Asettaisin tässä toiselle puolelle sen, että mielenosoituksesta ei oltu tehty asiaankuuluvaa ilmoitusta. Poliisien käskyjen tottelemattomuus on sakkorangaistuksen arvoinen teko. Itse huomioisin myös mielenosoittajien passiivisuuden ynnä nuoruuden, vaikka uskonkin että tämä ei ole mikään kriteeriattribuutti kaikille. (Muuten tulee mainoskampanja sille liikkeelle joka ei muuten ehkä kiinnostaisi juuri ketään.) LUPA KANNATTAA AINA PYYTÄÄ! Mielenosoituksia ei voida kieltää ja ilmoittainen on enemmänkin sitä että poliisit suojelevat järjestystä niin mielenosoittajien kuin. Tämä ilmoittamattomuus ei kuitenkaan ole kovin suuri ongelma tai valtava rike.
1: Tässä kohden järjestön ensimmäinen kerta Suomessa yhdistettynä monen tekijän nuoruuteen on tärkeä asia. Ensimmäinen kerta järjestelmäntuntemattomuutta voi olla vahinko. Jatkuessaan katsoisin tiukemmin. Vastaavaa ongelmaa ei tällä ryhmittymällä ole suomessa ollut joten en lähtisi kaasuttamaan teinejä.

Tässä kyseisessä tapauksessa on selvästi niin, että kysymys ei ole siitä että ovatko mielenosoittajat rikkoneet lakia. (Ovat.) Kysymys on siitä ja vain siitä ovatko MYÖS poliisit rikkoneet sitä vai eivät. Tämä asia on lain eikä tunteiden asia. (Muuten olisi Kontula mielessäin.) Itse näen että on syytä epäillä rikosta poliisien osalta. (Mielenosoittajat ovat jo saaneet sakkonsa joka on lain heille määräämä rangaistus. Ja näiden epäreiluudesta en ole nähnyt keskustelua. Mikä kertoo siitä että on tarpeetonta keskustella siitä ovatko he tehneet jotain lainvastaista vai eivät. Siihen ei voida vedota kun puhutaan poliisin voimankäytön oikeudesta oikeusvaltiossa.)

Tätä tukee sekin että varsin meritoitunut asiantuntija sanoo että voimankäyttö on ollut (1) ylimitoitettua ja (2) käytänteitä rikkovaa. (Joskin uutisjutussa on outoja juttuja joissa hätävarjelun liioittelua sotketaan kuvioihin tavalla joka tuo mieleeni lähinnä ne jotka sotkevat hätävarjelun liioittelua kuvioon siinä vaiheessa kun poliisi ennakoi potentiaalista ja kuviteltua väkivaltaa South Parkin ”se tulee päin” -metsästysvertauksia mieleen tuovalla tavalla.) Tämä ei ole todiste syyllisyydestä vaan todiste siitä että asia pitää tutkia. Syyllisyys on eri asia. Se sitten arvioidaan näiden tutkimusten jälkeen.

Siksi näen että tässä tapauksessa prosessi etenee juuri kuten pitääkin. Teon rikollisuus tutkitaan – poliisi ei ole oikeassa vain koska on poliisi, mutta ei toisaalta häntäkään tuomita sen perusteella mitä joku nettiöyhö oikeutsajupäissään päättää tajuamatta että elämme yhteiskunnassa jossa seurataan ”lakia” eikä ”omaa ja kaveripiirin oikeustajua”. Ei vaikka kuinka osaisi kivoja ranskalaisia lauluja joita lauleskella lynkkauspartioretkillään. ; On niin että joskus poliisi joutuu käyttämään voimaa. Ja samanaikaisesti poliisi voi ylikäyttää voimaa. Poliisi joka ylikäyttää voimaa ei edusta lakia ja järjestystä vaan laittomuutta.

Jos on joskus tutustunut prosessioikeuteen, tietää että oikeusprosessi on ”suppilo” jossa syyllinen on syyllinen vasta kun on todistettu syylliseksi. Mutta tämä on oikeusprosessin päätepiste eikä alku. Esitutkintaan tulee ottaa hyvinkin pienellä kynnyksellä juuri sen vuoksi että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Valtakunnansyyttäjä tekee asiasta selvityspyynnön. Kuten pitääkin. Jos mitään vikaa ei ole ei tutkinta vahingoita poliisia. Mitään riskiähän ei ole jos asianmukaisesti on toimittu.

Itse asiassa tämä kaasutustapaus on kavattanut luottamustani järjestelmään mutta epäluuloa kaikkiin siinä mukanaoleviin yksilöihin. On lähes mykistävää miten meillä on systeemi joka toimii niin hyvin että luultavasti emme ansaitse sitä. En luota netin omankädenoikeutta veteleviin joiden retoriikassa asia on ”lievä” ja ”asianmukainen” kun niin vaan koetaan. (Enimmäkseen siksi että ilmastonmuutokseen liittyvät asiat nähdään jonain johon pitääkin tarttua mielipidepoliisiudella. Näille ihmisille sananvapaus on sellaista että on parempaa ja huonompaa poliisiväkivaltaa.)

Loppusanat;

Mieleeni tuli toinenkin asia. Osa kenties muistaa kuinka Päivi Räsänen aikanaan herätti runsaasti keskustelua. Esiin tuli otsikoita siitä, miten hän kehotti noudattamaan Raamattua vaikka lain yli. Syntyi muutaman viikon aika jolloin puhuttiin omantunnon filosofiasta enemmän kuin ikinä. Antti Mustakallio teki aiheesta jopa sen verran kiinnostavan analyysin että katson sen jakamisen tähän yhteyteen relevanttina. Keskustelua käytiin siitä että millä tiukkuusasteella Räsänen kannatti kansalaistottelemattomuutta ja sitä että seuraa omaatuntoaan yli lain. Selvää on että hän vilkutti asialle vähintään keltaista valoa. (Kuten Mustakallio kuvasi.)

Silloin aika moni konservatiivi ymmärsi että joskus kansalaistottelemattomuus ja omantunnon seuraaminen voi olla hyvinkin tärkeää. Päivi Räsänen lienee nykyään yhä samaa mieltä. Näin voisi päätellä kun ainakin katsoo hänen valtioneuvoston sivujaan tänä päivänä 5.10.2020 ; ”En tingi omista arvoistani enkä käy niillä kauppaa. Olen sitä mieltä, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä.” Tässäkin nousee tietenkin esiin se että hän nyt puhuu Jumalasta eikä omastatunnosta. Mutta se on sillä tavalla että uskonnonvapauden vallitessa ei voi olla niin että poliisi on mielipidepoliisi jossa toiset omatunnot ovat arvokkaampia kuin toiset. Näen että jos pitää Räsästä ja/tai ilmastonmuutoksesta mielenosoittajaa harhautuneena – kuten taatusti voi – niin sen jälkeen tarvitsee tajuta vain se, että sillä ei ole väliä. Poliisi saa kaasuttaa Räsästäkin vasta tiettyjen reunaehtojen jälkeen. Vaikka täm kuinka kansalaistottelemattomasti pitäisi jotain vanhoja kommenttejaan yllä poliisin kehotuksesta huolimatta ja ainut tapa saada hänet lopettamaan olisi kaasuttaminen. Se olisi väärin siltikin.

On kiehtovaa miten Päivi Räsästä puolustaneiden on niin helppoa tajuta että poliisia on toteltava tässä yhteydessä kun kysymys on toisten ihmisten omastatunnosta eikä heidän omastaan. (Tämänlainen vain oman navan kautta katsomisen rajoite tuntuu olevan se mikä tekee kristityn. En tiedä onko näin, mutta näin nämä asiat koetaan.)

Eli ”jotenkin” ne ihmiset joille Räsäsem argumentti oli ilmiselvä ja eettisesti korkeatasoinen, ovat nyt sitten sitä mieltä että hippejä on hauskaa kaasuttaa ja että poliisia pitää aina totella. Nyt varmasti ymmärtävät miksi siitä Räsäsen lausunnosta pahastuttiin silloin. (Hyvä, että tunnustavat käytännössä olleensa väärässä tuolloin ja oppineensa niin että eivät moista enää toista.)

Voin vain miettiä minkähänlainen metakka syntyisi jos tämän hetkinen sisäministerimme nyt sitten ottaisi tälläistä samanlaista kantaa asiaan? (Hänhän on tässä ajanut järjestystä eli puhunut selvityksistä jotka ovat juuri sitä oikeusjärjestelmän toimintaa.)  Jos kuviteltaisiin että ottaisi niin voisitte ymmärtää miksi Räsäsen aikanainen lausunto ei ollut ”kovin kaunis”. (Ottaen huomioon hänen asemansa jne.)

Mutta tietenkin Räsäsenkin kohdalla on muistettava osansa. Hän on maailmasta jossa on oikeasti parempaa ja huonompaa väkivaltaa. Mikä alleviivaa järjestelmämme hienouden ja ihmisten kauheuden. Kun nimittäin Pride -kulkuetta (joka oli laillinen ja ennalta ilmoitettu mielenosoitus) vastaan hyökättiin, systeemi toimi. Kun kaverit tulivat kananmunien ja kaasun kanssa riehumaan, poliisi korjasi heidät talteen. Kun meni Pride -kulkueeseen muna kädessä poistui kahden uniformupukuisen miehen kainalossa. (Joka sopii tilaisuuden henkeen monellakin tavalla.) Näin siitä huolimatta, että Päivi Räsänen oli puhumassa jostain pride-provokaatioista joissa niin kovasti ymmärrettiin tekijää ja jossa vähäteltiin väkivallan kauheutta ja korostettiin uhrien ”vastuuta”. Kun katsoo miten Räsäsen asenteet lakiin ja oikeuteen eroavat nykyisestä on mieli optimistinen.

Nettiöyhöttäjät ovat kauheita ja osa ei tykkää hipeistä. Onneksi he eivät päätä miten laki on. Muutenhan meillä olisikin mielivaltaa jossa perushenki olisi se että libejä saa kaasuttaa mistä tahansa. Ja me tiedämme mihin juttuun tälläiset voivat johtaa..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu