Keskustelun hierarkioista

Oletteko joskus miettineet sitä, että jos (1) Kokoomuslaiset aina kertovat johtavansa kun taas (2) Vihreät ja vasemmisto ovat työttöminä kelagoldilla. Niin kuka tekee työt? (3) Perussuomalaiset? Mikäli näin niin taitaa löytyä hyvä selitys ns. herravihalle.

Tällä ei ehkä tunnu olevan yhteyttä mihinkään. Mutta asia on yksinkertaista. Tai olisi. Mutta olen kuin Esa Saarinen. Joka joskus sanoi noin nimesi, että ”asia näyttää yksinkertaiselta, mutta annas kun minä selitän”.

Kirjoitin eilen jutun. Sain siihen arvokonservatiivien arvojen mukaista palautetta. Jossa keskityttiin erityisesti siihen, miten kiemuraisesti ilmaisen asioita. Kritiikin kohteena oli (1) minä ja (2) tyylini. Eivät käyttämäni argumentit. Tämä ei ihmetytä koska eräillä oli vaikeuksia kryptata auki edes ulkonäköön keskittyvää onelinervitsiä. Palautteenne on luettu ja siihen on reagoitu. Seuraava kappale näyttää miten otan sanomanne vakavasti tavalla, joka ilmentää myös arvioni siitä miten arvokkaita nämä ohjeet olivat ja miten kovasti arvostan niitä tarjonneiden hyveellisiä ja taidollisia avuja.

Te sanotte; ”Kirjoituksesi ovat jonninjoutavaa jaarittelua. Se ei ole salaisuus. Lauseiden ja sanojen pyörittely ei luo sisältöä vaan vain tekstimassaa. Selväjärkinen henkilö pystyy sanomaan mitä ajattelee ilman sellaista sanaseppoilua.”
Me vastaamme; ”Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että teoreettinen mielipide pakottaa kohderyhmää huomioimaan järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että ratifioituja ominaisuuksia omaava vaihtoehto on kiteytetty aatteeseen, jossa pohditaan tahojen yhteistyön kariutumisesta aiheutuvia hyökyaaltoja arvokeskustelusektorilla.”

On toki aika kuvaavaa, että tekstissäni käsittelin kahta isoa asiaa. (1) Prosessia, j0ssa kommunikaatiossa keskitytään hierarkiaan jossa korostuu ns. normaalius eikä kompetenssi ja (2) yleisesti se, että erinäiset lausumat eivät tosiasiassa keskity sanojen kieltämiseen vaan pöyristymiseen, jolloin sensuuri on aivan väärä tapa käsitellä koko asiaa. Ymmärrän turhautumisenne, osalle tuottaa kovia kognitiivisia ongelmia jos vastaan tulee pidempiä lauseita tai sanasto ylittää perunan, porkkanan ja Jeesuksen tasoiset konseptit. Joten väännän rautalangasta prosessin.

Mielipiteeni tapahtuman prosessista ja sen etiikasta oli;
Esko Valtaoja oli oikeassa puhuessaan kontekstista ja sanoista.
Ebraimilla on oikeus sekä tunteisiinsa että niiden ilmentämiseen.
– Valtaoja ja muut ihmiset sitten joko hyväksyy nämä valitukset tai ei.
– Tämän seurauksena Ebraim ja muut ihmiset tekevät arvioita toimissaan, esimerkiksi sen kanssa innostuvatko vaikka kieltämään perunalelujen sukupuolen tai suostuvatko äänestämään jostain ihan muista perussuomalaisten asioista. Tai olemaan missään tekemisissä tälläisten ihmisten kanssa jotka eivät osaa hyviä tapoja.
– Nuoret keskimäärin odotusarvoisesti elävät kauemmas tulevaisuuteen kuin vanhat, joten nuorille vittuilu ei ole kovin järkevää, etenkin jos haluaa tukea yhteiskuntaa pitkällä aikajänteellä.

Oma näkemykseni on siitä helppo, että sama koskee myös blogaamista. Kaikilla olkoon oikeus sanoa mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta kuunnella. Itselläni esimerkiksi on sellainen nöyrä perusoletus että kirjoitan erilaisia juttuja vain siksi että on hauskaa rakentaa sellaisia. (Sanotaan näin, että en ole järjestäytyneen uskonnon paras ystävä, samoin kuin en ole järjestäytyneen äärioikeiston. Tai suunnilleen minkään järjestäytyneen. Vika ei ole järjestyksessä. Olen pakkomielteisehkö maailman jäsentämiskysymyksissä, jopa naurettavuuteen asti. Siksi tuotan jahkaleitanikin. Vika on ihmisissä. Ihmiset eivät ole koiria. Koirien kanssa tulee aina toimeen. Järjestäytyneiden ihmisten kanssa harvemmin. Sitten on yhteiskunta. Joka ei ole edes pessimistisessä katsantokannassani läpeensä huono innovaatio.) Oletukseni on, että monia ei kiinnosta ja he eivät lue. Mutta näyttää että ihmisiä kiinnostaa liikaakin. Esimerkiksi eilinen juttu sai minusta oikein mainion määrän lukukertoja. Mikä Teitä ihmisiä oikein vaivaa? Osa heistä intoutuu niin kovasti että he provosoituvat kommentoimaan, kerran toisensa jälkeen. Söpöintä on että he luulevat että heidän arvioillaan on väliä.

Erityisen söpöä on että henkilöt ovat täällä aika hampaattomia. Kiinnostuksenkohteitani, näkökulmiani ja puhetapaani on yritetty manipuloida ja ohjata suostuttelun, lahjonnan, uhkailun ja muun vastaavan ns. nykyperussuomalaisen diskurssin koko kirjolla. (Kyllä. Minuun on kokeiltu myös ”väkivalta lopettaa vittuilun” -korollaaria, valitettavan huonoin lopputuloksin. Sillä jos minä en osaa kirjoittaa yksinkertaisia lauseita, niin on jotain jossa olen huomattavasti suoraviivaisempi.) Jos minua on yritetty tasapäistää ja suostutella jo ala-asteesta lähtien niin mten joku boomersetä kuvittelee voivansa ohjailla kirjoitustapaani suostuttelulla jos samaan ei ole kyetty edes WC -istuinkeskeisillä kampaamopalveluilla? On olemassa sellainen kuvaus, joka kuvaa tervehenkisyyttä. Jossa puhutaan siitä että joku toistaa samaa odottaen eri lopputulosta. On söpöä nähdä miten (passiivis-)aggressiivinen murina on ennustettavaa, tehotonta ja hampaatonta. (Huvinsa kullakin. Jos OnlyFans joskus luopuu taas tietystä alalajityypistään niin tiedänpähän kenestä saan henkilökohtaisen iloni ja muun materiaalin tietyille luonnollisille tarpeilleni.)

Mistä päästään siihen pääviestiini, eli valtaan.

On aika huvittavaa, että kun kirjoitin pitkästi siitä miten on olemassa sellainen prosessi, jossa ihmiset luokittelevat toisiaan. Eivät argumenttien sisällön, vaan henkilön kautta. (Mikä on aikalailla ad hominem -päättelyvirheen ytimessä. Siis sen oikean argumenttivirheen eikä sen mitä kaikki luulevat sen olevan.) Mikä ei tavallaan ole minusta ongelma. On vain perinjuurin erikoista, että kun kertoo että tällä tavalla ihmisiä kohdellaan niin joku sanoo että olen väärässä koska ihmisiä kohdellaan niin.

Kun kommentoin, että ”Eli status on käänteinen. Oikeilla mielipiteillä oletetaan sosioekonominen status ja muu asema. Ei taidoilla ja osaamisella vaan olemalla tasapäistetty murjova ääliö. Se on kohteliasta jos konservatiivi tai kristitty sen sanoo.” sain tähän kritiikiksi ja falsifioivaksi kumoukseksi lausunnon ”Jokainen järkevä suomalainen asettaa odotuksia msmuille näiden hyödyllusyyteen, työntekoon ja rikollisuuteen liittyen. Ne vaikuttavat siihen miten itse kutakin arvostetaan ja myös kohdellaan. Niin meille kantaväestöllekin tehdään. Et taida sitä tietää.” ja sen jälkeen puhe meni siihen, että kommentoija argumentoi ilman todisteita tietävänsä työhistoriani paremmin kuin itse tiedän.

Itse näen että olisi perin juurin outoa puhua hierarkioista joissa asetetaan ihmisiä eri asemaan jos ei olisi jotain kriteeriä, jota sovelletaan. Toisaalta viestini kyllä korostuu aika vahvasti; Esimerkiksi minulle on oletettu asema jota parempaa työtä minulla ”ei voi olla”. Eli koska minulla on tietyt mielipiteet, on tästä pakko seurata se että minulla on tietynlainen työ ja kaikki muu on pakosti niin epätotta että kommentoija näkee itsensä arvoiseksi sille, että hän voi sanoa että ”Sinä et ole mikään tietoturva-alan ammattilainen. Ehkä olet vartija jossain kiinteistössä, jossa on kirjasto.” ja tämän väitelauseen voima kantaa hyvin pitkälle.

Henkilö statussitoo mieipiteestä arvoon ja työrooliin niin hyvin, että tulee argumentoimaan miten tietää minun ammattini paremmin kuin itse. Onelinerpuushaktelu oikeasti on niin argumentatiivisesti väkeviä että alan ajattelemaan että firman toimisto jossa kävin tänään on hallusinaatio ja se, että työjutuissa oli esimerkiksi puolustusvoimain edustajan kanssa juttelua jne. että ne eivät ole totta vaan oikeasti vaan vedän vartijana paikalliskirjastossa? (Tiedän miten puolustusvoimat kirjoitetaan, mutta tuossa muodossa se on hauskempi sanoa.) Erittäin väkevää. KOLMANNEKSIKYMMENEKSI YLEISIN SALASANA!

Muutenhan asialla ei olisi väliä, mutta jos tietää minut oikeassa elämässä, niin tietää että olen tavallaan vaikuttunut siitä mitä kaikkea sekoilen internettiin. Mutta se on enimmäkseen askartelua ja hämmennyksenluomista jota teen omaksi ilokseni. Mutta olen oikeasti ylpeä työstäni ja se tarjoaa minulle suunnilleen sen ainoan jutun joka tekee arjestani mielekästä.  (Välttykäämme tuntemiselta, koska se vaatisi teiltä paljon ja ei se omakaan roolini tässä tilanteessa ole mitenkään erityisen houkutteleva. Paitsi jos olette lukutaitoinen koira. Missä tapauksessa: WTF – olen positiivisesti yllättynyt.) On tavallaan inhottavaa, että ihminen iskee tälläiseen asiaan. Minulle tuollainen aenteilu on aika ongelmallista. Etenkin jos on sellainen ihminen joka kannustaa menemään töihin koska siitä saa arvostusta. Jaa, miksi. Jos sitä kuitenkaan ei sitten saa sitä arvostusta jota saa töihin menemällä? Kun työelämän ja yhteiskunnan hyödyttämisen lopettanut hasbeen haaskaa itseään sillä hetkellä tuottavampien aikaa tuottamalla nettiin jotain arvokonservatiivista hyvesignalointia. (Mitä kaikki blogeaminen ja niihin kommentointi on. Älkää kuvitelko, että täällä tapahtuu jotain tärkeää ja arvokasta arvokeskustelua. Kaikki me täällä länkytetään näppäimistöillämme aikaamme tappaaksemme. Paitsi jos emme ole todellisuudentajuisia. Minä teen tätä sentään pidemmillä sanoilla.)

On kuitekin aika selvää,  että keskustelussa ei luoteta argumentaatioon vaan menestys ja positiivinen mielisuosio saadaan aina, myös minun tapauksessani, ns. oikeilla mielipiteillä. Joku Lamminpääkin voi retostella miten hän pysyy mukana ajatuksen kompleksisuudessa. Kenties. Mutta silti minun on vaikeaa kuvitella saavani samaa reaktiota yhtä komplekseilla pro-perussuomalaisilla jutuilla.

Lähdeviittausten ja tieteellisten konseptien ja määrittelyjen ja yksityiskohtiin keskittymisten ja analogioiden…. käyttö ei lisää parhautta. Vaan parhautta luovat oikeat mielipiteet. Kuten kommenteistakin näkyy. Kun tekstini alkoi sillä että puolustin arvokonservatiivien suosikkisanoja ja jatkui siihen että oikeasti no ne boomerit tekevät täsmälleen samaa pahastumista vääristä sanoista, niin kokonaisuudesta tulee se, että on väärin haukkua jotain. ”Tässä taas kerran yksi kirjoitus, joka alkoi kokolailla lupaavasti, mutta sitten mentiin sinne normi persu-ym. äärioikeistohorinaan. Uskolliset siipiveikkosi Lamminpää ja Lappalainen toki peukuttamassa. Kuten Hämäläinen tuolla sanoi, tekstistä ei tule hyvää sillä että pyöritetään paljon sanoja. Se tekee sen vaan sekavaksi. Kristityt haukuttiin, Ukkola, persut ja ehkä joku muukin. Normimättöä.” Alan kehumaan perussuomalaisia kun täällä näkyy vain täysin 100% asiallisia ja ystävällisiä ja väitelauseet lähtein ja evidenssein todistavia Juha Hämäläisen kommentteja.

Ja ei. Tämä ei ole ongelma. Jos lukee vaikka Anna Kontulan ”Pikkuporvarit” voi huomata miten pikkusievistelyllä luodaan hierarkia jossa on mukana kaikki. Ja kaikkia arvioidaan sen kautta. Osa päättää elää sen mukaan. Minä en. Miksi ihmeessä minä menisin sellaisten ihmisten puolelle joiden ideologiset vastineet ovat lähinnä pesseet päätäni vessanpöntössä? Ongelma ei ole siinä että Juha Hämäläisellä on kriteerit. Vaan se, että yleisenä temana on se, että hänelle tuottaa vaikeuksia joko ymmärtää tai hyväksyä, että minä en saa käyttää omiani. Edes omiin teksteihini.

Suostutteluja annetaan selvästi senkin jälkeen kun on selkeästi signaloitu, usein moneen kertaan, että en halua saada palautetta, mitään palautetta, näiltä yksilöiltä.

Ja minulla kenelläkään ei ole velvollisuutta kuunnella. Tämä ei ole turvallinen tila. Vaan prosessi;
– Sanojalla ja kommentoijalla on lupa sanoa vaikka vittuiluja.
– Sen jälkeen saatan sitten pistää ihmisen listalle..
– Suhteutan tällä listallaolon kautta kaikki suhtautumiseni kyseisen ihmisen pyytämiin asioihin, kuten sille annako äänen tai suostunko puhumaan näiden ihmisten kanssa.
– Koska olen suopea, voi asian aina kiertää rahalla. Esimerkiksi kun paikalliset kristityt minulta kysyvät että ”haluatko kuulla Jeesuksesta” on nykyinen vastaukseni ”jos kuunteluni hinnasta sovitaan”. Lähtöhintani (aka minimi) on 1500 euroa tunti.

Jos mietit miksi kommenttini ovat kiinni, ymmärsit tekstin sisällön. Tyhmä ei ole se joka pyytää rahaa. Maksajasta voi sitten olla montaa mieltä. Tai tässä tapauksessa vain yhtä. Haluan kuitenkin kirjoittaa ja erinäiset vuodet olen tänne kirjoittanut joten lienee aivan asianmukaista sanoa että onhan tuota henkilöönkäymistä ja asennevammailua tullut nieltyä. Eikä ne hyvät kommentoijat ole minulle sen muun karsimisen arvoisia.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu