Ketuttaako; eli keskustelujen vinouttaminen

Kirjoitin yöllä Pride -vandalismista. Sen kommentointia oli mielenkiintoista lukea näin iltapäivällä. Huomiotani herätti se, että kansanviisaudet eivät selvästi toimi. Vanhan sanonnan mukaan Hämäläiset ovat hitaita. Mutta ainakin kommentit tulevat nopeasti. Toki joku voisi arvailla että kenties sanonta tapailisi jotain toista asiaa hitaudella.

Kiehtovaa oli, miten keskustelussa läpikäytiin likimain kaikkea muuta kuin vandalismia. Meni aika pitkään ennen kuin keskustelu tästä aukesi. Tämä on muistutus siitä että derailaaminen ja sivupolut ovat usein poliittisen manipuloinnin välineitä. Sen lisäksi ne tietenkin ovat älyllisesti väärin. Asiallisen kritiikin tulisi esimerkiksi välttää olkiukko -argumenttivirheitä tai savusilli -argumenttivirheitä. Yleensä kritiikin tulisi kohdistua sanottuun eikä siihen että aiha yhdistää aasinsiltoja ties mihin.

Tänään, nyt kun esimerkiksi Keski-Uusimaa on kertonut että Pride -lippujen riistäminen on ollut niin systemaattista, että on helpompaa luetella ne paikat jossa vandalismia ei ole tehty, siihen mikä onkaan ”relevantti ongelma”. Ja tässä tietenkin joudutaan hieman miettimään Pride -kysymystä.

Tämän blogauksen kannalta suurin osa teemoista on tavallaan reagointia Hämäläisen lännen nopeimpaan vetelyyn. Meno on niin vauhdikasta, että Kalle -lehden tunnettu klassikkovoittajakin on varmasti kateellinen.

”Kansastamme on kyselytutkimuksissa alle 1% ilmoittanut olevansa homoja, joka on suurin poikkeavien ryhmä. Suhdeluku on samaa tasoa muissa Pohjoismaissa. Heidän marssimisensa vuodesta toiseen on yhä koomisempaa. Syntyy kuva, ettei näillä ihmisillä ole muuta tekemistä kuin jauhaa ihmisen lisääntymisvietin poikkeamista. Niitähän riittää. Tämä poikkeavuuksien markkinointitouhu on älyllisesti niin köyhää. Marssia saa minun puolestani kuka vaan, mutta sitä ei aina voi ottaa vakavasti. Pride -ilmiö kertoo paljon ajastamme. Kun oikeita ongelmia ei muuten ole niin niitä keksitään. Kun ollaan realisteja niin poikkeavien elämää ei rajoita lainsäädänto eikä yhteiskunta mitenkään. Se mitä he vielä hakevat on Pride -uskoontulo koko väestöltä. Sitä ei varmuudella kuitenkaan tule. Ei meidän ole pakko pitää tai hyväksyä kaikki mitä ihmiset sattuvat tekemään eikä tähän voida lainsäädännöllä myöskään pakottaa millään elämän alueella.”

Olen vähän huvittunut koska ketään ei kiinnosta Hämäläisen mielipiteet. Ainoastaan se, että esimerkiksi vandalismi on rikos josta tuomitaan eikä jokin asia jota pidetään koomisena. Ja että työhönotossa jne. ei syrjitä. Pride -uskoon ei lisäksi painosteta. Suvivirsi pakkolaluatetaan ”kulttuurina” mutta valitettavasti ei ole mitään kivaa laulua ”It’s Okay To Be Gay” -laulua että saa todistuksen. Hämäläisen aggressiivinen ilmestys ja into kieltojen ja pyyntöjenkin jälkeen kommentoida esimerkiksi minun blogeihin on silmissäni hassua evankeliointia. Joka on kuten kaikki evankeliointi. Se ei toimi. Olen tavallaan huvittunut että moni ajattelee että Priden tehtävänä on saada ihmiset puolelle. Hämäläinen varmasti kuvittelee olevansa niin tärkeä että minäkin kirjoitan näitä blogauksia jotta hän muuttaisi mieltään tai saisin yhtään kristittyä puolelle. En kuvittele mitään tälläistä. Näitä kirjoitetaan ”neutraalille-eiluupäiselle yleisölle joka ei ole täysin jämähtänyt arkaaiseen maailmankuvaansa”. (Niitä onkin ollut teksteilleni viime aikoina hämmentävän paljon. Lukukertoja. Ilmeisesti vitsit kantavat vaikka pituutta onkin.)

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, että mitä siihen kuuluu.

Hämälinen esittää hienon lähteen, anonyymin ja lähteettömän kyselytutkimuksen. Alle 1%. Tämä on hyvin kiehtovaa. Sillä näitä erilaisia tilastointeja on tehty kautta aikain. Ja niissä kiinnostavaa on paitsi numero niin myös mittaamisen tapa. Vaikuttaa kovasti siltä että Hämäläisen tuntematon lähde on suunnilleen sellainen että ei se kerta tai kaksi tai kolmekymmentäkään homoksi tee. Voimme vain arvailla minkälaista stigmanvälttelyä tämänlaisen vaatiminen on tehnyt. Sillä jos on lukenut mitä tahansa aiheesta, vaikkapa vain Wikipedia -artikkelien tasoisia koosteita, niin tiedetään että luvut ovat vain harvoin alle yhden prosentin.

Lisätietona on tietenkin se, että jos homoseksuaalisuutta arvioidaan yhtään löysemmillä kriteereillä, luvut nousevat helposti hyvinkin suuriksi. Itse olen nähnyt että ”jos otetaan sellainen arki-ihmisen normaali ajatus siitä mikä on homostelua” niin kaikki luvut alle 6% ovat jollain tavalla ”omituisen tiukoilla kriteereillä kerättyjä”. Suhtaudunkin tähän tilastopeliin hyvin erikoisella tavalla ja nostan esiin sen, että 1% on silmissäni aivan yhtä ”järkevä” kuin toiseenkin suuntaan vetely. Pride -aktiivit kun ovat nostaneet esiin kannanottoja joissa homoseksuaaleja yksistään olisi ”Suomen väestöstä, noin 10-20% on homoseksuaaleja, joten homous ei ole mikään outo asia. Ihmisten ennakkoluulotkin homoseksuaaleja kohtaan ovat pikkuhiljaa hälvenemässä.” Luvut eivät varmasti ole valehtelua, ne vaan on kerätty ja saatu ja tulkittu ”tietynlaisilla tavoilla”. (Itse näen että jos vetoaa tilastotietoon antamatta lähteitä tälle tilastotiedolle niin ei ole kyllä viisas. Jo fuksit osaa lähteistää! Ja ne on arrogantteja juuri ja juuri ylioppilaaksi kirjoittaneita teinejä! Kunnioituksenpuutteen lähteettömyyttä kohtaan tulisi olla jokaisen vapaan miehen ilo ja velvollisuus.)

Toisaalta tässä nousee selvästi esiin sellainen ajatus että Pride olisi vain homoista. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ja tämä itse asiassa onkin omituinen asia. Koska Hämäläinen kuvaa Priden tärkeyttä vain vedoten homojen yleisyyteen. Jolloin Pride olisi vain homoista. Jos Pride olisi muusta niin argumentti ei pätisi koska kaikki seksuaalivähemmistöt jotka kuuluvat Prideen tulisi laskea mukaan kun arvioidaan sen kattavuutta ja yleisyyttä. Joka taas – ilmeisesti – on jotenkin jokin argumentti jollekin Hämäläisen erityisen viisaassa mielessä. Silloin voitaisiin esimerkiksi sanoa että jos vaikka homoja on jotain 4-5% ja sitten on biseksuaaleja ja muita 5-6% niin pelkästään näistä tulee jotain 10%.

Mutta sitten hän toisaalta yrittää väittää jotain aivan päinvastaista kuin esitti alle prosentin arvioissaan. ”Kyllä pedofiilit ovat osa Sateenkaari-palettia. Sehän on päivänselvää. Siihen ryhmään kuuluvat seksuaalisesti poikkeavat riippumatta siitä onko heidän suuntauksensa laillinen vai laiton. Lakeja tulee ja menee, mutta poikkeavat säilyvät. Samaan kastiin kuuluvat eläimiin sekaantujat. Heitä on tutkimusten mukaan hämmästyttävän paljon ja lisäksi touhu on täysin laillista kiitos Suomen progressiivisten poliitikkojen. Järjestön on ihan turha yrittää vherry pickingiä jäsentensä suhteen. Otetaan mukaan myös kovimmat rasitteet.”

Hämäläinen on saattanut nauttia liikaa vherryä. Joten antakaa kun setäselitän asiaa. ; Olen hyvin hämmentynyt miten Priden yhteyteen aina vedetään pedofiilejä. Ilmeisesti pedofiilikortti on mukava heittää. Lisäksi olen luullut että heillä on jo ne Suviseurat. Että mihin he tarvitsevat toista tilaisuutta? Ja tämä on ja ei ole tärkeä pointti. Lestadiolaiskortin vetäminen on asiaankuuluvaa koska Pridestä ei ole paljastunut mitään pedofiliarinkeilyä, toisin kuin lestadiolaisista. Lestadiolaisia on jotain 100 000kpl. Se on pieni vähemmistö. Silti sanoisin että heidän pieni kokonsa ei ole mitätön tässä pedofilia-asiassa. Koska näen että leima on heille hyvin epäreilu. Esimerkiksi Seurassa on juttu siitä miten lestadiolaisia kohdellaan hyvin inhottavasti silloinkin kun he eivät ole mitään pedofiilejä. Jos minä, sanotaanko varsin ärhäkkä uskontokriitikko, näen että lestadiolaisten reilun kohtelun vaatiminen ei ole mitätöntä vain siksi, että heitä on vähän. Joten Suviseura -vitsini on hyvä esimerkki jostain joka on hyvä ottaa esiin huonona argumentaationa. Se on kenties vähän ilkeä puhtaasti vitsinäkin. Osalle tämänlaiset asiat ovat niin vaikeita että he heittävät tälläisiä vitsejä vakavasti kuin ne olisivat argumentteja.

Mutta jopa kaltaiseni ”jäinen ja kylmä mega-autisti” (diagnoosi ylilaudan kaltaisilta foorumeilta ei psykologilta) tietää, että  LBGTQ jne. on aakkossoppaa johon kuuluminen on sitä että kuuluu siihen litanjaan. En tiedä miten on Hämäläisen kirjoitustaito vherrypäissä, mutta en usko että sanaa viimeksi kirjoitettiin järkevien ihmisten keskuudessa että ”Bedofilia” tai ”Leläimiin sekaantuminen”. Ne ovat ”Lesbo, Bi, Gay, Trans, Queer”. Nämä ovat mukana. Ja jos Hämäläisen mukaan ”täytyy ottaa” niin mikäköhän seksuaalivähemmistöjen oikeuksien superstara hän on kun voi tuollaisen sanella? Ideologioiden sisällöt ei määrity ulkopuolelta. Toisin sanoen; Jos väittää että Pride pitää sisällään pedofiilit niin tekee olkiukko -päättelyvirheen. Joka ei kuulu rationaalisen järkevän ihmisen vakiokeskustelustrategioihin. Ja siinä yritetään lisäksi ulkopuolelta autorisoida mitä kukakin saa ja ei saa kannattaa. Etenkin kun nuo sanat on erikseen aika vahvasti liitetty nimeen asti. Joten määrittelyn epäselvyys ei johdu siitä tahosta joka keittää aakkossoppaa vaan siitä tahosta joka ei osaa lukea ja ymmärtää, kenties liiallisen vherryn nauttimisen vuoksi tai huvikseen.

LBGTQ on toki sellainen että niissä voi nähdä aika paljon yhteistä keskenään. Eli niissä selvästi on nippu asioita jotka paitsi ovat seksuaalivähemmistöjä niin myös sellaisia joissa on vahva ajatus kahden aikusen ihmisen välisestä vapaaehtoisesta molempisuuntaisesta suhteesta. Tässä mielessä LBGTQ -yhteisö luontevasti vastustaakin esimerkiksi sitä että joku on seksuaalivähemmistöltään raiskari. Eli voidaan nähdä että LBGTQ -yhteisö näkee että seksi on aikuisten välistä materiaalia. Ja silloin sen ”ei ole pakko” esimerkiksi tukea seksuaalista väkivaltaa. Kuten John Oliver on sanonut ; Seksi on vähän kuin nyrkkeilyä. Jos toinen osapuoli ei ole suostunut siihen, ensimmäinen osapuoli tekee rikoksen.

Ymmärrän että Hämäläinen tekee virheellisiä analogioita jotka eivät oikein mitenkään edes voi kantaa deduktion vaatimaan voimaan asti. Hänellä ajatus on että ”homot ja pedofiilit ovat pervoja”. Niissä on siis jotain analogisuutta ja siksi on velvollisuus ajaa molemmille samaa. Tästä ei tule mitään kovin sitovaa koska joku voi nähdä jotain epäanalogisuutta. Itse esimerkiksi voisin sanoa että jos ihminen ei erota kahden täysi-ikäisen välistä suhdetta koiran ja aikuisen ihmisen välisestä suhteesta, on toivottava että tämä ihminen ei ikinä – ja painotan että ei ikinä – hanki koiraa. (Hämäläinen tunnetaan täällä muuten erittäin eläinrakkaana ihmisenä. Myötätuntoa näyttää olevan enemmän sikoihin kuin homoihin. Just sayin’. Tämä ei tietenkään sinällään merkitse mitään, mutta kyllähän tästä vitsin saa rakennettua. Anteeksi.)

Tämä kuitenkin nimenomaan astelee määrittelemään mikä on tärkeää ulkopuolelta. Se on yhtä järkevää kuin sanoisin että jos on vaikka kristillinen ekumeniajärjestö joka ajaa kaikkien kristittyjen yhteistyötä niin sitten heidän olisi pakko fanittaa myös Greg Lockea. Joka siis lietsoo ilmoille argumentteja poliittisesta väkivallasta ”kristinuskon vihollisia” jne. vastaan. Terve ihminen tietää että jos ajaa ”kaikkien kristittyjen asiaa” niin he eivät tarkoita tuollaisia. Ja vain henkisesti turskas esittää jonkinlaisena uskottavana argumenttina että näin todella on.

Asia on toki kiehtova ja vaikea. Sillä LBGTQ on poliittinen liikehdintä ja sitä ei itse asiassa sido täysin edes antamani määritelmäkeskeinen toiminta. Itse asiassa lippu elää. Ja siihen otetaan niitä tahoja joita nähdään hyvänä liikkeen sisällä. Dave Chappelle on tehnyt tästä aika hauskan stand-up -rutiinin. Siinä nähdään että oikeasti jokainen kirjain on vähän pakotettu samaan kyytiin ja heillä on hieman erilaisia motiiveja.

Tässä mielessä on sanottava että poliittisen liikkeen ”ei ole pakko” yhtään mitään. Juuri sellaisella sävyllä joka tuo mieleeni vanhan klassikkosanonnan siitä, miten maanmainio ”Tietämättömyyden sanakirja” määrittelee asiat ”Yksinkertaistaen voidaan sanoa että seksuaalisena suuntautumisena pidetään sitä, minkä takana on lobbausryhmä ja mitä monissa maissa suojataan lainsäädännön avulla syrjinnältä.” Joka tavallaan korostaa että on sisäisesti ristiriitaista – siis epäloogista – samalla väittää että ihmiset saavat olla mitä mieltä ovat mutta sitten seuraavassa vaiheessa vaatii että esimerkiksi eläimiin sekaantuminen pitää saada mukaan. (Jos Hämäläinen kerran niin kovasti haluaa eläimiin sekaantujat mukaan LBTGQ – aakkosten joukkoon niin on hyvä ja rahoittaa sen lobbauksen ensin.)

Toki olisi kivaa jos olisi jotain sanelupolitiikkaa. Sillä itse esimerkiksi muistan Ilkka Kanervan ongelmat erään Tukiaisen kanssa. (Itse näin tilanteen ongelmalliseksi lähinnä siksi että viestittely tapahtui ns. työaikana. Vaikka teknisesti se ei ole työ vaan vastuutehtävä tjsp. Samanlaista hienostelua kuin se että yliopisto ei muka ole koulu ja siellä ei muka ole läksyjä ja kokeita. Että olemme akateemisia ja teemme tenttejä.) Siteeraa tässä minulle tutuhkoa ihmistä joka on kanssani samaa mieltä tapauksesta. ”Kanervan tapauksessa harmitti eniten se, että naisesta annettu kevytkenkäinen kuva hyppäsi reilusti hyvän maun tuolle puolen. Puhuttiin poliitikon imagohaitasta. On siis olemassa ihmisryhmiä, jotka on työnnetty niin marginaaliin, että jo heidän seuransa stigmatisoi.” Näkisin että tämä kysymys stigmatisoinnista on esimerkiksi erotettava siitä että onko itse ammatti arvostettava omasta mielestä vai ei. Stigmatisointi voi estää avun saamista jos vaikka pitäisi tuollaista ammattia todella kauheana asiana. Mutta seksityö on LBGTQ -yhteisölle ammattijuttu kun he taas ovat selvästi korostamassa sitä ”palkatonta vapaaehtoista aikuisten ihmisten toimintaa”. Mutta en voi sanella ja sanoa että ”pitäisi”. Ja uskoisin, että olen jotenkin enemmän tuossa skenessä kuin Hämäläinen. (Olen Kinseyn asteikolla tosin yksi heteroseksuaalisimmista koskaan tapaamistanne ihmisistä.)

Mutta ilmeisesti kysymys on koosta (ei siitä miten sitä käytellään);

Kun itse arvioin että mikä on tärkeä riski, niin yleensä katson lukumääriä. Eli katson paljonko rikoksia tapahtuu. En sitä onko näiden kohteena paljon ihmisiä. Näen että tämä on suhteellisen tärkeää. Tähän liittyvät ongelmat tulevat esiin esimerkiksi Vanity Fairin kevyessä true crime -viihdejutussa jossa kriminologi reagoi siihen miten uskottavia ja epäuskottavia erilaiset elokuvien ja televisiosarjojen sarjamurhaajat ovat. Siinä hän nostaa esiin sen, miten tilastollisesti sarjamurhaajat jäävät kiinni jos he alkavat valikoimaan uhreikseen sellaisia ihmisiä, joilla on ns. sosiaalista pääomaa. Laki on kenties sama kaikille, mutta samalla esimerkiksi Oregonianin juttua kuunnellessa tulee aika selvä vaikutus siitä että sarjamurhaaja sai jatkaa toimintaansa pitkään juuri sen takia että hän valitsi uhreja jotka olivat ”vähän syrjässä”.

Kun joku sanoo että ”homoja on niin vähän” kun käsitellään rikoksia, ei selvästi katsota rikosten määrää vaan uhrejen identiteettiä. Pitäisin tätä hyvin ongelmallisena. Marginaalisuudesta puhuminen on hoopoa joka tapauksessa. Koska jos nyt katsotaan esimerkiksi omaa lähialuettani, niin asun Leppävaarassa. Ja Leppävaaran katujengeistä on puhuttu kauhistelevaan sävyyn. Marginaalisuus ei selvästi ole kovin relevantti näkökulma asiassa. Kuten ei olekaan. Jengissä on arvioitu olevan noin 30 ihmistä. (Itse tunnistan heistä kasvoilta kolme. Eli  10% on minulla ”sillai liveseurannassa tavallaan”. Eli näen heissä radikalisoitumisen riskiä kyllä.) Oman yksilöni kannalta he ovat itse asiassa pienempi riski minulle kuin tahot jotka tykkäväät uhkailla. Leppävaarassa on jotain pauttiarallaa yli 70 000 asukasta. 30 nuorta ei kerkeä kiireisenäkään aikana tappaa merkittävää prosenttia leppävaaralaisista. (Etenkään kun minulla on miltei aina ketjupanssari vaatteiden alla.)

On sinällään toki hyvä nähdä että aikaisempi teoriani nojasi hyve-etiikkaan jossa vastapuoleni ajaisi sitä että ”suuri kuva ja hyveellinen tulevaisuus” johtaisi siihen että jotkut olisivat ”uhrattavissa”. Mutta Hämäläisen antamat täsmennykset ja tilastoihin ja yleisöön vetoamiset kertovat jotstain muusta. Proto-fasismista. (Hämäläinen on aivan liian tyylitajuton ollakseen kunnon fasisti.) Fasismi nimittäin eroaa demokratiasta siten, että fasismissa luodaan Kansan tahto. Joka on sitä että enemmistö määrää vähemmistön yli ja vähemmistön on osattava olla hiljaa ja toteltava. Demokratiassa kaikkia ääniä, myös vähemmistöjä, kuullaan ja heille annetaan tilaa.

Fasismissa sen sijaan henki on vähän sellainen, että jaetaan maailma keskeisiin ja Kansanmukaisiin ja muihin. Ja tässä yhteydessä tulee mieleen jotain jota Anna Kontula sanoi. (En tunne Kontulaa, paitsi olin siellä vartijana ja näytin aika paljon pamppua siellä. Käytin aika paljon vähemmän. Tykkään toimia siten. Pyrin muutenkin välttämään tarpeetonta liikuntaa. Ja oikeusjuttuja.) ”Helena Kekkoselta kysyttiin usein, miksi pyörittää orpokotia afrikassa, kun ei yhden tai kahden lapsen auttaminen ratkaise siinä kurjuudessa mitään. ”jokainen heistä on jonkun lapsi”, vastasi kekkonen.”

Jos tässä ei näe järkeä niin ei voi mitään. Itse näen että Hämäläinen saattaa jopa yllättyä. Mutta vaikka vihaankin häntä yksilönä ja toivon että hän jättäisi rasittavat ja selvästi argumenttivirheiset kommenttinsa jollekulle joka on niiden tasolla. Niin en näe edes yhden ihmisen kohdalle osuvien ongelmien puolesta marssimista turhana. Itse asiassa Amnesty useinkin vetoaa siihen miten jossain maassa jotain yksittäistä toisinajattelijaa ollaan teloittamassa väärien mielipiteidensä vuoksi. Pyrin jossain määrin ottamaan osaa näihinkin. En mieti että ”onko jotain relevantimpaa”. Koska jos ne ovat tärkeitä niin joku muu kenties tekee ne. On ihan fiksua tehdä muutakin kuin se yksi ja tärkein asia joka kohdistuu isoimpiin ihmisryhmiin. Uskon että Hämäläinenkin tietää tämän. Hän avautui minulle joskus siitä miten hänellä on vammainen tai vammautunut lapsi. Vammaiset ovat vähemmistöä. Itse näen että on ihan tarpeellista varata heille invapaikkoja ja rakennella ramppeja että pääsevät kulkemaan. Vaikka he ovat niin pieni vähemmistö ja joku porras on ”pikkuriesa”. Tiedän mitä on kun koko elämä täyttyy pikkuriesasta. Se on kuolema tuhannen pienen haavan kautta.

Josta päästään siihen että jokainen Pride -lipun vienti on sellainen. Ja on tavallaan turhaa puhua että laki on sama kaikille jos rikos on tärkeä tai vähemmän tärkeä sen perusteella ”kuinka montaa prosenttia” muuten sama rikos koskettaa. ; Lisäksi tahdon muistuttaa että evankelis-luterilainen kirkko pitää tilastoja ja trendejä. Alle puolet uskoo Jumalaan jne. Kannattaa olla varovainen niiden prosenttien kanssa. Saattaapi muuten olla että oma tilastoharvinaisuus alkaa muuttumaan tärkeäksi hämmentävänkin pian. Päivi Räsäsen kriisit eivät minusta ole toivottavia – joskin nautin ironisesti siitä että häntä tuomitaan pykälillä joiden vahvistamisessa oli itse äänestämässä eduskunnassa, ja äänesti nimenomaan niiden vahvistamisen puolesta. (Hupi jatkuu niin kauan kunnes tuomio tulee. Ja jos se tulee niin ei kyllä huvita. Mutta niin kauan kuin ei ole tullut tuomiota, ironia on objektiivisesti hauskaa. Toivon että Räsänen on oikeusprosessissa kauan mutta ei saa lopulta sitten tuomiota.) Tässä ilmapiirissä ei ehkä kannata hirttää itseään omiin tilastoharvinaisuuspuheisiin. Katsos kun jotkut ihmiset kuten minä muistavat kaikki tuollaiset töpeksinnät nimien kanssa useita vuosikymmeniä. (Se on se mitä minä teknisesti ottaen teen.)

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu