Okei, Boomerit

Varhaisempaan blogaukseeni tuli palautetta, jossa minulle huomautettiin, että käytän sanaa ”boomer” paljon. Ja kysyttiin, että onko tämä jonkinlainen argumentti. Isäni on pohjanmaalta ja äitini savosta, joten vastaukseni on lyhyesti ja ytimekkäästi ”Kyllä ja Ei”.

Boomerilla tarkoitetaan montaa asiaa. Se on ”teknisesti” ikäryhmä mutta samalla se on ”myös mielentila”. Joku voisi sanoa, että jos markkinatutkimuksellisesti tuotetaan tietystä ikäryhmästä jonkinlainen keskiarvo, niin sitten jos joku muistuttaa tuota keskiarvoa osuu tiettyyn lokeroon iästään riippumatta. Kun käytän sanaa, se on vähän kuin tämä. Mutta ilman keskiarvonvetoa.

OK Boomer -sanonta on varmasti sen verran saturoitunut, että se ärsyttää kaikkia. (Minulle se on aina hyvä syy käyttää.) Sen takana on idea, jossa erityisesti millenniaalit osoittavat turhautumistaan. Jossain määrin syynä on se, että millenniaalit eivät niele perinteiseen tapaan maailman pitkällisintä perinnettä jossa vanhat ihmiset murisevat nuorten turhautumisesta. Meemiä on minusta aika hyvin esitelty Voxissa englannin kielellä. Esityksessä tulee esille se, miten millenniaalit ovat kollektiivisesti kyllästyneet siihen, että heitä ei kuunnella ja ymmärretä. Ja silloin esimerkiksi keskustelu ja debatti on hedelmätöntä ajan haaskaamista. Samalla vanhemmat sukupolvet näkevät että tämänlainen suhtautuminen on sitä, että ”etuoikeutettu” (entitled) lumihiutale siinä sitten ei vaan kestä kritiikkiä.

Käytän termiä tavallaan sen takia, että aina kun tänne tulee, niin kommenttien puolella syntyy väistämätöntä ja vääjäämätöntä outoutta. Sitä ei pääse edes vääntämään erimielisyyksistä koska keskusteluaika ja muu menee siihen, että joutuu korjaamaan vastapuolen olkiukkokäsityksiä ja derailauksia. Siinä mielessä voisi olla hyvin osuvaa huomauttaa että jos nuorempi ihminen tarkoittaa että hän ei kestä vanhojen ihmisten asennetta keskustelussa, niin vanha ihminen tulkitsee tämän siten, että nuori ihminen ei kestä keskustelua ja erimielisyyttä.

Jossain määrin ongelma tiivistyy vain etikettiin.

Etiketti on tietenkin vain ihmisen keinotekoista pyristelyä kylmässä ja välinpitämättömässä universumissa, jossa ei voi tehdä mitään ontologisesti perustellumpaa kuin yrittää latistaa kollektiivia käytösrituaaleihin, jotta voisi kokea maailmassa edes hitusen ylevyyttä. Ja tämänlaiset asiat ovat aina hyvin keinotekoisia.

Siksi onkin tavallaan osuvaa sanoa että suuri osa valituksesta sukupolvien välillä on koskenut nimenomaan taidetta ja tyyliä. Markus Kajohan on mahtavasti kuvannut asian ”Ihmisen käsikirjassa” ; ”Murrosiästä toipumiseen auttaa musiikki, joka on niin hirveää, pukeutuminen, joka on niin karua ja seura joka on niin örvähtänyttä että ajan mittaan nuori valitsee kahdesta pahasta pienemmän ja suunnistaa kohti asuntolainaa, keski -ikäistymistä sohvaperunana ja hyvien aatteiden haihtumista päästä kuin eetteri kämmeneltä.” Ja nuorisomusiikin tyylittömyydestä vetely on sitä että yritetään epätoivoisesti päihtyä niistä viimeisistä eetterihuuruista.

Mutta perusongelma on silti, sanotaanko, syvempi. Tai ainakin syvemmältä.

Otan tästä esimerkiksi Kotimaahan juuri bloganneen Kaisu Hildén. Hän kirjoitti otsikolla ”KUNNIOITTAVAA KESKUSTELUA”. Pelkästään isoilla kirjaimilla kirjoittaen sävy saattaa vaikuttaa nuoremmalle, netikettiin tottuneelle, HUUTAVALTA. Ja kirjoittaja ei välttämättä ole tätä tarkoittanut. Tosin välttämättä -sanaan voi laittaa sulkuja ja heittomerkkejä ja kaikkia muita erikoismerkkejä. Sillä tekstin sisältö on hyvin kiehtovaa. Oleellinen perusasenne ilmennee seuraavassa kappaleessa.

”Kuvitellaanpa, että lapsesi lyö nuorempaa lastasi. Ensin varmaan kehotat. Sitten kiellät. Sitten ojennat. Sitten annat rangaistuksen. Jos lapsi aina vain jatkaa lyömistä. Rakastat lastasi edelleen. Mutta ihan varmasti sinunkin kärsivällisyytesi alkaa olla lopuillaan. Huudat, että eikö se sana kuulu, vai eikö se mene perille. Kirkko ja me vanhoilliset konservatiivit olemme olleet tukkanuottasilla jo kauan.Maailma taputtaa mediamyllytyksessä. Me olemme ylläolevaan tapaan kehottaneet, kieltäneet, ojentaneet pappeja, kirkkoherroja, kirkkovaltuuston jäseniä, piispoja, arkkipiispoja. Olemme vedonneet Raamatun Sanaan-ja nyt jo menemme IImestyskirjan varoituksilla.Mutta sanamme ei kuulu, eikä mene perille.”

Jokainen varmasti ymmärtää argumentin jota hän yrittää sanoa. Osa boomereista ei ehkä ymmärrä miten tämä luetaan. Mutta jopa tässä uljaassa verisuonikalkkeumien iässä, kykenen sivistyneesti valistamaan muutamalla pointilla tätäkin puolta. Ensinnäkin tässä viestintä on selvästi sellaista että perinteinen ”vanhemmuus-lapsenaolo” -analogia on koettu tärkeäksi jopa sille omasta mielestään hyvää tarkoittavalle kristitylle. Hän kokee vilpitöntä halua pelastaa ja tässä innossa unohtuu se, että hän asettautuu viestimään jossa ideana on se, että vastapuoli tottelee.

Tämä itse asiassa paistaa läpi monessa muussakin asiassa. Kristillinen näkemys keskustelusta on aina ollut erikoinen. (Ja ”aina” tarkoittaa minun olemassaoloaikaani. Universumi ennen 1980 -luvulla oli dormantissa pseudo-olemisessa odottamassa keskeisintä päähenkilöään, minua. Tai ei. Mutta siitä saa sulun sisään vitsin ja jo koulussa opin, että esitelmään pitää laittaa keinotekoista pituutta, jotta tehtävänanto täyttyy.) Tästä asenteesta paistaa ylemmyydentunto ja yksisuuntaisuus. Vastapuoli on vain voittamista varten. Ja jostain syystä tämä päihittäminen ei vaadi kritiikin kohteen ymmärtämistä. Tästä aseanteesta löytyy paljon esimerkkejä. Voisin mainita erään youtubessa toimivan kristityn joka tuottaa videoita joissa hän saarnaa metrossa. Paikassa josta ei pääse pois. Videoissa on usein sitä että joku valittaa hänelle ja saarnaaja puhuu vain siitä miten hän rakastaa valittajaakin eikä siksi voi lopettaa. Tämänlaiset auttavat ymmärtämään itseänikin. Viisastun, että tuolta täytyy kuulostaa se, kun humalassa alan selittämään käsikirjoittamatonta luentoa siitä mitä Robespierre teki ranskan vallankumouksen aikana. (Voisin laittaa tähän linkkejä mutta sitten esiin tulisi esimerkiksi nimi. En välttämättä näe tätä tarkoituksenmukaiseksi koska en piiskaa yksilöä vaan esilletuon idean.)

Tämä asenne on ongelmallinen ja se on hyvin läpitunkeva. Esimerkiksi Tapio Puolimatkan ajatus dialogisesta pluralismista vaikuttaa erikoiselta, erityisesti sen syvästi postmodernin ytimen kohdalla. Mutta siinä ideana on se, että erimielisyys keskustelussa on tärkeää ja rakentavaa jos se johtaa mielipidekirjon karsiutumiseen. Eli kristitty keskustelee ateistin kanssa lähinnä, jotta voi voittaa ihmisiä olemaan omaa mielipidettään. Tästä syntyy sitten KUNNIOITTAVAA KESKUSTELUA. Sama idea on toki GOP -henkisten amerikkalaisten ”ajatusten vapaat markkinat” -ajatuksessa. Jossa mielipiteitä ilmaistaan ikään kuin ammuksina jossain ”kulttuurisodassa” jossa ideana on voittaminen.

Ja ei. Kysymys ei ole vain voitontahdosta tai halusta korjata.

Minä jos joku kärsin SIWOTI -syndroomasta. Mutta kysymys ei ole vain siitä. Ja tahdon täsmentää, että tämä johtuu siitä että ”Boomerius” on tavallaan ikäkysymys. Tässä tapauksessa se on oleellisesti ikäkysymys. Ja tässä näkökanta ei ole että ”vanhat ihmiset ovat tyhmiä ja väärässä”. En ole 12 -vuotias. (Paitsi henkisesti, mutta tätä ei lasketa. Tarkistin Alkossa ja verovirastossa. Kyllä. Tällä tavalla minä vietän päiväni. Oikeasti. Tuotan Teille arvokasta tietoa jotta Teidän ei tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa.)

Täsmennän että en ollenkaan lähde ”henkisesti jo syntymässään boomerin” Marko Hamilon linjoille. Hänhän kirjoitti aikaa sitten sinänsä ihan mielenkiintoisen kirjoituksen otsikolla ”Miksi 60-lukulainen ei ymmärrä nykynuoria”. Tässä kiehtovaa oli, että otsikko antaa vihjettä sukupolvista. Mutta itse teksti sitten puhuukin jostain joka ei ole ikäkysymys. Lähdetään siitä, miten ”Näyttäisi siltä, että 60-lukulaisilla on vaikeuksia tunnistaa aatevirtauksia, jotka ovat kaukana heidän omasta ajattelutavastaan.” mutta päädytään siihen että ”Kyse ei ole vain sukupolvien kyvyttömyydestä ymmärtää toisiaan. Luulisin, että kaikkein vähiten perussuomalaisten tai kokoomuksen nuorisojärjestöjen edustajia ymmärtävät vihreät nuoret, vaikka heillä olisi muuten samat sukupolvikokemukset. Kyse on vasemmistolaisen ja oikeistolaisen moraaliajattelun eroista, eivätkä ne palaudu pelkkiin poliittisiin ideologioihin. Ero on moraalisen ajattelun fundamenteissa.” Eli hänestä eri sukupolvet ymmärtävät toisiaan, liberaalit eivät vain ymmärrä konservatiiveja.

Mutta sitten kun asioita katsoo niin aika monessa konservatiivisessa liikehdinnässä on sukupolvieroja. Ja tämä on se ongelma. Jos mietitään asiaa vaikkapa ns. ”ilmastonmuutoskriittisyyden” kautta. Se on hyvä ottaa aiheeksi koska se on eräiden mukaan jopa sellainen että siinä on mitä mahtavinta heittää OK boomer. (Koska hiilidioksidipäästöjä on päästelty ja nuoriso elää tulevaisuuden maailmassa. Voidaan tavallaan osoittaa sormella ja sanoa että kuka on syyllinen ja kuka on uhri.) Millenniaalirepublikaanit ovat huomattavasti vähemmän ilmastonmuutoskriittisiä kuin vanhemmat republikaanit.

Ja en sano tätä sillä että ”totuus voittaa”. (Vaikka se tuleekin mieleen. En vaan halua ”eräiden kommentteja” joita he tehtailevat automaattireaktioina ja säästelen heidän anaaliaukkoaan tarpeettomilta särkytiloilta.) Sanon tämän sillä, että jos haluaa että ajatuksella on tulevaisuutta, niin silloin tulee saada omat asiat läpi nuorille. Ja se ei tapahdu korottamalla ääntä vaan ottamalla vakavasti.

Miettikää; Minä olin nuorena jossain fantasiaroolipelaajien foorumeilla rauhassa kun sinne tuli kreationisteja intoilemaan. Heissä oli keski-ikäisiä ukkoja joilla oli kiva into pilkata teinipoikaa. Lopputulos on. No. Näin 25 -vuotta myöhemmin ne gubbelit ovat hautaan kaatumassa ja epäonnistuneet elämässään. Minä taas olen aikanani tuottanut mm. suomen laajimman ID(kreationismia) kritisoivan sivuston. Joka on valitettavasti kadonnut bittiavaruuteen, koska minulla on muutakin tekemistä kuin hakata kuollutta hevosta. Ja kuollut hevonenhan se on. Tämä näkyy google trendseistä.

Itse asiassa pienenä vihjeenä sanon, että kannattaa katsella google trendsejä. Googlaa sieltä nimenomaan niitä sanoja joita eri ideologian kannattajat käyttävät itsestään ja pistää niitä hakuun. Voimme huomata että ”climate sceptic” -käyrä on ollut vahvassa laskusuunnassa kohteliaastikin arvioiden jo vuodesta 2009. Kreationisminkin näkyvyys ja suosio laskee kuin lehmän häntä. Intelligent Designin käyrä on hauska koska siinä näkyy piikki Doverin oikeudenkäynnistä ja muuten se sitten mukailee ja seuraa hyvinkin tarkasti kreationismin suosiokäyriä. Vaikka ne ovatkin eri asia. ID ei ole uskonto mutta sain sen jo mainitsemani ID(kreationismi)kriittisen sivustoni näyttämä sähköposti sai aina ennen joulua ja pääsiäistä paljon enemmän vihaista palautetta. (Koska Jeesuksella ei ole mitään asian kanssa tekemistä, tämä jokavuotinen ilmiö johtui sattumasta. Ei älykkäästä suunnittelusta. Evoluutio todistettu? Torille! Riittävän pienissä ryhmissä sopivat turvavälit pitäen. Itse suosin jotain kahden kilometrin turvaväliä. Ihmisläheisinä päivinäni.)

Korostan että käyrä ei vielä sinänsä sano kaikkea. Mutta kun laskevan trendin yhdistää ikää koskeviin tietoihin, niin ei lupaa hyvää jos suosio laskee ja suosiota on lähinnä vanhojen ihmisten keskuudessa. Tässä mielessä malliesimerkkinä ilmiöstä joka tulee hiipumaan dramaattisesti ja nopeasti on …. Arvaatko? Ei ole kirkko. Sitä ajattelit. Se ei ole huono arvaus. Mutta oikea arvaus on SDP. Sillä on suosiota, mutta se keskittyy liiaksi vanhaan päähän. Toki tämä on sinänsä erikoista, että ainoat sellaiset demarit joita jaksan ovat tosi nuoria. Opiskelijoita. Mutta he edustavat vähemmistöä. (Ja lisäksi he ovat syntymäboomereita. Kun minä keskustelen heidän kanssaan, voisi luulla että heillä on vanhuusiän dementia ja minä olen murrosiästä kärvistelevä. Mikä ei luvanne hyvää kummallekaan, tietysti.)

Uskaltaisin sanoa, että myötämielisyyttä tulisi enemmän jos asenne olisi jotain muuta. Mutta vaikeaapa sitä on minunkaan sydäntä saada vanhoilla päivillä käännytettyä Kristukseen kun minulla on vielä tuoreessa muistissa – alle 30 vuotta sitten tapahtunut on ”tapahtunut kokemuksellisesti ihan justiinsa” tässä iässä missä itse olen – se, miten heillä oli kova tarve selittää miten roolipelaaminen tekee minusta saatananpalvojan. Ja evoluution pänttääminen yliopistoon pääsemisen kanssa oli vain sitä että ”hölmöä vietiin kuin litran mittaa kohti evonatsismia” (tjsp). Siksi olen pyrkinyt välttämään teinien musertelua netissä. (Osaan kyllä muserrella ihmisiä henkisesti eikä sadismin puute liene vahvimpia ominaispiirteitäni myöskään.) Toki teen tätä joskus. Mutta näen silti, että tehokkain tapa ”boomerien” parissa suosittujen (minusta) ”väärien mielipiteiden” päihittämiseen on se, että antaa boomerien kohkata ja kertoa tosi innokkaasti ja paljon ja omalla asenteellaan asioitaa. Se takaa, että nämä mielipiteet menevät heidän mukanaan hautaan. (Olivatpa näkemykset tosia, hyvin perusteltuja uskomuksia tai eivät.)

Ja kun täällä moni kauhistelee nykynuorison väkivaltaisuutta. (Joka on btw. minimaalista kaikkeen siihen verrattuna mitä minä näin aikana jolloin koulukiusaamisessa törkeä pahoinpitely kuitattiin”pojat on poikia” -heitoilla.) Niin. No. Sitten se hautaan meno on asia jota kannattaa sitäkin miettiä jos kerran tuollaisia muka uskoo. En usko että kukaan oikeasti pelkää sellaista jolle vinoilee ja joita latistaa niin paljoa. Tavallaan kuvaavaa onkin, että itsellenikin moni asenteeltaan ongelmallinen kristiaani tahi muu arvokonservatiivi usein leikkii tyhmää ja hämmästelee että miten minun kanssa pitää asennoitua ja keskustella. On niin vaikeaa siihen sekuntiin kun näytän vähän kulmahammasta ja vilautan silmien kautta murto-osan siitä helvetinliekistä jossa elän jokapäiväisen kärsimykseni. Jotenkin sitten ne mogat loppuvat aina. Kerrasta. Ei ole sitten yhtään vaikeaa. Jännä.

Mutta sinänsä optimistinen huomio, että sen perusteella uskallan arvata, että kyvyt boomereilla olisi. He halutessaan voisivat keskustella kuin ihmiselle. He eivät vain halua. Ja siksi kokonainen sukupolvi on kollektiivisesti turhautunut niin voimakkaasti että hylkää kaikki klassiset ihanat pseudotieteet joiden kanssa painimiseen käytin omat miehuusvuoteni. Ja näin he takaavat sen, että kaikki mutisemiseni muuttuvat triviaaleiksi ”kuolleiden hevosten piiskaamisiksi” jotka haipuvat unohduksiin kuin kyyneleet sateessa.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu