Olisiko asiallista saada enemmän fyysistä kuria eduskuntaan?

Jussi Halla-aho on nostanut esiin sen, että kouluihin olisi hyvä saada enemmän ”fyysistä kuria”. Tästä ei ole aina pidetty. Tämä on itsessään mielenkiintoinen asia, koska hyvin usein lasten ruumiillinen kurittaminen ja lasten kasvattaminen liitetään yhteen tavalla, jossa vitsan antaminen on samaa kuin lapsen paras. Vastaavanlainen ajatus on muissa konteksteissa harvinainen. Esimerkiksi vanhainkodeissa vihaiset vanhukset harvemmin saavat kehotusta pyllistää jotta osaavat käyttäytyä. Ruumiillista kurittamista ei toisaalta yleisesti haluta myöskään työpaikoille. Ainoastaan lapsille.

Koulusta

Lapsen fyysinen kurittaminen on siitä jännittävä aihe, että se on yksi niistä ilmiöistä joissa ”perinteet” eivät tarkoita samaa kuin ”oikeasti toimiva”. Moni vanhempi on lukuisien sukupolvien aikana ”hyväksi havainnut”. Mutta heillä on tainnut mennä väkivaltavitsaamisesta tuleva mielihyvä ja katharsis ja muu sadistinen sekaisin asioiden tarkistamisen kanssa, sillä psykologinen tutkimus ei yksinkertaisesti näytä että vitsan antaminen olisi lapselle kasvatuksellista ja edullista. Itse asiassa on sen sijaan näyttöä siitä että siitä on haittaa lapselle. Vanhemmilla menee siis huvi ennen työtä.

Toki olen samalla tietoinen, että Halla-ahon puheet ovat siitä hankalia että hän ei määrittele asiaa kunnolla. Edes pyytämällä. Hänen lausuntonsahan ovat olleet sen suuntaisia että asia jotenkin olisi selvä. Vaikuttaa enemmän että asia on selvä sellaisella silmiävinkkaavalla tavalla jota ei kehdata sanoa ääneen.

Toki kyseessä voi olla muukin kuin kasvatus. Jos puheenaiheena on kouluväkivalta, näkökulma voidaan siirtää rankaisemiseen. Tässä mielessä Halla-aho edustaa tutuksi tullutta klassista päättelytapaansa jossa kuvitellaan että kova spartalainen kuri (joka oli myös natseille tärkeä mutta tämä ei kuulemma koskaan mitenkään liity edes epäsuorasti perussuomalaisiin joten huomio on suluissa vailla analogia-argumenttia) ratkaisee kaiken. Vai miten Halla-aho asian itse voisi muotoilla ”Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino”.

Toki olen tässä tietoinen, että joku MOT -linjama nostaa esiin sen, että KiVa -kouluissa on myös kääntöpuolensa. Itsekin jouduin ratkaisemaan koulukiusaamisongelmani itse. (Ja sillä keinolla joka sanonnankin mukaan lopettaa v**.) On olemassa sellaisia ihmisoletettuja, jotka käyttävät vain yhtä kielipeliä ja ymmärtävät vain sitä. Tässä mielessä voisin jopa muistuttaa että kykenen tunnetasolla samastumaan Halla-ahon tuntemuksiin. Lauri Nurmen ”Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämäkerta” viittaa, että Halla-aho kertoo itse olleensa koulukiusattu. Ja tässä mielessä joku voisi toivoa että kouluun saataisiin vartijat jotka tekisivät koulukiusaajille samaa mitä poliisi tekee elokapinateineille. Kunnolla pippurimausteessa marinoitu koulukiusaaja sattaa herättää mielikuvia joista nautiskella kivan pienen Chiantin ja Jonathan Swiftin ”Vaatimattoman ehdotuksen” parissa.

Lisähuvia taatusti tulisi siitä, että tietämäni mukaan perussuomalaishenkiset maahanmuuttokriittisten lapset saattavat olla innokkaita kiusaamaan ja provosoimaan maahanmuuttajanuoria, joten muslimit eivät olisi ainut ryhmä, joka saisi todennäköisesti tilastollisen yliedustuksen Nokian nuoriso-ohjaajaa. (Se ei olisi ensimmäinen kerta kun perussuomalaissa on ryhmä, joka äänestää omia etujaan vastaan.)

Jussi Halla-ahon teoria ihmisyydestä on toki konsistentti.

Halla-aho uskoo muutenkin koviin rangaistuksiin. Hän ilmeisesti ajattelee, että jos sana ja käskyt menevät perille normaaleihin, niin sitten on ryhmä joka öykkäröi välittämättä ympäröivistä normeista ja säännöistä. Eli jotkut ovat poliittisesti epäkorrekteja.

Tässä mielessä on syytä tiedostaa että Simon ”punavihreiden pahin painajainen” Elo on sanonut. (Simon sanoo on joku leikki muistaakseni. Silloin pitää totella? Muuten ei?) Tässä ilmapiirissä on mainittava Teuvo Hakkaraisen varsin fyysinen toimeliaisuus jossa hän on moikinut Päivi Räsästä sekä Eerolaa. (Viimeisten tietojen valossa hän on tehnyt muitakin jännittäviä asioita. Häntä on esimerkisi purrut hämähäkki joka aikaansai alkoholismin oireita. Lisäksi hänellä oli jokin mielenkiintoinen kolmiodraama koiran sekä lampaan kanssa.) Toinen vastaavanlainen hahmo on, tietenkin, Ano Turtiainen. Muutenkin meno on hyvin aggroilevaa.

Tässä on toki hyvä nähdä yksi tietty asia. PerusSuomalaiset on selkeästi yrittänyt tietyissä määrin ottaa kantaa ja rajoittaa toimijoita silloin kun he ovat avoimesti fasisteja. Etnonationalistisiipeen on otettu eroa niin paljon, että he perustivat oman sinimustan puolueensa. (Asiaankuuluvasti mustelman ja Lapuan Liikkeen väreissä.) Toisaalta tässä ”avoin” on tarkoittanut enemmänkin ”mediaan vuotanutta” kuin esimerkiksi sitä, että ”avoimesti esimerkiksi tuottaa lauseita joissa on ihan sattumalta 14 word”. Toki tälle on pitkät historiat. Perussuomalaisten varhaiskautena puolue sai näkyvyyttä eli nykymaailmassa mainosta ja nostetta ottamalla Tony Halmeen puolueen listalle. Halmeen hiematon ksenofobia sekä aggressiivinen nyrkkiörvellys toi pikkupuolueelle julkisuutta. (Ano Turtiainen on hänen rinnallaan monin paikoin jopa harmittoman oloinen. Tosin täytyy muistaa, että Tony Halmeen kuolemaan liittyvät seikat toivat meille tietoja joita ilman näkymä ei välttämättä olisi yhtä synkkä. Puhutaan siis asiantilasta tunnettujen faktojen perusteella.)

Sanomani ei ole, että PerusSuomalaiset ovat kaikki väkivaltaisia. Puolue jossain määrin yrittää melkein jopa tehdä jotain, kunhan mediapainetta vähän annetaan. (Ja siksi sitä myös annetaan medialle. Ei puolueelle, koska se tie ei johda mihinkään. Median tie sen sijaan johtaa. Olen kokeillut.) Perussuomalaiset enemmänkin normalisoivat tietynlaista aggroilupuhetta. Ja tässä tavallaan on se asian ydin. Perussuomalaiset ovat kuin koululaisia. Heissä on koulukiusaajia.

Itse asiassa jos mietitte miten suhtaudun ”tiettyihin uskovaisiin” ja ”äärioikeistolaiseen väkivaltaan” siten kuin suhtaudun, niin näen että ne käyttävät ihan samoja menetelmiä kuin koulukiusaajat tai vartija-aikana tutuksi tullut sanotaanko ”vähemmän lainkuuliainen asiakaskunta jota joku saattaa joskus hieman tilanteen niin vaatiessa mureuttaa ja maustaa”.

Samalla tietenkin on otettava esiin ns. ”irvistelijät”. Ja ainakin itse näen aika vahvasti että Halla-aho itse on henkilö jolla on pimeä sisäinen elämä. Hänen amok -fantasiansa Scriptassa kertovat siitä, miten hän fantasioi monenlaista. Samalla on selvää että Halla-ahon omat puolustukset näille sanomisille erottavat vahvasti fantasian tosimaailmasta. Hän ei siksi aja väkivaltaa vaikka hänellä onkin lähes yhtä raaka sisäinen elämä kuin itselläni.

Mutta irvistelijä on irvistelijä. Ja lisäksi jos mietitään miten historia on näyttänyt niin monesti populistipuolueissa syntyy skismoja ”eliitin” ja ”rahvaan” välillä hyvin tietyllä tavalla. (Joku voisi sanoa että natseilla oli tärkeä jako jossa SA -linjan raakoja karjuja tarvittiin ja sitten heidät korvattiin elitistisillä ja kurinalaisilla SS -miehillä. Pitkien puukkojen yö muistuttaa, että vaikka saarnattaisiin kansallisesta yhteydestä ja yhteisestä aatteesta ja yhtenäisyydestä niin sisäisiä skismoja tulee ja ne helposti ratkotaan julmasti jopa ennen varsinaisia poliittisia vihollisia.) Tämänlaisia mietin aika usein, esimerkiksi silloin, kun Timo Soini koki asiatonta väkivaltaa kulttuurimarksismia vihaavalta mieheltä eikä miltään jauhomatoja syövältä fillarikommunistilta.

Halla-ahon tilanne on se, että jos Soini heittää hupsuja sutkautuksia, niin Halla-aholla on monien sanotaanko … fyysisempien … miesten puolella arvostusta, koska hän on Scripta -blogistaan asti osannut demonstroida että hän osaa sanoa sopivia sanoja. Hän osaa puhua niin kuin hän olisi kovakin sälli. Tilanne on kuitenkin samantapainen kuin Soinilla.

On sinänsä kiinnostavaa, että PerusSuomalaiset on puolue, joka yrittää selittää että se ei ole vastuussa teoista joita tapahtui Soinin vallan alla. Silloinkaan kun päätökset olivat vahvasti nykyisen nuivan linjan mukaisia ja nuovalaisten tekemiä ja ajamia. Samoin puolueessa mielellään erotetaan puolueen jäesnkirjan omaavat muista. Tämä on tietenkin tarpeen, koska internetin runsaslukuiset kuvakaappauspankit väkivaltaa ihailevista selkeästi maahanmuuttokriittistä kommentoinneista eivät ole järin vaikeita löytää ja tapa hoitaa tämänlainen ongelma ei tietenkään ole korjata tätä ongelmaa sanoilla – saati sillä ainoalla keinolla joka perussuomalaisten maailmassa on ainut joka tehoaa väkivaltaisiin öykkäreihin. Vaan sanomalla että ”ei ole oikeasti perussuomalaisia”. Aivan kuin poliittinen puolue voisi täysin irtautua äänestäjistään, äänestäjiensä mielipiteistä ja äänestäjiensä toimista. (Etenkään jos ensin lietsoo ”fantasioita”. Tietäen että osa omista äänestäjistä ei oikein erota fantasioita moraalisista lauselmista jotka ovat illokuutioiltaan käskyjä silloinkin, kun ne ovat kieliopillisesti vaikka vihjailuja tai kaksoisviestejä.)

Mutta tilanne Halla-aholla on samantapainen kuin Soinilla. Kun Soinia jytkyn jälkeen äänestettiin, tuntemani perussuomalaiset olivat vahvasti sitä mieltä että hän oli rehellinen mies. Muut puolueet huijaavat ja poliittinen epäkorrektius nähtiin samaksi kuin rehellisyys. Eli jos on röyhkeä ja epäkohtelias niin se ei olisi mikään temppu saada mainetta. He luonnolliseti kokivat Soinin petturi-takinkääntäjäksi ja he suuntasivat aivan yhtä kritiikittömän toivonsa Halla-ahon suuntaan. On ihmisiä, joista kouluttautunut väki uhkaa vedättää kouluttautumattomia. Ja kun röyhkeään suoraviivaiseen sanaan ja tekoon tottuneet – sanotaanko … fyysiset … – muskelimiehet alkavat epäillä että heitä käytetään hyväksi, voi tästä seurata kaikenlaista. Trumpia fanittaneiden Capitol -hyökkääjien ”Hang Pence” -lausunnoista voi tässä mielessä ottaa varoittavaa oppia. Olihan Trumpismi kovassa huudossa perussuomalaisten parissa. (Ja kaikki siihen liittyvän poliittisen väkivallan uhka oli uhriutumista ja loukkaavaa. Täälläkin moni sellaisella tavalla kommentoi suuntaani. Yksikään ei ole virhettään tunnustanut.)

Halla-ahon uho on kuplaa.

Jos me katsomme Halla-ahoa, hänen ensivaikutelmansa on se, että hän on pieni ja hintelä mies. Hänellä on rikas sisäinen elämä joka ei ole heijastunut esimerkiksi rikosrekisteriin. Hän ei toisaalta ole tunnettu myöskään väkivallan kokijana. Hänessä ei ole merkittäviä pysyviä ruumiinvammoja eikä arpia. Tämänlaiset pikkuasiat ovat melko selviä minunkaltaisille ihmisille, joille väkivalta on aina ollut ympäröivässä todellisuudessa. (En esimerkiksi haista mitään koska sain kerran kunnolla päihini koska minulla ei ollut tupakkaa ja vinoilin pyytäjälle.)

Jussi Halla-ahon elinpiiri ja elämäntaoa ei pohjimmiltaan ole fyysinen eikä väkivaltainen. Hän leikkii pyssyillä. (Mikä on minusta eettisesti kuvaavaa; Voidaan sanoa, että suoraa aseetonta kamppaileminen korostaa myös fyysistä voimaa, eli se on eläimellisten isojen miesten tekemistä. Miekat ja muut vastaavat isommat aseet taas ovat voimanlisäimiä ja tässä mielessä ne korostavat taitoa. Tuliaseessa ratkaisevaa on ostokyky. Jos kykenet ostamaan tuliaseen niin siinä murtuu niin voimamies kuin se jolla on 10 dania kendossa. Minä olen taidon mies, Halla-aho on lompakon mies.) Tuliase on tietenkin suuri tasapainottaja. Mutta tilanne on silti epätasapainoinen, koska Halla-ahon suosion takana on se, että hän ”kykenee puhumaan puhetta”. Mutta minun on hyvin vaikeaa uskoa että hän ”kykenee toimimaan näiden sanojen vihjaamien asenteiden mukaan”. (Tämä ei ole moite Halla-aholle. Päinvastoin.) Valitettavasti sanotaanko … fyysisemmät … miehet saattavat katsoa bluffin. Ja heidän tarvitsee katsoa se vain yhden kerran.

Tässä mielessä voisi olla hyvä, jos Halla-aho oikeasti saisi porukkansa kuriin. Ei vain reaktiivisesti. Eli tavalla jota hän itse pitää riittävänä. Eli kun mediaan vuotaa joku ääritoimija niin sitten hänet potkitaan pois. Halla-aholla ei ole juurikaan proaktiivisia keinoja hallinnassa. Hän jopa ylpeilee puoluekurin puutteella. Ja puoluekuria se on tälläisten kurittomienkin kurittaminen.

Loppukaneetti:

Sitä on viisasteltu, että hyvinä aikoina käytännön politiikka ratkaisee ja murroskausina voittaa se, jolla on parhaat poliittiset tarinat. Elämme varmasti jonkinlaista murroskautta. Ja Perussuomalaisilla on hyvä tarina. Ja kertomusten kohdalla käy helposti, kuten Sami Eerola kuvaa ”spektaakkeliyhteiskunta” -blogissaan ”kertomuksen vaaroista” ; 

”…suosituimmat kertomukset ovat moraliteetit, joita vain samanmieliset voivat jakaa osoittaakseen oikeamielisyytensä, ilman saatetekstiä ja pelkoa vaikeista jatkokysymyksistä. Ne voi vain tiivistää yhdellä saatesanalla: ”Tämä”. Olen aina tulkinnut tämän eräänlaiseksi virtuaaliseksi nyökkäykseksi tai ”ei lisättävää, olen samaa mieltä”. Populaarimpi sana tälle ilmiölle on ”hyvesignalointi”.” … ”Kirjan mukaan esimerkiksi perussuomalaiset tuottivat vuonna 2019 propagandavideon, joka oli fiktiivinen kertomus animaationa esitettynä. Tämä formaatti loi kaksoismerkityksellisen propagandan, joka on samaan aikaan viaton taideteos, että syvätotuuden sisältävä poliittinen viesti. Kukaan ei voinut kritisoida propagandan viestiä, koska se oli syvätotuuden muodossa. Eli kuvat olivat yhdenmukaisia monen tunteman rasistisen maahanmuuttokertomuksen kanssa, mutta niin ei sanottu suoraan, vaan se esitettiin animoitujen symbolien muodossa. Tällöin propagandan viestin kritisoiminen tarkoitti vain, että kriitikko näki asioita, joita animaatiossa ei sanota suoraan. Tällöin kritiikin voitiin kuitata vainoharhaisuutena tai kyvyttömyytenä nauttia viihteellisestä taiteesta. Kuten Halla-aho kommentoi propagandan kritiikkiä ”Niin, onko fiktio ylipäätään potentiaalisesti vaarallista? Pitäisikö kieltää elokuvatkin?” Tämä on tyypillisen äärioikeistolaisen propagandan taktiikka, joka USA:ssa tunnetaan koirapillinä.”

Halla-ahon fantasiat ovat väkivaltaisille äänestäjille – ei siis kaikille äänestäjille tai edes suurimmalle osalle perussuomalaisten äänestäjille – tarina ja kaksoismerkitys. He ymmärtävät fiilistellä Halla-ahon Tehtaankadun homosta lukiessaan että se kuvaa laajemmin ”sitä se homorummutus on”. (Ja tässä ei mietitä onko asia edes tapahtunut. Itsekin toki fantasioin rikkaasti mielessäni. Olen joskus esimerkiksi kuvitellut miten hauskaa olisi jos tehtaankadun homo olisi jotenkin sattumalta sattunut olemaan Jukka Hankamäki, homopiireissä aika suorasukaisena tunnettu kiinnostava perussuomalaiseen ajatuspajaan kirjaileva. Tämä on tietenkin puhdas fantasia eikä se kuulu tosiasioiden maailmaan. Mutta mielikuva naulautui silti mieleesi. Näin TARINAT toimivat. Nyt voit pyyhkiä tilanteen pois. Efekti on saavutettu eikä tarkoituksenani ole tuottaa kiusaa Hankamäelle.) Valitettavasti Halla-aho ei kävele tätä tietä ja se asettaa hänet itsensä riskialttiiksi. Koska … fyysiset … ihmiset nyt ovat sellaisia että eivät tykkää jos joku viestii ja käyttäytyy ambivalentilla tavalla.

Ja tästä seuraa enemmänkin. Hassunhauskat puheet Kreikan sotilasjuntista Välimereen hukkuneilla lapsilla nautiskeluun luovat tietynlaisen tarinaympäristön. Kun tätä tehdään vuosia, saattaa esimerkiksi eduskunnan meno muuttua epäkohteliaammaksi ja törkyisemmäksi vuosi vuodelta. (Eduskunnassa tulee esiin jatkuvasti sen tason materiaalia jota 15 vuotta sitten ei olisi sallittu edes sen ulkopuolella.)

Jos nyt tässä valossa mietimme Katajan vasaratapausta, se on hyvin varoittava esimerkki. Se nimittäin näyttää, että väkivalta ei ole aina tyhmää. (Tai siis. Se yleensä on tyhmää. Mutta joskus siinä on piirteitä jotka vaativat oveluutta.) Katajan kohdalla väkivalta oli todella raakaa ja törkeää. Hän selvisi elossa isolla osalla tuurilla ja loppuosalla sillä että hyökkääjällä oli surkea kyky lyödä vasaralla. (Hyökkäys tehtiin energialla ja voimalla. Banaalia. Ei sentään tuliaseella kuitenkaan.) Tärkeää on, että toiminta oli selvästi sidottavissa ”sisäisiin erimielisyyksiin”. Sellaisella tavalla, että tekijä ei jäänyt kiinni. Sanotaan näin, että yksi tapaus ei pitkien puukkojen yötä tee, mutta jos selvittämättömiä surmia tai niiden yrityksiä tulee – suunnilleen edes yhtään – niin ne helposti luovat laajemman yhteiskunnallisen uhkakuvan.

Jos emme voi luottaa siihen että rikolliset saadaan kiikkiin ja koville rangaistuksille, saatta syntyä ilmapiiri jossa tarinat luovat ilmapiirin ja sitten poliisin kyvyttömyys tulkitaan sallimukseksi. Ei Jumalan vaan laajasti yhteiskunnaj a triviaalisti Perussuomalaisten. Voi syntyä maailma jossa ”(kansan)petturia” saisi fyysisesti lyödä ja tätä ei mikään ja kukaan estäisi. Emme halua elää maailmassa jossa poliisi puuttuu Junes Lokan kohtaamaan nimittelyyn varmasti samalla kun ”kansallismielisiä” pystyy tekemään täydellisen väkivaltarikoksen, josta ei joudu vastaamaan koska laki ei käytännössä koske heitä.

Tämä ei ole vielä täällä. Mutta tämä on lähellä. Muistakaa: Minulle Capitol ei tullut suurena yllätyksenä. Seurasin paikkaan tunkeutuvien omia striimejä Parlerissa kun asiat tapahtuivat. Koska oikeasti. Kun olin lapsi, tuo sukupolvi varoitteli kertomasta mitään omista asioista koska joku pedofiili saattaa uhata. Nyt nämä sitten uskovat kaikemnaailman Q-anon teoriat ja kuvaavat suorana striimiin ja nettiin julkiseen jakoon ja talteen tekemänsä rikokset. Tämä muutos on pienempi kuin se, että ”absoluuttisesta ihmisarvosta” puhuvat arvokonservatiivit joista arvojen hylkääminen johtaa väkivaltaan ovat ”viemässä pystykorvaa hehheh kävelylle hehheh saunantaakse hehheh punavihermädättäjän kanssa”. Siksi pitää olla varovainen.

Jos Halla-ahon teoria ihmismielestä olisi tosi, hänen kannattaisi järjestää fyysistä kuritusta eduskuntaan, erityisesti oman puolueensa porukoille.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu