On se hyvä, että kaikki ongelmat voidaan muuttaa retorisiksi

En useinkaan ymmärrä usein monia arvokonservatiiveja. Minun on esimerkiksi äärimmäisen vaikeaa ymmärtää sellaista ihmistä, jonka mielestä ihminen ei voi saastuttamisella vaikuttaa ilmastonmuutokseen mutta jotka sitten pitävät täysin uskottavana että Jumala on määrännyt globaalin Nooan tulvan koska ihmiset ovat syntisiä. Tai siis ymmärrän dogmansa ja asenteensa. Mutta ”ymmärtäminen” on niin monenlaista.

Vielä vähemmän ymmärrän esimerkiksi homoja arvokonservatiiveja. Ehkä he ovat niitä ihmisiä jotka kannattavat asioita jotka vihaavat heitä. Masokisteja. Tai sitten he ovat niitä ihmisiä, jotka menevät ulos perusarvojensa äärelle, miettivät Pyhiä Kirjoja ja katsovat ulos yöhön nähdäkseen universumista maahan vilkkuvat valot jotka fysiikan mukaan näyttävät menneisyyttä. Ja katsellessa tätä mittakaavaa he miettivät peruskysymystä. Joka on tietenkin se, miten verottaminen on varkautta.

Mutta en ole ymmärtämättömyydessä yksin. On melko selvää että arvokonservatiivit eivät ymmärrä minua. Ja hyvin usein tämän ymmärtää varsin ilmiselvästi kun katsoo mitä he sanovat kun he puhuvat siitä ”mistä tässä asiassa oikestai on kysymys”.

Katsotaan vaikka aikaisempaa blogaustani. Kun sen argumentin ja sanotun sanoo, niin on aika selvää että siinä on alleviivattu että on aivan sama mitä ajattelee transsukupuolisuudesta. Kysymys on suhtautumisesta. Kyseessä oli aivan yksinkertainen faktantarkistusblogaus jossa faktantarkistusprosessi on esissä.
1: Nostin esiin että en ole keksinyt käsiteltyjä väitteitä. Tiettyyn oikeusjuttuun on useampikin tarttunut ja esittänyt sen tarkasta suhteesta C16 lakipykälään. Ja nostin esiin että tämä ei ole mitään mitä itse oikeusjutun pöytäkirjat sanovat. Tässä on tarpeetonta käsitellä miten C16 on syntynyt. Jordan Peterson ja Puolimatka konkreeettisesti väittivät että tässä partikulaarissa oli kysymys tästä pykälästä. Tämä ei pidä paikkaansa. Asia on objektiivisesti virhe.
2: Nostin esiin myös että oikeusjutussa isää on pidetty sankarina. Lähestymistapani tässä oli itse asiassa ystävällinen koska olisin voinut korostaa sitä miten tätä tapausta on tarinallistettu niin, että isä on jotenkin suojelemassa lastaan tulevaisuudelta. Mutta oikeasti hänellä on dokumentoitu historia lapsen vaarantamisesta. Pääviesti tulee kuitenkin selväksi. Isää puolustetaan epätotuuksilla.

Perusteluissa kuitenkin väitettiin minun ”unohtaneen” ja että ”Et tuonut esille sitä, että Bill C-16 osana tuotiin lainsäädäntöön mm moninaisten sukupuolien persoonapronominien käytön tunnustaminen.” En tuonut koska se ei liitynyt tähän tapaukseen mitenkään. Itse asiassa blogaukseni aivan eksplisiittisesti kertoo että väite jota käsittelen on tuo väite siitä että C16 liittyy tähän partikulaariin oikeusjuttuun. En esimerkiksi siihen että C16 on olemassa ja se on oikea laki. Viestissäni on toistettu ja jankattu tästä asiasta. Ilmeisesti ei tarpeeksi monta kertaa. En edes viitsi mainita Petersonin ”miltei potkuista” ja muista fantastisista asioista joiden tapahtumapaikka on ”vaihtoehtoinen todellisuus kuvitelmissa”. Koska ydinväite jota käsittelin oli tuo tietty lakijuttu ja se mitä siitä väitetään.

Tämän luulisi olevan viehättävää. Konservatiivien luulisi arvostavan että lähestymistapani on se, että jos asianne on niin hyvä niin voitte sitten saman tien tehdä sen tosiasiallisilla caseilla joissa C16 ja siihen liittyvät asiat eivät ole mitään ”mikä tahansa lakijuttu jossa vastapuolella on transihminen” ja ”melkein potkujen saaminen”. Tiedän, että näitä ei ole. Peterson tottapuhuen joutuukin kaivelemaan DNA -käärmeteoriatasoista  luovuutta, koska hän on vetänyt koko bentsovetoisen uskottavuutensa ja medianäkyvyytensä tämän kyseisen lakimuutoksen tuomasta dystopiasta kauhisteluun. Ja kun oikeita caseja ei ole niin sitten valitetaan siitä että nuoriso on kritisoinut ja ollut erimielinen (DNA -käärmeillään ”miltei potkuiksi”) ja miten joku on tuomittu transvanhemman isänä ja transfoobikkona (jostain ihan muusta pykälästä). Kun faktat eivät tue kuvattua dystopiaa, luodaan tälläisiä valeuutisia. Joiden kumoaminen on sitten sitä faktantarkistusta.
1: Mutta eihän se ole viehättävää. Eihän heillä ole kunniallisuutta. Jos käsken, pyydän tai kehotan että olisi hyvä jos ei kommentoisi mitään blogauksiini, on palaute sitä että ”saat vain kestää”. Viehättävää on, että boomer-ukkeli kuvittelee, että hänellä on asiassa mitään neuvotteluvaraa. Blogit ovat kiinni kaikilta koska hän ei osaa olla häiriköimättä edes pyynnön jälkeen. Jos hän ei suostu neuvottelemaan, en minäkään. Ja kyseinen herrahan ei ole ”sietänyt” yhtään mitään. Tai jos on niin se on sitä että ”ei ole tappanut”. Minäkin sallin hänen olemassaolonsa mutta en pidä sitä minään sananvapauden sankariutena. En vaadi mitaleja siitä että annan ihmisille juridisen mimimin. Aivan kuten en töissäkään odota mitään spesiaalikiitosta siitä että teen töitä sovitun työajan. Se ei ole jaloutta. Se on normaalia perusinhimillisyyttä. Ymmärrän toki että jotkut arvokonservatiivi joutuu monesti ponnistelemaan tämän tason eteen. Se ei silti tee siitä kunnioitettavaa. He vain ovat huonoja. Onneksi kaikki arvokonservatiivit eivät ole.

Toisaalta on hupaisaa kuulla miten arvokonservatiivi tietää mistä oikeasti on kysymys. ”Aihepiiri on lopultakin melko yksinkertainen, kun ei hosuta. On niin, että sukupuoli on fysiologinen ominaisuus. Sukupuolia on kaksi ja lisäksi on kaikessa luonnossa olevia kehityshäiriöitä, mutta ne eivät ole sukupuolia. Sukupuoli ei myöskään ole tunne.”

Jutulla ei ollut mitään tekemistä tämän kysymyksen kanssa. Se oli faktantarkistusartikkeli. Lukutaitoinen ihminen osaa kyllä lukea aiheen käytetyistä sanoista. Mutta tietenkin näille ihmisille kyseessä on aina jostain kosmismystisestä retorisesta aiheesta. Eli aina kun mainitset transihmisen ja että heillä on oikeuksia, niin he lukevat asian siten että ”sukupuoli on jotain määritelmällisesti”. Arvostan toki filosofisia määritelmiä. Ja vaikuttaa että tätä koskevat argumentistot (esimerkiksi Butlerin ajatusten määritelmäsisällöt) ovat jo aiemmisssa jutuissa tulleet käsitellyiksi eikä niihin ole siellä ollut kumouksia.

Mutta jos teen jutun joka tarkistaa tiettyjä laajasti leviettyjä ja arvostettujen arokonservatiivien ympäriinsä pyörittämiä faktoja tietyistä oikeusjutusta niin analyyttisyysvaatimukseni nyt sanoo että se on se mistä asiassa on kysymys. On yksinkertaista että siellä isä ei ole ollut kovin hyvä. Ja että C16 ei liity tuohon partikulaariin keissiin yhtään mitenkään.

Tässä mielessä ero on se, että jos katsoo esimerkiksi Snopesia jossa käsitellään jotain Ben Shapiron nippusidejuttua, niin se ei ”unohda” yhtään mitään jos se käsittelee tämän asian ja jättää mainitsematta monta muuta Ben Shapiro -tilannetta (joka nähtävästi on niin työlästä että vaarantaa mielenterveyden ja uskon ihmiskuntaan).

Tilanne ei tietenkään ole uusi. Oikea ongelma väitetään symboliseksi ongelmaksi. Tilanne on vähän sama mikä oli Bareback Mountainissa. Korjaan. ”Brokeback Mountainissa”. (Virheeni lienee mitätön mutta ei olematon.) Elokuvassahan kuvattiin paitsi homoja niin myös heidän tilannettaan Amerikoissa. Kun tässä elokuvassa homoja sidotaan auton perään ja kaahaillaan tiellä niin on aika omituitsa ohittaa ”homojen kohtaama oikea väkivalta” sillä että selittää miten avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen liitto. Ja aika selvästi kysymys ei jotenkin muutu järkeväksi vain sillä että uskoo että avioliiton määritelmä on tämä ja vain tämä.

Siksi onkin erikoista että kun otin esiin sen että transihmisiä kohdellaan julmasti ja jos he hakevat oikeutta niin nimekkäät arvokonservatiivit valehtelevat tilanteen niin että lasta vahingoittanut isä on maailman paras isä ikinä. Siksi on erikoista että kun teen jutun joka päättyy kuvaukseen tositapahtumasta. Ei edes Brokeback Mountainin kaltaisesta fiktiosta. Vaan tositapahtumasta.

Tyra Hunterille ei annettu ”vakaumussyistä” ensiapua koska hän oli transihminen. Mikä on erikoista koska monihan väittää että mies ei muutu miksikään hormoneilla. Mitään miehuutta ja naiseutta ei siis voi vahingoittaa niillä myöskään. Ja transihmiset katsovat haluavansa tietyt hoidot. Ja kun ne ottaa niin sitten ei saa ensiapua vaan ensihoitajat naureskelevat kuoleman ääressä. Tässä tilanteessa oikea kysymys ei ole että aihe olisi jotain jossa terve ei-sosiopaattinen ihminen sanoo että ”Tässä tullaan siihen kysymykseen miten tilanne hoidetaan. Ryhtyykö kirurgi heti hommiin ja tohtori antamaan hormonihoitoja vai yritetäänkö mieheksi syntynyt saada ymmärtämään, että hän on mies.” Kysymys on siitä että ”Tässä tullaan siihen kysymykseen miten tilanne hoidetaan. Ryhtyykö ensihoitaja heti hommiin ja tohtori antamaan ensiapuun liittyviä hoitoja vai yritetäänkö mieheksi syntynyt saada ymmärtämään, että hän on mies ja että kuoleminen on triviaali ongelma toisin kuin semanttinen kysymys miehen ja naisen ontologiasta.”

Se, mitä ”kristityt oikeasti ovat” jos puhutaan jostain synnin filosofiasta on tässä aika tarpeetonta ja turhaa. Koska jos joku vuotaa kuiviin kadulla naureskelujen saattamana niin se kysymys ei ole mikään joka ratkeaa teologialla jossa selitetään naureskelijoiden syntisyydestä. Kysymys ei noin suunnilleen koskaan ole tästä. Paitsi jotkut konservatiivit ilmeisesti luulevat aina että toisin on. (Muistan miten Brokeback Mountainiakin tulkittiin ”niissä piireissä” aikanaan. Väkivalta ja autojen perässä raahautuminen ei ollut heistä argumentti. Unohtivat miettiä miksi tarina oli siihen käsikirjoitettu. Elokuvaan. Jotka. No. Suunnitellaan.)

Itse näen että minun lähtökohtani teologiselle keskustelulle on se, että (1) olen demonstroinut osaavani tehdä sitä (2) mutta en käyttäydy argumentatiivisesti koska keskusteluympäristö jossa konkreettisesti elän koostuu esimerkiksi tappouhkailuista ja siitä että minulle postitetaan ulostetta kotiin. (Mitkä siis ovat molemmat oikeasti tapahtuneita asioita.) (3) Josta johtopäätös on että turhaa retorisoida miten ne ovat huonoja kristittyjä jotka tappouhkailevat koska minua oikeasti ei yhtään kiinnosta että kuolenko oikeaoppisesti vai kerettiläisesti jos kerran tulen kuolemaan. Retoriikalla on minulle tilaa sitten kun konkretia on hoidettu. Ja niin kauan kuin asioiden ratkaiseminen lakaistaan syrjään ja väitetään että kysymys on retoriikasta, tätä ei edes haluta tehdä vaan muutostyötä halutaan jarruttaa. Ja sitten puhutaan hienosti jostain sananvapaudesta kun on niin avaraa esittää näkemyksiä jotka asenneilmapiiriä luoden vaarantavat keskustelukumppanin hengen ja terveyden jos sitä ei tee omin käsin. (Luottamukseni siihen että herra keskustelukumppani ei nauttisi minun päähän ampumisesta onvat likimain nolla. Olen elossa korkeintaan koska hän on laiska. Jos joku ampuu minut, hän kirjoittaa pitkän selittelytyön siitä miten se minut ampunut ihminen ei ole relevantti uhka tai vaara.)

Toki samaa tapahtuu aina. Olen tehnyt pitkään dokumentoituja tapauksia uskonollisen väkivallan tekosista. Näissä minua on usein haukuttu pahuudesta. Sekä siitä että kristinuskossa on ”oikeasti kyse” ties mistä. Kuten lähimmäisenrakkaudesta. Jännä. Koska se rakastettu ja arvostettu Jordan Petersonkin selittää että hyvyys ei ole sitä mitä hyvesignaloit vaan mitä teet. Niin. Kysymys menee aina siihen miten kristittyjen pahuuksiin ja virheisiin ei saa puuttua koska ”oikeasti” kysymys on jostain heidän omintakeisesta määritelmästään vaikkapa ”rakkauteen”. (Joka onkin arvokonservatiiveilla niin usein sitten niinmaan mahtavasti täysin uusiksi määritelty että ehdotan että jos pidät sukupuolen määritelmien muuntelua erikoisena niin korjaatte ensin tuon pikkumokan perusarvoissanne.)

Kristityt eivät ymmärrä samaa asiaa mitä arvokonservatiivit eivät ymmärrä. Kenties, koska he ovat laajasti samoja ihmisiä. Ensinnäkin heidän tulisi ymmärtää neuvottelustatuksensa muihin nähden. Kristitty joka kysyy haluaako puhua Jeesuksesta joutuu ymmärtämään että ”ei” ei ole alku debatille siitä miksi se toinen oikeasti pohjimmiltaan haluaa. Konservatiivilla ei ole mitään perusoikeutta viedä minun aikaani. En pakota heitä lukemaan blogiani joten turhaa tunkea kommentoimaan joka vaatii minun aikaani.

Jos argumentointi olisi rationaalista, eli täysin olkiukotonta ja täysin nollasti red herringaisi siihen että kommentoija tietää mitä tarkoitan ”oikeasti”. Mitään ongelmaa ei olisi. Mutta olen kirjoittanut tänne vuosia. Ja fiksu arvokonservatiivikommentti jossa ei ole ad hominemia eikä argumenttivirheitä. En ole nähnyt sellaista. Joten turhaa sanoa että torjun jotain järkevää keskustelua. Teille on annettu mahdollisuus. Järkeä ei ole näkynyt. Pelkästään tuollaisia omituisuuksia joita tässäkin jouduin aivan turhaan debunkkaamaan. Tämänlaiset täsmennykset ovat sen luonteisia että niitä ei tarvittaisi jos keskustelukumppanilla olisi kyky edes alkeelliseen luetunymmärtämiseen ja argumentointiin joka pysyy asiassa.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu