Painajainen Halloweenin jälkeen

Eilen oli Halloween, tai kuten itse näen, se parempi palmusunnuntai. En ole erityisen innostunut juhliin jotka keskittyvät karkkiin ja pukuleikkeihin tavalla, joka vähättelee kuolemanpelkoa. Mutta syynä ei ole lauseen loppuosaan liittyvät teemat vaan juttu tyssää jo siihen ”juhla” -kohtaan.

Toki minulla oli asiaankuuluva Halloween -kostyymi. Tässä on oltava tarkkana. Jos olisin nainen, voisin pukeutua seksikkääksi noidaksi tai seksikkääksi ensihoitajaksi (en tiedä mitä hirviöitä nämä ovat). Näin miehenä on oltava tarkkana, koska usein karkkia kerjäävät ovat lapsia ja mukaan tulee tarpeettomia sävyjä (tosin nämä olisivat hirviömäisiä jos jotkin.)

Mietin pitkään, pukeudunko ruumispussiin (olisinko epäseksikäs rokotedenialisti?) tai klassiseen lakanaan johon on leikattu silmänreijät (olisinko epäseksikäs perussuomalaisten äänestäjä tai muu vastaava KKKummitus aka perussuomalaisten äänestäjä tai muu vastaava KKKummitus?) Olin sitten taas ruttolääkäri. (Näin, vaikka olenkin tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän naamastani näkyy, sen seksikkäänpi se on.)

Lopulta kukaan ei käynyt kerjäämässä, mikä oli syvä helpotus. Näin siksi, että olen ymmärtänyt syviä viisauksia väkivaltaviihteestä. Joka on minusta hauskaa kuten kamppailulajitkin. (On olemassa sellaisia itsestäni sillä ta valla poikkeavia hyvesignaloijia jotka vihaavat näistä molempia – he vihaavat väkivaltaviihdettä paitsi jos se on Raaamattu. Joka ei tosin olekaan viihdettä.)

Lethal weapon
-elokuvassa on kauniita ajatuksia. Samastun ainakin Murtaughiin. Joka on tunnetusti omasta mielestään liian vanha ties mihin, mutta aina sitä vaan ukko painaa niitä juttuja vuodesta toiseen. Yhdessä kohdassa Murgaugh huomauttaa Riggsille tapaavansa vain harvoin ihmisiä, joita ei tappaisi. (Vaikka hän ei heitä oikeasti tapakaan.) Kolikon kääntöpuolta taas noudattaa kaikkien tuntema perinteinen James Bond, joka tappaa lukuisia ihmisiä jokaisen elokuvan aikana. (Hän ei ilmaise mielipiteitään heistä yhtä usein, kuin Murtaugh.)

Lupa lappaa.

Mutta näin Halloweenin  – ja tarpeettomien yleissivistystä ja kulttuurintuntemustani pätevän aloituksen – jälkeen on tietenkin kohdattava oikeita hirviöitä. Esimerkiksi Boomereita. Tämä on tarpeellista, sillä kuplautuminen on kuulemma kauhea asia tehdä. Oikeasti tämä ei välttämättä aina pidä paikkaansa. Sillä suhtautumisemme ilmiöön on siitä erityinen, että monesti kuplautumisesta syytetään sitä joka laittaa kontaktit kiinni. Mutta todellisuus saattaa esimerkiksi olla se, että joku perussuomalaishenkinen arvokonservatiivi närkästyneen omahyväisesti selittää, miten se ja se libi on laittanut blokkilistalle sosiaalisessa mediassa vaikka ei ole koskaan edes jutellut hänen kanssaan. Johon tuppaan kysymään että ”oletko jakanut etnonasumateriaalia”. Koska siitä on aika usein kysymys.

Tästä hauskan esimerkin saa, kun katsoo aikaisempaa kirjoitustani Boomereista. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat kertoa mielipiteitään. (Blogisti Hämäläinen on tässä siitä hyvä, että joskus häneltä tulee kommenttia ja valitusta siitä, että hän ei osaa antaa kommenttia. Ihan hyvin se näyttää sujuvan. On toki syytä muistaa että kiinnostus ja tärkeys mitataan somessa sillä kuka kommentoi. Minä en jaksa kiinnostua Hämäläisen tuotoksista kommentointiin asti.)

Huomiotaherättävää oli, että juttuni aihe oli että monesti vanhempi polvi hukkaa tietyllä tavalla kontaktin ja kosketuksen nuoriin. Ja annoin tästä esimerkkejä. Hämäläinen ei kumonnut itse ilmiötä eli sitä että on olemassa vanhuksia jotka (1) kopioivat pintatasolla nuorisomuotia ymmärtämättä sen sisältöä ja (2) ihmisiä jotka jäävät toistamaan oman nuoruutensa nuorisomuotia tajuamatta, että se on jäänyt jälkeen.

Sen sijaan hän yritti mielenkiintoisesti kertoa että olen luuseri. ”Nykyajan vaarit ja mummot, joilla on ollut hyvä koulutus ja vaativat työt, ovat paremmin ajantasalla kuin nuoret. Se näkyy mm siinä, että kelpaisin ammattini töihin edelleen, jos jaksaisin mennä, mutta moni nuori ei löydä pysyvää työtä edes 30v iässä. Ei riitä, että on woke ja progressiivinen tai Sateenkaari-marssija.” joka taas on aika epätoivoinen yritys loukata. Olen tähän liittyen jo aiakaisemmin ottanut kantaa. Koska kun minä kuvaan todellista ilmiötä – nuorten työllistyminen on yhä vaikeampaa koska esimerkiksi teknologia vie ns. entry level jobit – niin Hämäläinen ei kumoa tätä tosi-ilmiötä vaan oikeistolaisen puhdasippisesti syyttää luuseriudesta ja laiskuudesta.

Mikä on siitä hupaisaa, että minulla on mitä siistein työ. On hassua miten negatiivisuus tai vaatimus palkasta on Hämäläiselle ollut aikaisemminkin yritys loata. Hänelle ei tietenkään nytkään paina se, että olen (1) aina ollut työssä (2) tehnyt myös ns. paskatöitä ja tasantarkkaan kertoen miten olen ne tehnyt taidolla mutta samalla tiedostaen kaiken sen mikä sitten yrittäjien puolella ei välttämättä kuvasta ollenkaan tasoistani paneutumista. (3) Olen nykyään siistissä (cool) työssä jonka pohjalta minulla on aika pitkälti turvallista selkänojaa sanoa ihan mitä tahansa jonka vuoksi tietenkin sanon ihan kaikkea. (Paitsi tietysti on minulla se ongelma että kun tekee näitä hommia turvallisuuspuolella työpaikkani tasoisessa hakkeri+fyysisen turvallisuuden firmassa, niin on sopimuksia joiden olemassaolosta saatte tiedon sitten jos teillä on pääsy sopiviin järjestelmiin ja näet sen siellä. Mutta näin muuten ja yleisesti.)

Mutta tämä ei ole tarpeellista. Minulla on toki sen verran (1) egoa että puolustan kunniaani ja (2) totuudenrakkautta kumota ilmiselvä yritys latistaa epätotuuksia käyttämällä. Tarpeellista on tajuta, että Herra Hämäläinen, jonka osaaminen on niin syvää, että hän ”ikäiseni vaari tuntee nykyisen nuorison elämän oikein hyvin, koska olen osa sitä, mutta nuoriso ei tunne mitä elämä joskus aiemmin oli.” Jos näin todella on, niin hän käyttää tuota valtaa – joka hämähäkkimiehenkin mukaan tuo mukanaan suuren vastuun siten että hän tuottaa netin täyteen kommentointia jonka luulisi olevan jotain Zen Cafén lyriikoita sieltä adjektiivipitoisimmasta otsikoinnista.

Tarpeellista on se, että hän on päättänyt tehdä tämänlaisen viestin.  Ongelma on se, että jos kuvaus pitäisi paikkaansa, niin hän on ihminen jonka ”sydämen sivistys” pitää tätä normaalina ja asiallisena kommunikaationa. (Itselleni on puhuttu ”sydämen sivistyksen” puutteesta. Mietin asiaa sitten kun minulla on ns. tunteet.) Ja hän luulee peräti olevansa sitten tuon jälkeen kyvykäs johonkin sosiaaliseen jossa kommunikoidaan sukupolvien välillä. Kun hän puhuu lokeroitumisesta ja kaupunkikulttuurista, niin kenties takana on tosiaan se, että maaseutuympäristössä pääsee vaikeammin pakoon. Kaupunkielämän yksi suurimmista iloista on se, että voi lokeroitua niin että ei tarvitse kuunnella jotain blogisti Hämäläisten tapaisia henkilöitä jotka mukamas ymmärtävät nuoria mutta eivät viitsi opetella edes mitä nuoriso tarkoitaa puhuessaan eri sanoilla.

Tämä blogipaikka on sinänsä tärkeä minulle, että se opettaa minulle miten joku maahanmuuttokriittinen voi suhtautua vitsillä ”kulttuurin rikastukseen”. (Tämä on sellainen sana jonka sisältö ja konnotaatiot on tunnettava jos aikoo puhua maahanmuuttokriittisistä.) Samalla tavalla itse toki arvostan erilaisia mielipiteitä ja tilaa ilmaista niitä, mutta silti en kyllä näe yhtään mitään rikkautta siinä että jollakulla boomerilla on reagointipakko juuri minun tietoisuuteeni vain siksi että en halua sulkea kaikkea kommentontia. (Arvostukseni ilmaisuun näkyy siinä miten en käy joka toiseen blogiin kirjoittamaan kommentiksi jotain ”etkö sinä ymmärrä että ketään ei kiinnosta”. Nähdäkseni se on boomerien tapa harrastaa sensuurivaatimusta koska eivät väkivaltaisempaa uhkaa uskalla kertoa koska siitä tulisi poliisin kanssa vaikeuksia heille itselleen.)

Edellisen viestini sisältö on että boomerien kannattaa ehkä ymmärtää että vaikka he kuinka egoilevat kalkkeutumiselaan Dunning-Kruger -efektöiden nykytilasta ja nykynuorista, niin tosiasia on että jos viisaus ei näy siten että nuoria kohdellaan inhimillisesti sellaisella tavalla jossa esim. viitsitään alentua miettimään mitä he sanovat – ja ehkä joitain yleisesti käytettyjä nuorison sanojakin, koska termien ja sanojen kautta levitetään asenteita ja ideoita, olivatpa ne sitten asennevammpja tai muuta. (Kirjallisesti ja suusanallisella julistuksella se Raamattukin leviää. Turhaa paskaahan se on mutta olen silti, ihan vaan viholliseni tunteakseni, pätevöinyt itseni teologian jaloon taiteeseen syvemmälle kuin monet vakaumukselliset kristityt)

Olen tunnetusti äärimmäisen antisosiaalinen ihminen. Ja Hämäläinen on väärässä luullessaan että olen luonnottomasti lokeroitunut johonkin ikäisteni maailmaan. Tosiasia on, että elämäni viimeiset vähän vajaat 25 vuotta on mennyt siihen että (1) opiskelen (2) teen töitä (3) harjoittelen taitoja (4) luen tieteitä ja analyyttistä filosofiaa. Minulla ei ole tietääkseni ainuttakaan ystävää, koska jos elinpiirisi on vähän vajaat 25 vuotta tuo, ei siinä hirveästi mitään sosiaalista ympäristöä rakenna. (Joka voi vaikuttaa tietysti työllistymiseen, emme elä meritokratiassa vaan hyväveliverkostoissa joissa faktojen sijaan voi olla tärkeää miettiä että ”mikä nyt noin yleisesti kiinnostaa”. Tapansa kullakin.) Tosiasia on, että suuren osan sosiaalisesta vapaa-ajastani täyttävät Uuden Suomen blogistien kommentit. Jotka taas ovat Hämäläisen tyylisiä boomereita. Vaikutatte kovasti tekevän töitä sen puoleasta, että teitä ei halua kuunnella tai edes joskus tulevaisuudessa haluta kuunnella tai olla puolellanne olipa ongelmanne mikä tahansa pienestä eläkkeestä peräsuolisyöpään. (Muistan kyllä miten itse kukin täällä reagoi kun minulla epäiltiin syöpää. Jokaisen asiaan reagoineen ja hänen reagointitapansa.)

Mutta tämä ongelma on yleinen.

Boomerit ovat hyvin pian pulassa. Ja syy ei tavallaan ole vain iässä tai muussa. Vaan asenteissa. Te ajatte tarkoituksella itsenne nurkkaan. Kuin kristityt jotka vastustivat (nuoriso)kulttuurivähemmistöjä rock-and-rollista roolipelaajiin kunnes uhaksi nousi se, että uskovaisten ikäjakaumat vanhenivat, kasteeseen joudutaan väkisin luomaan liennytyksiä että saadaan kasteita jne.

Kun ei tajuttu että jos vinoilee niin polttaa sillan. Tässä minut ja Hämäläisen erottaakin se, että olen syvästi antisosiaalinen ja jos minulla olisi sielu, sen väri olisi musta. Kun minä poltan sillan, tarkoitan sitä, haluan sitä ja nautin siitä. Asenteellani on funktio ja viha tai välien katkeaminen ovat minulle palkinto. Hämäläinen on niin ilkeä kuin taidoiltaan kykenee, mutta väittää voivansa kommunikoida. Hänen vakaumuksensa mukaan hänellä on sielu ja mikäli tämä pitää paikkaansa, sen väri on Pantone 448 C, mikä on markkinatutkimuksissa havaittu rumimmaksi väriksi. Se on niin ruma väri, että sitä käytetään eduksi esimerkiksi niin että monissa maissa tupakka-askien kuvioinnit pitää painaa sillä värillä jotta tupakoiden myynti laskisi.

Tässä kohden ilmiselvä vihjeettömyys oman käytöksen ilmiselvistä seurauksista muistuttavat siitä että joskus on tarpeen painottaa odotettavissa olevia kausaalisuhteita ja muistaa, että kaikki (esimerkiksi syöpäepäilyn alla olevalle) ihmiselle lausutut asiat voivat painaa taustalla kuin Mark Wahlberg tai hänen uskonnollinen vakaumuksensa.

Ja tämä sama ongelma löytyy muualtakin. Esimerkiksi Sanna Marin joka käytti tätä boomer -sanaa ei selvästi ymmärtänyt sen sillanpolttovaikutusta. Termi on toki lievästi humoristinen, mutta ei sitä nyt voi vuosisadan vitsiksi sanoa. Itselläni on todella huonoja vitsejä ja jopa tässä blogauksessa on huumoriansioiltaan kekseliäämpiä, omintakeisia ja muillakin vastaavilla parempia vetäisyjä kuin Marinilla. Tässä viestinnän asiantuntija Iltalehdessä muistuttaa siitä, miten strategiassa on isoja ongelmia. (Olettaen että Marinille eri tahojen suututtaminen ei olisi palkinto. Mikäli on, politiikka ei välttämättä ole se ala jonne kannattaa mennä niillä sieluvammoilla.)

Vielä pahemmin olen huolestunut avustajien lähdöstä. ; Olen niitä, jotka kiinnittävät juuri tähän puoleen huomiota koska ne kertovat hyvin paljon siitä, minkälaisella asenteella ihminen johtaa, teetättää töitä jne. Nämä ovat juuri sitä puolta jonka vuoksi olen kasvattanut epäluuloani Sanna Marinia kohtaan ja jonka vuoksi olen moittinut nimeltä mainitsematta erinäisiä paikkoja joissa olen aikaisemmin ollut töissä. (Nykyinen työni on tältä osin cool joten osaan arvostaa sitä koska se ei ilmiselvästi ole ilmiselvyys.)

Vanhemmalla ikäpolvella on ongelma. Ja se on se, että olipa se sitten riippuvuussuhteessa facebookiin ja Uuden Suomen blogeihin tai ei, niin he kyllä ovat ahkeria kommentoijia. (Ei taukoja, ikään kuin kyseessä olisi se kaveri joka ehdottomasti on raitis eikä riippuvainen alkoholista, mutta joka kuitenkaan ei koskaan pidä päivääkään taukoa juomisesta.) Tässä yhteydessä ei ole vaikeaa löytää juttuja joissa käsitellään sitä miten boomerit ovat sitoutuneet facebookiin ja miten facebook on boomersome. Ja miten tämä ”ukkoutuminen” on jopa sen syvimpiä ongelmia. Tilanne on se, että kuplautumista tapahtuu ja usein sen takana on juuri se, että nuoret eivät halua olla vanhempien kanssa tekemisissä. Ja miksi haluaisivat, kun nämä boomerit kohtelevat heitä kuten kohtelevat.

Ylenkatseellisesti. Selittäen että jopa erilaiset sanat ovat vaan jotain jota valitaan sen vuoksi että ”ei parempaan pystytä”. (Toki jos katsoo minun blogauksia ja niiden sitaattien ja tiedelainausten määrää ja analyysin kompleksisuutta ja seuraamiseen vaadittavaa älykkyysosamäärää ja työtä niin en nyt ehkä pitäisi tilannetta jonain jossa hän tulee minulle selittämään jostain typeryydestä tai taitojen puutteesta. Edes sosiaalisten. Minä sentään suunnilleen tiedän mitä tapahtuu kun sanon erilaisia asioita. En vain jaksa välittää. En elä harhassa jossa olisin erityisen säyseä, rakastettava ja sosiaalisesti taitoisa ihminen… Näkisin että tässä tapauksessa jopa minun virheeni ovat niin hienostuneita verrattuna hänen onnistumisiinsa että kun hän riittävästi panostaa hän voi iloita tekemällä samantasoisia virheitä kuin minä.)

Ennen on ehkä voitu vetää sosiaalisella paineella. Itsekin muistan ajan ennen internetin laajaa yleistymistä. Silloin oli mahdollista eristää yksilö joka ”etkö sinä ymmärrä, että ketään ei kiinnosta se ja se juttu”. (Vietin lapsuuteni kirjastossa ja pyöräillen, eli ehkä se 25 vuotta oli alakanttiin. Mutta ei toiminut edes kun oli 9. Saati nyt kun olen lähellä 40. Etenkään jos kiinnostuksettomuuttaan ilmaisee kaveri joka on kommenttihistoriansa perusteella kalkkeutumassa hautaan vaikka vielä eläisi.)

Ennen ei ollut vaihtoehtoja. Nyt on. Arvokonservatiivit jne. ovat jo aikaisemmin tehneet virheitä tässä. He eivät ole pakanneet viestiä miettimällä miksi se kiinnostaisi vastaanottajaa. Heitä on kiinnostanut miksi se on kiinnostanut heitä itseään ja mikä on se viesti jonka he haluavat kertoa. Ymmärrän tarpeen tähän enkä moiti viestinnän olemassaoloa. Ihmettelen tosin miten joku tältä lähtökohdin olettaa että tämä tuottaisi käännynnäisiä. (Itse käytän näitä samoja strategioita luodakseni uusia vihollisia ja katkaistakseni välejä. Tosin minä olenkin tilannetajuinen.)

Vanha jäärä, joka ymmärtää nuoria ei tietenkään oikeasti tarvitsisi antisosiaalisen mielenterveydeltään vaihtelevantasoisen ammattiääliön ohjeita sanojen ja tekojen yhteydestä siinä miten paljon ihmisiä halutaan kuunnella. Mutta. Aikaisempi viestini ei ollut hyökkäys, vaan enemmänkin osa laajempaa teemaa. Teemaa jota olen nostanut esiin ainakin ilmastonmuutoskriitikoista puhuessani. Olen sanonut että he eivät saa nuoria puolelleen ja tämä on aika huono asia pitkän aikajänteen katsantokannassa. Jos pitää vaikka perinteisiä arvoja tai ilmastonmuutoskriittistä oppia tärkeänä, olisi aika hiton relevanttia saada 19-25 vuotiaita fiksuja kavereita mukaan omalle puolelle.

Tilanne on kuin ”Taru Sormusten Herrasta” trilogian alussa. Gandalf joutuu aivan erikseen selittämään Bilbolle, että ei halua varastaa mitään vaan auttaa. Nuorison ymmärtäminen, mikäli sitä oikeasti muka jotenkin on, soisi yleistyvän siihen että tyyppi kykenee tulemaan toimeen ja olemaan avuksi niille nuorille. Tässä yksi viisaus voisi olla se, että muotoilee viestin muotoon jonka tietää viisaudessa ja tilannetajussa menevän nuoriin läpi ja vetoaa heihin. Ilman tätä. Mitä sillä tiedolla tekee? Jos lopputulos tästä pro-sosiaalisesta ja erilaisten ihmistne kanssa toimeentulemisen taidon erinomaisuudsta on se, että lopputulos näyttää samalta kuin minun tahallinen siltojenpolttelu niin. En minä enää tiedä mitä tähän edes voi sanoa.

Voi olla, että maalla on niin että nuorten on pakotetumpi olla tekemisissä boomerien kanssa. Me muut voimme valita olemmeko yksin, ammummeko itseämme päähän vai kuuntelemmeko heitä. (Joista viimeisin yllättävän usein kilpailee jopa toiseksi mainitun kanssa.) Netissä on paljon väkeä myös ja some on hyvä keino mielipidevaikuttaa. Ja täällä kannattaa valita viestintästrategia joka tukee niitä omia tavoitteita ja arvoja. Aktiivisti pintatasolla pintauutisiin reagointitunntemielipiteitä floodaavan someukkelin kannattaa siksi miettiä näkeekö nuorten somettamisen vain jonain pinnallisten ruokakuvien ottamisena. (Ruokakuvat ovat turhia kuin jalkapallo. Mutta harmittomia. Minä ja blogisti Hämäläinen emme ole viettäneet kovin montaa harmitonta somepäivää elämässämme.)

Eläkeukkona olisin hyvin varoivainen kun vinoilen ihmisille jotka päättävät kuinka monta kertaa kuussa häneltä aika pian vaihdetaan vaipat.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu