Pervot normatiivien ulkopuolelle?

Nykyaikana ”tietyissä piireisä” puhutaan paljon transoikeuksista ja ”toisissa piireissä” niitä vastaan. Tässä keskustelu on usein moralistista ja omituista.

Mieleeni jälkimmäisestä puhuessa tulee esimerkiksi Tapio Puolimatkan kirjoitukset pervonormatiivisuudesta. Jossa korostuu se, että pitää olla huolissaan. Huolta herättää se, miten joku voi olla motivoitunit häiritsemään naisia seksuaalisesti ja sitten teeskentelee naista ja tunkeutuu naistenvessoihin. Jostain syystä tälläinen motiiveilla maalailu ei ole ollenkaan sallittua jos minä puhun siitä miten joku pedofiili voi teeskennellä olevansa kristitty päästäkseen pikkulasten lähelle … ja siksi kun olen tälläisen mustamaalaavan motiivin keksinyt niin vastaan argumentointi on ”luonnollisten vaistojen ja varoitusmerkkien kieltämistä”. (Minusta aika ymmärrettävää itse asiassa miksi sitä ei pidetä asiallisena.)

Nämä ovat kuitenkin etiikkaa tai mielipiteilyä moraalikysymyksistä. Ja näissä kysymyksissä mukana on usein tosiasioita koskevia väitteitä. Ja näitä väitteitä on varsin helppo tutkiskella. Tässä blogauksessa on kysymys tästä. Herra Professori Puolimatka on kirjoittanut vähän aikaa sitten Seurakuntalaiseen jutun ”lapset sukupuoli-ideologian uhreina”. Tässä kirjoituksessa faktat eivät ole kunnossa. Ja ne eivät ole kunnossa hyvin ilmiselvällä tavalla. Teen siksi tästä ilmiselvyydestä blogauksen.

Puolimatka ottaa kantaa erääseen oikeustapaukseen.

Puolimatkan argumentaatio nojaa siihen että käytännössä pelottelut olisivat toteutuneet. Ja että elämme ongelmissa jossa yhteiskunta konkreettisesti hyökkää transideologian voimin tavallisia ihmisiä vastaan. Tässä ydinkohta ilmenee aika selvästi.

Taustalle nostetaan Jordan Petersonin Twiitti. ”Vuonna 2017 Kanadassa säädettiin laki (Bill C-16), joka kieltää syrjinnän “sukupuoli-identiteetin tai sukupuoli-ilmaisun perusteella”. Kun tämä laki säädettiin, maailmankuulu psykologian professori Jordan Peterson ennusti, että laki johtaisi kansalaisten sananvapauden vakavaan rajoittamiseen.”

Ja nyt sitten uhkakuvat olisivat kovaa faktaa. ”Vaikka Petersonin arvioon suhtauduttiin epäilevästi, se on sittemmin osoittautunut oikeaksi. Lääketieteellistä sukupuolenvaihdosta läpikäyvän tytön (A. B.) isä (C. D.) vangittiin 16.3.2021, koska hän julkisissa kannanotoissaan puhui tyttärestään tyttärenä ja kieltäytyi kutsumasta häntä pojaksi. Hänen katsottiin syyllistyneen oikeuden halventamiseen, koska Brittiläisen Kolumbian korkein oikeus oli päättänyt 27.2.2019: “Perheväkivaltana pidetään yritystä vakuuttaa AB luopumaan sukupuoliahdistuksen hoidoista; AB:n puhuttelemista syntymänimellään; AB:sta puhumista tyttönä joko suoraan hänelle itselleen tai kolmansille osapuolille”.

Nämä ovat tosiasiaväitteitä. Taustan tutkimista vaikeutti hieman se, että tässä puhutaan anonymisoiduista ihmisistä joten voisi olla vaikeaa tietää mihin tapaukesen viitataan ja mitä siinä todella on tapahtunut. Puolimatka viittaa onneksi kuitenkin Douglas Farrown mielipidekirjoitusta (jota toki mainostetaan tavalla joka voisi luoda luuloa että tämä olisi joku vakavampikin tiedetutkimus, mutta minä olen oppinut lukemaan tämän retorisen tason läpi joka tapauksessa). Farrow taas linkittää suoraan asianmukaiseen oikeusjuttuun jota Puolimatka ei ole linkittänyt. Ja tätä kautta voidaan tarkistaa kaikkia väitteitä.

Mikä C-16?

Bill C-16 on lyhenne joka viittaa lakiin ”An Act to amend the Canadian Human Rights Act and the Criminal Code”. Tämä on hyvin tärkeää. Koska Jordan Petersonia lainaten voisi saada kuvan, jossa tämä tuomio olisi tehty tuon pykälän mukaisesti.

Tässä kohden voidaan nähdä että uhrin ja syytetyn statukset ovat virittäneet keskustelukulttuuria oleellisesti ja ongelmallisesti. Voidaan nimittäin sanoa että jos joku on syytettynä tai saa tuomion niin hän on syytettynä tiettyjen pykälien perusteella. Ja se mistä häntä syytetään ja tuomitaan ja minkä pykälien perusteella ei ole mielipidekysymys. Jos siis miellä on vaikka ”C-16” joka antaa transihmisille oikeuksia niin tämä laki ei ole se jonka perusteella tuomio aina jotenkin automaattisesti tapahtuu vaikka uhri olisi transihminen. Jos esimerkiksi murhaat transihmisen niin tuomion syynä on väkivaltarikoksia koskevat pykälät eikä C-16.

Kun oikeuspaperia lukee läpi ei sieltä löydy tuota manitsemaani lakia. Sen sijaan viitataan ihan toisiin pykäliin. Kuten ”37 of the Family Law Act, S.B.C. 2011” Lain vuosilukukaan ei ole se pahamaineinen (20)16.

Itse en ole tietenkään kanadan lain asiantuntija mutta moni lakia tunteva on kritisoinut Petersonin tulkintaa laista. Toisaalta on muistettava että kenties tärkeämpää on, että demokratiassa noudatetaan lakia. Ja C 16 on osa Kanadan lakia. Oikeusvaltioperiaatteiden mukaan oikeusistunnossa päätetään mitä laki sanoo. Jos laista ei pidä niin ei riitä että metelöi. Jos ei saa riittävän suurta suosiota ja lainmuutoksen taakse niin sitten se on voivoi. Ja jos Peterson on oikeassa tulkinnoissaan – mitä en rehellisesti sanoen usko – niin sitten se tarkoittaa sitä että tässä oikeudenkäynnissä on haastetulla tukalat asemat. Näin siis aivan riippumatta siitä että mikä on oma mielipiteeni C 16 -lakiin. (Joka on se, että jos se on sellainen kuin Peterson sen sanoo olevan niin sitten se on aika tyhmä laki.) Tämä on kuitenkin aika tarpeeton täsmennys. Koska selvästi vaikka Puolimatka ja Peterson miten kovasti heiluttavat C16 -korttia kuin he olisivat Jamie Hynemaneja pulassa ja käyttäisivät pienempää numeroa. On tarpeetonta puhua oikeusvaltiosta ja lainkuuliaisuudesta pykälässä joka ei koske ns. aihetta. Itse asiassa mitä enemmän C16 puhuu tämän tapauksen ympärillä, sitä vahvemmin tunnustautuu että ei tunne koko tapausta ja siihen liittyviä relevantteja juridisia tosiasioita.

Ja sitten siihen oikeusjutun sisältöön.

Oikeusjuttu tiivistyy karkeasti siihen että on anonyymiksi jätetty isä jonka anonyymiksi jätetty lapsi haluaa sukupuolenkorjauksen. Lapsi on alaikäinen mutta ei mikään 6-vuotias. Isä on kieltänyt ja estänyt hormonien ottamisen ja muun vastaavan argumenttinaan että lapsi katuu myöhemmin peruuttamatonta toimenpidettä. Hän myös kieltäytyy puhumasta lapsesta muuna kuin tyttönä.

Jo pinnallisessa tarkastelussa tilanne näyttää omituiselta. Muutamasta syystä: Ensinnäkin Puolimatkan käyttämä kieli on sellaista että retorisesti kuulostaa siltä, että isä on heitetty vankilaan deadnamingista. Eli siitä että hän käyttää vääriä sukupuolipronomineja. Mutta samalla jo Puolimatkan kuvaus antaa monipuolisemman kokonaiskuvan. Tämä temppu on toki yleinen. Juridisesti ihminen on vankilassa vedoten tiettyihin pykäliin ja nämä eivät ole mielipidekysymys. Toki Suomessakin kun Päivi Räsänen käy poliisihaastetteluissa siitä että kirjoittaa juttuja joissa puhutaan lauseita joissa homot pitäisi tappaa niin hän mielellään puhuu siitä, miten hän on tuomiolla raamatun siteeraamisesta. Hänen esitutkinnassa ei tietenkään ole syytteessä Raamatun siteeraamisesta joten puolustus on irrelevantti red herring.

Puolimatkan paras lähde on vuodelta 2019. Ja toisaalta Puolimatkakin tulee livauttaneeksi että oikeudenkäynti alkaa 12.4.2021 eli tulevaisuudessa. Kuitenkín tämä vielä ei-tapahtunut-tuomio nähdään jonain kristillisten vainojen alkamisena. Mikä on omituista koska oikeusvaltioissa oikeudenkäyntiin laittaminen on osa laillista prosessia eikä ole vainoamista. Toki Suomessakin Päivi Räsänen on niin Pyhä että hänelle uskonnonvapauden vastaista on jo sekin että häntä epäillään ja poliisit ja oikeuslaitos on niin mätä että kysyy häneltä kysymyksiä koskien lain noudattamista. Puhutaan kuitenkin Päiskästä jonka suhde lain noudattamatta jättämiseen ómantunnon nimissä on perin juurin vaikeaa ja kompleksista.

Puolimatka ei esimerkiksi viitsi muistuttaa että lapsen vanhempien tahto on tässä eriävä. Lapsi ja lapsen äiti ovat hormonihoidon puolella. Isä on sitä vastaan. Itse asiassa tuosta löytyy mainintoja myös siitä että isä on todennetusti ilmaissut, että jos lapsi ottaa hormonihoitoja niin hän ei ole enää tervetullut kotiin. Puhutaan siis lapsesta joka ei ole 6 vuotias mutta ei siis myöskään täysi-ikäinen.

Asiaa muuttaa vielä viehättävämmäksi se, että nuo oikeusdokumentit aivan suoraan kertovat mistä isä on syytettynä. Esimerkiksi on osoitettu ett isän julkisesti puhuneet lapsensa ”kaapista ulostulon” jälkeen erikoisesti. Hän oli suoraan sanonut että kun transsukupuolisten kasvaneesta itsemurhariskistä puhutaan niin, että hän ei näe siinä mitään haittapuolia. Tätä on hyvin vaikeaa nähdä jonain sellaisena joka loisi turvallisen olosuhteen elämiselle. Oman lapsen itsemurha on siis vähemmän paha asia kuin tämän transsukupuolisuus.

Lisäksi lapsi oli kertonut avoimesti pelänneensä sitä että tämä kristillisesti korkeatasoinen isä veisi lapsen sukupuoli-identiteetin julkisuuteen tavalla joka altistaa hänet kiusaamiselle ja uhalle. Mikä on aika irvokasta koska rikkinäisen puhelimen maailmassa Puolimatkan Seurakuntalaisviesti puhuu siitä että syytös tulisi siitä että lapsen sukupuoli-identiteetistä ei käytetä tiettyjä pronomineja. Tosiasiallinen tilanne on siis oikeasti miltei päinvastainen. Isä on hyvin avoimesti tuonut esiin lapsensa sukupuoli-identiteettiä tavalla jossa toivotaan oman lapsen itsemurhaa ja viedään hänen tilannekuvauksiaan paikkoihin jotka lisäävät vahvasti lapsen riskiä joutua esim. väkivallan ja vihakampanjoiden uhriksi. Ja tästä se isän rangaistuskin on tullut.

Mielenkiintoinen twisti jutussa on sekin että äiti on epäonnistunut mutta yrittänyt tuoda esiin sen että isä olisi ollut inesesti-pedofiili. Vakava ja suhteellisen hämärä syytös. Tämä on minusta se epäilyttävä ja omituinen asia johon tässä oikeusjutussa voisi tarttua. Isää on selvästi haluttu mustamaalata. Mutta tämä tietenkin vaatisi sitä joka tuntuu Puolimatkalle monesti olevan liikaa. Eli sen viittaamansa oikeusjutun lukemista.

Moralisointia lopuksi.

Valitettavasti Puolimatka liiaksi luottaa Douglas Faroown blogipostaukseen. Farrown teksti pitää sisällään kliseitä kuten asioiden orwellilaiseksi syyttämistä. (Mikä suorana sanoen yleensä kertoo argumenttien loppumisesta. Kaunokirjallisuuteen viittaaminen tuntuu olevan monille viimeinen oljenkorsi kun pitää mustamaalata kanssaan erimielisiä)

Minusta on kiehtovaa että jopa Puolimatkan kuvauksessa on selvää että jälkikasvu haluaa sukupuolenkorjauksen mutta isä on sitä vastaan. Silti asiaa viedään kuin lapsi olisi uhri. Narraation ytimessä on tarina mieltään muuttaneesta nykytilasta poikkeavaa mieltä olevasta nuoresta. Joka on siis vahvempi kuin se elossa oleva ihminen. Tämäntyylinen kohtelu ei ole tietenkään kovin uusi tai vieras asia.

Itse alan tässä näkemään aika paljon analogisuutta niiden lakitapausten kanssa joissa lapsi on niin vanha että saa lain silmissä itse päättää kumman vanhemman kanssa asuu. Ja se valitsematta jäänyt vanhempi sitten on katkera ja selittää olevansa parempi vanhempi ja siksi tämä lapsen tahto pitäisi ohittaa. On jännittävää miten jopa C 16 voidaan vetää mukaan jos joku diapamipäissä osaa asiasta twiitata ja se muuttuu jonkinlaiseksi todisteeksi. Vaikka saattaa esimerkiksi olla syytä pitää pidätettynä miestä joka on hyvin potentiaalisesti uhka omalle lapselleen siksi että tämä on transgender. Ilmeisesti transgendereillä ei ole ei C16 sidottuja suojaavia pykäliä hengelle ja terveydelleen lasten parasta miettivien arvokonservatiivien mielessä. Tilanne ei toki yllätä. Absoluuttisen ihmisarvon kristinuskon ystävien kanssa kinatessa tulee hämmentävä määrä tappouhkauksia.

Toki lopuksi haluan tarttua siihenkin, että on silti hyvin mahdollista että C-16 joko ratsastaa jo tapahtuneella ilmapiirinmuutoksella tai sitten se vaikuttaa maailmassa. Kun luen sen miten väkivaltapykälä tunnistetaan ja liitetään C16 vaikka se laki ei käsittele em. väkivaltaa, minulle syntyy ajatus siitä että lausuntojen takaa löytyy jotain Totuutta suurella T:llä. Kun Puolimatka kauhumaalailee miten ”Isä on nyt vangittu ja hänet viedään 12.4.2021 oikeuteen syytettynä oikeuden halventamisesta ja “perheväkivallasta” tytärtään kohtaan, koska hän on julkisissa kannanotoissaan kutsunut tytärtään tyttäreksi eikä pojaksi. Isän vangitsemisen jälkeen Peterson twiittasi: “Tämä ei voisi koskaan tapahtua, sanoivat ne, jotka pitivät näkemystäni Bill C-16:sta pelkoa lietsovana. Lain luettuani kuitenkin ymmärsin, että näin tulisi väistämättä käymään.””

Niin kyllä.

Kyllä.

Tilanteet ovat muuttuneet. Voimme esimerkiksi muistella Tyra Hunterin tapausta. Tässä tapauksessa auto-onnettomuudessa vahingoittunut Hunter kuoli, koska paikalle saapunut ensiapuhenkilöstö alkoi antamaan ensiapua mutta huomasivatkin hänen transitioprosessinsa ja päättivät että hänen elämänsä ei tarkalleen ottaen sitten olisikaan pelastamisen arvoinen.

Monella arvokonservatiivilla onkin se, että jos homot saavat lain silmissä demokratiassa mennä naimisiin on kristittyjen sankari se joka menee töihin avioliittojen rekisteröintivirastoon eikä tee sitten omaa työtään. Samoin tapahtuu aborttiklinikoille menevien työtään tekemättömien kristittyjen sankarinpalvontaa. Saman logiikan vähemmän ymmärrettävä puoli on sitten tämä. ”Transideologian” kauhuja ja yhteiskunnan tuhoa maalaillessa on tietenkin helppoa tehdä ylilyöntejä joissa ”minun vakaumukseni on tärkeämpää kuin friikkien elämä”. Puolimatkankaan kohdalla tämänlaissa liemissä pyöriminen ei olisi edes ensimmäinen kerta.

Eli kyllä. Asiat muuttuvat. Ja on jännittävää miten moraalista kiinnostuneille ihmisille hyvä vanhempi on sellainen joka pitää positiivisena transgenderlapsensa itsemurhaa. Vanhempi on selvästi hyvä vain koska vastustaa transgenderiyttä. Tämä poliittinen mielipide on se, jonka jälkeen kaikki muut asiat maalataan after the fact. Joku voisi sanoa että Puolimatka ja muut eivät oikeasti mene näin pitkälle koska he eivät tiedä tosiasioita. Selvästi he eivät tiedäkään tosiasioita. Mutta koko pointti onkin siinä, että puolenotto on kaikki mitä nämä näkevät ja kaikki muut asiat sitten keksitään päälle. Siksi C16 -virhe voi kiertää arvokonservatiivilta toiselle ilman että yksikään tekee sen pienen asian jonka minä tein. Menee alkulähteelle ja katsoo mitä siellä oikeasti on. Faktoilla ei ole väliä näille. Se on se koko pointti tässä.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu