Positiivinen viesti perussuomalaisille

Olen pitänyt taukoa blogaamisesta, koska lupasin palata kirjoittamaan vain jos minulla on jotain positiivista sanottavaa. Näin kauan meni.

Mutta olen melko vahvasti asemoitunut henkilönä joka moittii Perussuomalaisia. Erityisesti kaikenlaisiin ääriliikkeisiin nivoutuvasta toiminnastaan. En ole yksinkertaisesti arvostanut politiikkaa, jossa rikostuomioissa yliedustetut tahot tekevät ironista politiikkaa – etenkin kun tilastoissa mukana ei ole vain jotain jumalanpilkkatuomioita vaan väkivaltatuomioita. Vaikka toki sarkastinen mieleni nautiskelee siitä kuinka rajoja kiinni haluavat saavat outoja kokemuksia, en ole laskenut huvittuneisuuttani kovin korkealle kun olen priorisoinut ominaisuuksia estimaatteihini ns. valtiomieskyvyistä. Minulle nyrkkitappelu ei ole ”ihan normaalia” politiikassa, koska politiikka nyt ei vain ole kamppailulajisali.

Yleisesti näitä näkemyksiäni ei ole pidetty relevantteina, reaalisina tai edes todellisina. Varsinkaan perussuomalaisten itsensä itsearvioinneissa.

Siksi olenkin hieman yllättyneenä katsonut Perussuomalaisten nykytilaa. Nimittäin jos katsoo sitä, miten puolue on muuttunut viimeisen vuoden aikana, varsinkin noin puoli vuotta sitten, on muutos hämmästyttävä. Puolueen tietynlaisista puolista hyvin suuri osa on potkittu pois erilaisissa sisäisissä valinnoissa ja näihin liittyviä valituksia on ollut hauskaa kuunnella sosiaalisessa mediassa. Osa on kokenut tulleensa epäreilusti poispotkituksi. Näen että perinteisen Soinin  ajan perussuomalaisiin liittyen kiehtovaa oli että vaikka Sinisiin näytti siirtyvän maltillisin puoli – ja Simon Elo ei ehkä ollut aikanaan maltillisin perususomalainen mutta hän muutti mieltään dramaattisesti. Tässä kontekstissa Halla-ahon perussuomalaiset näytti jopa jyrkemmältä kuin Soinin ajan perussuomalaiset.

Mutta nyt näyttää että mestarilliset käden vetäjät kuten Ano Turtiainen ovat perustaneet omia muita puolueitaan. Useampiakin tämänlaisia pienpuolueita voisi nimetä itsensä sinimustaksi, jos muistaisi kaikki niiden sisäiset kärhämöinnit ja sirpaloitumiset ja muut erikoisuudet. Näyttää siltä että jos katsotaan erilaisia kytköksiä, niin suurin osa – ja etenkin pahimmat – kytkökset ovat poistetut yleisesti moittimastani puolueesta.

Onnittelenkin Perussuomalaisia erityisesti. Heidän täytyy olla todella todella onnekkaita. Sillä heillähän ei ollut mitään tiedettyjä ääriliikekytköksiä tai muuta äärioikeistolaista pöhinää millään tavalla toiminnassa jossa oli herrasmiesmäisyys tehdasasetuksissa. Tämä muutos on siksi vaatinut kovaa onnea. Se on kuin aivokirurgi poistaisi hankalasta paikasta mutkikkaan aivosyövän ilman mitään tietoa siitä että mitään syöpää siellä olikaan. Aivan varmasti ei ollut älykästä suunnittelua vaan sattumaa ja evoluutiota tässä prosessissa.

Sillä perussuomalaiset profiloivat itseään alati rehellisinä miehinä.