Pride, ”hauska rikollisuus” ja miksi tarvitsemme enemmän sateenkaarilippuja

Tämä ei ole homoblogaus. No. Ei se kyllä homovastainenkaan blogaus ole. Ehkä se on Kinseyn asteikolla jotain 1 luokassa. Aiheena on Keski-Uudenmaan Prideliputtelut. Kun katselin aiheeseen liittyviä kuvia, tarjolla oli itselleni aivan uuden näköinen Pridelippu.

Muutenkaan en ole ollut oikein perillä, että milloin prideviikot ovat. Ei kiinnostaisi enkä tietäisi. Mutta seuraamani kristityt ns. ”ekstremiriskissä olevat” ja äärioikeistolaiset aina nostavat aiheesta meteliä joten en voi olla tietämättä. He ovat hämmentävän kiinnostuneita Pride -tapahtumasta. Itse kävin aikanani katsomassa Prideä jos siellä olisi tapahtunut jotain kiinnostavaa. Tai että koiraksi pukeutunut pervo tulisi ihmeteltäväkseni kuin jokin modernin ajan vastine vanhoille sirkusesityksille. Mutta Pride oli tylsää. Lähdin pois.

Toki olen huomannut että Pridellä ja kristinuskolla on paljon yhteistä. Kun mietin joulua, niin aikaisemmin taisi olla niin että pyhäpäivälle eriytettiin erityisesti vain viikko. Mutta nykyään joulumainonta alkaa aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Kyllähän minä olen seurannut mediaa ja olen hämärästi ymmärtänyt, että jouluviikko on laajentunut joulukuuksi  (ei kalenteri- vaan henkinen) joka taas alkaa jossain puolivälissä syyskuuta. Olen suvaitseva ja annan jokaisen valita hoopo uskontonsa satuolentoon mutta on todella outoa nähdä miten eräiden on pakko mainostaa elämäntapaansa. Toki jos teidän uskontonne pyhä hahmo, joulupukki, tuli jotenkin ristiinnaulituksi, niin saahan sitä kotonaan uskoa ihan mitä tahansa. Jotain samanlaista on ilmeisesti tapahtunut Priden kanssa.

Mutta jotain aika oleellisia erojakin on. Nimittäin, kun katselin mitä Keski-Uudellamaalla tapahtui, oli melkolailla selvää että jotain eroja on. Nimittäin ainakin Järvenpäässä ja Keravalla liputeltiin sateenkaarilipuin. Jo tämä päätös herätti riemastuttavaa keskustelua. Osa esimerkiksi näki että kun aihetta liputtaa niin pitäisi liputtaa Suomen lipulla. Ja he kysyivät miksi Pride -lippuja vedellään tankoon. (Tankoon vetäminen on minusta hieman hankala käsite tässä kontekstissa, mutta antanette anteeksi verbaaliselle viisivuotiaalle sisälläni.) Itse olen kommentoinut että prideliput ovat kätevämpiä koska jos sitä harrastaa homoseksiä Suomen lipun päällä niin se on rikos. (Tosin olen melko varma että jos harrastaa heteroseksiä suomen lipun päällä niin se on myös rikos, mutta tämä saatettaisiin antaa anteeksi ja katsoa sormien läpi. Maailma on siinä mielessä jännittävä.)

Mutta sitten. Keravalta että Järvenpäästä selvisi, että niissä on harrastettu lippuihin liittyvää vandalismia. Tämä ei tietenkään ole mikään sattuma. Vastaavaa näyttää tapahtuvan ympäriinsä. Uutiskynnys ei rikoudu kaikista tapauksista mutta laajasti tiedetään esimerkiksi Oulusta, Lahdesta, Kansallismuseolta.. Tämä on tavallaan hauska tilanne erityisesti nyt, koska muutama päivä sitten täällä Uudessa Suomessakin harjoitettiin kovasti filosofiaa joka koski natsilippuja.  Taustalla oli syyttäjän yritys saada tuomiota lippujenkannosta. Ja yleinen sävy näytti olevan, että lippuja ei saa tehdä laittomiksi. Syntyi paljon arvokasta keskustelua esimerkiksi siitä, miten lippu on vain kangasta eikä siitä pidä provosoitua.

Joku voisi analysoida tässä myös sellaisen näkemyksen että kenties sananvapaustematiikka ei selitä tätä kokonaisuutta kovin hyvin. On kuin yleisesti natsilippua sympataan enemmän kuin homolippua. Osa voisi nähdä tilanteen jopa sitä kautta että koherentti filosofia joka selittää sekä natsilipun että pridelipun on se, että uskoo äärioikeistolaiseen ”katujen filosofiaan”. He kun näkevät että se symboliikka joka näkyy kadulla omistaa kadut ja se joka omistaa kadut omistaa de facto yhteiskunnan. On toki tällöin koherenttia haluta omaa lippua kadulle ja muiden liput siellä pois.

Itse näen tämän sijaan että moni on enemmän huolissaan muusta. Moni nimittäin puhuu huolestuneena ”lännestä” ja sen ”judeo-kristillisistä arvoista”.  (Molemmat tässä kontekstissa ovat hyvin heikosti määriteltyjä sekavia konsepteja. Aina näin ei ole. Mutta tässä kontekstissa valitettavasti ei ole kovin syvää osaamista historiasta tai oikein mistään nähtävissä.) Ja näkisin että yhtenä pääerona on se, että moni on enemmän huolissaan kansakunnan moraalisesta selkärangasta ja seuraavan sukupolven arvoista ja pitävät tätä relevantimpana uhkana kuin yksilöihin kohdistuvaa väkivaltaa.

Tässä mielessä joku voisi sanoa, että moni näkee että jos minä tuon esiin oikeita tapahtumia joissa henkilö uhkaa ”Uunittamisella” niin se on vitsiä ja liian pitkälle menevää koska nämä oikeistolaiset itse eivät satu – kuin sattumalta – omaamaan yhtään sellaista mielipidettä joka oikeasti lietsoisi poliittista väkivallan uhkaa heidän itsensä suuntaan. Ja jos tulisikin he tietäisivät että he varmasti myös saavat apua. (Mikä mielestäni asettaa kaikki puheet ”poliittisesta korrektiudesta” aivan uuteen kontekstiin.) Eli yksilöiden kokema uhka koetaan triviaaliksi kun puhutaan suurista ja tärkeistä asioista. Tämä on tietenkin hyvin kansallismielistä, onhan Raivon Ensyklopediassa rauhalliseen tyyneen tyyliin kuvattu neutraalein kuvauksin miten Snellman halusi suojella keksimänsä kansan moraalista identiteettiä ja sen vuoksi hänen tuli antaa kirjaimellisten elävien kansalaisten kuolla täysin tarpeettomastsi erilaisissa äärimmäisen keinotekoisissa pakkotyöprojekteissa joiden suhde esimerkiksi tartuntatauteihin saisi syvää moitetta nykyään kaikilta paitsi heiltä jotka oikein kovasti haluavat ownata libejä juomalla ripulia aikaansaavaa hevosten matolääkettä.

Itse olen hyvin tietoinen esimerkiksi suoria tappouhkailuja tapahtuu melko paljon ja epämääräisempiä uhkia useammin, jos sattuu olemaan … no vaikka sitä mieltä jostain asiasta. Jotka ”kuin sattumalta” ovat juuri niitä mielipiteitä joita runsaasti ajan. (Pieni salaisuus: Suurin osa mielipiteistäni ovat vain käteviä konventioita. Kaivan verta nenästä koska jos laillisesti ja verbaalisesti provosoin ja tästä seuraa sitä että ihmisillä on ns. vaikeuksia seurata rikoslakia niin nämä rikoksentekijät paljastavat itsensä. Minua ei sillälailla tavallaan oikein haittaa kuolla. Nämä mielipiteet ovat sellaisia koska niitä sanomalla olen saanut uhkailuja. Evoluutioteoria rules forever!)

Tässä mielessä.

Onkin tavallaan kiehtovaa nähdä miten keskustelussa natsilippujen kantaminen sai sympatiaa. Mutta kun katsotaan näitä vandalisoituja Pride -lippuja, sävy on ollut hyvin toisenlainen. Osa sävyerosta voi tietenkin johtua siitä että pridelippua ei ole yritetty tehdä laittomaksi. Mutta tämä sävyero on aika pieni kun huomataan miten moni näkee vandalismin ymmärrettynä koska pridelippua ei pitäisi laittaa salkoon ensinkään. (Ja Järvenpään ja Keravan facebookryhmiä seuraamalla on varsin helppoa todeta että pridelippujen kantelun paheksunta koskee myös yksityishenkilöitä. Vandalisoidut liput olivat kuitenkin kaupungin lippuja ja tässä mielessä ne ovat symbolisesti hieman eri asia.)

Se, mikä minusta tässä on kiehtovaa on se, miten pelkurimainen keskustelukulttuurimme on. Itsekin toki ruikutan ja ruinaan ja purnaan siinä missä noin viisitoista vieressä olevaa tyyppiä yhteensä. Mutta olen huomannut, että tässä pride -vandalismin kohdalla on noussut esiin se, että lippujen vandalisointi on jotain jota;
1: Pidetään jopa jotenkin koomisena. Mikä on omituista koska kun Li Anderson erotteli vandalismin ja väkivallan ja puhui erilaisesta väkivallsta, tästä tuli ”ei olla äärioikeistoa ihan totta” -ihmisryhmän suosima olkinukke. Kun tässä sanoo että rikos on rikos on rikos, niin ilmi tulee hyvinkin usein lausuntoja siitä miten lipun töhriminen ja varastelu ei ole mitään murhaamista tai hakkaamista. Mikä oli Andersonin pointti. Ja tämä pointti on ollut siitä hauska että kun olen tuonut monissa yhteyksissä – jopa aikaisemmissa blogauksissani täällä – tuonut esiin äärioikeistolaisia todistettuja väkivaltatapauksia, niin on puhuttu mielellään ”siitä toisesta puolesta”. Ja sitten se toinen puoli on erilaista autoihin kohdistunutta vandalismia. Joka siis on ollut ”hyvinkin samanarvoista” koska sitä on tähän kontekstiin työnnetty. Itse näen että rikos on rikos on rikos.
2: Ja hyvin suuri osa Pride -lippujen vandalismin väheksyjistä itse asiassa näkee tämän. He sanovat että teko on typerä. (Ei vakavampia tai kovempia termejä tässä. Aika kuvaavaa sekin.) Mutta tämä reagointi on ymmärrettävä siten että pride on mennyt liian pitkälle eikä aja asiaansa eikä lisää suvaitsevaisuutta ja siksi pride pitää lopettaa. Osa toki korostaa tässä että ”on odotettavaa ja ymmärrettävää” että jos provosoi niin sitten provosoidaan. Tämä retoriikka on tietenkin hyvin tuttu jos muistamme Pride -kulkuetta kohdanneen kaasuiskun. Päivi Räsänen ja Asmo Maaselkä nostivat tahoillaan esiin sen miten Pride provosoi eikä siksi pidä ihmetellä jos provosoidutaan. No. Aidon Avioliiton mielestä Prideliputus on loukkaus ja provokaatio 2021.

Minusta tämä ajattelutapa on outo.

Näyttää siltä, että meille koko ajan puhutaan siitä miten mies ei ole mikään rassukka. Että pitää taistella. (Minäkin olen täällä kuultujen juttujen mukaan rassukka ja luuseri kun vaadin palkkaa.) Ihmiset ovat synnynnäisesti ja biologisesti miehiä tai naisia, mutta jotenkin sen mieheyden menettää väärällä mielipiteellä, pukeutumisella jne. (On kuin miehekkyys, eli gender, olisikin sosiaalinen konstrukti eikä biologiaa. Järkyttävä teoria! Mädätystä? Jos näin olisi, niin feministit malliin Judith Butler olisivat oikeassa.) Itsekin kovasti näen että näin on, enkä pidä miestä miehenä enkä minään ennen kuin häntä on lyöty teräaseella. (Itse hoidin tämän asian alta ensimmäisen kerran kolmevuotiaana. Joten olen nelivuotiaana ollut relevantilla tavalla miehekkäämpi kuin moni teistä koko erikoislaatuisen pitkän elämänne aikana.)

Ei ole tavatonta että ohjeistetaan että kun jokin lietsoo ideologista väkivaltaa, niin uhri on jotenkin se jota pitää rajoittaa. Toki ymmärrän, että itsekin jaan usein tipsejä malliin ”älä mene kello kolmen aikaan tuolle kulmille koska siellä tapahtuu”. On kuitenkin pieni ero selittää miten Pride tulisi lopettaa koska ”lietsominen kertoo sen menneen liian pitkälle”. Itse näen että rikollinen on syyllinen ja oikeudenmukainen maailma ei ole sellainen jossa ensisijainen ohje ja keinosto asioihin on se, että uhrin ja uhrin viitekehyksen tulee rajoittaa elämäänsä. (Toki tiedän sellaisia vähemmän kunniallisia kulttuureita joissa esimerkiksi pelätään että miehet raiskaavat ja siksi naiset pitää pitää piilossa jotta eivät olemassaolollaan viekoittele ja provosoi miehiä raiskaamaan. Itse keksisin tähän raiskausongelmaan jotain toisenlaisia ratkaisumalleja. Mutta minä en olekaan joku omaa kuolemaa pelkäävä rassukka. Kaikenkattava ja monella tavalla halvaannuttava mielialahäiriö on tässä kohden ehkä hyödyksi. Ainakin tältä osin en ole vässykkä, toisin kui moni muu)

Ja tässä ”pelkurien hengessä” meillä on nähty kaikenlaisia ”machosankareita” jotka saattavat selittää että homot eivät saa adoptoida koska näitä adoptoituja lapsia kiusataan koulussa. Itse näen että uhri ei ole tällöin se jota syytetään ja esimerkiksi Koskelan casessa ei ole moraalisesti korkeatasoisen sankarillista sanoa että uhri lietsoi itse kohtalonsa vaikka olemalla niin rassukka että muita ärsytti ja tämä provosoi. Näen että joku saattaa sanoa tälläisiä jos on antisoturi, pelottelun alla alistuva pikkurassukka. Joku joka väistää väkivallan uhan edessä ja muutenkin erilaisessa provokaatiotilanteessa vaatii sitä että joku muuttaa asenteensa ja mielipiteensä arvokonservatiiveja provosoimattomaan suuntaan. (Jostain syystä suunta on aina tämä. Ei vain status quo, vaikka yleensä konservatiivi on konservatiivi koska status quo on aika lähellä vallitsevan tilan säilyttämistä jne. Ehkä hekin tietävät että mistä suunnasta tavallisiin ”ei ääriliikkeisiin solahtaneisiin” ihmisiin näissä asioissa aina se väkivallan uhka voi kohdistua.. Rehellisesti sanoen uskon että näin on. Jokainen joka vähättelee äärioikeiston uhkaa sen jälkeen kun se on nostettu esiin SuPon riskilaskelmissa ei voi sanoa että hän ei tiedä eikä hänen pitäisikään tietää. Itse tietenkin arvostan SuPoa, yleisesti.)

Tässä Pridelipuissakin on kysymys vandalismista jota nyt sitten ymmärretään ja suvaitaan sillä logiikalla että ymmärretään että Pride provosoi. Itse näen että jos laillinen mielipide joka ei lietso väkivaltaa on sellainen että sen symbolit provosoivat, pitää miettiä että mitä tehdä tälle asialle. Tässä suhteessa kannattaa miettiä niitä puheita vaikka siitä kun ateisti ei halua laulaa Suvivirttä tai joku saa päähänsä muuttaa Uncle Bens -riisimurot. Selvästi joku silloin on provosoitunut ja tällä on haluttu tehdä seurauksia. Jotenkin näyttää että suhtautumiset näissä tapauksissa ovat sellaisia että ne eivät ole samalta planeetalta.

En voisi ateistina kuvitellakaan muuta reaktiota kuin sen, että joku kristitty sanoo ateistia militantiksi. (En tiedä miten ateisti saisi leiman jossa ei ole militantti. Paitsi olemalla hiljaa kokonaan ja täysin. Kaikki muu, erityisesti perustuslain itselle suomien sananvapaus ja uskonnonvapauslakien toteutumisen vaatiminen, ovat liian pitkälle menemistä ja silloin ateistin on muutettava asennettaan.) Pride -lipun kohdalla on tullut esiin paljon viestintää jonka perussävynä on että ”emmekö voisi ymmärtää myös heitä joita pridelippu ärsyttää”. En muista että ateistit olisviat koskaan saaneet samaa myötämielisyyttä ja käytösvaadetta. (Vaikka nekin ovat ”tyhmiä” jne.) En muista milloin ateistit olisivat riipineet kristittyjen bileet alas kaasuiskulla tai ryöstämällä kristuslippuja systemaattisesti. Joten jotain on jäänyt minulta selvästi tajuamatta. (Tai ei. Olen hyvin ymmärtänyt että looginen koherenssi ja kaikkien ihmisten kohtelu samoilla kriteereillä ja kaksoisstandardien välttminen eivät ole tietyn ihmisryhmän perusfilosofiassa kovin korkealla.)

Itse toki näen että asiaan on yksinkertainen pieni huomautus.

Sitä aina kuullaan että molemmat ääripäät näyttävät samalta ja niitä ei voi erottaa toisistaan. (Paitsi siten että PerusSuomalaiset eivät toistuvasti jää vahingossa samaan kuvaan antifan jäsenten kanssa hengailusta. He ovat tässä kohden kullanarvoinen indikaattori. Ihan kuin heillä olisi maagista sisäpiirintietoa asioista, niin hyvä signaali he ovat.) Molemmat ääripäät näyttävät samalta ja molemmat triggeröityvät omituisesti. Pridenvihaajat ovat siksi triggeröityviä betacuckeja joiden emootiot saavat heidät haltuunsa ja siksi nämä lumihiutaleet alkavat harrastamaan konsepteja joissa on pakko vedota ajatuksiin kuten ”erilainen väkivalta”.

Siksi ne jotka triggeröityvät Pridestä ovatkin heitä joiden puolustukset alkavat näyttämään aika omituisilta aika pian. Esimerkiksi Maaselän ja Räsäsen kohdalla on huomattavaa että kun he puolustivat Prideä niin tosiasiassa kaasuisku oli eräänlainen alkusoitto PVL -järjestölle. Se, että kristitty keksii miksi ymmärtää äärioikeistolaista rikosta on kiehtovaa. Ja se, että tätä kiedotaan puhtaaseen hyvesignalointiin jossa ”ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asia” on sekin kuvaavaa.

On aina hauskaa lukea lausuntoja joissa sanotaan että ”minulla ei ole mitään homoja tai prideä vastaan” ja sitten tuotetaan teksti jonka tekstianalyysi paljastaa miten pitää homoja syntisyytenä eli kirjaimellisesti pahuutena. Ja loput on sitä että jatketaan puheella jossa rikosta selitetään harmittomaksi kun sen kohde on homo tai homojärjestö. Ironian multihuipentuma saavutetatan silloin kun henkilö jossain vaiheessa hurskaasti sanoo, että Pridelle ei ole tarvetta koska lain silmissä kaikkia kohdellaan samalla tavalla. (Mutta käytännössä kun tässä tapahtuu rikos niin nähdään miten halutaan lain ja käytänteiden menevän kun lakia rikotaan. Sitä lakia joka kuulemma on sama kaikilla…)

Itse näen että jos Pride provosoi niin sitten se tarkoittaa että homoihin ei ole totuttu riittävästi. Ratkaisuksi ongelmaan ehdotan sitä että Pride -viikkoihin tulee aina automaattisesti viikko lisää jos vandalisointia tapahtuu yhdessäkään paikassa. Samoin voisimme rakentaa jonnekin näkyvälle paikalle vanhan kirkkorakennuksen kokoisen ja arkkitehtonisesti yhtä hienon ja valtavan kivirakennelman. Keskelle kaupunkia. Se olisi sateenkaarirakennus. Jos provosoi ja sitä yritetään tuhota niin rakennetaan kaksi lisää.

Aina kun minua yritetään töniä pois kaduilta, menen sinne. Ainut muutos on se, että menen sinne luotiliivin kanssa. Se onkin potentiaalisesti ihan tarpeellinen varustus nykytilassa. Koska minun henki ja terveys ei kiinnosta, minulla on väärät mielipiteet. (Se muuten näkyy täälläkin; Kun tein aikanani blogauksen jossa kerroin minulla olevan syöpäepäilyn, sain totaalisen kuvan Lännen objektiivisen perusarvon vaikutuksen hyveellisten arvokonservatiivien käytöksessä. Samoin tekstit joissa olen kirjoittanut suisidaalisuudestani ovat olleet vastauksiensa empatiatasoltaan kiehtovia. Sellaisia vakavalla naamalla heittävät kaverit joiden puheissa yksi tärkein ja toistuvin uhka yhteiskunnassamme on moraalikato, arvotyhjiö, se että ihmisillä ei ole absoluuttista elämän arvoa jne.) Olen yksilö johon kohdistuva väkivalta olisi parempaa väkivaltaa. Minun pitäisi jotenkin ymmärtää itsekin tämä ja katsoa isoa kuvaa. Jossa Pride -lippu on pienempi uhka kuin sanotaan kirjastopuukotus. (Täällä Uudessa Suomessa oli muuten kirjastopuukotuksen jälkeen aika paljon erilaisia false flag -teorioita jossa vasemmston huijaustempusta oli kyse. Jostain syystä nämä kirjoittaneet urheat sankarit ovat poistelleet näitä kirjoituksia. Ehkä minäkin joskus teen maailman raaimman koskaan nähdyn itsemurhan telomalla itseäni 50 kertaa selkään. Olen tosin luova nero joka saattaa tehdä itsemurhan, joten tämä ei ole mikään totaalinen mahdottomuus. Ja se, että kirjoitan tämän tähän tuskin parantaa turvallisuustilannettani. Evolution rules forever!)

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu