Pukkaan ”Suomen Perustalle” yhden horsman viidestä

Viime päivien tiedekeskustelussa olemme kuulleet melko paljon siitä minkälaista mahtia saa niin sanottu veronmaksajuus. Tätä tilannetta kuvatkoon Harri Vuorenpään viisas lausuma. ”Niin kauan kuin mitä tahansa rahoitetaan julkisilla varoilla, on veronmaksajalla oikeus sitä kritisoida. Piste. Tiede ei ole tästä poikkeus. Ja ei, se ei ole myöskään automaattisesti tiedevastaisuutta.” Tämä on toki kiinnostava kannanotto koska se jättää auki sen, onko esimerkiksi työttömillä perussuomalaisten äänestäjillä lupaa avautua humanistisesta tiedepolitiikasta twitterissä keskellä työpäivää. Mutta minun ei tarvitse onneksi miettiä tämänlaisia. Täällä Uudessa Suomessakin on oikein uumoiltu että kaltaiseni ihminen voi olla vain ja ainoastaan työtön. Samalla nämä samat ihmiset ovat sitä mieltä että kaikki ovat työkelpoisia ja että pitää vain yrittää ja niin saa työn. Näistä paradokseista huolimatta olen omakätisesti varsin hieno esimerkki oikeistolaisen optimismin paikkaansapitämisestä mahdollisuuksien tasolla. Ei välttämättä todennäköisyyksien tasolla. Joten siksi he ehkä puhuvatkin mahdollisuuksien tasa-arvosta eivätkä toteutuneesta tasa-arvosta. Olen hieno esimerkki siitä miksi muinaiset suomalaiset kehittivät sanonnan ”kaikkia ne työmarkkinat elättääkin”. Niinpä minä, Darwinin ja Vuorenpään minulle antamin oikeuksin mietin että mitä kaikkea muuta sitä rahoitetaan julkisilla varoilla. Koska ne ovat veronmaksajilla tuotettuja ja olen veronmaksaja se ei takoita että vastustaisin näitä tahoja. Ja samalla myös metodia koskeva lausuntoni muuttuu faktuaaliseksi ja hyväksi.

Näissä hengissä päädyin lukemaan aivan julkiseksi tarkoitettuja ”Suomen Perustan” kirjoja. Paikka on hieno esimerkki siitä miten parhaatkin meitä voivat epäonnistua. Esimerkiksi Jörn Donnerin lausunto lukemisesta falsifioitui modus tollens tai vähintään vahvasti kyseenalaistui tämän materiaalin alla. Minulla oli niin paljon mistä valita mutta niin vähän mielenterveyttä jolla valita. Joten päädyin lopulta lukemaan siellä olevaa kirjaa ”Some, sananvapaus ja vihapuhe- hysteria”. Valitsin teoksen siksi että aina kun kirjan otsikossa on ”hysteria” se kertoo jotain oleellista teoksen laadusta. Se on vähintään samanlainen kuin jos elokuvassa on jossain kohdassa nimeä ”Kyttä”. Toisaalta valitsin kirjan koska toinen sen tekijöistä oli Marko Hamilo jota itse asiassa kunnioitan jossain määrin. Toinen kirjoittaja on Onni Rostila josta minulla ei virallisesti ole mitään mielipidettä. (”En edes ajattele häntä”, kuten ”Mad Manissa” lohkaistiin erikoisesti sen episodin lopussa jossa koko juttu oli että Don Draper pelkäsi uuden luovan mainostoimistomiehen dynaamista kilpailevaa mainosideaa niin paljon, että työläästi pelasi sen pois asiakkaalle näytettävästä tarjoomasta.)

Kirja osaa kertoa itsestään paljon; ”Suomen Perusta 2022”. Se on siis tehty viime vuonna (tämän tekstin kirjoittamisesta ja outoa olisi jos tämä kestäisi aikaa niin että sitä luettaisiin kauempana tulevaisuudessa.) Kyseessä eivät siis ole laittamattomat 15 vuotta vanhat somemielipiteet jotka on kerrottu teini-iän vahvimpina tunnemyrskyvuosina noin kolmekymppisenä. Teos kertoo myös, että ”Suomen Perusta -ajatuspaja on saanut toimintaansa tukea
Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.” mikä on tärkeää koska se antaa minulle joka päivä kaipaamani Jumalan oikeudet tässä partikulaarissa teoksessa. (Mikä on kieltämättä aika omituinen jumala omnijumalaan tottuneessa kristillisessä monoteismissä. Antiikin kreikassa ja monissa animistisissa uskonnoissa on tälläisiä spesifejen tehtävien Jumaluuksia. Siinäkin kontekstissa tämä olisi kieltämättä aika konu Jumala. Hulkilla olisi tähän tarkoitukseen oikein slogan.)

Teoksen sivulla 49-50 oli kuvattu Timo Hännikäistä koskevaa sananvapausvääryyttä. Sillä sitähän kirja otsikkonsa mukaisesti kuvaa. Aiheena oli mielipidevaino jota Hännikäinen oli kokenut: ”Timo Hännikäinen on kirjailija, esseisti ja Sarastus-verkkolehden päätoimittaja. Hän julkaisi heinäkuussa 2016 lehdessään kahden pseudonyymillä esiintyvän kirjoittajan dystopiakuvan Miten etninen puhdistus toteutetaan.” Tämä on melko hieno aloitus joten on syytä ottaa auki asiaankuuluva julkaisu joka yhä on täysin avoimena Sarastus -lehden sivuilla. Mielipidevaino oli se, että Hännikäinen oli tästä joutunut poliisikuulusteluun ja lopputulos oli että häntä ei tuomittu rikoksesta. Raija Toiviainen oli mielipidevainonnut vaatimalla esitutkinnan suorittamitsa kirjoituksesta. (Jotenkin tämä on, jos vain mahdollista – jotenkin – vielä vähemmän vaikuttavaa kun se minkä jumala nyt olenkaan tässä blogauksessa.)

Suomen Perustan teos on siitä näppärä ja tiivis että pääargumentti on tiivistetty selkeäksi kokonaisuudeksi joka on lyhyt ja selvätajuinen. Yhdessä paikassa. (Tämä on oikeasti vaikuttavaa ja vakuuttavaa.)

”Kirjoituksen idea oli kuvata kehityskulku, jossa länsimaiden kantaväestö herää muslimiväestön kasvun aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin liian myöhään, ja ryhtyy etniseen puhdistukseen omassa maassaan. Kirjoituksessa väkivaltaa tai syrjintää ei millään tavalla pidetty toivottavana ilmiönä. Minkäänlaisesta kiihotuksesta ei muutenkaan oikein voi puhua, sillä tulevaisuudenskenaario toteutuisi vasta joskus kun kirjoituksen lukijat jo pukkaavat horsmaa. Jos etninen puhdistus tapahtuisi, sen tekisivät nykyihmisten lapset tai lapsenlapset nykyajan ihmisten mielipiteistä välittämättä.”

Tämä on se sitaatti jonka ympärille peilaan muun tekstini. Siksi teidän kannattaa palata tuohon tiiviiseen ja hienoon kuvaukseen ja ymmärtää että esille nostamani sitaatit peilautuvat siinä esitettyihin kannanottoihin moraalietiikasta, ja aikajanoista ja muusta. Jätän tähän alle huomautuksen jossa sitten argumentoidaan mitä tämä asia tarkoittaa.

”Kyse oli siis pohjimmiltaan samanlaisesta pelottelusta kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksista käytävään keskusteluun liittyy. Nyt voisimme vielä estää etniset konfliktit yksinkertaisesti olemalla luomatta monikulttuurista yhteiskuntaa maahanmuutolla. Mitä pitemmälle monikulttuurisuuden annetaan toteutua ja ongelmista vaietaan, sitä pahempia ihmisoikeuksien loukkauksia tulevat sukupolvet joutuvat tekemään ongelman ratkaisemiseksi. Kirjoitus ei kehota väkivaltaan tai syrjintään vaan väkivallan ja syrjinnän ehkäisyyn ennalta.”

Eli poliittinen väkivalta kuvataan ikään kuin luonnonvoimana. Tai sitten ilmastotieteilijä uhkailee ikään kuin siitä että hän perustaa vihaisia jengejä jos häntä ei totella kun hän selittää hiilidioksidista ja keskilämpötilasta. Tämä teoksen rinnastus on mielestäni hieman liian epäanaloginen. Näen että on oleellinen kategoriaero esimerkiksi niissä varoituksissa joita maailmanlopun uskovat sanovat kun pelottelevat ylöstempauksen jälkeisestä maailmasta ja helvetistä. Koska ne eivät ole ihmisten tuotoksia. Ja tälläisissä Hännikäiesn lupauksista että jos maahanmuuttoa ei katkaista niin sitten siitä seuraa väistämättä rajua väkivaltaa.

”Kaukana tulevaisuudessa”

Suomen Perustan kirja selitti että teos kuvaa tapahtumia kaukaisessa tulevaisuudessa. Tätä on hyvin vaikeaa uskoa itse tekstistä. Jopa ensimmäinen lause kertoo että vähintään uhat ovat hyvinkin nykyajassa olevia. Jopa tasolla jossa erimielisyydelle ei ole tilaa. Tämä tietenkin tarvitaan jotta uhka on sellainen että se ei ole vain mielipide vaan kova fakta. ”Jokaiselle aikaansa seuraavalle, joka ei ole täysin poliittisen ja akateemisen eliitin ideologisesti aivopesemä, lienee viimeistään kuluvan vuoden tapahtumien jälkeen valjennut, ettei nykytilanne voi jatkua.” Tätä painotetaan kohdassa ”Viimeistään nyt pitäisi ymmärtää, että nk. eurooppalaisten arvojen ja islamilaisen maailman välillä on sovittamaton ja eskaloituva ristiriita, jota ei voida ratkaista millään sellaisilla keinoilla, joihin nykyinen poliittinen eliitti olisi valmis. Mitä pidempään tuudittaudutaan lapsenomaiseen optimismiin ja uskoon siihen, että jonkinlainen status quon ylläpitäminen on mahdollista ja lopulta johtaa kalergilaisen monikulttuuriunelman toteutumiseen, sitä vaikeampia ratkaisuja olemme tulevaisuudessa pakotettuja tekemään.” Uhan alku ei tietenkään ole sama kuin päätepiste. Mutta tämä ei olenaan koko kirjoitus.

Tätä seuraa tilastoanalyysi joka puhuu paljon nykytilasta. Tämä osuu siihen paljon puhutun väestönvaihtoteorian – Sarastuksen kirjoituksen sisällä varmasti väestönvaihtofaktan – raamiin. Otetaan muutos, ekstrapoloidaan se pysyväksi ja sitten seuraa niitä ajatuskuvioita joita nähtiin joskus niiltä ateisteilta jotka uskoivat että pian kukaan ei ole kristitty. ”Jo vuonna 2011 yhteiskuntapoliittinen tutkimuslaitos Pew Forum arvioi, että maailman muslimiväestön kasvu on seuraavat 20 vuotta kaksinkertaista ei-muslimeihin verrattuna. Vuonna 2030 muslimeja olisi sen kasvuarvion mukaan yli 26 prosenttia kaikista 8,3 miljardista ihmisestä. Pew Forum arvioi tuolloin muslimiväestön kasvunopeudeksi 1,5 prosenttia vuodessa. Vuonna 2015 sama laitos tarkisti ennustettaan ja nosti arvion kolmeen prosenttiin.” … ”Kehitys ei siis millään mittareilla näytä lupaavalta ja jo yksinomaan Suomen demografinen rakennemuutos tulee olemaan kiihtyvä ja suuri.” Osio on tärkeä, koska siinä on vuosilukuja. Tässä kaukaisimmassa tulevaisuudessa oleva luku on hämmentävän lähellä omaa aikaamme. ”Kun ennusteeseen ekstrapoloidaan kansainvaelluksen ja sen rakenteen vaikutus huomioiden muslimien tuntuvasti korkeampi syntyvyys myös Euroopassa, tulevaisuutemme alkaa vaikuttaa synkältä, ja todellinen luku vuoden 2050 Euroopassa saattaa todellisuudessa olla jo reippaasti yli 30 prosenttiyksikköä.” Itse näen että tässä aikaskaala on sen verran lähellä että jos oletus on että olemme kaikki väistämättä ennen sitä kuolleet, on Sarastuksella oltava jotain tietoja joistain erikoisista leireistä joiden ovella on aforismeja jotta tämä olisi jossain kaukana jossa pukataan horsmaa.

Tästä seuraa se, että kun olemme lukeneet pitkät tavat eri asteisista kansanmurhista, niin sitten kun on käyty läpi kaikki oleellinen. Joka tuon kirjoituksen kohdalla pitää sisällään jotain muuta kuin odottamaani kausaalianalyysiä. Jostain syystä erityistä aikaa on annettu esimerkiksi seuraavalle kohdalle joka liittyy lukuun jossa kaikki vaarallinen aines tuhotaan. ”Käytännössä tuhoaminen tapahtuu kemiallisesti ja muodostuva biojäte hävitetään asianmukaisesti prosessoimalla joko krematorioissa tai biologisesti mädättämö-kompostointilaitoksissa. Sivutuotteena muodostuu tällöin joko energiaa tai biokaasua; kiinteät aineet prosessoidaan esim. maanparannusaineeksi tai maatalouden alkutuotannon lannoitetarpeisiin.” Koko kuvausketjun lopuksi, kaiken päätteeksi saamme kuvauksen ”Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole lietsoa pelkoa, vaikka kirjoittajat ovatkin hyvin tietoisia siitä, että se voidaan kokea paitsi ahdistavana, myös loukkaavana ja epäinhimillisenä. Tosiasiassa kysymys on kuitenkin mitä inhimillisimmästä asiasta, sellaisesta seikasta, joka saattaa koskettaa jokaista eurooppalaista ihmistä hänen elinaikanaan.” Tämä mielestäni aika vahvasti kritikoi sitä Suomen Perustan kirjan kannanottoa jossa väitetään että tekstin konteksti on kaukainen tulevaisuus. (En siis ota kantaa onko itse Sarastuksen teksti joku ”varoitus” vai ”fantasia joka on täytynyt kirjoittaa että saa sukupuolielämään liittyvät asiat hoidettua”.) Tekstissä ei ole mitään joka kontekstoisi kirjoituksen tulevaisuuteen.

Kirjassa on myös haastateltu Hännikäistä joka virallisesti ei ole missään tapauksessa kirjoittanut tätä kirjaa vaan kaksi pseudonyymiä. Koska onhan se todennäköisyyksien kanssa todennäköistä että jotsain löytyy kaksi eri tyyppiä tälläiseen kollaboraatioon. Hännikäinen ei siis voi olla se taho jolla on kovin paljon syvempää pääsyä kirjoituksen taustamotiiveihin ja muihin koska hänhän ihan varmasti ei ole kirjoittanut tätä tekstiä vaan jotkut pseudonyymit. Argumentti on niin vakuuttava että kun kerroin sen bussissa, kaikki taputtivat.

”Ei sisällä eettistä kannanottoa”

Kirja on siitä kiinnostava että usein kun puhutaan varoituksista niin niissä korostuu analyysi jossa puhutaan seuraussuhteista. Varoitus ilmastonmuutoksesta lämpötiloihin on kausaalinen. Ja uskovaisten lajitoverieni minulle kohdistamat puheet siitä miten minun kvasinokkelista asennevammailuista joita myyn vitseinä seuraisi runsaasti vietettyä aikaa hyvin lämmitetyissä tiloissa Manalassa koostuvat usein siitä miten lausuja ei fantasioi kovasti siitä miten hän nauttii niistä seurauksista. (Toki tietyin caveatein. Joskus olen aavistanut miten kova mahdollisesti seksuaalissävyinen kiihko syntyy kun ymmärrettävästi suututtamani ihminen miettii miten oikein ja ihanaa se kohtalo Helvetissä on. Ja Nietzschen teoria ressentmentistä nojasi siihen että Helvettikuvasto on juurikin ”ihmisen sisään purkitettua kaunaa” jossa kostonhimo yhdistyy inkompentenssiin suorittaa itse kaikkea sitä mitä haluaisi.)

Itse näen että Sarastuksen kirjoitus on enemmän malliesimerkki kovista vaateista yhdistettynä poliittiseen vihollisuuteen. Carl Schmittin näkemyksessä poliittinen vihollisuus on vähemmän sitä että suoranaisesti nautitaan vihollisen tuhoamisesta vaan että enemmän homma nojaa siihen että ”joudutaan tekemään kovia ratkaisuja”. Oleellista on tajuta että Schmitt oli natsifilosofi jolla on ollut vaikutusta natsiaatteeseen ja muuhun käytännöllisyyteen siinä kontekstissa. Sarastuksen kirjoitus on täynnä ilmaisuja malliin ”olemme tulevaisuudessa pakotettuja tekemään”,  ”On luonnollisesti selvää, että mitä kärjistyneempään tilanteeseen ajaudutaan, sitä ankarampia keinoja joudutaan tavoitteen saavuttamiseksi käyttämään”,  ”Tällainen doktriini voi tulla välttämättömäksi”, Scmittiläisin positio Sarastuksen kirjoituksessa on kohta  ”On sanomattakin selvää, että kuvatunlaiseen vaihtoehtoon päätyminen olisi opetus, joka ei saa ikinä jälkipolvilta unohtua. Kulttuurien välisen taistelun redusoituminen eläimelliseen ja esineellistävään kliimaksiin on katastrofi, joka ei saisi ikinä toistua; suotavaa olisi, ettei sen tarvitsisi ikinä toteutua edes ensimmäistä kertaa.” Samalla huomioin että tämä on itse asiassa moraalifilosofinen positio. Toki ymmärrän että Hamilon kaltaiselle luonnontieteilijälle tämänlainen saattaa kuulostaa saivartelulta enkä itse asiassa tarpeettoman kovasti tuomitse kirjoittajia tästä.

Samalla kun katsomme Sarastuksen tekstiä niin siinä:
(1) Selitetään nykytila joka on jo mennyt liian pitkälle ja katastrofaalisuudesta ei ole enää edes tilaa olla erimielinen.
(2) luodaan kehitysketju jossa väestönkasvuprosentit jotenkin automaattisesti johtavat fyysisiin konflikteihin.
(3) selitetään miten tilanne on vääjäämätön.
(4) luodaan ”Schmittiläinen oikeutus” vaikka mekaniikka siihen miksi ”väistämättömyys” on sitä eikä vain ns. apologia.
(5) Fantasioidaan hämmentävän paljon erilaisista yksityiskohdista kuten ruumiiden kemiallisesta hävittämisestä ja käytöstä lannoitteisiin. Ei voi olla syntymättä vaikutelmaa että tämä olisi kirjoituksen pääsisältö vaikka jos se on varoitus se olisi trivialiteetti.

Olen osittain hämmentynyt siitä että Sarastuksen kuvausta myydään käytännöllisenä. ”Tarkastelemme tässä kirjoituksessa käytännönläheisesti yhä todennäköisemmältä näyttävää etnistä puhdistusta, sen tavoitteita ja mahdollisia toteuttamistapoja Euroopan kantaväestön näkökulmasta.” Tämä lause on minulle sellainen että en voi olla sanomatta tieteellistä termiä SUS AF. Tekstin pääolemus näyttää olevan että ”joko nyt teette kuten Sarastuksen maahanmuuttokriitikoina sanomme tai sitten seuraa väistämättä tälläinen kansantuhonta koska se on väistämätöntä ja te pakotatte siihen”. Tästä tulee mieleeni ne hetket joita olen saattanut itsekin kokea. Jossa aikuinen kasvatusvastuullinen henkilö selittää miten minä ajan heidät lyömään itseäni. (Joka toinen lukija toki samastuu tässä vastuullisiin henkilöihin. Itse taas näen asian toisin. Tämä todistaa jumaliset kykyni jo nuorella iällä. Pystyn kontrolloimaan itseni ulkoisten ihmisten motoriikkaa, varmaan paranormaalisti ajatuksen voimalla.)

Mutta sitten asiassa on jännittävä puoli. Sillä kun tekstiä lukee niin itse asiassa siellä nousee hyvinkin usein esille sitä että miksi tekstissä putkahtelee esiin kohtia joissa sanotaan sen tyylisiä asioita kuin”Tässäkin aikailu siis on ristiriidassa nk. eurooppalaisten arvojen kanssa.” ”Kyseessä on oikeusfilosofisesti pakkotilasta, jossa vähäisemmät edut joutuvat pakottavassa tilanteessa väistämään suurempia etuja.” Näitä ei hevin voi liittää siihen että väittää että teksti ei ns. anna moraalisia ja eettisiä oikeutuksia asioille. (Toki jo ”pakko” on sellainen ja ”väistämättömyyden” voi sellaiseksi tulkita tässä yhteydessä.)

Tiivistys.

Kuten huomasitte, varsinainen kritiikkini kohde ei ole Sarastuksen teksti. Se ei ole tehty verorahoin. Kirjoitukseni tarkoitus on kritisoida sitä tekstianalyysin tasoa joka Suomen Perustan kirjassa on. Niin hieno ja tieteellinen termi kuin ”horsman pukkaaminen” onkin, ei teksti tue analyysiä aikajanoista tai muusta mitä kirja aivan suoraan kannanottaa. Myöskään rinnastus ilmastonmuutokseen ei tule argumentoiduksi analyysillä Sarastuksen tekstin ja ilmastonmuutosta harjoittavien tahojen lausuntojen välillä.

Samalla en toki voi olla huomaamatta miten tämän hetken Israel-Palestiina -tilanne sisältää paljon erikoisia apologioita joissa joko Hamasin tai Israelin tekosia oikeutetaan kovilla tiloilla. Olen tietenkin sotarikoksia vastaan ja se tarkoittaa että en voi olla kummallakaan puolella tätä konfliktia. Vaikka Hamasin iskut ovat totta niin en silti oikein arvosta sitä miten joku keksii apologiaa miksi on ihan OK iskeä ambulansseja vastaan. (Jos ei usko että ambulanssia on ollutkaan se olisi sentään, kenties denialistista, mutta kuitenkin  jotenkin ymmärrettävämpää. Mutta ambulansseihin iskemisen oikeutuksia olen silti nähnyt. Itkisin jos minulla vielä olisi tunteet.) Näissä väistämättömyys-oikeutuspuhe on siitä kiinnotsavaa että sitäkin usein pidetään ”pragmaattisena” samalla kun pienellä raaputuksella alta nousee myös ”oikeudenmukaisuus”. Näin Sarastuksen tekstissä on aihetta laajempaa raaputuspintaa. En kuitenkaan venytä niihin. (Lienette lukeneet minua jo aivan riittävästi. Onnittelut pitkäjänteisyydestänne btw.)

Kaiken kaikkiaan oloni on sen suuntainen, että
(1) Kun olin nuori, arvokonservatiivit tavanomaisesti nostivat esiin kaikenlaisia varoitteluja ateismista. Duck Dynastyn nokkamiesten (pun intended) puheet siitä miten ateistit voivat vaan tappaa sisäistettiin ja sain kuulla miten aatteellisesti koherentti ja viisas ja ateismissaan johdonmukainen kouluampuja Pekka-Eric Auvinen oli. Luulin silloin, että ajatus oli että jos konservatiiveja ei totella niin ateistit muuttuvat vaarallisiksi ja että kyseessä olisi jonkinlainen loukkaus joko minua henkilönä tai vähintään ideologiaani kohtaan. Mutta en tajunnut että konservatiivit kovalla innolla tekisivät sen itse.
(2) Toinen asia tietenkin on että minulle selitettiin että evoateismi johtaa nihilismiin jossa ihminen saa ja voi toteuttaa ties mitä hirmutekoja ja tässä relativismissa korostettiin miten eheytynyt ateisti C. S. Lewis (jonka nimi jostain syystä aina kirjoitetaan noin) oli oikeassa siinä että maallistunut relativismi oikeuttaisi natsien hirmuteot. Evoluutio-opin sisäistäminen johtaa kuulemma väistämättä tähän. Tämä herätti minussa syvän kysymyksen Suomen Perustasta. Osaavatkohan Suomen Perustan kaverit kovinkin tiiviisti vastata kysymykseen siitä mikä on heidän moraalis-eettinen kantansa Motoo Kimuran evoluutiokaavaan jonka hän julkaisi 1954 ”Process Leading to quasi-fixation of genes in natural populations due to random fluctuation of selection intensities” kun itse vähän painin sen kanssa tällä hetkellä. .:. (Itse asiassa, antaa olla. Marko Hamilolla itse asiassa saattaa oikeasti olla kompetenssia vastata kysymykseen.)

Loppuargumentti;

Minun verorahat! Käytetty siihen että tyypit ei lue ja viittaa aineistoa josta keskustelevat ja joka on se aihe koko luvulle! Henkilökohtaisesti minä rahoittanut tämän. Tai tätä. Tai matemaattisesti infinitesimaalisen murto-osan siitä! Minun kaikkivoivat oikeuteni on rikottu! Mikä te luulette olevanne? MINULLE SE MITÄ PAHAN ONGELMA ON OMNIJUMALALLE!!!??!?!!?!?!??!?!?!?!!??