Raamatun mukainen avioliitto yhteiskuntaan?

Olen syntynyt 1980 -luvun alussa. Aikana, jolloin maassamme oli vielä aika voimakas yhtenäiskulttuuri. Silloin yksi toistuvimmista argumenteista evankelisluterilaisuuden asemalle oli se, miten monta prosenttia kuului kirkkoon ja miten monta prosenttia kävi rippikoulun.

Kenties tämän vuoksi elän sellaisessa käsityksessä, että uskonnolla on vielä poliittinen ulottuvuus. Ja ainakin uskovaiset itse korostavat että uskonnon tulee näkyä kaduilla, julkisessa tilassa ja yhteiskunnassa joten ainakin he ovat tässä samaa mieltä. Ja vaikka minä – sekä runsasrasvainen ruokavalio – ovat kovettaneet sydämeni niin, että Jeesus ei mahdu pieneenkään kolesterolin kipsaamaan aortannurkkaan, katsoin pikaisesti kirkolliskokoukseen liittyviä asioita.

Kirkko ja Kaupunki kuvasi tähän liittyviä tunnelmia mielenkiintoisesti. Ja luultavasti riittävällä journalistisella integriteetillä. Normaalisti sanoisin, että esiin nousi asioita. Mutta koska kyseessä on kirkollinen toimija, sanon että ylös nostettiin asioita.Pekka Simojoki puolestaan aloitti puheenvuoronsa toteamalla avioliittokeskustelun toistavan itseään, vievät hapen ja lamauttavan päätöksenteon. Vaikka hän kertoi tutkineensa ahkerasti Raamattuaan, hän ei ollut löytänyt sieltä perusteita muuttaa kantaansa. Lisäksi hän kertoi pelkäävänsä, että samaa sukupuolta olevien kirkkovihkimisen hyväksyminen avaisi oven esimerkiksi moniavioisuudelle.”

Itse olen toki sitä mieltä että kirkko syrjikööt keskenään ketä lystää. Eivät he tosin ole lupia kyselleet,  ainakaan millään merkitsevällä tavalla, sillä selvästi esimerkiksi katolinen kirkko on tehnyt tuhmia johon eivät olisi lupaani saaneet. Mutta on tavallaan mielenkiintoista miettiä miten Simojoen näkemyksen mukaan homoseksuaalisuus ei ole Raamatun mukaista ja sitten hän menee puhumaan moniavioisuudesta. Joka taas on hyvinkin Raamatun mukaista. Tämä murehduttaa mieltäni, sillä olen ollut ns. avoimessa suhteessa. Ja mielelläni olisin mieltymyksiltäni kunnollinen kerettiläinen kun kerran olen kerettiläiseksi ruvennut.

Asiassa on tasoja.

Ehkä pinnallisin huomautus on, että Vanha Testamentti pitää sisällään useita profeettoja ja kristillisiä suurmiehiä jotka ovat olleet moniavioisia. Aabrahamilla oli kaksi vaimoa. (1. Moos. 11:29) ja Salomolla oli tuhat vaimoa (1. Kun. 11:3) Näihin on helppoa vastata siten, että Raamatun sankarit eivät olleet täydellisiä. Salomolle tuli oikein riesaa ja ongelmia vaimoistaan. Joskin vaikuttaa että ongelma ei ollut vaimojen lukumäärässä vaan vaimojen ei-JHWH -uskoinen uskonvakaumuksensa. Asiaa toki vaikeuttaa se, että Raamatun monet henkilöt kuvataan kaikkea muuta kuin virheettöminä. Tähän liittyen on tietenkin joskus hauskaa nähdä miten Raamatun mukainen tarinankerronta kohtaa kirjaimellisesti virheettömään Raamattuun uskovien kulttuurihurskastelut. Kuten kävi ”Nooa” elokuvan kanssa.

Mutta sitten toisaalta voidaan nähdä, että Jeesuksella on hyvin tarkka käsitys siitä, mikä on syntiä. Hän ei ollut tullut muuttamaan kirjaintakaan Mooseksen laista. (Matteus 5:17-18). Mooseksen laki taas hyväksyi moniavioisuuden, sitä säädeltiin. Mutta ei kielletty. (2. Moos.21:10) Itse asiassa on aivan perusteltua nähdä, että Jeesuksen näkemyksessä synti on rikkomus Mooseksen lakia kohtaan. Ja Mooseksen laki ei kiellä moniavioisuutta. ; Tätä tukee sekin että juutalainen ”lankoavioisuus”, jossa siis kuolleen veljen puoliso otetaan omaksi puolisoksi asetetaan hyveeksi. Tässä Jeesuksen tilanteenkuvaus (Luuk.20:28-34) tukee sitä että vanha klassinen Mooseksen laki tästä samasta tilanteesta (5. Moos. 25:5-10) pätee.

Näissä kohden voidaan nähdä, että yksiavioisuuden puolustus viittaa ”yhdeksi lihaksi tulemiseen” joka on runollista mutta ei todellakaan torju samalla tavalla moniavioisuutta kuin homoseksuaalisuuden kohdalla tehdään. (Matt.19:4-6) Joitain yksiavioisuuteen suuntaavia näkemyksiä löytyy niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin puolella. Mutta ne koskevat vain ylintä johtajistoa. Vanhassa Testamentissa puhutaan Kuninkaista (5. Moos. 17:14-20) ja Uuden Testamentin puolella uskonjohtajista (1. Tim. 3:2). Mutta tätä ei sovelleta kaikkiin. Kiellot eivät ole yhtä kategorisia ja pejoratiivisia kuin vaikka homouden tai noituuden kielloissa.

Tässä mielessä voidaan muistaa että Raamattu itse asiassa suosittelee nolla-avioisuutta. Vain jos ei voi hillitä himojaan, on syytä mennä naimisiin. (1. Kor. 7:9) Moniavioisuus vaikuttaa hyvinkin sellaiselta, että sitä ei suositella mutta se ei ole synti. Eli suositellaan naimattomuutta, mutta avioon meno ei ole synti. Suositellaan yhtä puolisoa mutta moniavioisuus ei ole synti. Siksi ei liene ihme että Jeesuskin vertaa itseään ylkään joka ottaa itselleen viisi puolisoa. (Matt. 25:1-12)

Onko tämä sitä minkä tahansa näkemyksen todistamista?

Mahdollisesti. Olen aika vakaasti sitä mieltä, että on mahdollista rakentaa runsaista Raamattuviittauksista koostuva koherentti argumentti joka on tavallisen ihmisen ymmärrettävissä tavalla jossa se on myös jollain tavalla uskottava heille. Tämä on tarpeen sillä monesti Raamatulla oikeutetaan ties mitä. Mutta sitten samalla on muistettava suomalainen teologi ja kirjailija, joka toimii Uusi tie -lehden nykyisenä päätoimittajana. Leif Nummela. Hänhän on kirjoittanut juuri siitä voiko Raamatulla todistaa mitä tahansa. Ja tässä hän tekee sellaisen jännittävän asian, että hän lainaa Raamattua ja todistaa moniavioisuuden olevan mahdotonta Raamatun mukaan. Mutta ei todista että vastaavaa ei voisi tehdä vastakkaiselle mielipiteelle. Mikä tietenkin kertoisi siitä, että molempia puolia voisi todistaa, kun kerran kasasin noita jakeita ja kaikkea. Ja varsinainen pointtinsa olisi kumoutunut.

Mutta kenties hänen argumenttinsa on hyvä. Hän sanoo, että ”Kun Vanhaa testamenttia luetaan eteenpäin, siellä nimenomaan kielletään usean vaimon ottaminen (5. Moos. 17)” Kun tuohon siteeratun kohdan laittaa ”Etsi Raamattuun”, saa sitaatin ”Ette saa uhrata Herralle, Jumalallenne, sellaista nautaa, lammasta tai vuohta, jossa on jokin vamma tai muu vika, sillä se on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne.”

WTF Leif?

Onko tämä nyt sellaista sovinistista kielipeliä? Oletko niitä ihmisiä jotka kutsuvat tyttöystäviään ”puluiksi”? Sellaisella tavalla kuin Nikola Tesla? (Tämä kohta on vitsi.)

Mutta mitä tästä pitää päätellä?

Itse näen, että uskonnon politisoiminen on aina hauskaa. Ja sen voisi halutessaan tehdä. Samalla voidaan huomata, että vaikka klassisia puolustuksia Raamatun yksiavioisuudelle annetaan, ne eivät itse asiassa ole kovin vakuuttavia. Ne ovat vähäisiä ja niissä unohdetaan paljon asioita. (Kuten lankoavioliitot. Paljasjalkaiset kristityt eivät tunnista näitä asioita yhtä hyvin kuin kerettiläiset lajitoverinsa. Hyvän ja Pahan tiedon puu on tietenkin oleellinen vertaus heille, joten mitäpä muuta toisaalta odottaisinkaan?) On varsin helppoakin perustella, miten Raamattu ja sen dogmat ovat sellaisia, että yksiavioisuus on enemmän suositus kuin moniavioisuus suoraan tuomittu synti. Yksiavioisuuden rajaaminen ainoaksi tavaksi on alkuperäiselle kristinuskolle vieras, pakanallisista ja kreikkalaisista kulttuureista periytyvä harhaoppi. On jopa on jopa vaikeampi puolustaa moniavioisuuden Raamatunvastaisuutta, kuin homoseksuaalisuuden hyväksyttävyyttä. Tai tältä maallikolle näyttää kun lukee Raamattua ja kuuntelee Ville Mäkipeltoa.

Näen, että tämä hyvin selkeästi korostaa sitä miten kulttuurin konventiot ovat kautta aikojen murentaneet kirkon ”puhdasoppisuutta”. Kun kerran olemme menneet yksiavioisuutenkin, niin miksi emme sitten antaisi homojen mennä naimisiin. Omalla riskilläänhän he sen tekisivät.

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu