Räjähtävätkö lepakot tapuleissa?

Lukaisin Antero Ollilan blogauksen räjähtävistä lepakoista. Se on käsittääkseni paras suomenkielinen ns. barotraumaa tukeva kirjoitus. Aihepiiri on itselleni hitusen tuttu. Kirjoitin Uuteen Suomeenkin (muistaakseni) blogauksen jossa käsittelin sitä miten räjähtäviä lepakoita käsiteltiin retorisena temppuna. Jostain syystä vaikka aiheen rajaus itselläni oli puhtaasti sellainen, että se ei riippunut yhtään siitä räjähtävätkö lepakot oikeasti vai eivät, keskustelu derailautui ärsyttävällä tavalla. Tavalla jota en odottanut sisälukutaitoisessa porukassa.

Tässä vaiheessa kiinnitin huomiota vastausten tendenssimäisyyteen. Vastaavanlainen kopiosisältö on toki ilmiönä tuttu kaikkialla missä ihmiset eivät itse ota asioista selvää. Ja pseudotieteissä, joissa samat, usein harvalukuiset, perusargumentit kiertävät vuodesta toiseen. (Mieleeni tuli veritasiumin videossa kuvattu ongelma tiedonhausta.)

Tämä aiempi keskustelu ei toki virittänyt minua kovin suureen intoon palata asiaan siitä näkökulmasta josta en viimeksi asiaa käsitellyt. (Vaikka niin monet sitä yrittivät.) Ihan siksi että minulla ei ole kovin suoraan sanoen mitään tunteita energiantuotantopolitiikkaan. ; Tajusin jossain vaiheessa että esimerkiksi aineiden elinkiertoihin liittyvät laskut olivat sellaisia että niillä minua on niin helppo koijata, että en edes teeskentele jaksavani käydä niitä läpi.

Ajattelinkin siksi että olen liian vanha kirjoittamaan tästä koko aiheesta. Ja että aikani on kallisarvoisempaa kuin se, että haaskaan siihen edes lukien jotain derailaus-olkiukkokommentteja. (En ymmärrä miksi retorista kulmaa piti niinkin paljon puolustaa kun Putkonen itse on tunnustanut että se oli sellainen ”rapalan uistin”. Eli hän on tunnustanut että näkökulmani on relevantti.) Mutta sitten tajusin, että olin käyttänyt tätä ”arvokasta vapaa-aikaa” esimerkiksi siihen, että olen kysynyt lukuisilta ministereiltä ja kansanedustajilta että kuka pesee heidän vessansa. (Ymmärrykseni politiikasta on ollut ilmiselvästi vähäistä sillä en ollut ymmärtänut ennen Sanna Marinin ympärillä olevaa kohua että tämä on korkean prioriteetin kysymys. Ja sitten kun opin aiempaa viisaammaksi tajusin, että ministerit ja kansanedustajat eivät yleisesti ole tätä ehdottoman tärkeää yksityiskohtaa paljastanut vaalimainoksissaan tai kotisivuillaan. Joten olen kysynyt kysymystä heiltä henkilökohtaisesti. Jostain hämmentävästä syystä yksikään heistä ei ole vastannut minulle)

Joten tässä seison, enkä muuta voi. Pahinta asiassa on se, että kun aiemmin minulle tuutattiin barotraumaa, luin omaksi huvikseni ja kustannukseni aihetta koskevat tutkimukset. Ja tämän vuoksi voin tehdä tämän blogauksen huolestuttavan vähäisellä lisätyöllä. Korostan, että olen hyvin tyytymätön siitä miten ansiokkaimmassakaan selonteossa ei oltu selvästi muuta kuin haettu asiaa tukevia tuloksia ja niissäkin on puhuttu enemmän lähteiden lukumäärästä kuin tutkimusten sisällöstä. (Huomiotaherättävää on miten aika harvalukuinen lähdemäärä saadaan näennäisesti isommaksi kertomalla miten monta lähdettä niissä on, vaikka tosiasiassa näiden tutkimusten lähteet käsittelevät tutkimukssa käytettyjä muita faktoja. Niitä faktoja jotka koskevat jotain muuta kuin lepakoiden räjähtämisiä.)

Mutta asiaan;

Matti Putkonen nosti vuonna 2016 esiin, että lepakot räjähtävät. Iltalehdet ja muut revittelivät otsikoita siitä miten Putkonen osaa yhdessä ja vain yhdessä kommentissa olla huolissaan metsän öttiäisistä. Tuulovoimalat räjäyttävät hänen mielestään lepakoita ilmanpaineella. Tämä on ilmiselvästi dramaattinen ja mielenkiintoa herättävä liioittelu. Ja täysin arkijärjen vastainen. Siksi YLE esimerkiksi nosti esiin sen miten tämänlainen aihe on poliittinen rapalan viehe jolla saadaan troolattua journalisteja. Mikä on varmasti aika hyvä huomio. Putkonen itsekin vihjaili tässä yhteydessä siihen että tempussa oli niinsanotun retorisen tempun makua. Joku epäkorrektimman kielen ystävä saattaisi sanoa että tässä on kysymys niinsanotusta huomiohuoraamisesta tai klikkijournalismista. Mikä aivan varmasti onkin totta. Tästä tehtiin fingerporistrippikin.

Päättävätkö rationaaliset ihmiset mielipiteensä fingerpori -stripeillä? Minä luonnollisesti päätän. Mutta jotkut ovat erimielisiä. Ja heitä miellyttääkseni on huomioitava, että retorinen temppu on retorinen temppu. Ja siitä kiehtova, että se toimii vapausasteisesti asioiden totuudellisuuden kanssa. Itse asiassa jopa propagandajulkaisuissa on hyvä ohje siihen että sisällön ei pitäisi olla läpeensä valehtelua. Joten päästään siihen peruskysymykseen siitä räjähtävätkö lepakot. Ja tämä kysymys räjähtävistä lepakoista voi olla relevantti vaikka se arkijärjen ja ensivaikutelman perusteella olisi jotenkin naurettava. Tiede ja totuus ei välitä sinun ensivaikutelmistasi. Eikä valitettavasti minunkaan, vaikka useasti yritänkin elää kuin välittäisi.

Tutustuin aiheesta tehtyyn tutkimukseen. (Tutkimuksiin, jos tykkää olla pedantti.) Ja lyhyesti. Eivät räjähdä. Vastaus annettu. Voit nyt laittaa internetin kiinni ja mennä leikkimään lastesi kanssa.

Mutta asia on kuitenkin tavallaan kiinnostava. Minusta oli kiehtovaa huomata miten varsin pitkään lepakonrähähdysasia ei ollut kovin tärkeä. Siitä on kuitenkin pikkuhiljaa tullut arvovaltakysymys perussuomalaisille. Ja tässä yhteydessä vastaan tuli se, että usein viitattiin New Scientistiin. Ja tässä oli vahvasit sellainen maku että kommentoija oli käyttänyt ns. argumenttipankkia eli mallivastauksia joita ei sitten mieti kun copy-paste on kivempaa.

Viite voi kuitenkin olla hyvä, eli totuus ei riipu luovasta panoksesta ja kommentin kirjoittajan älykkyydestä. Ja New Scientististä todella löytyykin juttu jossa lepakoiden kerrotaan hajoavan barotrauman yhteydessä. Tässä käytetään otsikkoa myöten aika dramaattista muotoilua jossa turbiinit saavat lepakoiden keuhkot räjähtämään.

New Scientist ei ole vertaisarvioitu lehti. Mutta se ei ole mikään typerehtivä lehtikään. Juttu on itse asiassa informatiivinen ja hyvä. Vielä parempaa on se, että New Scientist viittaa tiettyyn tutkimukseen. Ja jos katsoo netistä ei ole vaikeaa löytää barotraumata ulkomaalaisiakin sivuja joissa puhutaan lepakoiden keuhkoista. Ja ne kaikki viittaavat tähän samaan tutkimukseen. Jostain syystä tätä ei oltu laitettu mallivastaukseen.

Mutta luin tämän tutkimuksen. Koska on kätevämpää lukea jotain jossa ei tarvitse luoda kiinnostusta lietsovia otsikoita jostain räjähdyksestä. Olen niitä joista on oleellista sanoa että lepakot eivät räjähdä vaan niiden keuhkoihin tulee repeämiä. Tälläinen vähentää minusta väärinkäsityksiä. Tutkimus on tehty 2008.

Katsomani mukaan tutkimuksessa ei ole sinänsä mitään vikaa tai ongelmaa. Karkeasti ja lyhyesti tutkimuksessa on kysymys siitä että tuulivoimaloiden lähellä on havaittu lintujen kuolemia ja lepakoiden kuolemia. Tässä oli ihmetelty lepakoiden runsasta määrää ottaen huomioon että lepakoiden kaikuluotaus havaitsee tutkimusten mukaan liikkuvia kohteita paremmin kuin paikallaanpysyviä kohteita. Tässä esitetään että barotrauma saattaisi aikaansaada lepakoiden kuoleman koska se laskisi nopeasti ilmanpainetta turbiinien lähellä. Tämä aikaansaisi vammoja herkkiin ja ohuisiin kudoksiin kuten keuhkoihin. Tutkimuksessa löytyikin paljon verenvuotoa joka on yhteensopiva tämän näkemyksen kanssa. Selitys ei tutkimuksen mukaan olisi yhtä sopiva linnuille koska lepakot ovat erityisen hauraita. Lepakoilla on omanlaisensa hengitysjärjestelmä ja ne ovat muutenkin hentoisempia.

Tämä lepakoiden hentoisuus on kyllä hyvin selvä asia. Esimerkiksi minulla on kotona omassa omistuksessa vampyyrilepakon luuranko. Ja kun sitä katselee niin se lepakon rankakin on todella todella ohutta. Selvästi tämänlaiset ovat hyvin hauraita ulkoiselle damagelle.

Tässä tutkimuksessa on perustana se, että
(1) lepakkokuolemia on joten ilmiö kaipaa selitystä
(2) ilmiölle on annettu mekanistinen fysiikkaperustainen vastaus
(3) ja todisteet ovat yhteensopivia siihen mitä voi odottaa jos teoria on tosi. Tämä on se yksi tutkimus johon kaikki viittaavat. Olipa viittajana sitten vaikka Science Daily, niin tämä 2008 tutkimus on se johon viitataan. Itse asiassa samaa tutkimusta voi kaivaa esiin monestakin paikasta netissä. Mutta asia on siis taputeltu ja voidaan muuttaa mieltämme ja lähteä kotiin?

Tämä kertoo miten ajatus räjähtävistä lepakoista ei ole suoraa vitsiaineistoa. Se nojaa johonkin ja sille on jonkinlainen tiedelähdeistyskin.

En haluaisi spoilata mutta ei. Onko muitakin tutkimuksia? On. Ja kävin läpi kaikki ne joita löysin. Ja tämä kokonaisuus alkaa puhumaan omaa kieltään. Ensinnäkin barotrauman ongelmana on se, että tutkijat eivät suinkaan havainneet ja suoraan videokuvanneet lepakkokuolemia joissa lepakko kuolee osumaatta turbiinin siipiin. Ruumiista oli löydetty keuhkojen verenvuotoa kuten voi odottaa. Mutta tämä ei käsitellyt vaihtoehtoisia selityksiä lepakkokuolemille.

Vuonna 2011 tutkimusta jatkettiin aika ison tutkimusryhmän voimin. Ja tässä selvisi että suurimmassa osassa lepakkojen kuolemia oli luunmurtumia jotka viittaavat muuhun kuin barotraumaan. Toisaalta jos barotrauma aikaansaisi vammoja, niillä olisi vaikeaa selittää löydettyjä ruumiita koska keuhkon vammauttanut ei kuole välittömästi eikä välttämättä ole löydettävissä tuuliturbiinien läheltä. Tosin monella löydetyllä kuolleella lepakolla oli hajonneet tärykalvot, joka vihjaa että paineenvaihtelujakin on tullut mukana. Tutkimuksen perushenki on että monesti on hyvin vaikeaa erottaa onko kuolema paineenvaihtelusta vai suorasta iskusta. Ja että ehkä niitä tapahtuu jopa samanaikaisesti.

Vuonna 2012 tehtiin lisätutkimusta jossa vertailtiin barotraumaterapiaa suoraan fyysiseen kontaktiin. Ja tässä havaittiin että barotrauma ei oikeastaan toimi selityksenä kuin korkeintaan jossain marginaalisissa tapauksissa. Tämä on tietenkin ymmärrettävä asia. Koska juuri sen vuoksi että lepakot ovat niin hauraita keuhkoineen tarkoittaa sitä, että niille tulee vastaavia keukovammoja myös muissa onnettomuuksissa. Tämänlainen ajatus on tietenkin hyvä muistutus vaikka itselleni jolta murtui kerran miekkailussa kylkiluu. Sellainenkin voisi aikaansaada keuhkovamman.

Vuonna 2012 Naturessakin puhuttiin tästä aiheesta ja siinä nousi erityisen vahvasti esiin se, että barotrauma on heikko hypoteesi joka ei toimi selityksenä ollenkaan samalla tavalla kuin ihan suora turbiineihin törmääminen. Naturen tutkimus on uudempi kuin tuo kaikkinainen puhe barotraumasta (joka tuntuu menevän aika moneen läpi sellaisenaan vaan siksi että se on hienonkuuloinen sana. On selvästi ihmisryhmä joka vaikuttuu siitä että joku nimetään komean kalskahtavalla termillä. Itse taas olen niitä joista määritelmäsisältö on ratkaiseva ja olen huvittuneisuudella miettinyt esimerkiksi sitä, että jos paleontologiaa aloitettaisiin millenniaalien tyylillä ei niminä välttämättä olisi mitään vanhojen sivistyskielten tyrannosauruksia vaan dinoja nimettäisiin tieteellisesti vaikkapa scalythiccboy. Tutkimus tuskin välittäisi kunhan metodiikka olisi kunnossa.)

Vuonna 2013 energiavirasto teki aiheesta ihan kiinnostavia yhteenvedon.

Tässä korostui esimerkiksi se, että esimerkiksi kun tuuliturbiinien paine-eroja mitataan, eli katsotaan minkälaisia paine-eroja ne tuottavat. Niin ne eivät yksinkertaisesti ole niin vahvoja että ne aikaansaisivat kovinkaan merkittäviä vammoja. Siksi barotrauma on aika heikko selitys ilmiölle.

Itse asiassa lepakoiden alttius tuulivoimaloille onkin ymmärrettävä. On tavallaan väärä tulkinta nostaa esiin sitä, että lepakoiden kaikuluotain toimii paremmin liikkuvissa kohteissa. Sillä sillä on myös vaikutusetäisyys. Tuuliturbiinit ovat suuria ja siksi niiden pyöriminen saattaa näyttää rauhalliselta. Mutta niiden siipien kärjet kulkevat hirveän pitkiä matkoja. Ja nopeus on vahingoittavuutta. Itse asiassa tuuliturbiinien pyöriminen on helposti niin nopeaa että lepakko saa sen kaikuluotaukseensa vain 0,2 sekuntia ennen impaktia. Ja ilmassa on sellainen jännittävä piirre, että jos juoksusta pysähtyessä maalla on hankaluuksia inertian kanssa niin voimme kuitenkin ottaa aika vankkaa tukea esimerkiksi maasta ja näin kiihtyvyydet saadaan pysähtymään. Ilmassa melko rivakkaasti lentelevät lepakot ovat tietenkin aikamoisissa jarrutusvaikeuksissa. Tämän jutun tärkein sisältö on tietenkin se, että kaikki ylläolevat jutut ovat itse asiassa vuosia vanhempia kuin se Putkosen lausunto.

Noiden ihmisten tiedonetsintä ja tieteellinen lukutaito on heikolla kun 2020 loppuvuodestakin vielä pitää puolustaa oman puoluekaverin esittämää heittoa joka on ollut vanhentunutta tiedettä jo vuosia ennen kuin hän on sen ääneen sanonut. Tämä on tärkein asia. Viitteitäkin käyttäessä on helpohkoa huomata että barotraumasta puhujat ohittavat tuoreemman Naturen jutun ja viittavat aina siihen samaan tutkimukseen joka on referoitu kansanomaisesti populaarissa tiedelehdessä. (Kenties itse tutkimuksia ei ole edes luettu tai niitä ei ole osattu etsiä jos niistä ei ole puhuttu jossain kansanomaisessa lehdessä? En pidä tätä niin suurena idiotiana kuin voisin haluta ilkkua.)

Tärkein asia on oikeastaan se, että tämä opettaa tärkeän ajatuksen siitä miksi tiede ei ole vain sitä että tehdään yksi tutkimus ja sitten asiat tiedetään. Tiede on prosessi jossa tärkeintä on edistyvyys. Tässä saattaa törmätä esimerkiksi siihen että hyvillä tieteenaloilla tiedon puoliintumisaika voi olla viisi vuotta. Eli viiden vuoden jälkeen alalla puolet tiedosta vaativat korjaamista tai täsmentämistä. Tässäkin on koko ajan saatu lisää tietoa eikä takana sinänsä ole pseudotiede tai edes huonosti tehty tutkimus. Kaikki tässä mukana olevat tutkimukset on tehty sellaisella tasolla että ne tyydyttivät minun kriteerini. Tiedon puoliintumisaika eikä ”tieto halki poikki ja pinoon ja libien jauhotteluun”.

Tärkein asia on kuitenkin se, että lepakoita kuolee, olisi selitys mikä tahansa. Kiehtovaa on se, että tässä on ilmiö joka tavallaan vaatii selitystä. Ja se selitys vaan on se että takana ei olekaan mikään lepakoiden räjähtäminen. Ne kuolevat silti.


Viitteet:
Iltalehti, ”Perussuomalaiset huolissaan: Lepakot räjähtelevät”
YLE, ”Politiikan ABC: Räjähtelevät lepakot oli erinomainen ”rapalan viehe”, ”Mä heitin sen sinne toimittajamereen ja hups, tarttui!””
Fingerpori, ”Don Quijote”
New Scientist, ”Wind turbines make bat lungs explode”
Science Daily, ”Why Wind Turbines Can Mean Death For Bats”
Telegraph, ”Wind turbines may be killing bats by ‘exploding’ their lungs””
Ed Yong, ”Holy haemorrhage Batman! Wind turbines burst bat lungs” 
Baerwald, D’Amours, Klug & Barclay, ”Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines.” (2008)
”Investigating the causes of death for wind turbine-associated bat fatalities” (2011)
Rollins, Meyerholz & Johnson, ”A Forensic Investigation Into the Etiology of Bat Mortality at a Wind Farm: Barotrauma or Traumatic Injury?” (2012)
Nature, ”Bat deaths from wind turbine blades” (2012)
NREL, ”NREL Study Finds Barotrauma Not Guilty” (2013)
Jouni Aro, ”Lepakot kuolevat barotraumaan” (8.1.2020)
Ryan & Barclay, ”Causes of Bat Fatalities at Wind Turbines: Hypotheses and Predictions” (2009)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu