Räsäsen puolesta – kaikkea hänen edustamaansa vastaan

Päivi Räsäsen twiiteistä tehtiin rikosilmoitus. Tämä on reagointini tähän aiheeseen. Tai oikeastaan ei. Sillä reagointitarpeeni kasvoi vain, koska myös Räsäsen vanhasta pamfletista on tehty rikosilmoitus. En kiistä, että en olisi tuntenut tästä kaikista aidointa iloa. Vahingoniloa. Muuten negatiivista elämääni valotti ja piristi ajatus siitä, että joskus pahoja asioita tapahtuu juuri oikeille ihmisille.

Kieriessäni omassa hyvässä olossani yhteiskunta tekee sitä mitä tekee. Prosessioikeuden myllyt pyörähtivät käyntiin, asianmukaisen asian valmistelun parissa. Kuten kuuluukin. Moni oikoi tämän tilanteen siihen, että Räsänen olisi jotenkin jo tuomittu. Miten hän on vainottu.

Mikä kertoo siitä, että nämä ihmiset eivät osaa Suomen lakia tai ymmärrä sen henkeä. Koko oikeusvaltiomme nojaa siihen, että on melko matala kynnys tutkimiseen ja aika tiukka kynnys rankaisuun. Syyllinen on osoitettava syylliseksi ja tämä vaatii työtä. Tämä vaatii tutkintaa. Epäilty on juridisesti oikeaoppisessa maailmassa aivan erilainen konsepti kuin tuomittu.

Siksi olen ollut aiheesta periaatteessa hiljaa. Sillä lain silmissä prosessioikeudessa oleminen ei ole rangaistus. Ja minun silmissäni se ei ole mitään maalittamista tai muuta kiusaamista, että ilmoittaa epäilyttävistä rikoksista poliisille. Ihminen joka ei tunne Suomen oikeusprosessia edes noin pinnallisella tasolla ei edes ansaitse aikaani ja reagointiani.

Tässä Räsäsen tapauksessa ei ole lynkattu, vainottu, lähetetä tappouhkauksia tai muuta vastaavaa. (Listasta hämmentävän monta on tapahtunut itselleni oman väärän mielipiteeni vuoksi ja tämä ei tunnetusti ole herättänyt sympatiaa edes täällä uudessa suomessa.) Toki ymmärrän että jos oikeusjuttuja tulee ja niissä on painetta ja näkee että oma omatunto suorastaan kanustaa kyseiseen rikolliseen tekoon, niin silloin prosessi saattaa tuntua epämiellyttävältä. Mutta tämä epämiellyttävyys on byrokraattisten prosessien pyörittämistä. Samalla tavalla jos työpaikka joutuu tarkistamaan että kiusataanko siellä työntekijöitä saattaa olla ikävässä tilanteessa koska asiaan liittyy tylsyyttä ja byrokratiaa. Mutta lain silmissä tämä ei ole mitään rankaisua. (Ja jos luulee että oma epämukavuus on vainoa, niin voisi vaikka kokeilla minun diagnostisesti depressiivistä elämääni vaikka yhden aamupäivän. Voi ymmärtää että ymmärrän uhriutumisen samassa näkökulmassa missä olen vihainen Jumalalle olemassaolostani jota en ole pyytänyt. En usko Jumalaan. Joten tosi absurdilla tavalla. Mutta kyllä.)

Mutta nyt hänen 15 vuotta vanha pamflenttinsa on kaivettu naftaliinista ja tutkinnan alle.

Elämme maailmassa, jossa linkki ja 15 vanha tiedosto internetissä ”on olemassa”. Tai on mahdollisesti olemassa. Esillepantuna. Tässä vedotaan nuorempaan lakiin kuin kyseinen Pamfletti. Ja vain tällä twitillä Räsänen on samaan rikokseen kohdistunut epäily samantapaisesta rikoksesta heti perään. (Vanha vakoojan nyrkkisääntö; Kaksi kertaa on sattumaa, mutta kolmas kerta olisi jo suunnittelua. Mutta olen usein vähän oikonut näissä induktioissa koska en ole vakooja vaan poleeminen nettiääliö.)

Tilanne on kiinnostava koska periaatteessa haaste on silmiini saivarrellen lain kirjaimen mutta ei hengen mukainen. ; Jos Räsänen saa tuomion, se on melko lailla vahva signaali siitä että ketä tahansa voidaan tuomita vaikka miten vanhoista nettisivuostaan, jos ei ole ymmärtänyt poistaa niitä. Voi kuitenkin olla, että tässä enemmänkin haetaan rajaa juuri siihen että mikä lasketaan järkevästi julkisena pitämiseksi.

Tilanne on minusta hyvin kurja.

Kurja Räsäselle. Toisaalta olen mielelläni ollut asiassa hiljaa. Koska minusta on reilua olettaa että kristityt noudattavat kultaista sääntöä kaikissa toimissaan. Perusasenteeni on ollut, että teen kuten kristityt tekivät kun saatanapaniikki ja siihen liittyvä laaja teinivaino pyöriskeli ympäriinsä. Katson silmiin, hymyilen ja sitten en tee mitään. NOTHING.

Sitten jos joku tenttaisi kantaa vastaisin kuten omalla kohdallani on käynyt kun olen valittanut epäreilusta kohtelusta jota olen saanut kristityiltä. Tässä kontekstissa aihe olisi sitten ollut kultaisen säännön takaisinpalautussäännön vuoksi derailaava. Voisin selittää miten  Räsäsellä ei pitäisi olla mitään valittamista sillä jossain kauheissa maissa on ihmisiä tapettu kristillisistä mielipiteistä. Että olisitte iloisia.

Voisin keksiä, ihan vaan piruillakseni ja palauttaakseni vanhoja kaunoja, jonkin hassun mukafiksun termin jostain fatwakateudesta jossa selittäisin että Räsäsen oikeuksista tuohtuvat kohdistavat lössyihin liberaaliehin kritiikkinsä terän siksi, että liberaalit ja ateistit ovat rakastavia, lempeitä ja ystävällisiä. Miten kristityt eivät uskalla puuttua muihin asioihin. Ja jos kristityt viittaisivat miten he toisiaan usein moittivat islamia ja muita barbaarisia valtioita niin sillä ei olisi mitään väliä. Koska eihän se uusateistienkaan islamin säästöväite kadonnut mihinkään vaikka Richadr Dawkinsin ja Sam Harrisin islamkannat olivat varsin räväköitä. Tämä olisi omassatunnossani vain reilua.

Lisäksi jos Räsänen tai seuraajansa tekisivät mielenosoituksen jonka kimppuun käytäisiin pippurikaasulla, olisi velvollisuuteni muistuttaa siitä että pitäisihän ihmisten tietää että he ovat provokatiivisia. Ja että jos provosoi ei pidä yllättyä jos joku provosoituu. Ja että en tietenkään teknisesti hyväksy laitonta tekoa ja laki tuomitkoon rikolliset, mutta kyllä kovasti kuitenkin sillä tavalla ymmärrän laajemmankin näkökulman. Ja teen tämän ilmeellä joka huutaa että olipas kiihottaa kaasuisku jota ajatellen masturboin joka ilta ainakin seuraavat puoli vuotta.

Se olisi kultaisen säännön palautussäännön suora seuraus. Tälläisestä suoraselkäisyydestä fantasioin. Onelinerit nettiä varten oikein keräytyivät aivoihini, valmiiksi odottamaan ensimmäistä provokaattoria. Sitä oikein toivoo, että joku heittää jotain jotta pääsee reagoimaan.

Tilannetta ei tietenkään auta se, että koko keskustelu on jostain syystä rajattu omituisesti.

On esimerkiksi puhuttu siitä miten kysymys on oikeudesta siteerata raamattua. Toki tässä on muistettava että näin ei ole. Suomessa ei miten tahansa ja missä kontekstissa tahansa saa siteerata Raamattua. Jos esimerkiksi siteeraa Moos. 20:9-12 jossa Homot ja avionrikkojat on tapettava ja tämä tapahtuu jossain mellakassa voidaan kysellä että miten ihmeessä Raamattu muka saisi kävellä Suomen perustuslain yli? Minusta tässä relevanttia ei ole se ”saako Raamattua siteerata” vaan siitä että Räsänen ei siteerannut tätä kohtaa. (3 Moos 20 on muutenkin kiehtova. 18 jae sanoo, että ”Jos mies makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa ja yhtyy häneen, he ovat molemmat paljastaneet naisen veren lähteen. Heidät on poistettava kansansa keskuudesta.” Jos joku vaatisi uskonnonvapauteensa vedoten, että minulta tulisi poistaa äänioikeus tiettyjen tapahtuneiden tosiasioiden valossa, niin tässä olisi varmasti hyvin vahva ristiriita lain kanssa.)

Räsänen lienee myös tarkoituksellisesti lietsonut tilannetta. Hän on sekoillut asian parissa sen sortin tasolla, että se ei herätä kaltaiseni ihmisen kunnioitusta. Päivi Räsänen oli kuulusteluissa lukenut kirkkolakia ja Raamattua ja teologiaa. Räsänen luottaa että uskonnonvapaus on tärkeä aihe kun käsitellään hänen sanomisiaan.

Tämä on hyvin erikoinen asia. Räsänen ei ilmeisesti edes tajua toimivansa kuin kunnon ärjy islamisti. Jos hän olisi lukenut kuulustelussa Koraania ja perustaisi politiikkansa siihen, tilanne saattaisi monen mielestä näyttää erilaiselta, mutta se olisi silti lain tulkinnan kannalta ihan sama. Mikään uskonnollinen kirja ei mene lain yli. Eikä kukaan ihminen ole – tai ei ainakaan pitäisi olla – lain yläpuolella, otti sitten tuekseen uskonnollisen kirjan. Lain kannalta Raamattu ja epäillystä rikoksesta poikkeava kirkkolaki ovat yhtä relevantteja kuin Kimblen säännöt. (Tosin on sanottava että jos vertaa Raamatun ja Kimblen mielekkyyttä vertaa kaltaiseni uskontoallergisen silmin, niin Kimble on kammottava ja tuhottava asia josta pitävät ovat varsin ongelmallisia. Jopa verrattuna kristinuskoon joka on silmissäni inhotus.)

Itse asiassa herjaamiseen ja muuhun liittyvä lainsäädäntö on siitä jännittävä, että jos otetaan vaikka sellainen laki jota omatuntoni ei välttämättä täysin rakasta, eli laki uskonrauhan häirinnästä, otettaisiin laintutkinnan alle niin se ei välittäisi vakaumuksesta jolla rikoin lakia. Laki tuomitsee teot eikä intentioita.

Itse asiassa jos ilmestyisin paikalle huutamaan miten evoluutiouskontoni nimissä haluan siteerata Darwinin ”Lajien syntyä”, koska se oikeuttaa tekemiseni minun maailmankuvassani, niin se nähtäisiin todennäköiseksi lähinnä joksikin joka puhuu lain ulkopuolelta. (Yritin keksiä tähän jotain. Mutta Lajien Synty eroaa Raamatusta siinä mielessä että on itse asiassa aika vaikeaa löytää Lajien Synnystä mitään joka olisi edes lähellä pelkästään yhtä Raamatun lukua, vaikka tuota 3 Moos 20, kauheuksia. Jos olisin keksinyt olisin täydentänyt tarinaa sillä. Oikeasti.) Laki ei mainitse erivapauksia. Herjaus Raamattuun viitaten ei ole vähemmän herjaus.  Toisaalta tälläinen intomielisyys saattaa vihjata jopa katumattomuudesta ja siitä että on syytä uskoa teon toistuvan. Jolloin ”Lajien synnyn” siteeraaminen voisi olla jopa tilannetta pahentava tilanne. Katumattomuus ei ole yleensä ottaen ollut oikeudessa ollessa ainakaan etu.

Räsäsen ja faniensa toiminta on ollut irrelevanttia.

Räsäsen puolustuspuheet ovat harvinaisen huonoja. Räsäsen omat toiminnat eivät ole selvästi suunnitellut siihen että hän käsittelisi lakia ja rikollisuutta prosessioikeuden nimissä. Mutta rehellisesti sanoen eihän se ole kenellekään tavoitteenakaan.

En usko että oikein ketään kiinnostaa Räsänen. Räsänen on vain symboli. Puolusti tai vastusti häntä niin voi hyvesignaloida. Esimerkiksi voi korostaa miten on perinteisten arvojen puolella. Kertoa että minä tässä signaloin kunnon hyvää kansallismielisyyttä muille bloggajatovereilleni. (Vai mikä se oli se muodika ad hominem -keskeinen keskustelustrategia jonka järkevyyttä minulle on usein puolustettu. Jos voisin omantuntoni kuolematta jatkaa tällä linjalla, jatkaisin tätä kappaletta. Nyt en vain voi.)

Minulle kaikki on ymmärrettävissä oikeastaan vain poliittisena näytelmänä. Näytelmänä, jossa itselleni tärkein rooli on siinä että tiedän, että jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, ei tulisi kristityiltä vastaavia puolustuspuheita. Minut olisi todennäköisesti suoraan nettituomittu ennen twiittien lukemista. Tämä on yhdistettävä niihin lausuntoihin joihin olen törmännyt somen puolella. Niissä on esimerkiksi korostettu ja väitetty, että on kauheaa että Suomalainen ei Suomessa saa siteerata Raamattua kun Suomi on Kristillinen maa. Ja kerrottu miten Islamissa ei tasan tarkkaan ole tilaa jossa siellä ei saisi lukea Koraania.

Minun asemani olisi heikompi siksi että narraatiossa Suomi ei ole uskonnottomien maa. Tämä tarkoittaa erityisoikeuksia. Koko näytelmän ideana on juuri se, että uskonnonvapauden nimissä saisi sanoa muista vakaumuskista sellaisia joista kristittyihin kohdistettuna tulisi hyvinkin linnaa. (Näitä ei vain tule koska hyvin harvassa on se materiaali joka lähettää hirttoköysiä postissa Räsäselle.)

Ja tämä onkin tavallaan tärkeä juttu.

Jos kysymystä ei näe juridisena vaan poliittisena, valtapeli on ymmärrettävää. Ja jos mietimme Räsäsen pamflettia, niin se ei ole ensisijaisesti uskonnollinen vaan poliittinen. Samoin Räsänen on lehtihaastatteluissakin nostanut esiin että hän olisi toivonut twiiteillään laajempaa keskustelua ja kommentointia, ja toivonut siihen liittyviä poliittisia muutoksia. Tämä ei ole laitonta, mutta ehdottomasti tämä on poliittista. Siksi tavallaan nyt ei haeta rajoja sille, mitä uskonnon nimissä saa vähemmistöistä sanoa vaan mitä politiikan parissa saa sanoa.

‪Uskonnonvapaudesta ei siis ole kyse vaan siitä, saako vähemmistöjä parjata yhtä paljon kuin aina ennenkin. Kysymys on siitä onko mahdollista syyllistyä rikokseen jos maalaa teolle uskonnolliset motiivit. Kysymys on kiehtova etenkin jos mietitään sitä miten islamin usko on selvästi ollut motivoivana elementtinä eräillä terroristeilla. Onko heidän vangitsemisensa uskonnonvapauteensa tarttumista? Mikäli ei ole, on aika turhaa vedota siihen että kansanryhmää vastaan kiihottaminen on tehty Raamattu motiivina.

Puolustus on uskonnollinen, koska muuta puolustusta ei ole. On pakko vedota uskontoon koska syytteessä olevissa pykälässä ei ole suoraan mitään johon voisi vedota. Helppoa juridista syytä ei ole.  Ja esitutkinnassa prosessi jatkuu eteenpäin jos voidaan jollain laintulkinnalla mahdollisesti kuvitella jotain tapahtuvaksi. Noin hyvin voimakkaasti karkeistaen.

Mutta ei.

Ja kuten jotkut terävät ovat voineet ymmärtää, tämä kaikki aiemmin kuvaamani on vain pato. Pato joka on estänyt reagoimistani. Tykkään siitä että ihmisille käy kuten he ovat kylväneet. En myöskään tykkää puolustaa ihmisiä jotka derailaavat asioita irrelevanttiuteen ja syrjään pääasiasta. Tuomio on juridinen kysymys ja sitä olisi käsiteltävä tätä kautta. Oikein kukaan ei ole. Moralistinen huutelu on ollut vahvasti politisoitua. Räsäsen puolustusta ei ole nähtävissä juridisen puolustuksen rakennuksena oikeusvaltiossa jossa on prosessioikeus pyörimässä. Vaan jonain konservatiivisena identiteettipolitiikkana jossa on tärkeintä että mille puolelle Räsänen sijoittuu jossain tämän hetken muodikkaassa mielipideilmastossa.

Ja tämän jutun olemassaolo kuvannee sitä että patoni ovat murtuneet. Näen että tässä tilanteessa on hyvinkin suuria ongelmia. Ja ne ongelmat eivät ole Päivi Räsänen. On vaikeaa sanoa onko Räsäsen tuomiollekutsu rangaistus siitä miten hän politiikassa hoiti asioita. Vai onko se palkinto siitä samasta. On vaikea nähdä 15 vuoden takaisen pamfletin kaivelun hyödyttävän ketään.

Josta päästään ensimmäiseen puoleen. Streisand efektin mukaan elävässä nykymaailmassa on yksinkertaisesti niin, että en voi sanoa mitään muuta kuin että jos haluaa paljon näkyvyyttä jollekin asialle, niin sitä kannattaa yrittää kieltää. Räsäsen pamfletti on ikiaikaisen vanha, se ei ole herättänyt lääketieteellistä kiinnostusta erityisen osuvana ja ajanmukaisena kuvauksena edes sen ajan – saati nykyajan – näkemyksille homoseksuaalisuudesta. Se on liian tylsä käydäkseen kunnon vihanlietsontaankin. Se olisi hautunut omassa irrelevanttiudessaan bittihautausmaan uumenissa. Mutta olen varma, että nyt, kun Räsänen on sen vuoksi haastettu oikeuteen, tätä pamflettia tullaan lukemaan yhä suurempia ja kasvavampia määriä. Itsekin ajattelin lukea tuon vanhan teoksen joka kiinnosti minua viimeksi siinä vaiheessa kun se oli uusi. ; Räsänen hyötyy ironisesta ”sorretun kristityn sananvapaus” -narratiivista jossa unohdetaan miten Räsänen itse on mielellään ollut kieltämässä kaikenlaista keskioluen myynnistä lähtien. Jos Räsänen tuomitaan, siitä tulee ymmärrettävästi Hannu Salaman ”Juhannustansseihin” verrattavissa oleva kohu. Ja syystä.

Suurempi ongelma on se, että Räsäsestä on muutenkin tehty jokin peikko. Ikään kuin hän todella edustaisi jotain äärimmäistä pahaa kristillisyyttä. Suosittelen ihmisiä tutustumaan oikeaan elämään ja oikeaan uskonnolliseen vainoon. Voi aloittaa 1990 -luvun saatanapanikoinneista ja jatkaa sitten vaikkapa Miettisen ja Pellin ”Harhaanjohtajat” -kirjaan. Siitä voi nähdä mitä tänä päivänä Suomessa oleva oikea kristillinen vainonta on. Jos uskonnollisesta vainolaisesta ensimmäinen mieleen tuleva asia on Päivi Räsänen, moni voi luulla että kristillisyyden kritiikissä ei olisi mitään perää. Valitettavasti siinä on. Ja siksi Räsäsen perään uhittelu ja ilmoittelu ikiaikaisista asioista on

Toki tässä on sekin, että jos Räsänen tuomitaan on haasteena se, että aika moni ei ymmärrä minkälainen heidän oma sosiaalisen median menneisyyspankkinsa on. Olemme viime aikojen Al-Taeelailuissa nähneet minkälaisia toilailuja googlea käyttävä voi löytää itse kultakin.

Mutta ennen kaikkea;

Sanoisin, että Päivi Räsänen on pahamaineinen. Mutta ei paha. Kun katsoo hänen tekojaan, hän on vuosien varrella ehdotellut ties mitä varsin erikoista. Niiden suosio on sitten ollut vähän niin ja näin. Demokratiassa saa ehdottaa ja lietsoa keskustelua. Olen hengessä Räsäsen puolella. Sillä on teoriassa juuri ja juuri mahdollista, että hän olisi minun puolellani jos jotkut kristityt haluaisivat minut lynkata. (Tai haluaminen ei ole oikea sana, koska tietämäni mukaan se toteutuu jo nykypäivän Suomessa. Jos tästä tehtäisiin kansantuomioistuin joka nousisi fantasiointejen yläpuolelle. Se on se konteksti jota tarkoitan.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu