Sähköistäviä vaikutuksia ja keskiluokankin suosioon tulevaa kommunismia

Minusta viime aikojen politiikka on monella tavalla pakotetumpaa niinsanotusti järkeviin asioihin. Nimittäin hyvin pitkään suurin osa keskustelusta on ollut niin sanottua arvokeskustelua. Mikä ei sinänsä ole huono asia, onhan etiikkakin (kuulemma) tärkeää.

Monomaanisesti arvokeskustelukeskeisen politiikan sivutuotteena on melko lailla määritelmällisesti se, että budjetti jäsentyy sitä kautta keiden moralismia seurataan. Sen sivutuotteena, jonain joka ei ole määritelmällistä mutta muuten odotettavissa, on tietenkin lokeroituminen erilaisiin identiteetteihin. Missä ei tietenkään ole vikaa. Itsellänikin on useita identiteettejä. Hommaan pari lisää aikani kuluksi aina kun viitsin. (En puhu tässä identiteettivarkauksista jotka ovat hieman erilaisia kuin identiteetti silloin kun puhutaan identiteettipolitiikasta.)

Lisäksi keskustelu on muuttunut. Aina on tietenkin ollut huippuhyviä ja matalahuonoja keskustelijoita. Mutta keskivertoa seuraten on näyttänyt että jos parikymmentä vuotta sitten meno oli sellaista, että huomiota haettiin ylijärkeistämällä ja ylidebatoimalla, on tästä luovuttu. (Mikä näkyy jos katsoo vaikka kreationistikirjojen paksuuksia ja lähdeluettelojen pituuksia ja sivistyssanapitoisuuksia 20 vuotta sitten ja nykyään. Vastaava näkyy kaikessa.) Jossain välissä argumentit korvattiin adjektiiveilla. Ja siitä ei menty pitkälle kun adjektiivit korvattiin substantiiveilla jotka ovat enemmänkin aksiomaattisia. (Jos aikaisemmin maahanmuutto oli pahaa koska yliedustus rikostilastoissa, nykyään keskustelussa vahvemmin korostuu että maahanmuutto on pahaa koska se on pahaa.)

Nyt on siirrytty puhumaan hinnoista. Ensin bensan ja nyt sähkön. Ja tämä on minusta oikein tervehdyttävää.

Olen paatunut naturalisti. Ja vaikka minua usein pidetään haihattelijana – jostain minulle täysin käsitettävästä syystä – niin olen siinä mielessä konkreettinen että jos joku tekee ei-materialistisen analyysin Jeesuksen tahdosta, koen sen sydäntäsykähdyttävän tyhjänpäiväisenä tasolla joka aikaansaa korviahuumaavia haukotuksia. Mutta sähkö ja bensiini. Ne ovat jotain joita voisi kutsua vaikkapa elämän perusvälttämättömyyksiksi joihin liittyy helposti erilaisia ns. luonnollisia monopoleja. Sähkölasku joka on ennakoimaton tarkoittaa että se tulee kovana iskuna. Ja tässä esimerkiksi muuttaminen ei usein ole ratkaisu. Samalla tavalla kuin köyhälle jolla on bensa-auto ei kannata ehdotella investoimista Teslaan. (Koska tälläistä ei ole varaa ostaa. Pointtinani ei ole ottaa kantaa siihen onko Tesla oikeasti ratkaisu. Vaikka se olisi niin näin kävisi.)

Ja koska olen lähtöisin hyvin vähävaraisesta perheestä, kykenen ymmärtämään hinnannousuihin liittyvät ongelmat. Ja tässä kohden, ollakseni rehellinen, ymmärrän monenlaiset aika epätoivoisetkin reagoinnit ja ratkaisut. Näen jopa niin, että vaikka uskonkin että kaikki työntävät voimat joita mietin politiikassa ovat niitä gravitaatioaaltoja joita esimerkiksi bensiiniaiheen kohdalla syntyy Putinin vaikutuskentässä. Niin olen ymmärtäväinen jos joku alkaa hätäpäissään miettimään miten Savorisen paljonpuhuttu työntävä voima saadaan tuottamaan sähköä erilaisille pihtiputaanmummoille. (Savoriselle minulla ei muuten ole mitään muuta sanottavaa, kuin että hänen uskottavuutensa ja relevanssinsa on sillä tasolla, että debatoinnin sijaan tyydyn toteamaan että kun hän kirjoittaa siitä, miten ”Galaksi työnsi ulos puolet kaasustaan ja asettui hiljaiseloon”, niin monina hernekeittopäivinä minä olen tavallaan eräänlainen galaksi.)

Ja on lähes väistämätöntä, että kun sähkön hintaa alkaa käsittelemään ongelmana tavallisille ihmisille, mukaan astuu jonkinlaista kommunismia. Tästä ääriesimerkki lienee Ville Tavio joka rohkeasti esitti, että sähkö tulisi kansallistaa ja sähkölaskut pitäisi siirtää suoraan valtiolle. Toki minulle on kerrottu että kommunismin ja kansallissosialismin yhteys on, että molemmat ovat sosialismia. Mutta tätä ei ole kohteliasta mainita koska kuulemma perussuomalaiset eivät ole kansallissosialisteja. Se on vain puolue joka on #1 kansallissosialistien kanssa. (Tavioon sopinee englanninkielinen lausahdus ; ”Say he hate communism and socialism – but get served socially.”)

Nämä ovat tietenkin vaikeita asioita. Koska tässä on sellainen Sipiläefekti. Mehän muistamme, että kun Sipilän hallitus oli vallassa, niin he korjasivat velkatilannetta tavalla. Tavalla jota silloin moitin, alati rationaalisen ynnä kohteliaseen asiatyyliini, paleltumisenehkäisemiseksi housuun kusemalla. Hän oli oikeistolainen joka laittoi taseet töihin myymällä Uniperin. Ja silloin vakuuteltiin että tässä kaupassa ei ole riskejä. ; Nyt näitä katsellessa voi olla samanlaisissa hämmentyneissä tunteissa joissa olin, kun kuulin että on jokin translakiuudistus. Ja että tämä translakiuudistus on ilmeisesti edennyt eduskuntaan. Ja päättelin näin siitä tiedostas kun uskovaisten palstoilla minulle häiritsevän tutut kreationistit kauhistelevat ja paheksuivat kuinka nykyaikana tieteellisesti vakiintunutta biologiaa ei hyväksytä vaan vääristellään.

Sipiläefekti on voimakas. Sillä minua usein pidetään kommunistina vaikka olen lähempänä libertaaria kuin kommunismia. (Olin nuorempana libertaari, mutta sitten minusta tuli libertiini ja se teki poliittiseen kompassiin liittyvistä asioista yhtä mutkikasta kuin seksielämästäni. En selitä kaikkea auki teille kuin lapsille sillä en ole äitinne. Mutta saatan olla isänne.) Mutta olen huomannut että jos puhuu oikeistolaisin konseptein mutta työntekijän näkökulmasta moni alkaa pitämään kommunistina. Vaikka ensin hoetaan että esimerkiksi kysynnän ja tarjonnan laissa ja työsopimuksessa on kaksi osapuolta.

Sipilöinti on teollisuus-työnantajanäkökulma. Ei edes markkinamekanisminäkökulma. Mutta kun puhun siitä että työllä olisi tultava toimeen, eli tulisi saada vuokra maksettua, jotta sitä voisi sanoa työksi. Ja kun olen aikanani huonopalkkaisen työn ohessa kävellyt pois vihjaten siitä että jos jostain ei jää viivan alle plussaa se ei ole työ vaan harrastus ja olen työnhakija enkä harrastuksenhakija, olen kuullut vihjailuja olevani mukamas kommunisti. (Sanotaan näin että jos olisin kommunisti olisin sellainen kommunisti joka haluaa vallankumousta. Ja jos haluan vallankumousta. Pieni vihje. Te huomaisitte sen kyllä.) Tässä suhteessa näen että olisi eettisesti korkeatasoista etsiä sellaisia paikkoja joiden omasta mielestään oikeistolaiset pomot ovat tarjonneet huonopalkkaista työtä. Ja sitten kun eivät ole saaneet työhakemuksia ovat sanoneet jotain sen tyylistä että ”nykyään kukaan ei halua tehdä työtä”. Niin voisi esimerkiksi ottaa viisikymmentäeuroisen ja mennä tälläisiä sanoneen autokauppiaan luona sanomassa että tässä on viisikymmentä euroa. Ja sitten jos he sanovat että eiväthän he voi tappiolla myydä autoa, niin huutaisin netin täyteen miten minulla oli rahat kädessä mutta ”nykyään kukaan ei enää halua myydä autoja”.

Mutta on kiinnostavaa huomata miten bensiini ja sähkö eroavat esimerkiksi vuokrista.

Itselläni ei ole mitään artoluukkas-teorian mukaisia antipatioita omakotiasujia kohtaan. Tosin asunen ”radanvarsikolhoosissa”. Asun kerrostalossa, seitsemännessä kerroksessa – ihan vain voidakseni katsella teitä kaikkia alaspäin – ja ikkunastani näkee junaraiteen. Asun aseman vieressä ja toisen aseman valot näkyvät huoneeseen jossa nukun. Olen peräti vuokralla.

Ja kun olen puhunut palkasta, olen pitänyt ”hyvän elintason” vaadetta omituisena. Koska oikeasti jos me mietimme sitä millä tullaan toimeen, ei hinta koostu mistään merkittävästä vuokran ja auton ulkopuolella. (Avokadoleivät ja viiden euron soijalattet nostetaan usein esiin, mutta nähdäkseni ne jotka noita oikeasti käyttävät eivät ole niitä joilla on ongelmia taloutensa kanssa. Joten konteksti on hyvin outo. Ja kuinka monta soijalattea täytyy jäädä syömättä jotta saa yhden vuokran maksettua? Omassa tapauksessa useita joka ikinen päivä.) Tämä tarkoittaa sitä että kaikki säästötoimet jotka ovat sitä että ”älä käy ravintolassa” ovat sekä väärin kohdennettuja että ratkaisuina lillukanvarseilua. Jos maksat koirankopin kokoisesta vuokra-asunnostasi Helsingissä muutaman tuhat euroa, ei budjettisi oikeasti pelastu tai kaadu sillä juotko yhden viiden euron kahvin kuussa enemmän tai vähemmän.

Käytännössä vuokra on se joka määrää koska Sinun on Muutettava. Tosin kun muutat vuokra-asunnosta, niin ei tule mikään artoluukkanen puhumaan vapauden riistämisestä ja kolhoosiin muuttamisesta. Koska jos harvinaisen suuri sähkölasku pakottaa muuttamaan se on kommunismia. Mutta kun talosi vie pankki tai vuokraajahenkilö(?) se on oikein koska se voidaan sävyttää oikeistolaiseksi kolhoosiin pakottamiseksi. (Tai jotain sinne päin.)

Minulle vuokrille tulisi saada katto. Tai kenties pitäisi tehdä niin että taloja ja asuntoja saisi omistaa mutta yksityishenkilö ei saisi niitä vuokrata vaan ainoastaan valtio saisi vuokrata. Koska ilman tämänlaisia markinamekanismeja en oikein pidä esimerkiksi perustuloa oikein minään oikeana ratkaisuna. Koska olipa perustulo minkä tahansa suuruinen, se aivan varmasti iskettäisiin suoraan vuokriin. Eli jos perustulo ei riitä vähempiosaisille elämiseen ja sitä kasvatettaisiin niin vuokrat kasvaisivat heti kun perustulon määrä kasvaisi. Olen tässä mielessä hyvin kyyninen ihminen joka ei luota ihmisiin eikä vuokraajaolentoihin(?).

Mutta kun olen puhunut tästä niin se on ollut kommunismia. ”Jos asut, niin maksat”. Oikeistolaiselle tilanne on itse asiassa järkeenkäypä. Ja aivan täysin ymmärrän jos jonkun suhde kaikkeen omaan talouteen on ”oma vastuu”. Eli ”itse asut tuossa, joten maksat täysimääräisesti”. ”Itse otit opintolainan, itse maksat sen pois”. Henkilökohtainen vastuu ja kiitollisuus ovat hyvin yleisiä asioita joita nostetaan esiin aivan kaikessa vähäosaisuudessa ja henkilökohtaisten konkurssien uhatessa. Tai niistä keskusteltaessa. (Jostain syystä kun puhuu tällaisia niin joku olettaa että ei ole töissä ollenkaan vaan on työtön luuseri ja kommunisti. Mutta nämä kaverit uhkaavat tietenkin oikeustoimilla jos sitten vastaat heille vastaavalla epätotuudella että heille on tainnut alkopullo maistua kun tuollaisia sanovat.)

Sähkön ja bensan kohdalla tilanne ei kuitenkaan ole ollut se, että joku ivaisi siitä miten ei ymmärrä talouden realiteetteja. Tai kuule syytteitä että ei olisi kuullut niiden alkeista. Emme näe puhetta siitä miten markkinoiden näkymätön käsi korjaa kaiken. Ja näin ollen se korkea bensan ja sähkön hinta on signaali siitä että pitäisi vähentää kulutusta. ; Että ”jos käytät sähköä niin maksat siitä. Pulinat pois”.

Oikeistolaisella logiikalla olisi tavallaan aivan järkeenkäypää nytkin sanoa, että jos käytät paljon sähköä, sinun on *tarkoituskin* mennä konkurssiin jollet tässä tilanteessa säästä. Ja vedota esimerkiksi siihen, että jos se hinnannousu korvataan niin sitten kysyntä ylittää tarjonnan ja sen seurauksena joudutaan mahdollisesti menemään esimerkiksi ennalta säädettyihin sähkökatkoihin jotta on edes jonkinlainen toimiva sähköverkko. Mutta kun oikeistologiikka sanoo että hinta on kannustin säästää sähköä, nyt kun säästämiseen kerrankin on todellinen tarve. (Sipiläoikeistolaiselle ”todellinen” näyttää monesti olevan ilmastonmuutoksen ja ympäristöasioiden ulkopuolinen peruste. Ehkä he eivät usko ympäristön olevan olemassa. Ehkä heille sähkö tulee töpselistä ja syntyy rahalla eikä polttamalla asioita.)

Ja tässä haluan tehdä jotain muuta kuin kertoa miten valtion väliintulon vaatiminen, hyysääminen ja ehdotettu valtionmonopolisointi ovat kommunismia joka nyt jotenkin maittaa keskituloisellekin. Ja toki tämänkaltaisia sävyjä voidaan toimissa nähdä. (Erityisesti kun muistetaan mikä kaikki ei-kommunismikin leimataan kommunismiksi muissa aiheissa.) Mutta en halua viitata tähän kovin voimakkaasti. (En kuitenkaan halua välttää sitä niin voimakkaasti että en vähän ivaisi siitä tekstiin asti.) Huomautan, että sähkö ja bensiini ja auto ovat monille välttämättömyys. (Sen opin konkreettisesti kun olin renkipoikana pohjanmaalla ravihevostilalla puolisen vuotta. He toki myös viljelivät maata etc.) Huomautankin vain, että sähkön ja bensiinin kohdalla ei voida puhua mistään ”elintasosta” ja ”soijalateilla säästämisestä”. Mutta suomessa ilman asuntoa on hyvin helppo kuolla talvella. Ja tämä ei tee vuokra-asuntojen hinnoista millään tavalla bensiinistä ja sähköstä poikkeavia asioita.

Vuokra on ihan yhtä tärkeä asia. Itse asiassa korkea vuokrataso tavallaan aikaansaa standardin sille miten kannattavaa työn tulisi olla. Huono liikeidea ei riitä jos siitä tuleva arvonnousu ei mahdollista palkkaa joka mahdollistaa elämisen ns. talossa neljän seinän sisällä. (Mikä joillekuille on ilmeisesti ”korkeaa elintasoa” tjsp.) Jolloin liikeideoiden kannattavuuteen on muitakin keinoja kuin palkkapakotus tai verotukselliset säästöt (jotka vaikuttavat siihen valtion budjettiin josta ilmeisesti jopa oikeistolaisten mielestä nyt pitäisi antaa ilmaisia lahjoituksia bensiiniin ja sähköön ihmisille.)

Lopuksi;

Muistakaa että epätoivoiset ihmiset ovat yhteiskuntarauhan kannalta ongelma. Luotan passivoivaan työttömyyskorvaukseen. Moni näkee että pitää leikata jotta on pakko tehdä töitä.

Itse itse asiassa todennäköisesti mielelläni tekisin työttömäksi jäätyäni esimerkiksi kunnissa jotain joka olisi hyödyllistä. Huolsinhan harrastamani miekkakoulun miekkojakin ilmaiseksi kun olin yhden kerran pari viikkoa työttömänä. Jotta olisi jotain tekemistä joka tekee jotain jollekulle.

Mutta samalla näen että jos joku vihaa kaiken työn tekemistä ja on esimerkiksi jokin joka ylevän miekkailun sijaan harrastaa alkoholismia sarjatasolla, niin se ei välttämättä aina ole mukava tyyppi jonka kanssa tehdä työtä. Minulle passivoiva työttömyyskorvaus on kivaa koska jos joku pikku hampuusi polttelee vuokra-asunnossaan pilveä ja pelaa playstationia niin se on hetki jolloin hän ei ole nälkäkuoleman partaalla ryöstämässä minua. (Haluaisin lesoilla olevani niin uljas ninja-soturi että tämänlainen olisi vain viihdettä. Mutta olen elämäni varrella tullut ”harrastustoimien ulkopuolella” pahoinpidellyksi teräaseilla ja ilman, joten minulla ei ole tämänlaisia intoiluja.)

Näin ollen on tärkeää että ihmiset eivät talvella joudu epätoivoisiin tilanteisiin. Muistamme miten nälkä ja kylmä ovat ajaneet menneinä aikoina ihmisiä jopa kannibalismiin. (Hannibal Lecterillä oli kulinaariset syyt, nämä ihmiset söivät jotta eivät kuolisi. Tämä on yksi syy jonka vuoksi kymmenen käskyn kategoriset kieltolistat jotka katsovat vain teonkuvauksia eivät kuvaa osuvasti oikein edes alkeellisesti moraalin mutkikkuutta käytännön elämässä.) Nykyään jos naapuriin on yhteydessä sitä helposti lähinnä vie heille keksejä ja muita leivonnaisia. Mutta jos ei ole varaa, menettää asunnon ja joutuu nälkäkuurille henkilökohtaisen pankrotin kanssa, joku voi muistaa että onhan meillä toisemme vaikeinakin aikoina ja että aikuisen täysikasvuisen naapurin kehossa on keskimääräisesti noin 80 000 kaloria. (Joku voi nähdä ristiriidan keksien viemisen ja syömisen välillä. Kenties näin. Mutta herran tähden muistelkaa ”Hannu ja Kerttu” -satua.)

Hädän ja epätoivon tullen jopa Savorisen työntävä voima saattaa maittaa, kun sitä ei ole kokeillut vielä.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu