Tähän on tultu, minne olen menossa

Minun piti kirjoittaa Päivi Räsästä tukeva kirjoitus. Mutta valitettavasti Päivi Räsäsen puolustajat tulivat tielle. Tämä ei ole sinänsä uutta tai yllättävää. (Ei, vaikka tämä hieman yllättikin.) Jotta voin saada hyvän yleiskuvan tilanteesta, on minun luonnollisesti luettava myös kristittyjen näkemyksiä Räsäsen tilanteesta. Ja varsin tunnettua on, että jos tuntee viehtymystä mahdollisimman suuriin röyhkeän moraalisen ylemmyydentunteen ja analyysikyvyttömän mielisokeuden yhdistelmiin, ei ole huono ajatus hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka vahvasti kuvittelevat Jumalan olevan puolellaan, tai olevansa Jumalan puolella – käytännössä yleensä sama asia. (Voin luonnollisesti myös saada saman efektin katsomalla peiliin. Mutta se on hieman toinen juttu.) Tässä yhteydessä nousi esiin asioita, jotka ovat oikeasti reagoinnin arvoisia.

Mutta ensin taustoitan.

Ymmärrän Päivi Räsäsen tilanteen oikein hyvin. Ajallisesti voidaan nähdä, että
1: Olipa kerran aika jolloin hän oli Homo TV:stä tuttu tähti. Räsänen itse palaa tähän hetkeen jopa kokien ylpeyttä sanomisistaan. En ihmettele. Silloin hän edusti näkemystä jota ei pidetty yliampuvana. Hän edusti ”yhdenlaista tavallista kristillistä näkemystä”. Sen lisäksi eleltiin aikaa jolloin hänestä oli asiallista rakentaa erilaisia pykäliä kansanryhmää vastaan kiihottamista vastaan se asia mielessä, että elettiin myös aikaa, jolloin mielipiteensä avoimesti ilmaiseva ateisti oli automaattisesti militantti. Ja ateismi johti myös joukkosurmiin.
2: Olipa toiseksi aika jolloin hän saattoi korostaa Pride -kulkueen kaasuttamista jonain jossa tervein tapa lähestyä asiaa on se, että tarkalla korvalla kuuntelee niitä jotka provosoituvat kun provosoidaan esimerkiksi olemalla olemassa ja näkyvissä. Toki provosoijissa oli kovasti väliä mitä ideologiaa he edustivat niin, että kaikkia ei tarvinnut kuunnella samalla tavalla.
3: Sitten olikin jo hyvin pian aika, jolloin Päivi Räsänen tiedosti että ei edustakaan ”Kansan Tahtoa”. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kun kirkko tajusi että paras argumentti sen yleiselle näkyvyydelle ja vallalle ei ollutkaan vedota jäsentilastoihin. Tässä vaiheessa Räsänen tajusi että yhteiskunnan valtaan vetoaminen ei kannata ja sen sijaan täytyy puhua omastatunnosta. Opimme varsin pian että Räsänen ei ollutkaan mestarillinen viestijä vaan sepustaja jonka sisöministerin statuksella esittämä puhe vaati aivan uudenlaisen eksegetiikan laitoksen rakentamista. Nämä uuden maailman teologit innolla väänsivät sanat mihin tahansa mihin sen voi sovittaa ja korostivat että Räsänen ei kannusta lain rikkomiseen vaan pitää sitä mietittävänä vaihtoehtona. Moraalifilosofeilta jäi selittämättä mitä väliä jostain potentiaalisesta harkinnasta on jos se ei jotenkin voi ilmetä tekojen tasolla. Mutta ehkä kyseessä oli ihme ja mysteeri. Selityksen kohdalle laitetaan Jumala tai Älykäs Suunnittelija joka ei voi olla tyhmää koska tämä määritelmällisesti paikkaa kaikki logiikka-aukot ja avaa olemassaolollaan kaikki ristiriidat ja kehäpäätelmät terveeksi ajatteluksi vailla ainuttakaan päättelyvirhettä.
4: Nykytila. Päivi Räsänen on avoimesti kertonut vievänsä kaikki oikeusasteet läpi. Ja argumenttianalyytikot voivat huomata, että lakia ja laillisuutta koskevat argumentit tuppaavat olemaan hyvin pinnallisia, sekundaarisia. Pääteema on siinä että Päivi Räsänen noudattaa omaa moraaliaan välittämättä siitä provosoiko se muun yhteiskunnan arvoja. Kysymys on ensi sijassa moraalista ja siitä että koetaan pahuutena ja jos teko rikkoo lakia niin sen pahempi laille. En suinkaan pidä tämänlaista toimintaa läpeensä kunniattomana. (Pikemmin päinvastoin.) Toki ymmärrän että Räsäsen kohdalla ”rohkeus” on hyvin omanlaistaan. Hän saa medianäkyvyyttä ja tukea. Lisäksi huomautan, että hänellä on vahvat tukiverkot jotka käytännössä tulevat maksamaan hyväntahtoisesti sakot mikäli ne toteutuvat. Tässä riskit ovat ”pikkaisen eri tasolla” kuin esimerkiksi hikipedian ylläpitäjänä aikanani saamani lakitupakutsut. Joissa riski oli se, että maksan koko potin omista rahoistani. Ja selvää on että Päivi Räsänen ei olisi tullut minua rahallisesti tukemaan tässä. Olisi pikemminkin korostamassa miten hieno on laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta koska kristittyjä niin vainotaan huumoriartikkeleilla. On se rohkeaa kun pahin mahdollinen tilanne on oman medianäkyvyyden ja sanoman maksimointi ja oman viiteryhmän kritiikitön tuki. Ja se, että joku muu maksaa viulut. Itselläni ei ole tukiryhmää. (Se vaatisi ihmisiä.)

Takana on yhteiskunnan aika dramaattinen muuttuminen. Ei ole montaa vuotta siitä kun esimerkiksi minua avoimesti uhkaillen painostettiin hiljaiseksi ja komennettiin ”tutustumaan omaan uskontoon”. Koska ”Suomi oli kristillinen maa”. Tässä korostettiin valtiollista ja kansallista integriteettiä. Räsäsen edustamassa viidesläis-dominionistisessa-GOP -ajatuskloonailussa ei enää aikoihin ole ollut kyse pelkästä maan tavasta ja uskonnonharjoittamisesta, vaan se on ennen muuta askel askeleelta vahvempi kapina järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sitä koossa pitäviä arvoja vastaan. Media on sille valehtelevaa ateistis-darwinistista kommunistimediaa ja yhteiskunnan arvojärjestys kulttuurimarksilais-kommunistien väärentämä, koska väärät ihmiset menestyvät. Tämä on toki luonteva jatkumo sille minkä kreationismi aloitti. Silloinhan yliopistotkin ovat darwinitisen materialismi-kommunistien valhelaitoksia ja että akateeminen menestys on vain merkki asianomaisen kyvystä mielistellä kommunisteja, ei mistään oikeasta osaamisesta tai lahjakkuudesta tai tutkimuksesta. Vaan salaliitosta.

Tämä tarkoittaa sitä, että näen Räsäsen tilanteen (1) monen ymmärtämää sympaattisemmassa valossa ynnä (2) vahvassa liitoksessa siihen mitä on tapahtumassa maahanmuuttokriittisessä skenessä. (Mikä ei toki yllätä koska USA:n politiikkahan arvokeskustelun maassammekin rakentaa hyvin pitkälti.)

Mutta nyt kerron mitä Räsäsen kannattajat tekivät.

Törmäsin huonoihin argumentteihin. En valitettavasti voi panostaa Räsästä tukevaan argumentaatiooni ennen kuin selvästi irrottaudun sellaisista. Se, että joku on oikealla asialla ei yksinkertaisesti millään tavalla oikeuta ryönää. Pikemminkin oikealla puolella oleminen näkyy juuri siinä että ei tarvitse epätoivoisesti tarttua mihin tahansa. Koska on hyviä argumentteja. Siksi keskustelun laadun epätoivoisuutta voikin mitata sillä miten heikot töherrykset saavat toistoja.

Pinochet -argumentti.

Moni on puolustanut Päivi Räsästä rakentamalla hänestä jotenkin haurasta henkilöä. Olen nähnyt esimerkiksi sellaisia sanoja kuin ”vanhus” ja ”harmiton mummeli”. Tämä argumentaatio on omituista koska rikoslaki tuomitsee teot eikä tekijän identiteettiä. Mummo joka murhaa on murhaaja aivan kuten kolmekymppinen mies joka murhaa. Näin on vaikka mielikuvissa murhaaja (jopa tilastollisin syin argumentoitavasti) onkin se nuorehko mies. Itse asiassa näyttää vahvasti siltä, että aina kun oikeuspuolella aletaan turvautumaan tähän tulee vastaan omituisuuksia.

Mieleeni tulee erityisen vahvasti Augusto José Ramón Pinochet Ugarte. Jonka puolustus kansanmurhaa ja kokaiinikauppaa koskevassa oikeudenkäynnissä koostui erilaisista runsaista variaatioista teemasta ”Köhköh eihän tälläinen mukava vanha setä kyllä”. Toinen mieleeni tuleva tapaus on tuoreempi. Joseph James DeAngelo, siis kaveri joka tunnetaan useilla erilaisilla lisänimillä koska hän oli niin tuottoisa sarjarikollinen. (Golden State Killer, East Area Rapist, Visalia Ransacker, Diamond Knot Killer…) Hänkin on ollut kiinnostava kaveri jonka pääpuolustus vuosien 1973-1986 välillä tekemistä rikoksista on ”Köhköh eihän tälläinen mukava vanha setä kyllä”.

Tämän strategian epätoivokierrokset ovat kovia. Minulle tulee aina mieleen, että henkilön asema ja perustelut ovat todella heikoilla. Ja se keskittyy irrelevantteihin seikkoihin. Kuten siihen (1) mitä laki kieltää ja sallii ja (2) miten toiminta on suhteessa edellämainittuun lakiin eikä johonkin nihilistis-yli-ihmismäiseen arvotyhjiöstä kumpuavaan moralisointiin jota tehdään subkektiivisiin oikeuksiin kuten uskonnonvapauteen nojaten. (On erikoista miten vähän kristillistä objektiivista moraalia käytetään argumenttina ja miten maallistunut yksilön uskonnonvapaus on puolustusten ytimessä. Menisivät kristilliselle kulta-ajalle yrittämään temppua. Menisin mukaan ihan vain voidakseni katsoa ja nauraa.)

Päivi Räsänen on ensinnäkin kaikkea muuta kuin jokin voimaton rouva. Hän on käsittääkseni erittäin vahva, omalla tavallaan jopa ihailtava, nainen. Hän ei ole mikään heikko rassukka. Lisäksi hänellä on taustalla pitkäaikainen poliittinen vaikutusaika. Päivi Räsänen on tehnyt pitkään työtä ja kiusannut hyvin monia ihmisiä ja vaikeuttanut heidän elämäänsä. Hänellä on ollut valtaa. Ties-kuinka-monennen kauden kansanedustaja ja ministeri ei ole mikään ”köhköh eihän tuollainen vanha kiva täti”.

Unohtakaamme pari käskyä niistä kymmenestä.

Christian Post saa toimia esimerkkinä. Artikkeli on hyvin erikoista kikkailua. Sen mukaan Päivi Räsästä uhkaa 6 vuoden vankilatuomio. Tämä on hyvin erikoinen asia koska suomalaisissa medioissa edes kristityt aktiivit eivät kehtaa sanoa tälläisiä. Vaikuttaa siltä että heti kun asian perustiedot eivät ole yleistietoa, niin kristilliset julkaisut laittavat esiin kaikkea heti kun joku on sen vaan sanonut. (Jutun sanavalinnat korostavat itse asiassa tätä ”rehellisen valehtelun” henkeä. Kun ”kuulemamme mukaan” ja ”sanotaan” ja ”väitetään” asioita, tiedämme että asioissa ei viitata laatulähteisiin ja dataan. Faktoihin.) Aivan kuin kirjoittajat olisivat laiskoja ja tietäisivät että lukijat eivät tarkista. Eli vasta jos virheistä ilmiselvästi jää kiinni, tehdään tarkempaa tarkastelua.

Yritin itse asiassa antaa mahdollisimman paljon löysää kirjoittajille. Räsästä syytetään useista kerroista samaa rikosta. Ja rikoksen maksimituomio on teoriassa ehdollista vankeutta. Kuitenkin yleensä rangaistus tästä rikoksesta on sakkoja. Ja ennen kaikkea Suomessa tuomioita ei niputeta perättäisiksi tuomioiksi. Nämä kaikki ovat helposti tarkistettavia asioita. (Minä tarkistin ne noin kuudessa minuutissa. Journalistin luulisi osaavan tehdä nopeammin asian johon jopa minä kykenen.)

Tämä on nähdäkseni vahvassa kontrastissa siihen miten kriittisiä ja tarkkoja kristityt usein vaikuttavat olevan. Esimerkiksi kun minä kerron mitä minulle on tapahtunut, saan usein tenttausta ja yksityisviestein lähestymistä jossa henkenä on että kaikki on todistettavissa ja jokainen väite käydään läpi sitä kautta että eihän kysessä vain mitenkään ole väärinkäsitys.

En itse asiassa pidä tätä sinänsä pahana – toki on rasittavaa että randot kokevat että olen heille tilitysvelvollinen. Huomaan miten tämä tarkkuus ja epäily ja varmistaminen – journalistisia hyveitä kaikki – katoavat jotenkin erikoisesti. Mieleeni tulee esimerkiksi globaali hearsay vainokampanja johon Eric Pianka joutui. Jotenkin tätä ei varmistettu koska ”kristitty sanoi”. Jos on väärää mieltä fakta siitä mitä olet tehnyt kerrotaan sen mukaan kuka olet.

Sama tapahtuu modernisti siinä kun ihmiset mielellään vastustavat transoikeuksia ja tässä ”Kysymys on vain sukupuolen määrittelystä”. Jännittävästi tässäkin se mitä on tapahtunut ei ole tarkistamisen arvoista. Tämä näkyy symboliksi nousseesta oikeusjutusta jota jo käsittelin. Eli kun isä on transoikeuksia vastaan, niin hän ei voi tehdä pahaa. Ei edes toivoessaan sen lapsensa itsemurhaa ja pitäessään sitä positiivisena asiana. (Joka on dokumentoitu tapaus.) Koska kristillinen media luo tilalle vaihtoehtoisen todellisuuden ja kerrotaan että isää vaiennetaan mielipiteistään jotka koskevat sukupuolen määritelmää. (Itsessään moraalirelativistinen uuskielinen sana jollekin jonka me klassisen viisauden ystävät tunnemme nimellä ”epätosi” tai ”vale”. Mutta tietenkin nykyään asiat eivät ole oikein/väärin vaan jakolinja on oikein/vaihtoehto-oikein. right/alt-right.) Ei ole väliä mitä teet vaan millä puolella olet. Se mitä teet määritetään ja keksitään after the fact. Hauskana faktana on se, että vaikka kirjoitukseni on tehty ja levitetty tietyissä piireissä, viimeisin tietoni Puolimatkasta on se, että hän on kerännut kampanjaa tukemaan juuri tätä isää. Joka ei voi tehdä mitään väärää koska on kristitty.

En yksinkertaisesti voi luottaa faktuaalisuuteen. On turhaa miettiä abstrakteja ihmisarvojen ja moraalien foundantteja jotka tekevät ihmisarvoista olemassaolevat ja valehtelusta moraalittomuutta jos ihmiset unohtavat ihmisarvoa ja de facto valehtelevat muunneltua totuutta. (Vilpitön mieli ei ole vain sitä että olet ignorantti. Jos tiedät tai sinun pitäisi tietää asia -asia on esimerkiksi helposti tarkistettavissa- niin sitten ei oikein voi väistää vastuuta. Paitsi jos hylkää objektiivisen moraalin ja hyppää suoraan nihilismin syvään päätyyn. Joka on aktio josta soisin ilmoitettavan jotta osaan pistää Nietzscheläiset aasijuhlat pystyyn.)

Raamatun siteeraaminen.

Päivi Räsänen ei ole tuomiolla Raamatun siteeraamisesta. Ulkomaalaiset lähteet eivät jotenkin näytä ymmärtävän tätä. Suomen kielisille asian luulisi menevän läpi, jos ekaluokka on läpäisty. Mutta kun tein asiasta eilen kirjoituksen, jossa näytin että Päivi Räsänen ei ole ongelmissa Raamatun siteeraamisesta. Kun taas Lauri Gröhnille yritetään epätoivoisesti lietsoa vaikeuksia juuri siksi että siteeraa Raamattua. Niin eikö kommentteihin ilmestynyt lausuntoja joissa puhuttiin siitä miten Räsänen siteeraa Raamattua moraalisesti hyväksyttävällä tasolla. Itse näen että Gröhnkin lainaa Raamattua asiallisesti ja hänellä tulisi olla oikeus tehdä näin.

Muitakin oli.

Mutta minua on kehotettu tekemään lyhyitä kirjoituksia. Siksi kävin läpi muutaman asiaan liittyvän ilmiselvän asiavirheen. Olen toki huvittunut laajakirjoiesti esimerkiksi siitä miten tässä tapauksessa vastapuolta pidetään pahana ”kampanjoinnin” ja ”maalittamisen” harrastamisena. (He eivät ymmärtäne miten sanat toimivat.) mutta sitten oikeamieliset jotenkin ovat hyviä koska voivat vedota isoihin kampanjoihin jossa on mahtava maalitusarmeija. Kristityt jakavatkin ja kertovatkin mielellään erilaisista ryhmistä ja instituutioista jotka tekevät monenlaisia kampanjoita. En sinänsä vastusta kampanjoita mutta ymmärrän kaksoisstandardin hengen tavalla jossa näillekään ei nouse arvostusta. Mutta en nyt tartu näihin kuriositeetteihin tämän enempää.

Jos vaikka ensi kerralla pääsen jo siihen asiaan jota olen jo pitkään yrittänyt. Kristityt tekevät tästä kammottavan vaikeaa. Tämä vaatii kaiken pitkämielisyyteni ja tarmoni.