Transkysymyksestä

Tämä kirjoitus ei ole kannanotto transkysymyksen poliittiseen puoleen. Tämä on pelkästään kannanottoa siihen, mitä minulle on sanottu ydinkysymykseksi. Eli siitä ”mitä mies ja nainen ovat”. Tai siihen liittyvään keskusteluun. Tämänlainen alustus on tarpeen, sillä todennäköisesti tulen tarvitsemaan kaiken myötätunnon ja mukanaolemisen mitä voin pyytää. Ja sitten vielä vähän päälle.

Odotukseni eivät toki ole hirveän vahvoja. Asia on poliittisesti jaottunut ja hyvin henkilöönkäyvä tavalla jonka syvyys voi joskus yllättää jopa tasoiseni kyynikon. Kun tavallisesti ajattelen poliittista erimielisyyttä ja jakautuneisuutta, lähestyn asiaa ”poliittisen vihollisen” konseptin kautta. Jolloin esimerkiksi ”viha” ei ole se yleisin tunne joka kuvaa asiaa. ”Poliittisen vihollisen” kohdalla henki on se, että heidät voidaan uhrata. Heihin kohdistuen ”tehdään kipeitä päätöksiä”. Heidät uhrataan ”suuremman hyödyn tai keskeisimpien arvojen” edestä. Kyynelkin voi vierähtää. Pääpointti on juuri se ”tuhoutumisen antaminen”.

Tämä ei ehkä ole oikea paikka puhua tämänlaisesta, sillä kun viime vuonna minulla oli syöpäepäily ja avasin sen yhden blogaukseni yhteydessä, sain sen kommenttipuoleen vastauksia joissa esiintyi esimerkiksi sellainen mielipiden, että eräistä minun ei pitäisi saada kirjoittaa mitään minnekään. (Joka määritelmällisesti koskee myös tämän blogistanin ulkopuolista maailmaa.) Sillä hetkellä tajusin, että skisma on ilmeisesti niin syvä ja käyn eräillä niin syvästi tunteisiin, että en tule heiltä saamaan armoa edes kuolemassa. (Olen huvittunut kun henkilö on myöhemmin valittanut asiallisesta kritiikistäkin että se on liian henkilöön käyvää. En sentään ivaa häntä kun hän sairastuu vakavasti ja on kuolemassa. Miten edes ylittää tämänlainen?)

Tuona päivänä jouduin päättämään välitänkö tuon ihmisen kommenteista ja hänestä ihmisenä lainkaan missään kontekstissa vai jäänkö kotiin ja lopetan yhteydenpidon kaikkiin muihin ihmisiin ynnä eläimiin. Pitäisinkö häntä relevanttina keskustelukumppanina jonka kanssa voi debatoida vai lopettaisinko syömisen, juomisen ja hengittämisen. Tämä rakenne on hyvin hauska. Sen lisäksi se on hyvin totta. (Suisidaalikkona en ”vain laske leikkiä itsemurhasta”. Sellainen on joidenkin hyvien tapojen mukaan kiellettyä. Eli jos usein vitsailussa sitä saa pilkata vähemmistöä johon kuuluu mutta ei muita niin tässä asia on juuri toisin päin. Mutta minkäs tekee. En ole viiltämässä suoniani auki tuollaisesta.)

Mutta asiaan.

Eräät erityisen nerokkaat ihmiset ovat sanoneet, että asiallisen kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen. Ja tässä on hyvin tärkeä asia. Transkysymyksessä monet pitävät sukupuolenvaihtoa ilmiselvästi typeränä. Ja tätä varten on luotu erityinen taisteluhelikopteri-meemi. Koska monet eivät selvästi osaa keksiä omia vitsejään. Tämä on toki kiehtovaa, koska se jättää auki paljon mielenkiintoista tilaa transhumanismiin liittyville kysymyksille, joita tuo meemi ei avaa. (Sen lisäksi se voi herättää kysymyksiä koska aika moni näkee että ihmisillä on sukupuoli mutta ihmiset eivät ole sen enempää ankkoja kuin taisteluhelikoptereitakaan.) Koska kritiikki on kovaa, voin vain olettaa että vastapuolen argumentit ovat hyvinkin hallussa. Ne tunnetaan koska niistä tehdään niin vahva arvio.

Mieltäni tässä kohden kiehtoo se, että hyvin usein tässä kritiikki tarjoaa vastauksia malliin ”biologinen tosiasia”. Mikä on erittäin kuvaavaa. Tästä nimittäin syntyy erikoinen trendi. Joka näkyy jos katsoo transpuolen reagointeja kritiikkiin. Tämä asia putkahti mieleeni kun katsoin tuoretta Vaushin videota jossa hän debunkkaa Ben Shapiroa, suoraa Ben Shapiroa lainaten. Vaush nostaa esiin segmentin jossa Shapiro kuvaa yksinkertaistetun elementin X ja Y -kromosomeista. Ja hän vain sanoo suoraan, että noita luodaan jotta saataisiin kuva että vastapuoli EI pitäisi tuota jonkinlaisena OK -kuvauksena asialle. Samoin kun mietitään hbomberguyn sisältöä, hän korostaa Bill Nyetä koskevassa jaksossaan sitä miten ihmisillä on erikoinen tapa katsoa sukupuolta tavalla jossa ihmiset eivät varsinaisesti ole erimielisiä kromosomeista. Samoin Lindsay Ellis tipauttelee kritiikeissään esiin sitä, miten kromosomit nousevat esiin transihmiskritiikissä. Mutta kukaan transihminen ei oikeastaan ole sanan täydessä mielessä erimielinen sanan kanssa.

Ehkä takana on osittain se, että tässä sotketaan sekaan kaksi asiaa : Sex ja Gender. Ja peräti sillä tavalla että ei ymmärretä mitä tarkoittaa jos joku argumentoi että ei usko binääriseen sukupuoleen biologisesti ja mitä tarkoittaa että on vaikka ”30 sukupuolta”. Nähdäkseni molemmat ovat siitäkin hankala aihe että molempia voi kannattaa samanaikaisesti.

Js esimerkiksi katsotaan ContraPointsin tapaa selittää kromosomeihin liittyvää sukupuolta, niin siinä nostetaan esiin se, että sukupuoli ei ole biologisestikaan niin yksinkertainen kuin sanotaan nyt vaikka Ben Shapiro (sen sanoo olevan). Kenties tämä sekaannus saa jonkun Voi Taivaskanava -kokemuksen kun Tapio Puolimatka selittää, miten on vain kaksi sukupuolta.

Onkin oikeasti aika erikoista että jos puhuu gender -sukupuolesta saattaa joku ihminen tiedustella minultakin kysymyksiä malliin ”kyseenalaistatko muitakin biologisia konsepteja samalla tavalla”. (Joskus kysyjä saattaa olla kreationisti jolloin tilanne on tietenkin hauska. Ja heitä varten kannattaa varata erilaisia ivailuja tieteen dogmaattisuusheitoilla varustettuna.)

Karkeasti näkemykseni – jonka kutsuminen mielipiteeksi on sama samalla tavalla kuin näkemys evoluutioteorian kannattamisesta on mielipide (eli ehkä jollain tietorelativistisella näkökulmalla olisi rationalisoitavissa mutta en ole tietorelativisti joten vastaukseni on ”typistetympi”) – on aika helppo ja tiivis. Sukupuolikaavat joita meille opetetaan ovat nimenomaan biologisessa mielessä yliyksinkertaistettuja.

Sukupuolinäkemykseni on se mikä se on koska on havaittu – eli ns. tieteelliesesti – esimerkiksi XY -kromosomillinen nainen joka on synnyttänyt. Ja tämä vaatii kaikkea hyvin erikoista. PZ Myers, biologi, käykin läpi tätä tapausta. Minun näkemykseni on se, että normaali ihminen ei ajattele kuin tiedemies. Heidän pitäisi ehkä ajatella hieman kuten ne kreationistit jotka katsovat kaikkia outoja yksityiskohtia ja edes kysyvät että ”jos evoluutio on totta niin miksi tuo siimamoottori on tuollainen”.

Liitän huomioon siihen että Y -kromosomissa joko on SRY tai ei ole. Ja sitten SRY -geeni on sisällöllisesti sekä lyhyt (612 ”merkkiä pitkä” geeni) että sinällään yllättävän turha. SRY lähinnä kytkee päälle muita geenejä. Esimerkiksi SOX9 -geenin. Jos SOX -geeni ei toimi, syntyy USEIMMITEN (ei edes aina) anatomisesti naisia joilla on tietty luuston kehityksen häiriö nimeltä kamptomeelinen oireyhtymä (luustoa ei helposti liittäisi sukupuoliominaisuudeksi). SOX9 taas toimii enimmäkseen nimenomaan kytkemällä päälle ja sammuttamalla muita geenejä. (Esim. Lhx9, Wt1, Sf1, Dax1, Gata4, Dmrt1, Ahm, Wnt4 ja Dhh -geenit.) Nämä on siitä jänniä että ne vaikuttavat esimerkiksi hormonieritykseen – joka korreloi käytöstä. Toisaalta näistä monet ovat siitä kiinnostavia että geenin toiminta määräytyy paljon siitä minkälaisia ulkopuolisia elementtejä tulee vastaan. (Eli ympäristövaikutus näiden geenien vaikutuksessa on merkittävä, ne ovat vähän kuin ruskettuminen auringonpaisteessa, paitsi että nämä monet on vaikutuksiltaan pysyviä jne. Mikä on aika vahva argumentti siihen että tosi syvätasoisella tavalla sukupuolen ilmiasuun tulee ympäristöolojen vaihtuessa variaatiota joka ”vain tavallaan redusoituu geeneihin”.

Kun geeni aktivoi muita geenejä, jotka aktivoi muita geenejä, on selvää että kombinatorisesti vaihtoehtoavaruus räjähtää eikä voi olla mitään yhtä johon sitoutua. Tavallaan SRY -geeni on kausaalisuhteessa esimerkiksi kaljuuntumiseen ja sydäntautiriskiin sekä aggressiivisempaan käyttäytymiseen, ja se on varmasti paras ”urosgeeniehdokas” siinä mielessä että se on kaiken ytimessä. Mutta vain hyvin mutkan takaa. Jokaikinen kytkevä geeni voi mutatoitua ja samoin jokainen aktivoituva geeni voi mutatoitua ja tilanteet ovat hyvin omituisia.

Kaikki tätä yksinkertaisempi on minulle vastaava kuin juttelisi pikkulapselle joka tunkee liituja nenään. Ja jos opit tästä jotain uutta, niin kenties SINUN ei ole mitään HYVÄKSYTTÄVÄÄ kanttia selittää että MINUN kantani jotenkin UNOHTAA BIOLOGIAN.

Karkeasti nämä ovat siis biologiaa koskevia kysymyksiä. Ja näin saadaan ”nyrkkisääntö” jossa ”Yleensä” tietyt kromosomit korreloivat tiettyjen asioiden kanssa ja ymmärrän miksi arki-ihmisen on epätieteellisessä arjessaan, kun eivät mieti juttuja kunnolla, kätevää luoda ties mitä ajatelmia jossa kromosomaalinen sukupuoli on ikään kuin ”aina sama” kuin anatominen sukupuoli. Mutta tämä ei ole tiedettä vaan sitä että arjessa ei osaa-jaksa aina olla järkevä. Ymmärrettävää. En minäkään usein jaksa. (Esimerkiksi tyyppejä jotka osaavat minua vähemmän sukupuolen biologiasta jotka tulevat sitten selittämään miten minä muka en osaa jotain. Dunning-Kruger -efektin kaikenkattavuutta voi kyseenalaistaa, mutta en silti kyllä keksi juuro parempaa paikkaa heittää tätä konseptia. Joka lienee terminä tunnettu tasolla jotta sen voi sanoa kuuluvan yleissivistykseen.)

Mutta uskoisin, että tämä on tavallaan se iso osa taustasta. Eli kun esimerkiksi minä puhun biologiasta he ajattelisivat että tuo olisi jotenkin oleelliesesti sama kuin puhuisi 34 sukupuolesta. (Keksin neljä tätä juttua kirjittaessani koska sitä me pahat kulttuurimarksilaiset teemme. Minä tietenkin tunnen Groucho Kulttuuri-Marxin henkilökohtaisesti ja minulla on kaikki hänen kirjansa omistuskirjoituksella.) Mikä sitten tietenkin on aivan toinen asia. Mutta jos sekaannus tapahtuu tässä kohden on ymmärrettävää miksi joku ignoranssipäissään ryhtyy sekoilemaan siten että jos joku puhuu genderistä niin alkaa puhumaan yliyksinkertaistuksia kromosomeista.

Toki siis tämä tarkoittaa sitä että biologisessa mielessä jos joku sanoo että samanaikaisesti (1) Kaikki ihmiset ovat joko tyttöjä tai poikia eikä tarvita mitään muuta ja (2) kaikilla on sukupuoli (3) on vain kaksi sukupuolta ovat ongelmissa. Biologisesti on ilmiselvää, että tuo kombinaatio on järjellisesti mahdoton. Ongelma on tietenkin siinä että tavallinen ihminen puhuu ”kaikki” -tyylisillä sanoilla ja yhdistävät tätä johonkin lastenohjelmatasoiseen näkemykseen biologisesta sukupuolesta. Kun karkea yleistys yhdistetään kielelliseen hyperbolaan ja tätä käytetään kuin se olisi logiikkaa, niin lopputulos on surkea epäonnistuminen. (En tietenkään odota vastapuoleltani yhtään enempää. Lukekaa vaikka se alustus tälle jutulle.)

Tämä ehkä avaa sitä että jos menee ja lukee niitä gender -listauksia (ei sex -listauksia) niin ei saa vastaansa genetiikkaa (sex -sukupuoli). En itse asiassa ole kovin innostunut näistä gender -kategorioinneista. Mutta kun googlasin aiheesta kolme minuuttia, löysin 57 gender -sukupuolta. Tai siis listan niistä. Siinä on rippua vajaat 60 sivistyssanaa joita en tule käyttämään normaalissa keskustelussa. (Koska en keskustele normaalisti. Koskaan.)

Mutta kun katsoo niitä läpi saa kyllä aika hyvän kuvan siitä mitä gender -termistä pitävät pitävät ja mitä he sillä tarkoittavat. He eivät puhu mistään tytöistä ja pojista. Vaan ihan muunlaisista asioista. Joku esimerkiksi voi olla ”androgyyni” jne. Mielenkiintoista on se, että jopa tässä kategoriassa on erikseen mainittu ”Transsexual Female” ja ”Transsexual Male”. Jotka ovat siis eri asia ja kategoria kuin ”Cisgender Female” tai ”Cisgender Male”. Josta järkevä ihminen tajuaa, että kukaan ei väitä että leikkaus muuttaa ”naisen mieheksi” niin että ei nähdä MITÄÄN EROA sukupuoltaan vaihtaneiden naisten ja biologisten naisten kanssa. Selvästi mitään taikatemppua ei tehdä. Lista piteneekin tuollaiseksi juuri kombinoimalla. Ja tämän vuoksi lopputulos on jotain jonka jaksan lukea loppuun vain jos se on Big Mouth -piirrossarjan laulumuodossa.

TLDR;

Minulle on opetettu että olkiukottaminen on synti. Ja sekin on sanottu että jos jokin näkemys on järjenvastainen, epälooginen tai epätieteellinen, niin sitten se on falsifioitava tai kumottava tämän teorian valossa eikä selittämällä jostain muusta. Selvästi transsukupuolisuuskeskustelussa on tiettyjä haasteita. Joista keskeisin on luultavasti se, että transvastaiset ihmiset mielellään eivät ymmärrä asioita. Sekoittavat sex ja gender -lokerot toisiinsa ja yrittävät selvennyksen jälkeenkin kritisoida genderiä hakkaamalla sen päälle sex -kritiikkiä. (Näin on käynyt täälläkin, ei tarvitse kuin katsoa kirjoitushistoriastani aihetta koskevia blogauksia joissa tämänlainen kategoriavirheily kattaa valtaosan saamistani kritiikeistä. On aika jännä miten joku sanoo että sinä olet väärässä ja tyhmä mutta hän itse tekee alleviivatut suorat päättelyvirheet suoraan päättelyvirhelistoista. Ja sinä joudut nämäkin kertomaan hänelle kun niin-nerokas kriitikkosi ei tajua niitä itse.)

Tärkeää on huomata miten paljon yliyksinkertaistettua XY -kromosomimateriaalia saamme ja vastapuoli sanoo ”joo ei tavallaan olla tuosta NIIN erimielisiä, mitä vaan tuo lausuttu on yliyksinkertaistettua roskaa joka toimii biologiana aivan yhtä hyvin kuin ekaluokan ympäristöopin kirja.” (En tiedä onko koulussa enää ympäristöoppia. Saati ekalla. En halua olla tekemisissä sen tasoisen ajattelun kanssa. Pysykööt sellainen pois myös kommenteistani.)

En siis sano, että tässä olisin sanomassa että gender -ajattelu on järkevää. (Lienee jopa vaikeaa lukea tätä jos katsoo muotoiluni aiheesta.) Mutta näen että vastapuolen näkemys pitää tuntea jos sitä haluaa kritisoida. Ja tässä ei yleensä kannata etsiä kaikista naurettavimpia rölläyksiä jostain twitteristä. Sen sijaan jos kuuntelee vastapuolta ja käy läpi pelkästään vaikka vain tähän juttuun linkkaamani materiaalin, saanee melko hyvän kuvan sellaisesta materiaalista jonka kumoamalla sitten voitaisiin lähestyä itse varsinaista aihetta ja asiaa ilman tarpeettomia käsittelyvirheitä. Sitten ehkä joku voi opetella sitä empatiaa, kohteliaisuutta ja hyviä tapojakin. (Mutta niiden kohdalla minulla ei ole kanttia lähteä neuvomaan itseäni taitavampia. Katsos: Tälläistä tulee vastaan jos on kunnollisuuteen pyrkivä ihminen.)

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu