Tulenarka uskontokeskustelu

Perinteisen sanonnan mukaan on mahdollista olla ateisti vain kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja pääsiäisenä. Koska muulloin sillä ei ole väliä. Moni näkee asian hieman jokapäiväisemmin ja tähän liittyen täälläkin on keskusteltu esimerkiksi siitä, pitääkö uskonnottoman olla hiljaa. Tukisin mielelläni aateveljiäni sanomalla heitä miellyttäviä asioita, mutta valitettavasti olen niin epäsosiaalinen, että jos yrittäisin jotain tälläistä sanoisin jotain sen tyylistä kuin ”Tekoäly on UHRIMAGIAA!”  Siksi toteankin, että olen kulttuuriantiteisti, joka tasan tarkkaan tietää mistä kristinuskossa on kysymys ja tiedän mitä Jeesus on tehnyt puolestani ja antanut katumattomalle ja paatuneelle metodologiselle naturalistille ilmaiseksi. Jeesus kuoli kolmeksi päiväksi. Joten käytännössä hän uhrasi viikonlopun jotta saisin kaksi neljäpäiväistä työviikkoa. Tiedän että tämänlaisten sanominen on ”tulenarkaa”.

Mutta alustukset sikseen. Menen suoraan asiaan.

Orgaanisten yhdisteiden palaminen on hiiliyhdisteiden yhtymistä happeen niin että syntyy pääasiassa erilaisia hiilen oksideja, vettä. Se on eksoterminen reaktio, jossa vapautuu energiaa. Havaitsemme tämän siten, että ympärille syntyy valoa, lämpöä ja iloa. Kotini lähellä sijaitseva Perkkaan kappeli tuhopoltettiin. Aamuyön tunteina oli käynnistynyt eksoterminen tapahtumaketju jonka seurauksena Perkkaan kappeli paloi kuin Mairen datsun Markus Kajon maailmassa. (Kohisten.) Sain kuulla, että kappelia oli yritetty polttaa aikaisemminkin. Mistä voin tehdä ällistyttävän johtopäätöksen siitä, että en mukamas olisikaan asuinalueeni vihaisin antiteisti.

Minulle tämänlainen tuhopoltto on viesti. Tai siinä on sellainen. Etenkin kun kappelin lähellä ollut roskalava ei palanut. En näe että tämänlaisten torjuminen on silti sananvapauden vastustamista. Palavat kirkot luovat metallimusiikillisia mielikuvia joissa joku laulaa ”mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaidassaan”. Voidaan puhua siitä miten McLuhanin mukaan väline on viesti. Ja jatkaa sitten siihen että on taatusti erilaisia kulttuureita ja alakulttuureita joita voidaan pitää kirkonpolttelukulttuureina. Ja jatkaa miettimään sitä minkälainen väline palava kirkko on viestin välittämiseen. Symboliikan voi tarvittaessa viedä globaaliksi, ja esimerkiksi amerikoissa mustien alueiden poltetut kirkot itse asiassa tukevat hyvin samanlaista viestiä kuin Ku Klux Klanin palavat ristit. Suomessa vastaava viestikuvasto tuskin liittyy asiaan, sillä Perkkaan kappeli oli lähinnä pieni valkoinen talo keskellä hyväosaisten hipstereiden asuinaluetta.

En tahdo tässä viestiä vain sitä että vastustan kappelin polttamista. Olisi hieman omituista elää arvokeskustelussa joka nojaa tämänlaisten asioiden varaan. Pointtini on se, että polttaminen on viesti. Yhdenlainen asemoituminen keskustelun ulkopuolelle. Ymmärrän toki transformaation voiman sillä Perkkaan kappelin tornissa ollut kello oli saatu venäläisestä sotilaskirkosta ja se oli valettu Pietarissa vuonna 1899 pääasiassa ammusten hylsyistä ja tykinputkista. Aseita oli tuhottu ja rikottu jotta saadaan rakennettua jotain muuta. Miekat auroiksi -puheet voidaan toki nähdä järkyttävänä rikoksena hyviä teräaseita kohtaan, mutta jopa minä ymmärrän että tälläinen  tuhoaminen-rakentaminen on Nietzscheläistä filosofiointia vasaralla. Joskus tuottaminen vaatii rikkomista ja materiaalin uudelleenkäsittelyä. Perkkaan kappelin tuholle en näe samanlaista sublimoivaa vaikutusta.

Muitakin asioita on polteltu

Kirjoja. Kirjojen polttelulla on pitkät ja melko ei-kunnikkaat perinteet. Näitä perinteitä on jatkettu eikä ideologiakaan ole vaihtunut. Kuinka perinteikästä. On hyvin mielenkiintoista seurata niitä rajoja joilla kirjoja saa polttaa. Kun ihmiset kilvan polttavat Harry Pottereita, Raamattuja ja Koraaneja, syntyy muutakin kuin pelkoa siitä että ilmastonmuutosta vastaan taistelu on vielä vaikeampaa kuin olisi luullut. ; On ihmisiä jotka eivät hyväksy kirjan polttamista missään olosuhteissa. Suurin osa hyväksyy jotain. Itselleni on vaikeaa löytää sopivaa kompromissia. Ymmärrän että oman omistamansa Raamatun poltteleminen yksin kotonaan takassa ilman että mainostaa tästä facebookissa voi olla laillista ja hupasaa ajankulua. Mutta jos lähtee polttamaan Aleksandrian kirjaston, tyrmistyy maailma sukupolvelta toiselle.

Ruotsissa on harjoitettu jonkinlaisia mielenosoitusoperaatioita. Eräs facebooktuttuni sanoi että tilanne näyttää sotatilalta. Ei se näytä. Vaan mellakalta. Sotatilassa olevia katuja katsellessa kun ei näe avointa hyökkäämistä. Infrastruktuuria rikotaan korkeammalta ja niin edespäin. Sota ja mellakka näyttävät hyvin erilaisilta ja erot pystyy hahmottamaan varsin kevyesti. Kyky tälläiseen huomioon voisi olla niinsanottu tilannetajutesti. Toinen tilannetajutesti saattaa olla se, että ymmärtää että jos ruotsista uutisoidaan, että jos kuulee uutisista että ruotsissa ”Poliisi ampui vahingossa kolmea mielenosoittajaa. Osuman saaneet pidätettiin.” on tilanne oleellisesti erilainen kuin jos uutinen tulee venäjältä ja sanotaan sama.

Oli erittäin omituista huomata tarvitsevansa pakkoruotsia. Mutta taustalla on se, että on tehty provokatiivinen mielenosoitus johon on sitten ylilyöntivastareagoitu. Koraanien polttelu on alueella perinne. On selvää että koraanien polttelulla on tavoiteltu tiettyjä asioita. Osa niistä on varsin ideologis-opportunistisia. Rasmus haluaa politiikkaan ja se onnistuu tämänlaisilla tempauksilla. Kun tempauksessa ei ole poltettu vain yhtä tai kahta koraania, vaan määrältään oikein roima määrä kyseisiä teoksia, voidaan puhua kirjarovioista. Ja kirjanpoltossa on vähän samanlainen asenne kuin Perkkaan kappelin poltossa. Keskustelun ulkopuolelle nouseminen. Tämä on aika ilmiselvä ja helppo asia.

Toisaalta toinen aivan yhtä ilmiselvä asia on se, että kirjanpolttamisesta mellakoituminen on vähintään yhtä kannattamatonta. Sanoisin jopa näin, että irtaimistoon ja esineistöön kohdistuva vandalismi on sitä miksi Li Anderson sitä sanoi. ”Erilaista väkivaltaa”. Minä sanon sen mitä hän ei sanonut. Eli sanon että parempaa. Toki vandalismin, autojenpolttelun, särkemisen, riehumisen ja ronkkimisen asettaminen vertailuun törkeiden pahoinpitelyiden ja fyysisten ruumiinvammojen kanssa on samaa kategoriaa kuin ruton ja kupan väliltä valitseminen. Mutta pidän seulontaa ja siihen liittyvää kannanottoa relevanttina. Tietyssä mielessä koraaninpolttaminen on testi ja testistä selviää kun siihen ei reagoi. Reagoiminen lähinnä todistaa koraaninpolttajan syytökset uskottaviksi.

En siis millään tavalla asetu puolustamaan äärioikeistolaisen kirjankärryyttelijän pitkäjänteisen konsistentteja toimia. Koraanin polttaminen ei ole ”islamin arvostelua”. Se on selkeää provokaatiota ja riidan kylvöä. Toisaalta näen että asioiden polttaminen on hyvä kontekstoida. Ja näen että aika harva kontekstoi. Tästä saa hyvää demonstraatiota siitä, että kun nuorena poikana poltin Raamatun minulle sanottiin että miksi en polta Koraania. (BTW. Vastaus ”koska en omista” ei kelvannut.) Tätä täydennettiin ns. fatwakateus -argumentilla. Jossa polttamattomuus oli todiste että islamilaisia pelättiin. (Mikä oli outo asia koska kun vapaa-ajattelijat vaihtoivat Raamattuja pornoon, he ensinnäkin luopuivat kirjojen makkeloinnista jota he alkujaan suunnittelivat. Mikä on laimea versio kirjanpoltosta. Ja he saivat tappouhkauksia.) Nyt kun poltetaan Koraaneja kukaan ei kysy että miksi nämä tyypit eivät polta Raamattuja ja johtuuko pelkuruudesta ja kristittyjen erityisestä julmuudesta tämä. (Koska kristittyjen harjoittamat tappouhkaukset eivät tule jaetuiksi koska eivät rapsuta konservatiivin maailmankuvaa on kuin sitä ei tapahtuisi. Ja siksi fatwakateus syntyykin oudossa prosessissa. Joka on tärkeä. Koska aiheeseen liittyvässä keskustelussa minulle sanottiin että olen vähättelemässä islamin uhkaa. Mitä en ole tekemässä. Olen kiistämässä systeemit joissa selitetään että kristityt ovat parempia. Aivan eri kategoriaa tämä.)

Kaava näyttää olevan se, että ihmiset sydämistyvät vuosikausiksi jos Jari Tervo mediahuomio-provokaatiopäissään heittää Raamatun lattialle. Tällöin vaaditaan Koraanien viskomista. Nyt kun on koraanirovioita niin kristityt jostain syystä yhä uhriutuvat siitä että aina kristittyjä kiusataan. Vaikka itse muistan lähinnä miten Raamatturoviot ovat olleet harmittavankin harvinaisia. (Kovasti paheksuttu Raamattujen vaihto pornoonkin johti raamattujen viemiseen kirjakauppoihin ja kirjastoihin.) Viimeisimmän tarkistukseni mukaan kirjaroviot ovat jotain joka tapahtuu enemmän siihen suuntaan että kristityt polttavat roviolla materiaalia jota pitävät pahana. Esimerkiksi Harry Potter -kirjojen roviot ovat niin perinteinen asia että viimeisin löytyy parin kuukauden takaa. Ei ole vaikeaa löytää uutisia joissa kristitty polttelee kirjaston kirjoja koska niissä on pahaa wokea homosaatiota.

Henki näyttää olevan se, että jos joku polttaa koraaneita puhutaan siitä miksi ateistit ja muut eivät hekin polta koraaneita. Jos poltetaan Raamattuja kysytään miksi he eivät polta koraaneita. On hyvä että ihmisillä on vakaat, objektiiviset ja taipumattomat arvot. Mutta tässä kohden konsistenttius on huvittavaa. Jotenkin poltetaan mitä tahansa niin kristityt uhriutuvat. Jos poltetaan koraaneita kristityt uhriutuvat jos joku vastustaa kirjanpolttoa. Jos poltetaan raamattuja kristityt uhriutuvat. Uhriutuminen ilmenee usein kirjanpoltteluna joka on parempaa kirnapolttelua koska ateisteilla ei ole mitään pyhää joten loukkaus on aina pienempi. (Mitä ei muistea Koraanin kohdalla. Teologisesti Raamattu on Jumalan henkeyttämä mutta Koraani on Allahin kirjoittama. Kristitylle Jeesus on tärkeämpi kuin Raamattu. Muslimille Koraani on tärkeämpi kuin Mohammad.)

Itse toki olen sitä mieltä että jos ostaa kirjan, polttakoot sen. Etenkin kun nykyään tieto harvoin vaatii fyysistä orgaaniseen kemiaan sitoutunutta rakennetta perinteiseen malliin. Jonkun toisen omaisuuden – tai kappelin – polttaminen on omaisuusrikos. Itse olen vähän sillä linjalla että jos poliittiset viholliseni rakastavat argumentaation korvaamista tulella, niin kannattaa tehdä oikein ärsyttävää materiaalia. Ymmärrän markkinavoimista sen verran, että kauppiaan kannalta on yksi ja sama mitä ostaja tekee tuotteella. Ja jos tuote kuluu äkkiä niin sehän on vaan tila myydä lisää tuotetta. Tekisin jotain todella ärsyttävää ja rasittavaa, ja kun sitä polteltaisiin kirjoittaisin pitkiä lauseita joissa on paljon hyperbolia jotta vaikuttaisi että olen oikein provosoitunut. Ja tämä takaisi sen että tienaisin kenties yhtä hyvin kuin Rowling, joka on kristittyjen polttamien kirjojen tuotoilla varmasti ostanut vähintään lomamökin tai jotain muuta vastaavaa siistiä. Ruotsin muslimeiden kannattaisikin perustaa kirjapaino ihan vaan uusnatsien mielenilmauksia varten. Eihän siinä tarvitse edes olla oikeaa koraania sisällä koska eiväthän uusnatsit osaa lukea. (Koraani on kirjoitettu arabiaksi tai jotain. Tai muutenkaan välttämättä.)

Lopuksi tahdon vain huomauttaa, että ruotsin muslimiyhteisö sanoutui irti väkivaltaisista mellakoista. Kuten kuuluukin tehdä. Mutta samalla se syvä ymmärrys ja samanmielisyys perussuomalaisten ja minun kanssani nousi juuri tästä esiin. Maahanmuuttokriittinen linjama ymmärsi että kysymys ei tavallaan ole enemmistöstä. Ja miten irtautuminen väkivallasta on helppoa jos sille ei samalla tarvitse tehdä mitään. ; Ääriliikkeet ovat pysyvä uhka. Ja tässä hengessä iratutuminen ja paheksunta pintatasolla on usein vain hyvesignalointia. Kun ymmärtää miksi muslimiyhteisön keskimääräinen rauhanomainen tyyppi joka ei ole mennyt mellakoimaan ei ole se tarkastelutaso jota käytetään kun puhutaan ääri-islamilaisesta uhasta. Ymmärtää myös miksi on oleellista kuunnella viestiä jota saa kun suomalainen ”fatwakateudesta vihreä” vihervasemmistoa dissaava aggroilijoiden lauma fantasioi elokapinallisten päälle ajamisesta.

Se että näen monissa ääriliikkeissä ja niiden väkivaltakoneistoissa paljon samaa ei tarkoita että vähättelen yhtä niistä. Ja niin kauan kuin asia on näin, sävy ei tavallaan ole ollenkaan se, että onko ateistin oltava hiljaa. Vaan siitä, että hänen kannattaa olla. Tai.