VainFaneille; Mutta entäs Simpit?

Juha Hämäläinen kirjoitti blogauksen OnlyFansien muutospäätöksestä. Hän otti hampaisiisa Helsingin Sanomat. Joka oli puhunut kriittisesti OnlyFansien päätöksestä kieltää aikuisviihde sivustoillaan. Itse näen että vapaassa markkinataloudessa yritys tehkööt mitä mielii. Ja samalla näen että muutos oli yllättävä, se on vähän sama kuin jos YouTube kieltäisi kissavideot. Olen seuraillut asiaan liittyvää memeilyä. Ja olen itsekin memeillyt, yleensä se on ollut Simpeillä naureskelua. Eli moite on tullut enemmän siihen OnlyFansin asiakaskuntaan kuin ”sisällöntuottajiin”. Mutta syy on se, että itse tapaan hakea vastauksia kysymyksiin joihin OnlyFans on tavannut vastata jostain Vsaucen videoista.

Samalla näen, että lähestulkoon kaikki muutokset sosiaalisen median julkaisupalstoilla ovat synnyttäneet primitiivireaktioita sensuurista ja poliittsesta korrektiudesta. Mutta Hämäläinen näyttää että taikasanat loppuvat, kun asia freimataan sopivilla sanoilla. Pervoilua ja ongelmia.

Olisin jättänyt koko asian silleen, ellen olisi nähnyt kommentteja. Juha Hämäläinen luo mahtavia kuvauksia jotka ehkä jossain toisessa todellisuudessa yrittävät mukailla jotain nykytieteelle tuntemattomia argumenttirakenteita ; ”Vertauksesi on typerä. Näkee, ettet ymmärrä asioiden valtavaa aste-eroa tai et välitä ymmärtää. Oletko koskaan nähnyt lähes alaikäistä katuhuoraa työssään jossain maailmalla. Huumepöllyssä olevan lapsen kohtalo ei ole kivaa edes nähdä puhumattakaan mitä se on tälle kokea.” Mikä on yllättävää, koska hänen koko pointtinsa nojaa siihen että OnlyFansit ovat samaa massaa kaiken pervoilun kanssa. Mutta ehkä minä ja muut ovat liian typeriä ymmärtämään. ”Tässä ei ole älystä kyse vaan toisen aseman ymmärryksestä eli empatiakyvystä. Jos se puuttuu, ei äly auta yhtään.” Ratkaisu on mielenkiintoinen. Se on vähän sama kuin minä alkaisin mainostamaan kohteliasta, ironiatonta ja kikkailematonta rauhanomaista uskontodialogia. Joo. Kyllä minä teknisesti sitä arvostan, mutta samalla ymmärrän myös miten minun suustani sanottuna tilanne näyttää suhteellisen koomiselta ja lietsoo esille ”jotain muuta”.

Nyt voidaan sanoa, että keskustelu siirtyy pois vapaasta markkinataloudesta ja sensuurista ja aletaan puhumaan ihmisoikeuspuolesta. Leikitään kaikki, että tässä blogauksessa kaiken ytimessä ei ole se, että mahdollisesti rajatilapersoonainen opettaa potentiaaliselle ydinpsykopaatille terveen tunne-elämän iloista. (En diagnosoi itseäni tai muita. Täm ilmaisu on ”humoristinen”. En ole itse saanut diagnooseja enkä kyllä uskaltaisi katsoa siihen mustaan laatikkoon jota se toisen puolen tiedot mahdolliesti avaisi.)

Empatia. Mihin?

Kun katselin OnlyFans -naureskelua joka kohdistui menetettyihin tuloihin, oli paljon kuvia joissa vitsin rakenne oli jotakuinkin se, että jos henkilö ei enää saa rahaa keikistelemällä niin nyt hän voisi ”joutua oikeisiin töihin”. Mikä on hyvin mielenkiintoinen asia. Nimittäin minkään muun vastaavan kohdalla emme saa vastaan vastaavia reaktioita. Sanotaan näin, että jos huomenna kiellettäisiin kaikki verkkokaupat jotka myyvät miekkailuvälineitä, niin nousisi meteli laillisen elinkeinon häiritsemisestä. Suomen turkisteollisuus on siitä mielenkiintoinen ala, että senkin haittoja on paljon nostettu keskusteluun mutta siellä ei nouse ajatuksia ”oikeista töistä” ja naureskelua.

Joka kertoo siitä että on kysyttävä että ”miksi” me kohtelemme asioita eri tavalla. Miksi jos rasistisia lausuntoja heittänyt pastori menettää youtubetilinsä ja sitä kautta tulonsa, nostetaan esiin puhe poliittisesta korrektiudesta mutta sitten jos otetaan poliittisesti epäkorrekti juttu kuin mikä – eli seksijuttujen puhuminen ja näyttely kameran edessä – niin sen kohdalla ajatellaan että onpas hyvä. ; On tavallaan erikoista että nykyaikana jossa moni selittää että ”hyvät tulot = hyöty jota tuotat yhteiskunnalle” ovat niin mielellään tässä kohdassa tekemässä poikkeuksen. Että ”ei ole oikeasta työstä tullutta rahaa jos olet saanut sen kirjaimellisesti myymällä P:tä internetissä.”

Kaikki me tässä tavallaan myymme kehoamme ja aikaamme. Eikä se työ välttämättä ole mieltä ylentävää vaan velvollisuus. ; Yleisesti ottaen voin esimerkiksi sanoa että ”ihmiset eivät vihaa maanantaita vaan kapitalismia”. Jos he vihaavat maanantaita niin kannattaa miettiä askel taaksepäin. ”Miksi”. Ja päivänähän maanantai on ihan sama kuin joku lauantai tai keskiviikko. Se on fysikaalisesti 24 tunnin jakso aikaa. Moni ei myöskään ole laiska vaan hänellä on vain työ jota hän inhoaa ja jota hän joutuu tekemään pakosta ja pakolla.

Toki tunnistan tässä tiettyä sabluunaa. Sabluunaa jossa ”tunteet on vahvempia kuin faktat” eli ymmärrys vaatii empatiaa. Tälläistä aivottomuutta voi tukea. Ja se tuottaa kaavan ”johonkin asiaan liittyy ongelma” + ”kauhistelu hirveimmillä mahdollisilla tilanteilla” = ”vaatimus empatiasta” = ”vaatimus kieltää kaikki”. ; Tämä sabluuna on tuottanut silmiini sitä miten esimerkiksi empatiaan voidaan vedota siinä että maahamme ei oteta Afganistanista paenneita koska osa heistä saattaa olla terroristeja jotka saattavat potentiaalisesti teoriassa tulevaisuudessa tappaa jonkun. Ja sitten sen vuoksi lentokoneista putoavat miehet ovat johtaneet sellaisiin lausuntoihin että luulen monen hyvän ja empatiarikkaan kristityn fanittavan ”The Weather Girlsin” ”It’s Raining Men” -laulua hieman poikkeuksellisista syistä. Samalla sabluunalla tässä tapauksessa selitetään että seksityöhön liittyy ongelmia ja sitten sen vuoksi iloitaan kaikesta joka sotii ”moraalirappiota” vastaan.

Logiikka on sama jota nähdään kuvitteellisissa ns. militanteissa ateisteissa jotka haluavat kieltää uskonnon kokonaan siksi että uskonnot ovat typeriä ja vaarallisia. (Itse en halua kieltää uskontoa. Haluan vain yhteiskunnan jossa minun ei koskaan tarvitse paljastaa tai näyttää selkääni tai paljastaa kurkkuani ainoallekaan teismin ystävälle. Afganistan on minusta hyvä esimerkki siitä miten tiukka teismi ei sovi hallintoon. Vastustan osallistuttamista. Ja sitä että moni uskovainen kokee että heillä on joku privileegio jossa uskonnonvapaus tarkoittaa paitsi heidän lupaansa uskoa ja kertoa uskosta niin olisi myös minun velvollisuus kuunnella, osallistua julistukseen yleisönä sekä kunnioittaa julistuksen aikana. Ja olla sen jälkeen kohteliaskin.)

Itse näen että tässä on tavallaan otettava empatiaa kahteen suuntaan. Erilaisessa memeilyssä tietenkin sammutetaan vähintään toinen näistä. Ja olenkin tätä kautta onnistunut jo kuvaamaan sen mihin empatia voisi kohdistua mutta ei kohdistu. (Kun konteksti on tämä niin empatian puutteen kautta lähestyminen voi olla kiehtovaa.);

Empatia seksityöntekijöitä kohtaan.

Tässä näkökulmassa Philosophy Tubella on hyvin hienosti tehty juttu. Suosittelen sen katsomista koska jostain syystä lienee empatianäkökulmassa korostaa jotakuta jolla on normaalisti toimiva tunne-elämä. Philosophy Tubessa korostetaan että vaikka usein seksityöläisten käsittelyä kutsutaan auttamiseksi ja rajoitteet tehdään aina moraalisesti ja empaattisesti korkeatasoisin argumentein, niin sitten kun asiaa pysähtyy katsomaan niin lopputulos on jotain aivan muuta. Eli esimerkiksi kun on rajoitettu bordellitoimintaa, niin tässä yhteydessä on luotu tilanne, jossa seksityöläinen ei voi tehdä töitä kotonaan asunnon menettämisen uhassa ja on siksi pakotettu vaarallisempiin olosuhteisiin. Ja turvamiestä ei saa ottaa koska sellainen olisi pimp ja se muuttaisi tilanteen bordellitoiminnaksi. Tämä ja muut vastaavat asiat kasaantuvat siten, että ihminen joka tekee seksityötä on pahemmassa vaarassa kuin ilman näitä auttamisia. Ja tässä henkenä onkin tietenkin se, että tässä ei oikeasti ajatella ihmisiä vaan sitä että vihataan toimintaa. Mutta ei sitten kehdata sanoa tätä teknisesti ihan täysin suoraan. Ja siksi voidaan luoda maailma jossa teet jotain joka ei ole laitonta, mutta josta kiinnijääminen johtaa siihen että sinulta voidaan ilman oikeudenkäyntiä ottaa käytännössä rajoittamaton määrä sakkoa. Ja menetät asuntosi. Monesti seksityön vastustaminen myös helpottaa ihmiskauppaa. Koska poliisille menemisestä tulee ongelmia seksityön tekijälle, hän ei tietenkään voi ilmoittautua mihinkään ja tästä tulee melkolailla suoraa harmaata taloutta.

Tilanne on hankala sillä empatiatasolla tilanne muistuttaa jossain määrin kaikkea sitä ongelmallista jota saimme kokea kieltolain vuoksi. Itse en pidä alkoholikäytöstä juurikaan. (En toki mitenkään sylje lasiin, mutta juon hyvin harvoin.) Ja kieltolain lupaama raitis maailma voisi olla haluttava. Mutta tosiasiassa empatiatasolla tiedämme että totaalikiellon hamuaminen ei toimi. (Eikä se toimi seksityössä eikä varmasti maahanmuutossakaan. On tavallaan söpöä miten ihmiset kuvittelevat että ihmiset pysähtyvät laeilla. Yleensä nämä tajuavat ampuma-asekontekstissa että jos kieltää vaan kaikki aseet niin eihän se ratkaisekaan sitä tuliaseongelmaa..)

Seksityössä onkin kiehtovaa miten ”auttaminen” näyttää sitä että työntekijä asetetaan hyvin alisteiseen asemaan. Ikään kuin heitä halutaan rangaista ratkaisuista ja auttaminen muistuttaa oikeasti käytännöntasolla ”pelotteluvaikutusta”. Tämänlainen toiminta on tietenkin hyvin kaukana mistään mikä edes etäisesti on empaattista. (Jopa minä ymmärrän tämän.)

Josta tavallaan päästään toiseen empatian luokkaan; Empatiaan Simpejä kohtaan.

On tavallaan kiehtovaa miten Juha Hämäläinen on valinnut näkökulmakseen teeman jossa ”pervoilu” on pelkkää tuhottavuutta jossa (1) pervo seksityöläinen saa asiakkaakseen (2) seksiaddiktin. On toki kiehtovaa katsoa miten kliininen psykologia näyttää todellakin antavan uusia diagnoosinimikkeitä niin että aivan kaikille riittää, (Rajatilasta ydinpsykopatiaan. Paitsi että psykopatia ei ole sairaus. Jostain syystä.) En näe sitä että alkoholiongelma olisi tehokas perustelu absolutismiin kannustamiseen. (Tai näen, mutta en argumentatiivisesti. Mutta olenkin tässä sellainen visionääri että kerron että olen vain emotionaalisesti ja sosiaalisesti tässä kohden niin korkeatasoinen että te alemmat olennot ette pysy tasollani. Anteeksi vain! Rakenne lienee voitokas todistamisen keino uusimmassa tieteessä viimeistään huomenna kun paradigmat murtuvat nerouteni edessä ja alta.)

Tähän liittyvissä huolissa on haettava näkökulmaa jostain ”Charisma on Commandin” tyylisestä. (Se on lähteenä vähintään ns. shady. Mutta olkoot.) Siinä korostetaan huolta siitä että rahanansainnassa sidotaan ihmisten tunteita hyvin erikoisella tavalla. Ja miten Simpaaminen on itse asiassa tässä mielessä haasteellista. Koska se nimenomaan ei rinnastu millään kovin relevantilla tavalla vaikkapa seksivideoihin.

Itsekin näen tämän puolen hyvin relevantisti ja tavallaan olen helpottunut että minun nuoruudessani piti salakuljetella lehtiä. (Armeijasta kun lähdettiin niin sieltä muuten löytyi useita pornolehtien vuosikertoja. Kokonaisia vuosikertoja. Joita kukaan ei sanonut omakseen eikä kehdannut ottaa vaikka ilmaiseksi olisi saanut. Koska se olisi pitänyt viedä kotiin. Nettikäytös on tietenkin diskreetimpää eikä äiti yleensä löydä kryptattua selainhistoriaasi sänkysi alta.) Tässä yhteydessä suora nettiyhteys mahdollistaa persoonallisemman vuorovaikutuksen ja ymmärrän todellakin sen, miten emotionaalisesti sitovaa tilanne voi olla ns. ”Simpille”.

Tässä tilanteessa näen että seksityönteko on kätevä sateenvarjotermi koska OnlyFansissa aiemmin toiminut alakulttuuri – vai pitäisikö sanoa yläkulttuuri kun ei se mitään diskreettiä kyllä ole ollut – ei oikein sovi siihen tilaan missä perinteisesti on ollut joku pornoelokuvissa näyttelevä pornotähti. Eikä oikein ole osuvaa kuvata sitä prostituutionakaan koska seksityössä saattaa olla kyse siitä että joku tissityttö lukee ja soittaa ja laulaa ja sanoo erilaisia söpöjä asioita. (Esimerkiksi: löysin aivan mahtavan hauskan kirjan ”Creepy Susie and 13 Other Tragic Tales for Troubled Children” eräältä OnlyFansissakin vaikuttavan ”somevaikuttajan” kautta. Mitään en siis tunnusta. Kukaan ei nähnyt minua. Ette voi todistaa mitään. Selaushistoriani poistaa itsensä automaattisesti. Käytän VPN:ää.)

Mitä olen itse miettinyt näistä?

Minulla on tiettyjä … omituisuuksia … joita liittyy siihen miten seuraan eroottisia aineistoja. Nämä ovat saaneet silmienpyörittelyjä ja ihmettelyjä. Tärkein pääpointti on se, että en piratoi pornoa. Toki olen nähnyt niitä metaironisia vanhoja mainoksia joissa ei ryöstäisi laukkua jotka lietsovat varastamaan kaiken mikä ei ole naulattu kiinni ja lataamaan piraatisti internetistä asunnon ja auton. Mutta tämä median aivopesu on onneksi mahdollista taistella pois.

En yleisesti arvosta ilmaista pornoa. Ongelmana on nimenomaan työntekijöiden asema; On tavallaan turvallista ostaa suurten talojen tuotantoja. Työntekijät saavat palkkansa. Samalla ei tule tuettua ainakaan pahinta eksploitaatiota. (Pienimmän riskin tiellähän ne kirkotkin ovat olemassa. Harva kehtaa kiistää että uskonnolla ei olisi huolestuttaviakin lieveilmiöitä nykyäänkin.) ; Voin maksaa pornosta kun tiedän mitkä ovat työntekijöiden työehdot ja että miten rahat jaetaan työntekijän ja vaikkapa jonkun sivuston omistajan kautta. (Marx puhui jostain pellavakankaan hinnasta. Minä saattaisin vaahdota yhtä pitkästyttävästi eroottisen näyttelijän odotettavissa olevista palkoista ja siitä miten mediaani on parempi asia katsoa kuin keskiarvo. Tämä asia oikeasti merkitsee minulle. Ja moni pitää tätä huonona peliliikkeenä koska ”pornoahan on kaikkialla ja se on ilmaista”.)

OnlyFansin toimintamekanismin näen sinänsä hyvänä, että siinä ei ole suoraa seksiä ja siihen liittyvä toiminta mahdollistaa rahan ansaitsemisen yksityisyrittäjänä ilman että joutuu olemaan kadulla turvattomana niissä Philosophy Tuben kuvaamissa oloissa. Ehkä juuri tämä ”kielletty ala” + ”turvallisuus” on se joka tässä riepoo. Se taisi Adorno olla joka tokaisi että puhdasoppiset harvoin vihaavat niin paljon kuin onnellista kerettiläistä. Tämä näkyy siten että oikeastaan kun kristillisistä arvoista lähtien puhutaan empatiasta niin oikeasti puhutaan opista ja sitten se tunnetila tulee siitä kauhistelusta. Ja sitten kauhistelu johtuu oloista joita ollaan usein valmiita auttmisen nimissä pahentamaan.

Empatia ei ehkä siksi olekaan se sana mikä tulee muille mieleen kun he kohtaavat ylivertaista sydämen uskoa. Toisella puolella tilanne saatetaan tietenkin kokea aivan toisin. Ja silloin on hyvä kysyä että mikä viestinnässä, asenteessa, sosiaalisessa käyttäytymisessä ja muussa on pielessä kun se vilpittömän sydämen resonanssiempaatti näyttää kaikista muista joltain psykolta. (Ja sanon tämän ystävällisenä neuvona. Kun ongelman tiedostaa sitä vastaan voi taistella. Minullakin on isoja ongelmia tunne-elämässäni ja kun olen tiedostanut tämän olen voinut opetella hillitsemään itseäni. Monena päivänä voin sanoa ylpeästi miten ennaltaehkäisin murhan. Itsekontrollilla. Tai en nyt oikeasti. Mutta tälläisiä onelinereitä on messevää heittää. Etenkin kun en ole koskaan heittänyt ilmoille sitä miten olen oikeassa ja muut väärässä koska olen niin suuresti empaattinen.)

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu