Vihansyönnistä

Kari Kuulan kirjoitus eläinten oikeuksista on johtanut aikamoiseen myllytykseen. Hän vertasi tehotuotantoa keskitysleirehihin ja sitoi mukaan näkemyksiä teologiasta. Siinä oli jopa argumentteja eläinten oikeuksista jotka perustuva ns. luomisen konseptiin. Tekstihän sai esimerkiksi MTK:n uhkaamaan oikeudella sellaisella tavalla, jonka vain MTK osaa. Kyseessä ei ollut uhkaus, koska ”On ilmoitettu, mitä tehdään”. En tiedä minkälaisia uhkauksia MTKlaiset saavat, mutta itse saamieni ”juttujen” tärkeä toistuva teema on nimenomaan ollut se, että ihmiset ovat kertoneet mitä aikovat minulle tehdä. (Johon sanon vain: Good luck with that. Darwin ja Fiore suojelevat minua.)

Itseäni luomisperustaiset argumentit eivät luonnollisesti vakuuta suuntaan tai toiseen. Mutta minusta on ollut kiinnostavaa miten tässä jupakassa on noussut esiin muutama pieni asia ; Esimerkiksi se, miten keskustelu on tyypillisesti siirretty pois Kuulan argumenteista siihen miten (1) ihmisen tulee terveytensä vuoksi syötävä lihaa ja (2) miten eläinten tuottajat tekevät kovaa työtä. Mikä on tietenkin hyvin kiehtovaa koska se on maksimaalisen kaukana Kuulan argumenteista.

Muutenkin näyttää siltä, että kirkolta puuttuu eläinfilosofia/teologia. Mikä ei ole uutinen. Eihän sillä oikein tunnu vieläkään olevan edes naispappeuden filosofiaa/teologiaa. En ole näiden kokemuksieni kanssa ilmeisesti täysin yksin. Onkin kiinnostavaa miten aktiivinen ja aggressiivinen keskustelu asiasta on herännyt.

Voisin tietenkin tarttua tähän aiheeseen. Ja tiedän, että normaaliargumentti siihen on se, että joku Keskustan potentiaalinen äänestäjä tulee minulle kertomaan että minun tulisi vain käydä hipsterolusilla ja pitää turpani kiinni. Mutta (1) jopa tämä hipsteriolut on maatalouden tuottamaa ja (2) no. Minulla itse asiassa on taskussa agrologin tutkinto, muun muassa. Olen erikoistunut tuotantoeläinpuolelle. Tuotantoeläinjalostusta. Olen ollut MTT:n tutkimussikalassa Hyvinkäällä jossa on tuhat sikaa. Muutenkin tietenkin on perusasioita esimerkiksi renkitoiminnasta, lypsypuolen hommista ja itse asiassa minulla on näyttää myös teurastus-ja-lihanleikkuukurssitus. Olen siis ”vähintään käynyt teurastamossa jne.” Lisäksi minulla ei ole taloudellisia sidoksia alaan, koska ”teen jotain ihan muuta työtä”. Joten voinkin sanoa, että vaikenen tästä aiheesta jonkun sensuristin ja sananvapauden ehdottajan ehdotukesta sitten kun he itse lakkaavat tyystin ottamasta kantaa poliittisessa keskustelussa asioihin jotka liittyvät esimerkiksi kaupunkilaisten tekemisiin ja olemisiin. (Mukaanlukien heitot hipsterioluista. Minulla menee maha lähes välittömälle rapakuralle kaljasta. Juon siksi vain kovia alkoholijuomia tai siidereitä tai jotain joka ei ole ohrapohjaista.)

Voisin keskustella paljonkin asioista.

Perussävynä olisi ”eläintuotannosta isosti raskasta tekee juuri se, että homma ei aina ole kovin siistiä ja eettistä.” Hätäteurastuksiakin on jouduttu näkemään ja tekemään. Nämä ovat ”harvinaisia poikkeuksia”. Mutta sitten jos tajuaa että jos sinulla on tuhat sikaa, niin on aika odotettavaa että jotain poikkeavaa tapahtuu käytännössä joka päivä ”tai jotain”. (Lottovoittojakin tulee jollekulle jatkuvasti oikeasti juuri sillä, että niin moni ostaa lottokuponkeja. ”Iso määrä sikoja” = ”iso määrä poikkeustapahtumia”.)

Esimerkiksi siitä miten lihasikaloissa pikkupossut kastroidaan. Itse asiassa näkisin että usein, jopa liian usein, huomio keskittyy teurastukseen joka on tavallaan sotkuista. Mutta itse teurastamossa se tietty tehokkuus korosti itselleni ”kliinistä tehokkuutta” jossa maistuu tavallaan ”tuskan minimoiminen”. Mieleeni tässä tulee jopa vertaus Terry Pratchettin kiekkomaailman Kuolemasta joka selittää olevansa armelias koska käyttää hyvin, hyvin, terävää viikatetta. Pikkupossut joutuvat elonsa alkuvaiheissa monenlaisiin prosesseihin, kuten hampaiden leikkuuseen ja rautapistosten saamiseen. Niiden tavoitteena ei ole vahingoittaa eläintä, mutta yritä kuvitella itsesi pieneksi otukseksi joka ei ymmärrä mitä hänelle tapahtuu ja miksi ja mieti sitten sitä kun omituisia Sartreja sinulle resitoiva höpisijä nostaa sinut koivista polville ja piikittää sinua metallipiikillä. Puhumattakaan siitä kastroinnista jota on tavallaan omituista yrittää mitätöidä täysin merkityksettömäksi ”nips naps vaan ei ne edes huomaa” -meiningiksi. Toki monissa paikoissa possut saavat myös lävistyksiä kun korviin tehdään numerotunnukset. (Koska ei ole ollenkaan keskitysleirimeininkiä tatuoida ja lävistää tyyppeihin numero.)

Karkeasti sanoen sitä sanottiin että ei pidä syödä mitään sellaista mitä ei itse olisi valmis teurastamaan. Ja juttu kääntyi vähän sellaiseen suuntaan jota lausunnon antaja ei tarkoittanut. (Minun kanssa saattaa käydä tällä tavalla.) Minua ei haittaisi syödä koiraakaan, kunhan se on teurastettu siististi ja oikein. (Olen syönyt myös oravaa.)

Voisin tässä puhua loputtomasti esimerkiksi siitä että maataloutta käsitellään klusterina jossa haasteena on se, että esimerkiksi kanojen, sikojen ja nautojen tuotanto on aivan erilaista keskenään. Hajontaa eläinten hyvinvoinnissa on paljon. Ja klimpittämisen onttous näkyy vähintään silloin kun argumentit perustuvat sinänsä tervejärkiseeen tosiasiaan siitä että tiettyyn rajaan asti sairas ja huonosti voiva eläin tuottaa vähemmän. (Avainsana ”tiettyyn rajaan asti”.) Ja että pellot nyt vaan tuottavat pääosin eläinten rehua jota ihminen ei voi edes syödä. Joka on erikoista koska muistetaan miten (1) iso osa eläinten ravinnosta tuodaan ulkomailta, erityisesti valkuaisrehun osalta ja (2) niissä pelloissa kasvaa rehua koska sitä siihen on viljelty. Suomen oloissa on tunnetusti viljelty myös viljakasveja ja vastaavia. Kyseessä ei siis ole mikään ”kylmä tosiasia jota ei voi muuttaa” vaan asia joka on itsessään arvovalinta.

Mutta olen laiska. Ja lisäksi minua on kannustettu laiskuuteen. (Tai lyhyemmin kirjoittamiseen.)

Karkeasti ottaen on kuitenkin syytä muistaa se teologia. Tavallaan. Joku kristitty jossain on kertonut minulle arvokkaita asioita synnistä. Ja tässä voin juuri nyt heittää asioita jotka saattavat poikkeuksellisesti mennä läpi myös ”perussuomalaishenkisimpiinkin” ihmisiin. Tai jotain. Tässä syntikeskustelussa sävy on usein se, että on tärkeää saada julkisestikin tuomita vaikka homoseksuaaleja tai ateistja syntisiksi syntisäkeiksi. Koska siinähän vain kerrotaan mielipide synnistä. Ja miten Jumala – ja kristityt – eivät ehdottomasti vihaa syntistä vaan syntiä. Ja näin ei saa pitää lausuntoja tuomitsemisena edes ”ihan homona”. Sananvapaus-uskonnonvapaus -teema näissä lausunnoissa on läsnä.

Nyt sitten kun Kuula puhuu – ei siis eläintuotannon vaan tehotuotannon – ongelmista, jotenkin asia halutaan klimpittää ensin koko eläintuotannon kaikkiin toimijoihin ja sitten siirtää huomio tästäkn aiheen sijaan maataloudessa toimiviin. Itse näkisin että klassisen teologian valossa asia on aika simppeli. (Tai ainakin sen version mitä jeesustelijat ovat minulle kovasti paasanneet, mikäli siinä on teologisia aukkoja niin miettikää mikä fiksuustaso on ideologiassa johon heittäytyneimmätkään monomaanikot eivät osaa omaa ideologiaansa.)  Minäkin voisin helposti sanoa, että Kari Kuulan viestin kärki kohdistuu syntiin eikä syntisiin. Ja siksi voisin puhua siitä miten jotkut parhaista ystävistäni ovat eläintuottajia  – joka on fakta muuten, ei varmasti ole edes poikkeavaa agrologien parissa – ja miten tässä nyt vaan kannustetaan elämäntavan muutokeen ja etkö voisi miettiä asiaa vielä kerran.

Että eihän tässä tuomita eläintuottajia joista monet ovat hyviä ja hyväntahtoisia ihmisiä jotka oikeasti välittävät eläimistä ja he viettävät siksi pitkiä päiviä raskaassa työssä. (Joka on totta. Itsekin muistan kuinka yhtenä yönä lypsytilareenipaikassani näin vain mustia pilkkuja kun lehmän poi’inta ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä piti esimerkiksi katsella elävän eläimen sisuskaluja kun vasikka piti leikata ulos. Ei tästä syntynyt mitenkään kauhean pittoreskia kuvaa kyllä vaikka projekti tietenkin tehtiin hyvässä tahdossa ja eläinlääkäri teki päätoimet ja itse yritti auttaa kaikessa sen mitä nyt niiltä pilkuilta näki.) Että tässä mietitään vain teologiaa ja syntiä ja sitä ollaan armollisia heti kun vaan tehdään parannus – aka luovutaan syntisestä elämäntavasta.

Ja sitten hymistellään perään jotain sananvapaudesta ja miten kritiikin kohde ei vaan ymmärrä. Ja miten hyväntahtoisuus on tärkeä asia koska kertojan motiivihan on se tärkein juttu. Koska kaikessa on aina kertojasta ja hänen hyveellisyydestään tai ainakin hyväntahtoisuudestaan. (Koska olemme syntisiä kaikki, paitsi että homoja tuomitaan ihan eri tavalla syntisiksi kuin vaikkapa elämäntavanomaisesti reaktionäärissävyiseen paskiaismaisuuden syntiin syyllistyvää kristiaania.) Ja niin ad nauseam.

Mutta tiedän, että tämänlaisia ei kannata sanoa. Koska se on aina tyhmää.

Itse asiassa Kari Kuulan viesti oli provokatiivinen ja vain tyylin vuoksi asiasta ylipäätään puhutaan. Kuula ei sanonut mitään uutta. Kun mietitään MTK:n yleistä linjaa. Joka btw. on tämän Kuula -keissinkin kohdalla aivan normaalia yleislinjaa. Viesti on että ”maaseudun mitta on täysi”. Koska ihmisillä on vääriä mielipiteitä ja he sanovat sen ääneen. Ymmärrän kuitenkin pahastumisen. Ja itse asiassa tämä on tärkeä opetus. Jos joskus mietit että miksi joku ateisti tai sekulaari suhtautuu nuivasti kun kerrot hänen syntisestä elämäntavastaan, niin kenties asia on ymmrrettävä kun tajuat että kaikessa ei ole kysymys sinusta, rakas katujulistaja, vaan asian ”voi ns. ymmärtää oikein”. MTK:n paheksunta kaikenmaailman muka-ei-uhkauksineen on ”ymmärrettävä mutta ei hyväksyttävä”. Ja kun tämän tajuaa niin yht’äkkiä se ”ateistien militanttiuskin” alkaa näyttämään ihan uudenlaiselta. Vähemmän ”militantilta”.

Joku voisi kutsua tämänlaisia toimia empatiaksi. Mutta minä en siitä mitään tiedä. Minulla on agrologin tutkinto loppuun asti käytynä.