Pääministerin mielenmuutos
Sanna Marinin nopea siirtyminen Naton kannattajaksi ja Venäjän suorapuheiseksi arvostelijaksi ei ole ennen näkemätön ilmiö SDP:n historiassa. Samanlainen suunnanmuutos tapahtui Väinö Tannerissa joulukuun 1939 aikana.
Palattuaan Paasikiven kanssa Helsinkiin marraskuun 11. päivänä Tanner totesi, ettei Kremlissä syntynyt sopimusta, muttei syty sotakaan. Hän oli Moskovassa vieraillut sosialismin saavutusten näyttelyssä ja nähnyt messuportin yllä tekstin. Siinä luki, ettei Neuvostoliitto vaadi vaaksaakaan vierasta maata. ”Nyt miehet pois rajalta rauhan töihin”, sanoi demarien vahva mies ja ehdotti YH:n purkamista.
Vielä siinä vaiheessa, kun Cajanderin hallitus haki ilmasuojaa halkopinojen välistä valtioneuvoston linnan takamaastossa, Tanner arveli kysymyksessä olevan pelkkä hermosota. Hän oli varma, ettei Suomen vasemmistoon kuuluva miehistö nostaisi asetta työläisvaltiota vastaan.
Tannerille tuli yllätyksenä demarikentässä tapahtunut asennemuutos. Taisteluasemia linnoittaneet reserviläiset olivat radion iltauutisia kuunnellessaan kimpaantuneet, miten Kremlissä nöyryytettiin heidän aatteellista johtajaansa. Se vahvisti tunnetta: ”Tääll on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus”.
Kun Tannerille valkeni, että kannattajakunta oli koukkaamassa oikealta ohi, kuoriutui hänestäkin puolustustaistelun innokas kannattaja. Mies teki täyskäännöksen asenteessaan suojeluskuntiin, joihin puolueen ja ammattijärjestön jäsenten ei ollut lupa liittyä.
Sotien jälkeen Väinö Tannerista kehkeytyi kansallissankari, jonka kaukonäköisyyttä on kehuttu valtiomiestekona. Todellisuudessa hänen lehmänkäännöksensä oli mukautumista muuttuneisiin oloihin. Aivan samoin tapahtui Sanna Marininkin kohdalla.
Venäjän härski hyökkäys Ukrainaan herätti rauhaa rakastavat suomalaiset miettimään, olisiko paljon puhutulla Nato-optiolla nyt käyttöä. Marin osasi aistia asennemuutoksen ja luopui periaatteestaan, ”ettei hänen aikanaan”. Pääministerin arvovallalla ja luontaisella karismallaan hän nousi mielipidejohtajaksi odottamatta kannattajakunnan käännettä, kuten Tannerin kohdalla kävi.
Venäjä (silloinen Neuvostoliitto) oli hyvin aivopessyt Suomen sosialisteja, osa oli jo houkuteltu 20-luvulta lähtien ”työläisten paratiisiin”. Stalinin puhdistuksissa 1938 näitä lahdattiin arviolta 25 000.
En puhu nyt tuosta Marinista kun se kääntää nykyään nopeammin takkia kuin Soini aikoinaan vaan puhun Venäjästä. Se ei ole muuttunut miksikään. Tulevaisuudessa emme tule tekemään mitään sopimuksia mikä hyödyttää Venäjää millään tavalla.
Antaa maan taantua, sitä pitää nöyryyttää ettäs se oppii.
Kiinakin pitää Venäjää enään pelkkänä ydinasemaana sen maasodankäynti on osoittanut puutteet, konventionaalista sodankäyntiä Venäjä ei osaa ja se voi kiinnostaa Kiinaa tulevaisuudessa kun se tulee laajenemaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ammattiyhdistysliikkeen ja suojeluskuntien yhteistyön merkittävimpiä puolestapuhujia vuosina 1940–41 olivat tietenkin Eero A. Wuori ja Emil Skog. Molemmathan olivat punaisten joukoissa nuorina poikina vuonna 1918, jolloin lähes 20 vuotta vanhempi Tanner pysyi sivussa.
Väinö Tannerin elämää hallitsi kohtuuton rationalismi. Parempi niin päin kuin päinvastoin.
Harva muistaa, että muiden puuhiensa ohella Väinö Tanner esitteli ensimmäisenä suomen kielelle sekä marxilaisen että keynesiläisen taloustieteen:
Karl Kautsky: Karl Marxin taloudelliset opit ; seitsemännestä saksalaisesta painoksesta suomensi tekijän luvalla Väinö Tanner. Osuuskunta Kehitys, Pori 1906
J. R. Hicks: Yhteiskunnan taloudellinen rakenne. Tammi 1948 (alkuteos The social framework)
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitto piti Tanneria pääsyyllisenä sodalle ja vaati ehdottomasti hänen tuomitsemistaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Jopa Rytiä Neuvostoliitto piti vain Tannerin ”apurina”. Oikeusministeri Kekkonen totteli sitten valvontakomissiota ja päätti, että Tanner asetetaan myös oikeuden eteen muiden ”konnien” joukkoon. Viisi vuotta vankeutta napsahti ja ainakin Työkansan Sanomat taivasteli sitä kuinka pienillä tuomioilla sotarikolliset pääsevät Suomessa. Niitä tuomioita ei Suomi ole vieläkään kumonnut eikä tuomittuja siis ole rehabilitoitu.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti tosin puhuu talvi- eikä jatkosodasta.
Oliko muuten Lintunen jo silloin päätoimittajana?
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon aikaanhan Työkansan Sanomat oli SKP:n lehti eikä KTP:n. 🙂
Vilkaisin erään Kuikan kommentin jälkeen hiukan SKP:n ja KTP:n nykyvälejä. Huomasin, että Tiedonantaja ei ole puolustanut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, Työkansan Sanomat on.
Mitä sotasyyllisyyteen tulee, Tanner ja Ryti katsoivat, että syyllinen oli talvisodan aloittanut Stalin (eikä Wuori eri mieltä ollut, tuskin syvimmiltään Paasikivikään). Sitä ei kuitenkaan saaanut oikeudenkäynnissä mainita. Venäläisille sota alkoi kesäkuussa 1941, briteille ja jenkeille vasta joulukuussa 1941.
Ilmoita asiaton viesti
Jos asia nyt jollekulle epäselvä on, ei Tiedonantaja tietenkään puolusta myöskään Ukrainaa tai Natoa. Sanna Marinin kanssa samoista Tampereen äänistä kamppaileva 🙂 🙂 🙂 päätoimittaja Petra Packalén näyttää kirjoittaneen, että Marin ”kunnioitti fasistijohtajan muistoa Mykhailon katedraalissa Kiovassa”.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, 1940 – -41. Talvisota päättyi tänään, 13.3.1940.
Kun kenttäväki oli muuttanut mielensä ja sota hävitty.
Ilmoita asiaton viesti
No shit, Sherlock. Tammikuun kihlaus on kuitenkin jatkunut näihin päiviin.
Ilmoita asiaton viesti
Johan taas… Erityisesti kiinnittää huomio kohtaan
/ aisti asennemuutoksen ja luopui periaatteestaan, ”ettei hänen aikanaan”. /
Marin ei ole koskaan sanonut ettei hänen aikanaan. Sen sijaan kaikkivaltias Sauli Niinistö ei tiennyt maaliskuussa mitä mieltä ptiäisi olla seuraavasti:
”Niinistön Nato-kommentit (1.3.2022) puhuttavat”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d064b499-fb7c-4025-bef7-168c4b93b909
Ilmoita asiaton viesti
”On epätodennäköistä ettei minun hallituskauden aikana” No, mitä muuta Marin olisi voinut sanoa, kun hallituskautta oli jäljellä reilu vuosi ja pres. Niinistö vakuutti samaan aikaan, että vain kansanäänestyksen kautta Natoon. Ei kansanäänestystä kansalaiskeskusteluineen vuodessa. toimiteta jos muistellaan EU:n liittymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä ihmettä Granlund. Oletko kääntänyt takkisi. Marin ei voinut sanoa omaa mielipidettään Nato-asiassa koska Niinistö vakuutti samaan aikaan, että vain kansanäänestyksen kautta Natoon. Kiovassa Marin sai puhua Horneteista koska Niinistö ei ollut puhunut niistä mitään. Kuinka ollakaan Niinistön kanssa lauantaina puhuttuaan Marin kiisti tänään puhuneensa Kiovassa Horneteista mitään. On tämä aikamoista peliä.
Ilmoita asiaton viesti
Marin nimenomaan toisti olevansa edelleen samaa mieltä kuin Kiovassa.
Ilmoita asiaton viesti
Onko vielä tänäänkin luettuaan ukrainalaisen median kirjoituksen Kiovan lupauksista.
Ilmoita asiaton viesti
Näin. Sekaannusta tietenkin loi Reutersin väliaikainen otsikko ”Not on my watch”, ikään kuin kyse olisi ollut mielipiteestä eikä todennäköisyyden ennustamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Marinin nato kommenttien historia. Aika narsistinen lähestymistapa on ollut tähänkin asiaan.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009448514.html
Ilmoita asiaton viesti
Luonnollisesti Neuvostoliiton vihan kohde oli ennen muuta Väinö Tanner. ”Tappakaa Tanner” kaikui asemasodan aikana kaiuttimista.
Tanner oli heidän mielestään menševikki eli bolshevikin pahin vihollinen
Ilmoita asiaton viesti
Muistan pienenä erään illanistujaiseen liittyneen keskustelun vanhempieni ja vanhimman enoni välillä. Siinä sulkeutui ihmettelyä miksi enoni sanoi äänestävänsä demareita. Hän vastasi, että ”niin kauan kuin Tanner on remmissä minä äänestän demareita.” (Erikoista mitä kaikkea sitä voi muistaa, vaikka silloin ei asiasta tiennyt mitään.)
Ilmoita asiaton viesti
Ja myös oman ikäpolveni s.-49 kommunistien suurin inhokki on eelleen Tanner, joka oli se suurin kanki kaskessa joka esti ettei Suomen tiestä tullut Tsekkoslovakian tie, kuten Hertta kuusinen vaati.
Ilmoita asiaton viesti
Tanner itse sanoi Stalinille olevansa menševikki heti syksyn 1939 neuvottelujen aluksi.
Kuten kuka tahansa rationalisti, hän varmaan kuvitteli alkulauseen hyväntahtoiseksi huumoriksi.
Ilmoita asiaton viesti
On Suomen onni että Marin, Saarikko ja Andersson muuttivat mielensä n.miljoonan suomalaisen kera. TP jopa kahteen kertaan. Jokainen teki kunnioitettavan työn puolueissaan kääntäessään änkyrävastustajat Natomyönteisiksi. Marin kumppaneineen käänsi Ruotsin demarihallituksen Natomyönteiseksi. Marin jää historiaan vietyään Suomen ja Ruotsin Nato-jäseneksi (Turkin ja Unkarin nimmareita vailla)
Marinin hallitus teki ennenkuulumattoman ryhdikkään puolustuspoliittisen teon lisäämällä merkittävästi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen resursseja. Molemmat saivat sen minkä katsoivat tarpeelliseksi ja halusivat.
Ilmoita asiaton viesti