Aikuisopiskelu puhututtaa

Ei lapsi jää syliin, vaan alkaa itsenäistyä, kontata, tutkia ympäristöään.  Eikä ikääntyneen tule jäädä kiikkutuoliin, kuolemaansa odottelemaan – se kun tuollaiselle tulee nopeastikin – ja toteaa, että tulipa aika tuhlattua, ei ollutkaan hauskaa.
Jatkuva itsensä laittaminen likoon, uuden oppimiseen, etenkin työhön lähipiirin eteen, tulisi olla kaikille itsestäänselvyys, mutta kun ei ole, ja syitä sysätään milloin muihin tai koko yhteiskunnalle. Olen nähnyt ja tunnen heitä, jotka haluavat tehdä muutakin kuin istua kissansa kanssa tai ulkoiluttaa koiraa. Eräs 70 v nainen opiskeli puusepäksi ja korjailee huonekaluja, toinen 80- v tutkii tietokoneita, huoltaa ja laittaa käyttöön. Yksi yli 65 v opiskeli sairaanhoitajaksi, meni 6 vuotta, nyt palvelee alalla, josta haaveili.  80 v toivuttuaan syöpäleikkauksesta sanoi tekevänsä edelleen sukututkimusta ja nauttivansa palautuneesta terveydestä.  Eräs puuhamartta perusti verkkoyrityksen ja toimii kotoaan käsin, ja sanoo, ettei oppimiseen ole ikärajaa.  Uusien taitojen oppiminen ja palveluun laittaminen yleensä johtaa pitkäikäisyyteen.  Ainakin se antaa elämälle sisältöä ja mielekkyyttä.
TuomoIsokangas
Perussuomalaiset Nokia

Avioliitossa. Kolmen lapsen isä. Kaupunginvaltuutettu, lautamies, kutsuntalautakunnan jäsen. Vapaa-ajalla harrastuksia Suomen kauniissa luonnossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu