Asiaa integroinnista

Työperäistä maahanmuuttoa on aina tapahtunut.  Brasiliaan haettiin aikoinaan Afrikasta mustia pakolla orjatyöhön silloisiin plantaaseihin. Kovin oli kivullioista sulautuminen uuteen kulttuuriin ja väestö sekoittui vähitellen. Siellä rotukartta on monimutkainen: ”intiaaneja, afroja, valkoisia” löytyy esivanhempien tauluista. Kun kuvaan liitty vielä monenlainen käännytystyö, niinpä herää kysymys, mihin kulttuuriin, elämäntapaan uusi maahanmuuttaja integroituu, ja haluaako?  Sama ongelma on kasvamassa täälläkin. Ei ole helppoa tehdä elämänmuutosta, etenkin kun lämpimästä maasta siirtyy tänne elämään pakkasten keskelle.  Vanhat siteet ystäviin katkeaa, törmätään aivan erilaiseen elämäntapaan. Tapoja tulisi muuttaa ja himoja hillitä. Usein seurauksena on yksinäisyyttä ja pelkoa. Useimmiten hakeudutaan samaa taustaa olevien pariin.

Kysymys kuuluu, mistä löytyy tarvittavat resurssit; taloudelliset, asenteelliset, aika ja vapaaehtoiset tai koulutetut henkilöt integroimaan? Järjen ääntä tulee kuunnella. Maahanmuuttopolitiikkaa on pakosta alettu järkeistämään. On opittava etenkin muun maailman pitkään tekemistä virheistä, muuuten käy kuin mummolle, joka keräsi hyvää hyvyyttään kotiinsa kaikki kulkukissat. Kun niiitä kertyi yli 20, piti lähipiirin tulla jo apuun.