Asiat riitelevät, eivät henkilöt
Asiat riitelevät, eivät henkilöt
Ylevää tekstiä. Melkein voi sanoa oikeasti näin toimivia ihimisiä pyhiksi, hyviksi esimerkeiksi. Tuollaisen luonteen omaavat, kasvatetut ja kasvaneet, ovat sävyisiä, vastakohtia ylpeille, jotka loukkaantuvat, katkeroituvat helposti, mahtailevat, määräilevät, etsivät vain asemaa, omaa etua, omaisuutta, ehkä koulutustakin, ylenkatsoen vaatimattomia lähimmäisiään.
Tämän päivän pyhämme käyttäytyvät vakaasti ja rauhallisesti, oikeasti kuuntelevat myös vähäisiä, joilla ei näytä olevan paljoakaan annettavaa. Yksinkertaisesti, he ovat kehittäneet itsekuria, he pyrkivät tuottamaan viisaalla tavalla hyvää kaikille, ei vain itselleen ja lähipiirille.
Veri on vettä sakeampaa – sanonta kertoo, kuinka tieto, että oleme samaa sukua, velvoittaa siihen, ettei veljeä jätetä. Aikoinaan kyläkunnat olivat tietoisia sukulaisuudesta toistensa kanssa, oli talkoohenkeä, kestettiin sekin, kun asiat riitelivät, toinen oli valkoisten puolella toinen punaisten, todellakin, monet ilman väkivaltaa. Tänään se on sitä, että yksi on demari, toinen vihreä tai persu, tai mitä mieltä politiikasta tahansa. Keskeistä on tukea heitä, jotka ovat rauhantekijöitä, sovittelevia, aikamme pyhiä, eivät täydellisiä, mutta parhaaseensa pyrkiviä.
0
Enpä ole nähnyt enkä kuullut asioiden riitelevän, aika hiljaa ovat olleet.
Sen sijaan ihmiset riitelevät jo siitäkin mistä asioista tänään taas riidellään.
Eli pieleen meni blogisti otsikko.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin naivistinen ajatus että kaikenlaisten ihmisten kanssa tulisi toimeen. Meitä on monenlaisia ihmisiä, eikä kaikkien seurassa tarvitse enää aikuisiällä olla, kun voi valita seuransa itse.
Ilmoita asiaton viesti
Maailma on luonteeltaan stabiiliutta korostava, jatkuvuuden, liikkeen ja sopivuuden liittyessä lähinnä stabiiliuden saavuttamiseen. Näin perin.
Tee tässä sitä työtä, jossa olet edistämässä tätä sujuvuutta. Olet asialla, jota aina on joku toivomassa.
Ajatus on tosi vaarallinen, tosin hyvä, että ilmaistu. Jossain tilanteessa voi olla, että toimivuus menee toimivuudelle.
Rajojen ja pysäyttävän jämäköittämisen perusarvo on tietysti rajoissa. Tällainen toisaalta on selkeä osa luontoakin, koska vähentää yhteenottoja, ja kuluttavaa muutostoimintaa, joka hajoittaa enemmän.
Pysyvyydessä ja liikkuvuudessa, menee aito linja, mitä luonnon perusolosuhteisiin tulee. Sopeutumisellisuus, on osin molempia. Enemän kysymys on sopivuudesta.
Tällaisen käsittelyyn, ei tarvita sellaista, mihin ei kullakin ole jo, tai voisi olla, aika suoraan valmiuksia. Nämä saa vietyä, tosi vaikeankin kautta.
Joukoissa on voimaa, ja sen kuluissa. Ilmankos sitä mennään ohi, että viuhuu. Lisää vain mukaan, niin vähemmän tarvitsee muusta välittää.
Ilmoita asiaton viesti