Autetaanko vai ei?

Nykyhallitus on joutunut tuota miettimään, ja on autettu.  Vuorolapun ovat saaneet pandemian uhrit, liikemaailma ja nyt Ukraina.  Siis, meistähän on löytynyt ainesta ojentaa auttavaa kättä, ainakin yhtenä demokratiana.  Entä, miten me itsekukin, näin joulunkin alla?  Heltiääkö meiltä jotakin toisten hyväksi?  Uhraammeko koskaan mitään meille rakasta?  Huomaammeko oikean hädän?

Pari kokemusta. Kerran kun olin siivoamassa iltamyöhään yhteisiä tiloja, paikalle tuli vieras mies. Hän kysyi olisiko teillä jotakin syötävää, kun kolmeen päivään ei ollut saanut mitään. Mentiin kettiökaapille, josta löysin vehnäjauhoa, öljyä ja sokeria.  Kelpaako, kysyin? Kyllä, kiitos, kiitos!  Mies lähti taikomaan niistä jotakin.  Sitten tuli nuori mies, tarvitsi kuulema vähän rahaa ruokaan.  No, vein hänet kipsalle, ja pyysin häntä valitsemaan sieltä jotakin, niin maksan sen.  Harvoin olen nähnyt niin tyytymättömän ilmeen, kun hän valitsi pari sämpylää.  Kaljarahoista taisikin olla puute?  On usein suuri haaste tietää, mitä joku oikeasti tarvitsee.  Kun näkee, että on auttanut, tavalla tai toisella, se tuo joulun hengen.