Autetaanko vai ei?
Nykyhallitus on joutunut tuota miettimään, ja on autettu. Vuorolapun ovat saaneet pandemian uhrit, liikemaailma ja nyt Ukraina. Siis, meistähän on löytynyt ainesta ojentaa auttavaa kättä, ainakin yhtenä demokratiana. Entä, miten me itsekukin, näin joulunkin alla? Heltiääkö meiltä jotakin toisten hyväksi? Uhraammeko koskaan mitään meille rakasta? Huomaammeko oikean hädän?
Pari kokemusta. Kerran kun olin siivoamassa iltamyöhään yhteisiä tiloja, paikalle tuli vieras mies. Hän kysyi olisiko teillä jotakin syötävää, kun kolmeen päivään ei ollut saanut mitään. Mentiin kettiökaapille, josta löysin vehnäjauhoa, öljyä ja sokeria. Kelpaako, kysyin? Kyllä, kiitos, kiitos! Mies lähti taikomaan niistä jotakin. Sitten tuli nuori mies, tarvitsi kuulema vähän rahaa ruokaan. No, vein hänet kipsalle, ja pyysin häntä valitsemaan sieltä jotakin, niin maksan sen. Harvoin olen nähnyt niin tyytymättömän ilmeen, kun hän valitsi pari sämpylää. Kaljarahoista taisikin olla puute? On usein suuri haaste tietää, mitä joku oikeasti tarvitsee. Kun näkee, että on auttanut, tavalla tai toisella, se tuo joulun hengen.
Silloin ei paljoa huvita auttaa, kun pyynnöt alkavat olla kohtuuttomia ja avusta haistatellaan malliin ”tää puuro on paskaa.”
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeitä kysymyksiä blogistilla! Tuntemattomien auttamisessa on nähdäkseni usein hyvä olla
jokin järjestö tai vaikka seurakunnan diakoniatyö, josta löytyy riittävä asiantumus avun koordinoimiseksi ja muuta tukea.
Valtion kassan kautta auttamisessa on nykyisin vaikeutena tämä jättimäinen julkinen velka. Tavallisen ihmisen on vaikea pysyä kärryillä, kenen rahoilla autetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sen tietää siitä, että jos budjetti on alijäämäinen, niin aina autetaan velkarahoilla eli lapsenlapsiemme rahoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm, valtio saa tuloja ainakin veroista ja velkaa ottamalla. Kun autetaan / kustannetaan sosiaali- ja terveyspalveluita, mistäköhän sen tietää, kummasta tulolähteestä juuri nämä rahat otetaan? Perusoikeuksien vaatima auttaminen pitäisi kai laskea budjettiin ensin, jolloin jokin muu julkisen sektorin menoerä olisi velkarahoitteista.
Merkittävä osa auttamiskustannuksista saadaan myös takaisin, kun vaikeuksissa olevat ihmiset pääsevät jaloilleen, työmarkkinoille, jne.
Sitten on vielä tämä argumentti, ettei valtionvelkaa tarvitse maksaa takaisin. Siihen en usko läheskään täysin, mutta voi siinä pieni siivu totuutta olla.
Ilmoita asiaton viesti