Mitä lukee sinun huoneentaulussasi?

Äitienpäivä lähestyy.  1900 luvulla eräs naapuri, nuori nainen, halusi toisen koti seinältä sen ainoa koristeen, huoneentaulun – Rakkaus ei koskaan häviä, se on ikuinen.  Tyttö vei sen omalle seinälleen, mutta naapurin poika, havaittuaan tapahtuneen, haki sen heti takaisin.  Taulu ei ollut kaupan.  Sen ajatus iski, pani ja panee miettimään.

Mietin itsekin, ketä saatan ihailla esimerkkinä käsitteestä rakkaus.  Sitä kun yhdistetään kaikkiin mahdollisiin sateenkaaren väreihin.  Mutta eihän sana tarkoita ohi kiitäviä, muuttuvia terveitä tai epäterveitä tunteita.  Luin tekstin uudestaan. Rakkaus on pitkämielinen – se sisältää toiveikkuutta itseään ja muita kohtaan; ei kadehdi eikä pöyhkeile ei etsi omaansa – siis, ei mitään, minä-ensin-asennetta; se ei ajattele pahaa – nykyään hyvää ja pahaa tarjotaa koko ajan, mutta me valitsemme, siivoamme ajatuksiamme; rakkaus iloitsee totuudesta – nyt tuli paha paikka. Monet rakastavat mystiikkaa, pelkkiä perinteitä, valheiden maailmaa.  Lopuksi, kaiken se kestää, toivoo, uskoo, kaiken se kärsii.  Rohkeita, hyvään kannustavia esimerkkejä on lähellämme, keskuudessamme.  He ovat voittaneet tai voittamassa tämän maailman.  Kiitos esimerkeille, rakastaville äideille.