Nyt jokainen priorisoimaan

Helpommin sanottu, toivottu, kuin toteutettu.  Eihän kukaan heti osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Vaatii aikaa saada jokainen mukaan, lapsista vaariin.  Pieni katsaus missä on edetty missä ei.  Venäläisillä on sanonta, että heillä on kaatopaikkana koko väli Mustaltamereltä Jäämerelle.  Syntymäkaupungissani Jyväskylässä kaadettiin aikoinaan kaikki jätteet Jyväsjärven rantaan. Ei siinä voinut kukaan uida.  Kaatopaikalle rakennettiin joskus 1980 Nokian toimitalot.  Ei noihin aikaan ollut aikaa miettiä hömötiaisten tilaa. Tehtiin Osaran puupeltoja.  Luontoa osasi silloinkin moni rakastaa, arvostaa, mutta oli peritty sukupolvien priorisointeja.  Piti saada ensin syötävää, vaatetta ja rahaa.  Nyt teen kysymyksen, mitä pitää ensin tehdä, että planeetallamme edes ihmiskunta voisi säilyä?  Ei riitä luonnon ennallistaminen, näkeehän sen aikaamme tapahtumia seuraavakin.

Ei heittäydytä synkkämielisiksi. Eräs hammaslääkärirouva kertoi, mikä oli reaktio, kun hän päätti hymyillä kohtaamilleen lähimmäisille ja kysyi, mitä kuuluu?  Reaktio oli 100% sama. Jokaisen ilme muuttui, hymy tarttui, alettiin jutella. Kun jutellaan, huomaa, kuinka jollakin on rakentaviakin kokemuksia ja ajatuksia.