Helsingin keskusta tyhjenee – ja yllättynyt oli?

Paikallispolitiikka on muuttunut paljon hyvin lyhyessä ajassa. Siihenkin on tullut arvopohjaista Twitter-vaikuttamista ja poliittista mediasirkusta. Kaupunginvaltuuston työ on kuitenkin päättää taloudesta, kaavoituksesta, vanhusten hoidosta jne. Asioista, jotka asiat vaativat tarkkaa perehtymistä ja hyvää substanssiosaamista.

Keskustelu Helsingin keskustan tyhjenemisestä on esimerkki tästä uudesta kulttuurista. Se kirvoittaa paljon arvopohjaista some-sisältöä, tarkoitushakuista argumentointia ja utopialta tuntuvia suunnitelmia paremmasta huomisesta. Oikeat mielipiteet kerrotaan Twitterissä ja asukkaiden enemmistö on väärässä.

Toisissa asioissa median otsikoihin on muotia nostaa ”totuuksia” kertovia kokemusasiantuntijoita, mutta Helsingin kaupungin asiantuntijoina ei kuulla niitä kolehmaisia ja nymanneja, jotka siellä keskustassa oikeasti vielä asioivat. Opit haetaan tulevaisuuskonsulteilta sekä maailman miljoonametropolien trendikirjoista ja ne höystetään omilla ideologisilla tavoitteilla.

Tämän prosessin tuloksena on syntynyt linjauksia, joita eivät kolehmaiset ja nymannit ymmärrä. Mutta kun niitä toistetaan tarpeeksi usein joka kanavassa, niin kolehmaisetkin alkavat pikkuhiljaa uskoa niihin. Vanha viisaus toimii: ”kun valheen kertoo tarpeeksi monta kertaa, niin siitä tulee totuus”.

Kehitys on vuosien systemaattisen politiikan tulos

Helsingin keskusta tyhjeneminen on johdonmukaisen tietyn linjan politiikan seuraus. Kaikki merkit tuloksista ovat olleet nähtävissä jo pitkään. Korona-aika on vain tuonut asiat nopeammin ja konkreettisemmin esille.

Monet keskustan kanta-asiakkaat, siellä asuvat ja asioivat ihmiset, ovat jo pitkään ihmetelleet ympärillä näkyvää kehitystä. Ihmetelleet, että ”tehdään Helsingistä toimivampi kaupunki” otsikosta huolimatta elämästä tulee koko ajan hankalampaa. Varsinkin, jos satut omistamaan auton.

On kerrassaan hämmentävää, että Helsinkiin on onnistuttu rakentamaan ilmapiiri, jossa keskustan läpi autolla ajaessaan kokee olevansa muita huonompi ihminen, jolla on väärät elintavat ja joka tuhoaa pian koko maapallon.

 Vaikeaa tulla ja vaikeaa asioida

Tuskin kukaan enää autoilee Helsingin keskustassa huvikseen, valtaosalla on jokin tärkeä syy: esim. mennä töihin, hoitaa työasioita, kuljettaa tavaraa tai auttaa vanhuksia. Tehdä jotakin, mikä olisi ilman autoa vaikeaa tai mahdotonta.

Sisääntuloväylien monenkirjavat heikennykset – bulevardit, tietyöt, autokaistojen poistaminen, tolppakamerat, pysäköintipaikkojen puute – tekevät autoilusta niin hidasta ja hankalaa, että monet välttävät kaikin keinoin autolla keskustaan tulemista.

Kohta on aivan sama asutko Konalassa vai Kuopiossa, Helsingin keskustaan tullaan vain konserttiin, teatteriin tai taidenäyttelyyn. Jokapäiväinen asioiminen tehdään muualla.

Ja pitää muistaa, että samat asiat vaikuttavat myös joukkoliikenteeseen, kaikki bussit ja ratikat kulkevat samoissa ruuhkissa muun liikenteen mukana ja ehdoilla.

Sokeus kauppakeskusten vaikutukselle on hämmentävää?

Eniten tässä ”keskusta tyhjenee” -keskustelussa hämmentää se, että samat päättäjät, jotka ovat yhdessä kokouksessa hyvin huolissaan keskustan tyhjenemisestä, menevät seuraavaan kokoukseen hyväksymään uusien kauppakeskusten kaavoittamista Helsingin sisääntuloväylille. Ja lopputulokset nähtyään levittelevät käsiään ihmetellen, minkä vuoksi keskusta tyhjenee?

Itiksen, Redin ja Triplan vaikutus keskustassa asiointiin on ollut merkittävä. Jos tarjolla on keskustan ruuhkien ulkopuolella, maksuttomalla pysäköinnillä, ilmastoidussa sisätilassa kaupungin monipuolisin kauppavalikoima, niin keskusta häviää aina. Aina. Ja parhaiden kauppojen siirtyessä kauppakeskuksiin, myös ydinkeskustassa asuvat asiakkaat seuraavat perässä.

Monissa pienemmissä kaupungeissa nähtiin keskustan näivettyminen jo aikaisemmin, kun kaupungin laitamille rakennettiin uusia kaupan keskittymiä.

Kivijalkakaupat voivat hyvin vain arkkitehtien havainnekuvissa

 Ydinkeskustan kivijalkaliikkeet ilmoittavat lopettavansa yksi toisensa jälkeen. Aleksanterinkadulla lopetti perinteikäs Aleksi 13, lukuisat pienemmät kaupat ovat panneet ovensa säppiin ja Stockmann rypee kovissa talousvaikeuksissa.

Kysymys on saavutettavuudesta, hintajoustosta ja asiakaskokemuksesta. Niissä asioissa kauppakeskukset voittavat keskustan puitteet 6-0. Kuluttajakaupasta katteensa tekevät keskustan yritykset eivät enää pysty kilpailemaan kannattavasti kauppakeskusten kanssa.

Ostovoimaiset turistit ja konferenssiasiakkaat ovat pitkään tekohengittäneet keskustan kivijalkakauppoja, mutta korona-aika on muuttanut lopullisesti tämän asetelman. Ihmisten käyttäytyminen on muuttunut pysyvästi ja kysyntä tuskin enää toipuu entiselleen. Monet tulevat jatkossa pitämään konferenssiin osallistumista kotisohvaltaan parempana vaihtoehtona verrattuna kalliiseen matkustamiseen toiselle puolelle maailmaa.

Vain harvoilla yrityksillä on enää varaa olla keskustassa 

Kalsarikauppiaan tai kartonkibisneksen johtajan on vaikeaa valita ydinkeskusta toimipaikakseen. Sen lisäksi, että vuokrakulut ovat toimitilojen ylitarjonnasta huolimatta karanneet liian korkealle, tarjoavat reuna-alueiden uudet kauppa- ja bisnesalueet paljon merkittäviä kilpailuetuja.

Liikenneyhteydet lähiöistä ovat paremmat, eikä tarvitse kiroilla keskustan ruuhkissa ja parkkitilaa löytyy. Yrityksillä on kova kilpailu parhaista työntekijöistä. Ruuhkavuosia elävälle kiireiselle toimihenkilölle tällaiset pienet asiat voivat olla hyvin ratkaisevia työpaikan valinnassa.

Tuliko verkkokaupankin vaikutus yllätyksenä?

Ostaminen ei pelkästään pakene Helsingin keskustan ulkopuolisiin kauppakeskuksiin, vaan se myös siirtyy verkkokauppaan. USA:ssa on jo lukuisia verkkokaupan runtelemia isoja kauppakeskuksia suljettu kannattamattomina. Koska Helsingin reunamien kauppakeskuksilla on merkittävä kilpailuetu keskustan kauppoihin verrattuna, tulee tämäkin ilmiö kurittamaan eniten keskustan perinteisiä kivijalkakauppoja.

Suomi tulee kehityksessä noin 2-3 vuotta USA:n perässä, joten pahin on Amazonin verkkokaupan tulemisineen vielä edessä. Yllättävän monet perinteiset kivijalkakauppiaat eivät silti vieläkään tunnusta verkkokaupan uhkaa, vaan pitävät edelleen pahimpana uhkanaan naapurin kauppiasta.

Korona on vain lopullinen niitti – ei syypää tilanteeseen 

Korona tulee muuttamaan työn tekemisen mallia niin, että etätyöhön oppineet eivät tule enää palaamaan entiseen malliin, eli Helsingin keskustan ruuhkiin. Toimistotyöhön palataan osittain ja vain tarpeeseen. Tällä tulee olemaan todella keskeinen vaikutus Helsingin keskustan kävijämääriin. Yritykset tulevat kyseenalaistamaan tarpeen nykyisen kokoisiin toimistotiloihin ja siirtävät osan työstä kotitoimistoihin.

Konferenssimatkailu on ollut Helsingin merkittävä tulonlähde ja myös siihen korona tulee vaikuttamaan paljon. Esimerkiksi Microsoft on jo ilmoittanut, että kaikki seminaarit tulevat jatkossa olemaan hybridimallisia, niihin voi osallistua etänä tai paikan päällä. On todennäköistä, että suurin osa seminaareista siirtyy luontevasti verkkoihin, koska sekä järjestäjä että osallistuja kokevat sen merkittäväksi lisäarvoksi. Tällä tulee olemaan iso vaikutus Helsingin matkailu- ja tapahtuma-alalle.

Ruuhkamaksut tyhjentävät keskustan lopullisesti

Jos tuleva poliittinen johto on niin näköalaton, että ottaa sellaiset käyttöön? Ja missä ovat ne ruuhkat, joiden takia autoilijoita pitäisi verottaa?

Kansainvälisessä kaupunkivertailussa ei meillä edes ole oikeita ruuhkia. Varsinkaan sen jälkeen, kun korona ja etätyön vaikutukset tyhjentävät kaupunkia. Todellisuudessa ruuhkamaksut ovat vain uusi piilovero, päästövähennyksiin on lukuisia muita paljon parempia keinoja.

Konsulttiyhtiö Sitowisen selvityksen mukaan ruuhkamaksusta kärsivät eritoten pienituloiset työntekijät, joille henkilöauto on ainoa mahdollisuus työmatkaliikkumiseen. Ruuhkamaksuilla olisi myös voimakas negatiivinen vaikutus asuntokauppaan ja ne kohottaisivat pääkaupunkiseudun jo ennestään korkeaa kustannustasoa.

 Kuka keskustassa sitten asuu ja asioi?

Kenelle Helsingin keskustaa sitten rakennetaan? Kenen siellä odotetaan asioivan, asuvan tai viihtyvän? Ja vielä maksavan sen kaiken itse?

Olen kuullut jonkun sanovan kyynisesti, että Helsingistä ollaan rakentamassa pohjolan Pjongjang, jossa on paljon polkupyöriä ja tyhjiä kauppoja. Sosialistinen eliitti asuu keskustan Hitas-asunnoissaan, nauttii poliittisen viran etuoikeuksistaan ja suunnittelee kuinka muiden pitäisi muuttaa käyttäytymistään. Provokatiivinen ajatus, mutta liekö siinä ripaus totuuttakin?

Tällä hetkellä yksi keskeisimpiä syitä Helsingin keskustassa asumisen suosioon on asumistukijärjestelmä. Kukapa ei asuisi mieluummin Punavuoressa kuin Malminkartanossa, jos se on taloudellisesti mahdollista.

Yhtälön mahdollistaa asuntosijoittajien ja tukien varassa elävien täydellinen liitto, jossa molemmat hyötyvät keskiluokkaisen veronmaksajan kustannuksella. Lapsiperhearkea elävä toimihenkilöperhe katselee Klaukkalaan rivitalokolmiostaan kateellisena, että jospa meilläkin olisi varaa asua siellä. Ja juuri heidänhän siellä pitäisi asua, jos keskustan elinvoimaa halutaan parantaa.

Tämä on johtanut myös paradoksiin, jossa kaupungin kalleimpien kauppojen keskellä asuvista yhä useampi on vähäisen ostovoiman omaavaa paljon verkkokaupassa asioivaa porukkaa. Nykyisen politiikan seurauksena paras ostovoima ja perheet valuvat lähiöihin sekä kehyskuntiin.

 Kuka voittaa ja kuka häviää, jos mikään ei muutu?

Häviäjä on keskituloinen työssäkäyvä, joka ei ole tukien piirissä ja jolle ei jää palkastaan mitään käteen asumiskulujen jälkeen. Houkuttelevia vaihtoehtoja ovat poismuutto tai heittäytyminen tukien varaan.

Voittajia ovat kiinteistösijoittajat. Se on riskitöntä bisnestä, koska asumistuet ja tulijoiden loputon virta takaavat vuokrien ja myyntihintojen jatkuvan nousun.

Luovuttajia ovat kantakaupungin kalliissa omistusasunnoissa asuvat ikääntyvät ja hyvin ostovoimaiset ihmiset, jotka turhautuvat ja muuttavat pois.

Jokainen voi ihan arkijärjellä päätellä, kuinka elinvoimainen keskusta tästä yhtälöstä syntyy. 

Elinvoimainen kaupunki syntyy vetovoimasta – ja pitovoimasta

Parin valtuustokauden ajan on rakennettu kevyeen liikenteeseen perustuvaa modernia Etelä-Euroopan ilmastolle sopivaa city -kulttuuria. Sen kulttuurin tarinassa pahiksena on ollut autoileva, henkilökohtaisista ”vääristä” valinnoistaan syyllistetty kantahelsinkiläinen.

Ja tulokset ovat nähtävillä: Helsingin keskusta tyhjenee. Einstein taisi aikanaan filosofoida, että jos toistaa samoja asioita, mutta odottaa eri lopputulosta, niin sitä kutsutaan hulluudeksi.

Elinvoimainen kaupunki ei synny esteillä eikä kielloilla. Se syntyy vetovoimasta. Se vetää puoleensa nuoria ja vanhoja, duunareita ja johtajia, fillarilla ja autolla, arkena ja viikonloppuna.

Mutta vetovoimaakin tärkeämpää on pitovoima: miten me pidämme nykyiset asukkaat tyytyväisinä asuinympäristöönsä. Pitovoima on myös kaupungille paljon edullisempaa, kuin uusien asukkaiden houkutteleminen. Pitovoima syntyy nykyisten asukkaiden äänen kuulemisesta.

Veto/pitovoima ei synny 5G-verkoista, kiertotalouden kehittämisestä, tehokkaasta rakentamisesta, maailmanmestaruusalhaisista päästöistä tai kielloista ja moralisoinnista.

Se syntyy kauneudesta, tyylikkäästä rakentamisesta, puistoista ja viheralueista, värikkyydestä, elävistä palveluista, yhdessä tekemisestä ja suvaitsevaisuudesta. Kaupunkistrategiassakin on maalailtu tämän suuntaisia hienoja tavoitteita, mutta tuloksia on vaikeaa tunnistaa käytännön toteutuksista.

Veto/pitovoimainen kaupunki ei ole utopia, jota tavoitellessa tuhotaan nykyisetkin vetovoimaisuuden elementit. Se on arjen pieniä hienoja asioita, jotka ovat ympärillämme sekä antavat iloa ja kauneutta elämäämme joka päivä.

Ja sellaiseen kaupunkiin pääsee helposti kaikilla välineillä ja siellä on kaikilla mukavaa elää.

+17
tuomoluoma
Kokoomus Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen helsinkiläinen liike-elämän pitkän linjan ammattilainen. Minulla on ollut tilaisuus olla monessa mukana, kohdata elämää ja sen monimuotoisuutta monelta eri kantilta. Eniten minua kiinnostaa ympäröivän maailman muutos: miten pystymme luopumaan vanhoista tavoistamme ja saavutetuista eduistamme, kun joudumme kohtaamaan aivan uudenlaiset olosuhteet elää ja tehdä töitä. Miten kitkemme pois byrokratian ja epäoikeudenmukaisuuden ja kannustamme ihmisiä yrittämään rakentaa parempi huominen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu