Malmi – järkevä ja vihreä hanke?

En voi kutsua itseäni kiihkomieliseksi Malmin lentokentän puolustajaksi – päinvastoin. Ennen kuin viime kuntavaalien alla perehdyin kunnolla asiaan, niin mediasta saamani tiedon varassa olin lievästi rakentamisen kannalla.

Asiaan perehtyminen hyvin laajasti ja monista näkökulmista avasi silmäni. Tilannekuva vuonna 2017 oli kovin erilainen, kuin mikä se oli ollut päätöksenteon tärkeimpien perusteiden aikana. Ja kuluneen neljän vuoden aikana kehitys on mennyt yhä enemmän Malmin kentän säilyttämisen puolesta puhuvaan suuntaan.

Politiikan tekemisen yksi suurimpia haasteita on se, että poliitikon ja puolueen on miltei mahdotonta myöntää tehtyjä virheitä ja muuttaa kantaansa. Koetaan, että oma poliittinen profiili ja puolueen uskottavuus voivat kärsiä. Tästä on seurauksena se, että todellisuudessa siinä yleensä kärsivät eniten demokratia ja enemmistö kansalaisista.

Olen pahoillani, että kirjoitus on aika pitkä, mutta yritän kertoa jäsennellysti päätöksentekoon vaikuttavien tekijöiden tärkeimmät asiat.

Maaperä on kallis ja vaikea rakentaa

Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että rakennuskustannukset ovat yli kaksinkertaiset ympäröiviin alueisiin verrattuna. Pois siirrettävää maata on arviosta riippuen 1,2-2,0 miljoonaa kuutiota.

Jos yhteen kuorma-auton lavalliseen mahtuu 15 kuutiota, niin se tarkoittaa, että kuorma-auto pöristelee maakuorman kanssa noin 100.000 kertaa jostakin ohi johonkin. Eli esim. kahden vuoden ajalle laskettuna 200 kertaa päivässä ja 25 kertaa tunnissa jokin kuorma-auto ajaa jostakin johonkin.

Maaperään joudutaan laittamaan yli 14.000 kilometriä betonipilareita (kuusi kertaa edestakaisin Hangosta Nuorgamiin), joiden valmistamiseen kuluu yli puoli miljoonaa tonnia sementtiä. Paalutus- ja maansiirtotöiden kokonaishinta on puoli miljardia.

Rakentamiskustannukset on arvioitu kaksinkertaisiksi verrattuna kenttää ympäröiviin alueisiin.

Rajut ympäristövaikutukset

Pelkästään betonin teossa syntyy yli 350.000 tonnia hiilidioksidia, mikä on saman verran kuin ajaisi keskipäästöisellä autolla 300.000.000 (kolmesataamiljoonaa) kilometriä tai koko pienkoneilmailun päästöt melkein 100 vuoden ajalta. Nämä ovat rajuja lukuja aikana, jolloin yksityisautoilijoita kuritetaan rajuilla veronkorotuksilla päästöjen vähentämiseksi.

Jos paalutuksen hiilijalanjälki jyvitetään suunnitellun asuinneliöiden mukaan, olisi Malmille rakennettavien asuntojen hiilijalanjälki 1800 kg CO2/as.m2, eli noin nelinkertainen verrattuna muualle rakennettaviin kerrostaloihin. Kaupungissa, jossa hallitus asetti juuri strategiseksi tavoitteeksi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Maaperässä oleva sulfidisavi on lisäksi Suomen pahimpiin ympäristöongelmiin kuuluva ainesta, jonka pois vieminen ja neutraloiminen on myös ympäristölle haitallista. Alue on pohjavesialuetta, jossa pinta-, hule- ja pohjavesi saattavat sekoittua yli miljoonan reiän tekemisestä ja maanrakennustöiden pelätään vaarantavan arvokkaisiin luontokohteisiin kuuluvan Longinojan taimenpuron.

Yrittäjyys ja ilmailuelinkeino vaarantuvat

Valtio teki aikanaan päätöksen kentästä luopumiseen virheellisen 70 harrastelentäjän kerhokentän mielikuvan varassa. Todellisuudessa se on 1-2% kentän operaatioista ja Malmi on Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä 100-150 nousulla päivässä. Malmin kentän hävittäminen olisi kuolinisku koko Suomen ilmailualalle, se on monipuolinen ilmailun koulutuskeskus ja Suomen suurin nuorisoilmailukeskus, lentokouluille ei ole liiketaloudellisia edellytyksiä maakuntakentillä.

Malmilla on merkittävä rooli myös turvallisuus- ja pelastustoiminnassa ja pääkaupunkiseudulle tarvitaan myös varakenttä kriisinsietokyvyn näkökulmasta huoltovarmuuden takaamiseksi.

Lentokentän alueella tuotetaan suoraan tai välillisesti noin 600 työpaikkaa ja lentokentän välittömässä läheisyydessä toimii lukuisia yrityksiä ja viranomaisia, joille lentokentän säilyminen on elintärkeää.

Kulttuurihistoria on merkittävä

Malmin lentoasema on ainutlaatuinen ja uhanalainen kulttuurihistoriallinen kohde, jonka Euroopan kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostra ja Euroopan investointipankin instituutti ovat valinneet Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuuriperintökohteen joukkoon. Lisäksi lentokenttä kuuluu World Monuments Fundin sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle.

Kun kenttä valmistui 1936, se oli lajissaan ensimmäisiä maailmassa ja se edustaa kaupallisen lentoliikenteen syntyä ja historiaa, samanlaisia kenttiä ei enää ole montaa jäljellä Euroopassa.

Luonto on monille ihmisille ainutlaatuinen ja ainoa

Malmin lentokenttäalueella on laajat harrastus- ja virkistysmahdollisuudet ja sen ympäristö on lukuisien luonnonsuojelujärjestöjen mukaan luontoarvoiltaan ainutlaatuista.

Kentän alueella elää yli 700 perhoslajia, joista kaksi uhanalaista. Lisäksi siellä on liito-oravia, lepakoita ja Longinojan taimenia. Uhanalaisten lajien suojelusta määrää sekä EU-direktiivi että Suomen luonnonsuojelulaki.

Kentän alue on vehreää ja metsäistä ainutlaatuista luontoa, joka tarjoaa alueen asukkaille ympäri vuoden palasen kaupunkiluontoa. Ihmiset rakastavat kentän ympäristöä lenkkipolkuineen, koirapuistoineen ja maatiloineen.

Tulevaisuuden mahdollisuudet ovat merkittäviä

Liikennemuotona lentoliikenne kasvaa ja lentoteknologia kehittyvät jatkuvasti: lentokoneet sähköistyvät ja pienenevät. Silloin tarvitaan juuri Malmin kaltaisia joustavasti toimivia pienlentokenttiä, jotka ovat optimaalisia nopeiden uuden teknologian matkustusmuotojen hyödyntämisessä.

Tulevaisuuden sähkölentokoneet voisivat tehdä Malmista ja Helsingistä päästöttömän ilmailun keskuksen. Sähkölentokoneiden ensimmäiset reittiliikennelennot voitaisiin nähdä jo 2030-luvun alussa lyhyillä kaupunkienvälisillä paikallisreiteillä. Muualla metropoleissa on nähtävissä jo jopa orastavaa kakkoskenttien renesanssia, kun kaupungit kilpailevat matkustajista, investoinneista ja työpaikoista.

Helsinkiläisten tahto on ohitettu

Kantar TNS Oy teki marraskuussa 2020 mielipidemittauksen, jonka mukaan 58% helsinkiläisistä haluaa säilyttää Malmin lentoaseman ilmailukäytössä ehdoitta. Jos asuntorakentamiselle asetetut tarpeet voidaan ratkaista järkevästi muuten, 65% helsinkiläisistä säilyttäisi kentän nykyisessä käytössään. Tällöin myös enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista tukee Helsinki-Malmin lentoaseman ilmailukäyttöä.

Vaikka helsinkiläisten selvä enemmistö on yli puoluerajojen koko ajan kannattanut kentän säilyttämistä ilmailukäytössä, niin sekä virkamiehet että poliittisesti valitut luottamushenkilöt ovat systemaattisesti jyränneet kansan tahdon.

Heidän rakennusprojektin läpi runnomisen tahto on ollut välillä jopa niin ylimielistä ja uhmakasta, että se on pistänyt miettimään, mikä mahtaa olla perimmäinen motiivi koko hankkeen takana. Vai onko kyseessä vain politiikan tekemisen niin yleinen pulma: täydellisen tietämättömyyden tuoma ääretön varmuus?

Vaihtoehtoja todellakin löytyy

Jokainen, joka on tullut lentokoneella Helsinkiin, on nähnyt ihan henkilökohtaisesti, että tonttimaasta ei todellakaan ole pulaa. Helsingin pinta-alasta on rakennusten peitossa 5% ja tiet, puistot/yms. mukaan lukien 15%. Helsingin pinta-alasta vapaata rakennusmaata on siis 85%, josta vapaasta alueesta lentokenttäalueen osuus on 1,2%. Ja sitten on lisäksi vielä Sipoon korvet.

Jos nimenomaan tuon savikon päälle halutaan rakentaa, niin nykyiset faktat aikaisempaa tulkintaa huomattavasti pienemmästä lentomelualueesta (vain 20% yleiskaavan 2003 pohjana olleesta tulkinnasta) mahdollistaisivat merkittävän lisärakentamisen kentän ympäristöön lentotoiminnot säilyttäen – toki silloinkin luonto ja alueen viihtyisyys kärsisivät.

Loput voisi rakentaa kentän viereen moottoritien toiselle puolelle Kivikon kallioiden päälle, tilaa on ja ei tarvitse paaluttaa maaperää. Tästäkin asiasta tekee vielä ihmeellisemmän se, että kun kaupunki ajaa helikopterit pois Malmilta, niin se suunnittelee uutta kenttää juuri tuonne moottoritien toiselle puolelle Kivikon alueella. Tulee jotenkin mieleen vanha hölmöläisten peitonjatkamistarina.

Päätöksentekoa on vaikeaa ymmärtää arkijärjellä

Suomen Kuvalehti kysyi 2020 eri valtuustoryhmien edustajilta, oliko Malmin kentän rakentamisesta aiheutuva hiilijalanjälki tiedossa siinä vaiheessa, kun päätös asiasta tehtiin. Vastausten mukaan ei ollut. Siinä vaiheessa, kun monet muut perustavaa laatua nykyiseen ratkaisuun vaikuttavat päätökset ovat tehty, oli tilannekuva kovin erilainen.

Mutta keskustelu ja päätöksenteko asiasta ovat olleet jo pitkään äärimmäisen politisoituneita ja arkijärjellä vaikeasti ymmärrettäviä. Koko prosessia on leimannut objektiivisuuden puute ja jääräpäinen tosiasioiden tunnustamattomuus. Jos kansalaisten mielipide, puolueiden arvot, kaupungin arvot ja asiantuntijoiden selvitykset ohitetaan, niin herää legendaarinen kysymys: mistä on kysymys?

Ja kenelle niitä asuntoja ollaan rakentamassa? Kuka niihin muuttaa ja kuka tulee maksamaan niissä asumisen? Veronmaksajatko? Itse en ainakaan tunne yhtään henkilöä, joka olisi valmis ostamaan omalla rahallaan juuri tuolta alueelta rakennuskustannuksista johtuen huomattavasti normaalia neliöhintaa kalliimman asunnon.

Ja tekeekö Malmin lentokentän sulkeminen Helsingistä strategiansa mukaisesti monimuotoisemman, toimivamman, saavutettavamman, kilpailukykyisemmän, luonnonläheisemmän, hiilineutraalimman tai houkuttelevamman?

Noihin kysymyksiin me kaikki varmaan haluaisimme realistisia ja rehellisiä vastauksia.

+6
tuomoluoma
Kokoomus Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen helsinkiläinen liike-elämän pitkän linjan ammattilainen. Minulla on ollut tilaisuus olla monessa mukana, kohdata elämää ja sen monimuotoisuutta monelta eri kantilta. Eniten minua kiinnostaa ympäröivän maailman muutos: miten pystymme luopumaan vanhoista tavoistamme ja saavutetuista eduistamme, kun joudumme kohtaamaan aivan uudenlaiset olosuhteet elää ja tehdä töitä. Miten kitkemme pois byrokratian ja epäoikeudenmukaisuuden ja kannustamme ihmisiä yrittämään rakentaa parempi huominen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu