Puolen miljardin polkupyöräsilta vol. II

Kun neljä vuotta sitten kuntavaalien alla kirjoitin tällä otsikolla, sain todella paljon kuraa niskaani, koska kuulemma liioittelin sekä käyttötarkoitusta että varsinkin kustannuksia. Nyt rohkenen sanoa, että saatoin olla aika oikeilla jäljillä.

Kun rakentamista ei ole vielä edes aloitettu, tuli 19.1.2021 tiedote, jonka mukaan rakennuskustannukset ovat jo suunnitteluvaiheessa nousseet 35% – 350 miljoonaan euroon (+tietysti n. 100 M€ varikko päälle). Ja kaupunki itsekin vihjailee, että kustannusarvio tulee nousemaan vielä tuostakin, vaikka suurin budjetin ylitys tulee yleensä vasta rakennusvaiheessa.

Olisiko oikeampi otsikko sittenkin miljardin polkupyöräsilta? Kuka haluaa lyödä vetoa siitä, onko lopullinen lasku yli puoli miljardia?

Olympiastadion ja Länsimetro ovat hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa budjetit esitetään alussa tietoisesti (tai tietämättä?) alimittaisiksi, jotta saadaan yhteiskunnan piikin pää auki. Sen jälkeen hanke elää ihan omaa elämäänsä ja kenenkään kontrolloimatta budjettia. Lopputulos yleensä ”yllättää” kaikki. Tuleeko tästä samanlainen? Ennusmerkit näyttävät pahoilta.

Hankkeelle haettiin poliittinen siunaus perustelemalla raitiotien tärkeyttä tulevien asuinalueiden suurella joukkoliikennetarpeella. Siihen kuuluivat silloin Sipoon korvesta lähtien, Vartiosaari ja Laajasalon Stansvikin kalliot.

Nyt kun noiden alueiden suunnitelmat ovat – yllätys yllätys – kumoutuneet tai jääneet toteutumatta, niin ratikan päässä ovatkin Kruunuvuoren ja Vartiosaaren alueiden noin 10 000 sekä Sipoonkorven visioiden jopa 70 000 asukasta vähemmän.

Sen aikaisissa esitteissä ja päätöksenteossa olevassa viestinnässä argumentit olivat vähintäänkin heppoisia (suoraan esitteestä).

”Ennusteiden mukaan raitioyhteyttä Kruunuvuorenrantaan käyttäisi päivittäin 37 000 matkustajaa.”

Heh, aikamoinen väite, koska reitin alueella ei tule todennäköisesti edes asumaan näin montaa asukasta, saati sitten käyttää ratikkaa. Ennuste tarkoittaisi, että jokainen nykyinen ja tuleva Kruunuvuori-Laajasalon raitiotiealueen asukas vauvasta vaarin ja liikuntakyvyttömästä poissaolevaan kävisi ratikalla kerran päivässä keskustassa joka ikinen päivä vuodessa.

”Pyöräilijöiden ja kävelijöiden määräksi arvioidaan päivittäin 3 000”.

Tällä hetkellä kilometrin päässä samansuuntaisella – yhdellä Helsingin vilkkaimmista pyöräteistä – Kulosaaren sillalla, on ainoastaan kesän muutamina vilkkaimpina päivänä tuo 3 000 pyöräilijää päivässä ja vuoden keskiarvo on noin 1 300 vuorokaudessa (perustuu sillalta kerättyyn dataan).

Jokainen ymmärtää pelkästään noista luvuista, miten kyseenalaisiin argumentteihin perustuen päätöksiä on aikanaan tehty. Realismia taitaa olla pikemmin se, että suurimpana käyttäjäryhmänä tulisi olemaan keskustaan töihin ratikalla kulkevat muutama tuhat ihmistä vuorokaudessa.

Mutta tietyille ryhmille poliittisesti tärkeä asia saatiin läpi noillakin tarinoilla.

Samoin, kuin saatiin läpi hankkeen rahoitus aivan täysin epärealistisella budjetilla.

Päätöksenteon pohjana olivat 260 miljoonan (+varikko ja kalusto 100 milj.) euron kustannukset, jotka oli laskettu kyseenalaisin perustein ja huolimattomasti, tärkeää oli vain saada hanke nopeasti hyväksytyksi. Lainaten suoraan hankkeen poliittisessa johdossa olleiden henkilöiden asennetta näihin asioihin eräästä toisesta casesta: ”me päätämme tämän asian ensin, meillä on mandaatti päättää, te tutkijat voitte sen jälkeen tehdä niitä tutkimuksianne”.

Kun nyt sitten Kruunuvuoren 13 000 uutta asukasta (+Yliskylä 5 000) varten rakennetaan puolen miljardin silta, ainakin itselleni suurin kysymys tässä on se, että kuka ja minkä vuoksi sieltä ylipäänsä tulee sitä siltaa pitkin Helsingin keskustaan?

Varsinkin kun Helsingissä on rakennettu juuri lapsiperheiden asiointia houkuttelemaan Itis, Easton, Hertsi, Redi ja Tripla? Mihinkään noista keskuksista ei mennä ensisijaisesti ratikalla ja/tai Kruunuvuoren siltaa pitkin. Ja työpaikat Helsingin keskustasta ovat kadonneet kovaa vauhtia reuna-alueiden yrityskeskittymiin.

Ajan myötä on alkanut epäilyttämään, että onko silta ennen kaikkea tiettyjen poliittisten ryhmien identiteetin pönkittämisen hanke? Fanaattisesti sitä puolustavien poliitikkojen perusteluissa on käytetty sanontoja ”pitää saada merellisen Helsingin symboli ja nähtävyys”, ”saa hyvän vaikutuksen kaupungin skylineen” tai ”hieno kaupunkikuvallinen elementti Olympiastadionin kaltaisesti”.

Katseet kuulemma suuntautuisivat koko maailmasta Helsinkiin samalla tavalla, kuin ne suuntautuvat Australian Sydneyhin joka uudenvuodenyönä.

Oikeastiko?

Tästäkö me veronmaksajat olemme valmiita maksamaan puoli miljardia? Kannattaako tähän hukata tuollaisia summia, kun kaupungilla ei tunnu olevan rahaa homekoulujen kunnostamiseen tai vanhusten säälliseen hoitoon?

Varsinkin kun me oikeasti saamme vain kauniin näkymän pilaavan massiivisen mutta tarpeettoman liikenneratkaisun, joka turmelee peruuttamattomasti kauniin merellisen maiseman Kruunuvuoren selälle kohti Suomenlinnaa.

Helsingin päätöksenteossa tuntuu uhkaavasti ottavan valtaa trumpismin kaltainen politiikka. Esityksiä tehdään tosiseikat sivuuttaen seurauksista piittaamatta, riittää kun on valtaa ja poliittinen mandaatti. Kukaan ei arvioi/välitä kokonaisvaikutuksista, pääasia on, että oma ehdotus etenee ja saa huomiota.

Tämä on ehkä Helsingin järjettömin rakennushanke ikinä. Tämä pitää arvioida uudelleen.