Polvistu ja nuole kenkiäni

Videolla joukko teinejä. Pienikokoinen poika pakotetaan puukolla uhaten polvilleen. Hänen on nuoltava alistajansa kenkiä ja pyydettävä anteeksi omaa olemassaoloaan. Sitä että on syntynyt isiensä maassa, Suomessa suomalaiseksi.

”Tää on meidän maa ja sulla ei ole asiaa meidän maille”, alistaja huutaa uhrilleen. Ympärillä ilkkuva teinijoukko ikuistaa puhelimillaan nöyryyttävää spektaakkelia.

Poliisi pyytää apua vanhemmilta. Videoita ei saa jakaa, mutta puuttua pitää. On puhuttava. Keskustelen kun poliisi pyytää. Ilmiö ei ole uusi, laajeneva se on. Ensin kasvukeskuksissa, nyt jo maaseutukaupungeissa. Merkkivaatteiden käyttäminen on alistajille punainen signaali. Merkit piiloon ja kalliit vaatteet kauppaan tai kaappiin, mikäli haluaa elää ja olla rauhassa. Turvaa tämäkään ei takaa. Kannattaa katsoa missä ja milloin liikkuu. Keiden kanssa. 

Taustalla varmasti paljon pahaa oloa, huonommuuden tunnetta, toiseutta, osattomuutta, syrjään jäämistä ja heikkoa kotoutumista. Juurisyyt tiedetään, akuuttiin ongelmaan niiden ympärillä pyöriminen ei tuo helpotusta. Selittelyyn ei ole enää minkäänlaista aikaikkunaa. Työryhmien, seminaarien ja suunnitelmien aika on ohitettu. On kiire puuttua. Kovalla kädellä.

Tämän päivän lapset ja teinit ovat huomisen aikuisia. Odotammeko että lasten keskuudessa toteutuva nöyryyttäminen tulee osaksi meidän kaikkien arkea? Sitä, että meidät aikuisetkin pistetään polviasentoon nuolemaan kenkiä ja pyytämään anteeksi syntyperäämme ja isänmaatamme.

Lapsia on suojeltava, mutta heidän tuottamiaan väkivaltavideoita ei voi loputtomasti piilotella. Totuus tunkee esiin. Mitä pidempään tätä piilottelemme, sitä syvemmässä suossa olemme.

Kuin pisteenä iin päälle valtiollinen televisio toistaa illasta toiseen poliittista anteeksipyyntöjargonia. Kuorolauluna rasismia, natseja ja anteeksipyyntöön pakottamista. Poliittinen oppositio on kuin teinijoukko, joka alistaa hallitusvastuussa olevat polvilleen kenkiään nuolemaan.

Tuula Malin

Tuula Malin on monissa liemissä keitetty journalisti. Korkeakoulututkinto ja kahdenkymmenen vuoden työkokemus uutis- ja ajankohtaistoiminnan eri sektoreilla tv-, radio- ja lehtitoimittajana. Journalistisen katseen alla ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt, hyvinvointivaltion tila ja tulevaisuus sekä Suomen suunta. Tarjolla tuokiokuvia Suomesta: missä olemme, minne menemme, millä tavoin ja kenen kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu