Liikunnan ja urheilun saamia valtion avustuksia ei käytetä liikunnan ja urheilun edistämiseen: 152 miljoonaa euroa hallintohumppaan?

Monet lapset ja nuoret, aikuisista puhumattakaan, liikkuvat nykyisin liian vähän.  Tietokoneet, istuminen, atk-pelit jne. liimaavat nuorisomme tiukasti pelituoleihin.   On syytä tukea vapaa-ajan liikunnallisia harrastuksia, jotta kansanterveytemme säilyisi parempana.  Harrastuksiin ohjatut taloudelliset sijoitukset varmaan tulevat jossakin elämän vaiheessa takaisin, kun ihmisten kunto ja terveys ovat paremmalla tolalla.  Lapsena ja nuorena voi oppia liikkuvan elämäntavan, joka on hyväksi aikuisemmallekin ihmiselle.  Liikuntaharrastukset lienevät myös hyvä keino ohjata viettämään vapaa-aikaa hyödyllisellä tavalla.

 

Olen päivitellyt urheilutoimittaja Vesa Rantasen artikkelia (”Veikkauksen rahoja kuppaa käenpoikien armeija – hukatut miljoonat pitää nyt ohjata perheille”, artikkeli Ilta-Sanomat 11.6.2021:  https://www.is.fi/urheilu/art-2000008042816.html).  Hänen mukaansa urheilun ja liikunnan tehoton rahoitusjärjestelmä pitäisi perata kokonaan uusiksi.  Tukirahat kulkevat Opetus- ja kulttuuriministeriön eli OKM:n kautta.  Mutta rahat tulevat Veikkaukselta, ja OKM sitten ohjaa kertyneitä varoja eteenpäin liikunta- ja urheiluasioiden osalta.  Varoja jaettiin vuonna 2019 yhteensä 152 miljoonaa euroa, mikä on valtava summa rahaa.  Avustussääntöjen mukaan tuen saannin yleiset ehdot ovat: 1) saada kansalaiset liikkumaan ja 2) edistää urheilumenestystä.  Vuoden 2019 tukirahoista 1,5 % eli vain 2,3 miljoonaa euroa ohjautui suoraan urheilijoille.

 

Liikunnan ja urheilun paikallisseurat tekevät varsinaisen työn eli järjestävät liikuntamahdollisuuksia lapsille, nuorille ja aikuisille.  He saavat avustuskakusta murto-osan, sillä seurojen kulut katetaan pääosin osallistumismaksuilla.  Vanhemmat maksavat lastensa kalliitkin harrastuskulut itse, riippumatta heidän tuloistaan ja varallisuudestaan.  Monet vähävaraisten perheiden lapset voivat valita vain ”halpoja” harrastuksia, tai he jäävät kokonaan toiminnan ulkopuolelle.  Rantanen ehdottaa, että jaettavista tukirahoista esim. 40 miljoonaa jaetaan suoraan lasten ja nuorten vanhemmille liikuntaseteleinä eli harrastuskulut korvattaisiin suoraan näistä avustusrahoista.

 

Mihinkäs rahat sitten menevät jolleivat urheilijoille eivätkä liikuntaharrastusten konkreettiseen tukemiseenkaan?   Valtavan liitto-, yhdistys- ja järjestömäärän ylläpitämiseen – ns. hallintohumppaan.  On syntynyt hyväveli -verkostoja, turhia urheiluyhdistyksiä/järjestöjä ja sumeilematonta verovarojen kuppaamista samalla kun harrastusikäiset lapset, nuoret ja heidän vanhempansa tuskailevat korkeiden harrastusmaksujen takia.  Monien urheilujohtajien palkat hipovat 10 000 euroa/kk.  Kohtuullista verovarojen käyttöä?  Tokihan osa tukirahoista ohjautuu ainakin välillisesti liikunnan ja urheilun edistämiseen, mutta toiminta on tehotonta.  Työ ei suuntaudu itse pääasiaan eli urheilun ja liikunnan edistämiseen.

 

Urheilun ja liikunnan paikallisseurat tekevät työt pääosin ilman taloudellista tukea, ja hallinto ottaa annetun valtion tuen!  Vanhempien ja urheilijoiden kukkaroissa suuret valtion tuet eivät näy.  Vanhemmat rahoittavat kuulemma yli 70 % koko urheilutoiminnasta.  Ei tämä sinällään ihmetytä!  Arvelen, että liikunnan ja urheilun valtion tuet ovat vain yksi pieni osa kokonaisuudesta:  verovarojen holtiton, tehoton käyttö on hyvin yleistä julkisella sektorilla?  VTV eli Valtion talouden tarkastusvirasto on yksi osa tätä kokonaisuutta, mutta mitä muualta löytyisikään!   Harmittaa lasten, nuorten ja miksei aikuistenkin puolesta, että valtavat summat rahaa käytetään nyt näin huonosti.  Lasten ja nuorten terveys ja liikkuminen ovat niin tärkeitä asioita, että tähän asiaan pitäisi kyllä saada muutos.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu