Sokean lailla ravaavan ottaa ohraleipä

Hallituksella on ollut kieltämättä mielenkiintoinen tapa kantaa sitä kuuluisaa yhteiskuntavastuuta ja vastata opposition esittämään kritiikkiin. Hallitus on erittäin lahjakkaasti päässyt unohtamaan opposition tehtävän demokraattisessa yhteiskunnassa. Lähtökohtaisesti kritiikki tunnutaan leimaavan henkilökohtaiseksi, tarpeettomaksi vastakkainasettelun lietsonnaksi tai ties miksikä kokoomuksen alasvajoamiseksi. Pääministeri Sanna Marin kysyi tänään sunnuntaina Twitterissä, mihin tällä kaikella kritiikillä pyritään. Lienee siis tarpeellista muistuttaa pääministeriä opposition tarkoituksesta.

Kokoomus, kuten muu oppositio, täyttää sille annettua tehtäväänsä nostaessaan esiin vaihtoehtoisia ratkaisuja ja kritisoidessaan hallituksen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Tämä on tärkeä tehtävä ja eräs demokratian peruspilareista – me tiedämme jokainen, että autoritaarisissa diktatuureissa ei paljoa oppositiosta huudella; siihen tuskin kukaan haluaa Suomessa mennäkään. Meidän avoin, tasavertainen yhteiskunta on päässyt kehittymään yhdeksi maailman parhaiten demokratiaa kunnioittavista maista nimenomaan sen vuoksi, että meillä oppositio saa toimia ja esittää ratkaisuja kärkevästikin ilman pelkoa vainosta tai seurauksista. Me pyrimme vaikuttamaan asioihin. Siksipä pyytäisin pääministeriä ja hallitusta vihdoinkin suhtautumaan opposition kritiikkiin asiaankuuluvalla tavalla unohtaen tarpeettomat uhriutumiset. On monta tapaa vastata kritiikkiin – toiset tarttuvat asiakysymyksiin vastaten kritiikkiin asiapohjalta, toiset leimaavat kritiikin vihaksi, alasvajonneeksi toiminnaksi ja väärinymmärtäen uhriutuvat Twitterissä kannattajakuntansa edessä poseeraten marttyyrinviitta harteillaan. Jälkimmäinen on tietysti kätevä tapa väistää kaikkia argumentteja ja välttää kriittistä keskustelua.

Mitä oppositiopolitiikkaa se olisi, jos ei ole soveliasta kärkevästikin ja värikkäin sanakääntein kritisoida hallitusta? Mitä demokratiaa se on? Onko teidän ajatuksenne demokratiasta se, että olemalla yhtä mieltä hallituksen kanssa ja kompatessa hallituksen toimia katteettoman optimistisesti, toteuttaa siinä opposito demokraattisessa yhteiskunnassa sille kuuluvaa tehtävää? Muistutan myös teitä, arvon pääministeri, että kriisiaika ei ole tekosyy koittaa väistää opposition argumentteja ja pyytää oppositiolta kritiikitöntä tukea hallitukselle. Oppositio tukee hallitusta niissä toimissa, joiden se uskoo palvelevan kansakunnan etua ja olevan välttämättömiä. Kriisiaikana nimenomaan opposition tulee olla erittäin herkillä hallituksen tekemisten suhteen, jotta kriisistä selvittäisiin mahdollisimman lievin vahingoin.

Erään ravintolayrittäjän julkaistessa kuvan tyhjyyttään huutavasta ravintolan terassista taustalla demareiden levittäessään ilosanomaansa vaaliteltalla, moni tarttui tähän symboloivaan kuvaan käyttäen sitä kritiikkinsä tukena hallituksen toimia vastaan. Kuva nimenomaisesti symboloi ravintolayrittäjien ahdinkoa – sitä, että rajoituksia on tulossa lisää koronan levitessä ja monet joutuvat jopa laittamaan lapun luukulle. Rajoituksia on perusteltu sillä, että ihmismassojen kokoontuessa koronavirus pääsee leviämään entisestään. Samaan aikaan rajoitusten asettajat ovat sankoin joukoin koolla kuin sillit purkissa. Ylimielisen suhtautumisen sijaan, olisiko pääministerillä kanttia astua hetkeksi ravintolayrittäjän saappaisiin ja miettiä, miltä tämä näyttää heidän silmissään? Miltä näyttää, kun rajoitatte heidän elinkeinovapauttaan ja samalla toimitte itse juuri siten, kuin ette halua heidän toimivan? Miltä heistä tuntuu, kun politiikkanne suorastaan huutaa sympatian puutetta ravintolayrittäjiä ja yrittäjiä kohtaan? Samaan aikaan vieläpä peräänkuulutatte toistuvasti kohtuutta ja yhteiskuntavastuuta maamme yrittäjiltä. He kantavat vastuutaan ja taistelevat valtavassa ahdingossa teidän huudellessanne norsunluutornistanne vastuun perään ja kootessanne heidän potentiaaliset asiakkaansa omalle vaaliteltallenne aivan kuin se olisi sitä koronavapaata aluetta. Te olette itse omilla puheillanne lietsoneet vastakkainasettelua ja syyllistävään sävyyn kohdelleet meidän maamme yrittäjiä, jättäen tekemättä lukuisia tarpeellisia toimenpiteitä heidän ahdinkonsa helpottamiseksi. On siis mahdollista, arvoisa pääministeri, että kyseisen kuvapostauksen kautta nousseelle kritiikille on paikkansa poliittisessa keskustelussa. Maata johdetaan esimerkillä.

Kuten yllä todettu, kritiikkiin voi vastata monella tapaa. Pääministeri kuitenkin valitsi marttyyrinviitan ja uhriposition lahjakkaasti väärinymmärtäen tämän symboloivan kuvan jakajien kritiikkiä. Pääministeri kirjoitti, että olemme syyttäneet SDP:tä siitä, että kyseisen ravintolan terassilla ei ollut ihmisiä johtuen SDP:n ulkonaolevasta tilaisuudesta. Pääministeri on siis auttamattoman haluton ja kyvytön ymmärtämään mitään selkokielistäkään kritiikkiä, mitä hänen suuntaansa esitetään. Tietystihän sitä pääsee itse paljon helpommalla siirtäessään syyttävän sormen aina muiden nokkaan ja kieltäytymästä näkemästä mitään moitteen sijaa omissa toimissaan. Valitettavasti kuitenkin tällaisten kriitikinsokeiden ihmisten henkisen pääoman kartuttaminen tapaa hidastua – ihminen nimittäin kehittyy ajattelijana, poliitiikkona ja ihmisenä tarkastellessaan kriittisesti omaa toimintaansa ja ottaessaan vastaan kritiikkiä sekä muutosehdotuksia. Ravihevosen lailla ravaavat ihmiset silmälappuineen päivineen tulevat jossain kohtaa törmäämään seinään. Silloin muut olkansa yli näkevät ravurit ravaavat ohitse.

Mikäli koette, että opposition kritiikki ja ulostulot ovat omiaan lisäämään epäluottamusta teihin, taitaa olla niin, että jokunen omantunnon hiven kolkuttelee. Olisiko aika ylenpalttisen loukkaantumisen ja muiden syyttelyn sijaan pysähtyä tarkastelemaan omaa toimintaansa laatikon ulkopuolelta ja pohtimaan, voisiko itseasiassa teidän toimintanne olla se syy mahdolliseen epäluottamuksen lisääntymiseen? Yleensä nimittäin katteeton kritiikki ei sitä tee. Mitä tulee alasvajoamiseen, jos vaihtoehtojen ja kritiikin esittäminen demokraattisessa yhteiskunnassa on alasvajoamista, henkilökohtaisesti mielelläni vajoan korviani myöten vaikka maan ääriin asti, sillä minä haluan vaikuttaa asioihin. Minä haluan muutosta.

Tuulia Alanko

Turkulaistunut eteläpohjalainen kokoomusnuori. Vapauden ja mahdollisuuksien tasa-arvon puolestapuhuja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu