Asunto on muutakin kuin kaupan kohde

Asuntomarkkinoita tarkastellessa näkökulma on luonnollisesti asuntojen hinnoissa ja vuokra-asumisen kustannuskehityksessä. Asunto tai omakotitalo on esisijaisesti kaupan kohde, ei niinkään koti. Alueellisen asuntomarkkinaennusteen viesti onkin, että asuntojen hintakehitys polarisoituu yhä vahvemmin. Kaupungistumista pidetään voimakkaana muutoksen ajurina. Näyttää myös siltä, että Helsingin kehitys eroaa muusta maasta.

PTT julkisti tänään asuntomarkkinaennusteen vuodelle 2020. Lisäksi julkaistiin erikoisteemana: Asuntomarkkinoiden polarisaatio jatkuu 2020-luvulla – hintojen kasvu keskittyy maantieteellisesti hyvin pienelle alueelle. Sain ilon olla kommentoimassa ennustetta.

Erikoisteeman tärkein huomio on mielestäni se, että omakotitalojen laskevat hinnat eivät siis koske enää pelkästään maakuntien reuna-alueita. Vähenevät maakunnan eivät näytä eroavan toisistaan riippumatta siitä onko maakunnassa kasvavaa aluetta vai ei. Asuntomarkkinoiden kasvu keskittyy siis hyvin pienelle alueelle myös maakuntien sisällä.
Tästä seuraa myös oma huomioni siitä, että katsauksessa on välttämättä puutteita. Paikallisesti jollakin alueella tai kunnan-/kaupungin osassa voi olla yleisestä kehityksestä merkittävästi poikkeava hintakehitys. Tähän vaikuttaa mm. merkittävä osa-aika-asumisen määrä, onko asunto rantatontilla vai ei ja asuntojen vuokraaminen matkailijoille niin kaupunkien keskustoissa kuin maaseudulla. Näillä asunnoilla ja omakotitaloilla myös arvo säilyy eritavoin kuin yleisestä kehityksestä voisi päätellä.

Katsauksessa todetaan useaan otteeseen, että tilanne on ongelmallinen erityisesti siksi, että hintaerot eri alueiden välillä voivat johtaa heikentyvään työvoiman liikkuvuuteen. ”Tässä tapauksessa muuttaminen houkuttelevammalle työmarkkina-alueelle ei ole mahdollista ilman ylimääräisen pääoman lisäämistä korvaamaan asunnon arvon ja asuntolainen välinen erotus.”

Oletusarvo katsauksessa on, että houkuttelevampi alue sijaitsee juuri korkeamman hintakehityksen alueella. Tilanne on kuitenkin viimeisen viiden vuoden aikana kehittynyt suuntaan, jossa niin sanotuilla vähenevillä alueilla on yhä enemmän avoimia työpaikkoja ja osaajapula. Osalla paluumuuttajista painaakin vaakakupissa edullisempi asumisen taso Pohjois-Suomen kaupungeissa, maaseudulla tai Helsingin ulkopuolella.

Taloustutkimuksen tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat erittäin haluttomia muuttamaan työn perässä. Nuorimmassa ikäluokassa eli alle 25-vuotiaissa on keskimääräistä enemmän (19 %) niitä, jotka haluaisivat muuttaa työn perässä, mutta jo seuraavassa ikäluokassa 25–34-vuotiaissa muuttohalukkuus putoaa kahdeksaan prosenttiin.
Muuttohalukkailla on useimmiten toiveena, että uusi työpaikka löytyisi korkeintaan sadan kilometrin päässä nykyisestä kotipaikasta. Tämä voi kertoa halusta turvata sosiaaliset suhteet tai isovanhempien apu lastenhoidossa. Suurimpina esteinä työn perässä muuttamiselle mainitaan, että puolisolle ei olisi siellä töitä tai opiskelupaikkaa (28 %).

Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksessä Suomalaisten enemmistö näkee seitsemän työllistymisen estettä: haluttomuus muuttaa työn perässä muualle (80 %), työpaikkojen niukkuus asuinpaikkakunnalla (71 %), kouluttautuminen väärille aloille (61 %), työnantajien välttely palkata työttömiä (55 %), erilaiset kannustinloukut (tuet niin hyviä, että ei kannata ottaa työtä vastaan) (54 %), työehtojen joustamattomuus (52 %) ja liian vähäiset mahdollisuudet paikalliselle sopimiselle (51 %). Asuminen ei noussut tässä kyselyssä esille. Olisi mielenkiintoista selvittää asumisen hinnan merkitystä muuttajien valintoihin.

Etätyö on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. Uskon, että paikkariippumaton työ avaa ihmisille uusia mahdollisuuksia valita asuinpaikkansa ja puolison työpaikan. Epäilevät pelkäävät, että paikkariippumaton työ vie työmahdollisuudet yhä enemmän Uudellemaalle. Ainakin kaista olisi sen jälkeen auki molempiin suuntiin. Nyt moni keskittämispäätös vie työpaikkoja pois niin maaseutukunnista kuin Pohjois- ja Itä-Suomen maakuntakeskuksista.

Nuorista aikuisista yhä pienempi osuus asuu omistusasunnossa. Tilastokeskuksen mukaan 30–34-vuotiaiden asuntokunnista enää alle puolet eli 48 prosenttia asui omistusasunnossa viime vuoden lopussa. Kymmenen vuotta sitten tällaisia asuntokuntia oli 58 prosenttia. Muutos on ollut yhtä kova 25–29-vuotiainen ryhmässä. Heidän asuntokunnistaan asuu nyt omistusasunnoissa 28 prosenttia entisen 37 prosentin sijaan. Trendi näkyy kaikissa alle 40-vuotiaissa ikäluokissa. Vastaavasti yhä useampi valitsee nykyään vuokralla asumisen. Vuokra-asuminen on yleistynyt erityisesti alle 40-vuotiaiden keskuudessa. Onko kyse halusta vai rahoituksen saannin vaikeudesta? Mielenkiintoinen kysymys.

Vuokra-asumisen yleistyminen voisi helpottaa työn perässä muuttamista. Pitää kuitenkin muistaa, että muuttajien osalta korostuu sosiaalisten suhteiden merkitys ja mahdollisuus jatkaa valittua elämäntapamuotoa uudella paikkakunnalla. Monelle pienessä asunnossa ja kaupungin keskustassa asuvalle asunto on enemmän paikka/koti, missä nukutaan ja muu elämä vietetään asunnon ulkopuolella. Maaseudulla ja omakotivaltaisella alueella korostunee asunnoissa vietetty aika ja syvällä maaseudulla omakotitalo voi olla elämän keskeisin paikka. Näin esimeriksi ovat yritysten kiinteässä yhteydessä olevat omakotitalot.

Harvaan asutulla maaseudulla omakotitalon tai asunnon voi ostaa edullisesti. Uuden talon rakentamisen sijasta houkutteleva vaihtoehto on ostaa ja remontoida. Uuden rakentamisessa korostuu katsauksessa esille noussut kysymys omakotitalojen vakuusarvoista. Myös remonttilainojen myöntämisen ehtoja on kiristetty. Nuorille perheille, jotka muuttavat maalle, juuri vakuuskysymys ja oman rahoituksen löytyminen voivat olla iso kysymys. Millä keinoilla tätä estettä voisi poistaa? Oma kokemukseni omalta asuinalueeltani Kuhmon tietyssä kaupunginosassa on, että viimeisen kolmen vuoden aikana asuinalueen talot ovat menneet kaupaksi nimenomaan lapsiperheille ja alueen ikärakenne nuorentuu.

Muita huomioita:
1. Ilmastonmuutoskeskustelu on kovasti pinnalla, mutta se ei juurikaan näy kaupungistumiskeskustelussa. Muuttotappiopaikkakunnille jää rakennettua infraa käyttämättä ja kaupungistumisen myötä tulee rakentaa uutta. Kaupungistuminen ja rakentaminen kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Käytännössä resursseja tuhlataan.

2. Kaupunkeihin rakennetaan uusia rakennuksia ja erityisesti opiskelija-asuntosäätiöt ovat olleet kiinnostuneita rakentamaan uusia opiskelija-asuntoja puusta. Hallitus haluaa vauhdittaa puurakentamista tarjoamalla uusia tukia puukerrostalojen tuotantoon. Tuki kohdistuu valtion tukemiin ARA-asuntoihin. ARA-asuntojen rakentamiseen saisi käynnistämisavustuksen 20 prosentilla korotettuna, jos kerrostalo rakennetaan puusta. Kaupunkeihin rakentaminen luo uutta työtä maakuntiin ja maaseudulle. Tästä hyvä esimerkki on Kuhmossa sijaitseva puutuoteklusteri ja massiivipuuelementeistä kerrostaloja rakentava Elementti-Sampo. Asunnot suunnitellaan ja rakennetaan valmiiksi Kuhmossa.

3. Vähenevillä alueilla sijaitsevien vuokrataloyhtiöiden tilanne on paikoin ongelmallinen. Purkaminen on hyvä keino tervehdyttää asuntokantaa. Purkuavustusta tulisikin myöntää ennakoivasti myös niille yhtiöille, jotka eivät ole taloudellisissa vaikeuksissa. Myös näillä alueilla asuntoja tulee remontoida ja muuttaa esteettömiksi. Pienten asuntojen kysyntä on kasvussa myös näillä alueilla. Lisäksi tulee muistaa uustuotannon tarve vanhenevassa asuntokannassa. Hyviäkin poikkeuksia tarpeesta löytyy kuten vaikkapa Inari Lapissa, jossa uusille asunnoille on kysyntää.

TyttiMtt

Olen kaupunginjohtaja, kahden lapsen vanhempi ja aktiivinen keskustelija. Vapaa-ajalla viihdyn metsässä ja harrastan liikuntaa. Työni ohella toimin myös Harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston ja Metsähallituksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueellisen neuvottelukunnan puheenjohtajana. Tätä blogia kirjoitan yksityishenkilönä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu