Kunpa en olisi ollut paikalla

Olen tehnyt eräänlaista katutaideprojektia noin kymmenen vuotta, useissa suomalaisissa kaupungeissa ja paikkakunnilla. Samoin olen tehnyt sitä myös Ruotsissa Tukholmassa ja Haaparannassa sekä Virossa Tallinnassa ja sen ympäristössä.

Eilen illalla kun elokuva Anna oli päättynyt lähdin taas tekemään projektiani ja ajoin polkupyörälläni Helsingin keskustaan. Minulla on erinomainen sähköpyörä jolla on todella mukava ajella lämpiminä kesäöinä ja joka sopii erinomaisesti taideprojektini toteuttamiseen.

Kesäöinä näkee monia mielenkiintoisia asioita ja tänä yönä poljin hiukan puolenyön jälkeen Oopperatalolta Töölönlahden rantaa pitkin Finlandia talolle päin. Finlandiatalon kohdalla on pieni laituri ja sen vieressä oli ambulanssi ja poliisiauto parkissa.

Eräs vastaan tullut pyöräilijä pysähtyi kohdalle lähes samaan aikaan kuin minä ja huomasimme miten poliisi naarasi laiturilta jotain. Hetken päästä poliisi nosti jonkinlaisen pyörän ylös vedestä ja huomasimme pysähtyneen pyöräilijän kanssa että kyseessä oli pyörätuoli.

Mietimme paikalle pysähtyneen pyöräilijän kanssa että pyörätuolin omistajan täytyy olla ambulanssissa, koska poliisi lopetti naaraamisen saatuaan pyörätuolin vedestä ylös. Emme tienneet miten pyörätuoli oli joutunut veteen keskellä yötä ja kuka oli soittanut poliisin ja ambulanssin paikalle.

Hetken juteltuamme vastakkaiseen suuntaan tullut pyöräilijä jatkoi matkaansa ja samoin minä lähdin polkemaan keskustaan päin. Ohittaessani ambulanssin huomasin sen sisällä olevan vanhan miehen joka oli ainakin hiuksista päätellen läpimärkä.

Jälkeenpäin ajattelin että kunpa en olisi sattunut paikalle. Ei tästä kovin hyvä olo tullut itsellekään, mutta onneksi poliisi ja ambulanssihenkilökunta saivat miehen pelastettua.