Me olemme pettäneet pojat
Helsingin sanomissa eilen 14.8.2023 julkaistussa artikkelissa kuvaillaan erityisesti suomalaisten poikien osaamistason laskua. Sekä tyttöjen että poikien lukutaito on laskenut, mutta tyttöjen taso oli alkujaankin niin korkealla, että ”varaa” notkahdukseen on. Pojilla ei ole. Yliopistot ovat naisvaltaistumassa ja tytöt valtaavat myös huippulukiot. Yhä useampi poika päättää peruskoulun ilman asianmukaista lukutaitoa.
Syitä on pohdittu niin mediassa kuin sosiaalisen median alustoillakin. Niitä on etsitty koulun ja harrastusten eriytymisestä, fyysisen toiminnan puutteesta, miesopettajien vähyydestä. Arvioinnin uudistamisesta, opetusmenetelmistä.
Oman kokemukseni mukaan, ja pohjaan tässä nimenomaan yli kymmenen vuoden kokemukseen opettajana, en tieteelliseen tutkimukseen, suuri pulma poikien koulumenestystä tarkastellessa löytyy omasta kulttuuristamme. Me emme odota pojilta tarpeeksi.
”Pojat ovat poikia”. Tämä vaarallinen sanonta kätkee sisälleen sen, että emme odota poikien osaavan sen paremmin käyttäytyä kuin opiskellakaan tyttöjen tavoin. Tytöiltä odotamme alusta asti vastuuntuntoa ja koulumenestystä, tytön heikko arvosana on huomattavasti merkittävämpi kuin pojan vastaava arvosana. Tässä sekä perheet että opettajat voivat katsoa peiliin. Pojilta odotetaan myös kotitöissä usein pienempää panostusta kuin tytöiltä. Tämän ansiosta omilleen muuttavat tytöt osaavat hoitaa kotinsa ja asiansa, omilleen muuttaville pojille käy äiti edelleen siivoamassa ja pesemässä pyykit.
Miksi aliarvioimme poikien kykyjä? Miksi emme vaadi heiltä samaa kuin tytöiltä?
Teemme pojille tässä asiassa suuren karhunpalveluksen. Ihminen harvoin alkaa ylittää itsensä, jos ympäristö tahollaan osoittaa, ettei mitään odotuksia oikeastaan olekaan. Kuinka osata odottaa mitään itseltään, jos kukaan muukaan ei odota?
Pojat ovat enemmän kuin kykeneviä tekemään koulutehtäviä, lukemaan kirjoja ja osallistumaan kotitöihin. Tämä näkyy myös tilastoissa; sosioekonomisesti parhaiten toimeentulevissa perheissä eroa tyttöjen ja poikien oppimistuloksilla ei juurikaan ole. Nuoren pärjääminen vaatii meidän aikuisten uskon siihen, että lapsi ja nuori pystyy, osaa ja pärjää. Että päästämme irti ”kympin tyttö” ja ”pojat on poikia” -mielikuvista ja tuemme jokaista nuorta hänen potentiaalinsa mukaisesti valmistamalla häntä tulevaisuuteen niin koulua, työelämää kuin arkeakin varten.
Ylen artikkelin mukaan masennus, ahdistus ja uupumus ovat erityisesti nuorten tyttöjen ongelmia. Lukutaidon ja matemaattisten taitojen lasku taas viimeisimpien tutkimusten mukaan erityisesti poikien ongelmia, joskin tulokset ovat laskeneet niin tytöillä kuin pojillakin. Kertooko tämä enemmän odotuksistamme yhteiskuntana kuin tyttöjen ja poikien aidoista ominaisuuksista?
Meidän tehtävämme yhteiskuntana on kasvattaa ja kouluttaa hyvinvoivia nuoria, joilla on mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Ratkaisua etsitään jatkuvasti koulun kehittämisestä; ratkaisuista, jotka voidaan tehdä siististi luokkahuoneessa. Tosiasiassa muutoksen on oltava yhteiskunnallinen. Sen on näyttävä mediassa, kulttuurissa, perheiden arjessa ja koulussa.
Hittielokuva Barbieta lainatakseni: ”He’s just Ken. Anywhere else he’d be a ten.”
Huolehditaan siitä, että kukaan ei ole vain Ken. Kaikilla on mahdollisuus olla täysi kymppi.
Niinpä, koulua ja opettajia ei voi tilanteesta yksin syyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen koululaitos on kärsinyt täydellisen romahduksen!
Tässä esimerkkejä:
1) OECD:n PISA-tutkimuksessa suomalaisten 15-vuotiaitten matematiikka-osaaminen on romahtanut vuoden 2000 sijalta 6 sijalle 16. Ja ennen olimme IT:ssä mailman ykkösiä, mutta nyt Meksikon jälkeen jossain sijalla 40!
2) Ystäväni on opettanut tuleville sairaanhoitajille vuosikausia lääkelaskentaa. Nykyisin kuulemma oppilaat eivät tiedä eroa lukujen 0,8 ja 8,0 välillä! Minkähänlaisia lääkkeitä he sitten tulevat jakamaan potilaille?
3) Koulusta valmistuneet eivät osaa kirjoittaa kunnollista kirjettä, eivätkä lue juuri ollenkaan kirjoja.
4) Nykyinen koulujärjestelmämme pyrkii tasapäistämään oppilaat ja tavoitteet on laskettu heikoimpien oppilaitten tasolle, eikä luokalle jättämistä juurikaan tapahdu. (Itse jäin oppikoulun 2. luokalle lukihäiriöni takia)
5) Lahjakkaammat oppilaat on hylätty / jätetty hunnigolle, joten he useinkin mieluummin jäävät kotiin näpyttelemään läppäriä kuin tulemaan ”nukkumaan” luokkahuoneeseen. Heitä jopa käytetään ”apuopettajina” huonommin pärjääville oppilaille…
5) Opettajilta on viety mahdollisuus / oikeus pitää kuria ja vaatia oppilailta tekemään läksyt ja ottamaan opiskelu tosissaan.
Tulee mieleen presidentti Kekkosen lausahdus: ”Saatanan tunarit!”
Nyt meidän on pakko pikaisesti tehdä ”kaikkien koulutus-reformien äiti”!
Minulla itselläni oli luki-häiriöstäni huolimatta mahdollisuus käydä upeat suomalaiset koulut alkaen 1956, kirjoittaa laudatur-ylioppilaaksi ja saada diplomi huipputasoisesta korkeakoulusta.
Olen asunut ja tehnyt töitä 6 eri maassa ja voinut siten verrata Suomessa saamaani koulutusta muihin maihin. Saamani opetus on osoittautunut kerrassaan erinomaiseksi!
Suomi on nyt ajautunut mega-kriisiin, josta voimme nousta vain erinomaisella koulutuksella, työtä tekemällä ja saamalla taloutemme taas rajuun nousuun armottomassa globaalissa kilpailussa.
Seppo Korppoo, isänmaansa tulevaisuudesta huolestunut DI, palvellut 48 vuotta 24/7 Suomen teknologiaviennin eturintamalla. Nykyisin 4 yhtiön toimitusjohtaja mm. uusien asioiden koulutuksessa (10 000 kurssilaista vuodessa), sekä teköäly-tuotteitten, mikrobiologian ja ympäristötekniikan aloilla.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, ettei koulua ja opettajia voi yksin syyttää. Itse näen, että yhteiskunta sinänsä on muuttunut tosi paljon 90-luvun talouden avautumisen jälkeen ja että pitäisi miettiä monta asiaa uusiksi. Esimerkiksi usein kuulee sanottavan, että kotien tehtävänä on kasvattaa. Totta, mutta kyllä me kaikki kasvatamme lapsia ja nuoria omalla esimerkillämme – siis koko yhteiskunta kasvattaa.
Olen miettinyt tuota ’kodit kasvattaa’ ajatusta, liekö sillä tarkoitetaan samaa kuin ennen vanhaa, jolloin kodit todellakin ’kasvattivat’ jopa fyysisin kurinpitokeinoin, siis pelolla. Tänä päivänähän ei enää fyysistä kurinpitoa saa antaa, jonka lapset myös hyvin tietävät. On keksittävä ja luotava aivan toisenlaiset kasvatusmenetelmät. Sitä ei varmaan olla pohdittu kaikilta osin, eikä sitä, että ei kasvatus ole millään lailla helppoa tänä päivänä vanhemmalle, jolla on pienet lapset ja vasta opettelevat kasvattamista.
Ilmoita asiaton viesti
Syytä voidaan hakea naisopettajista, jotka suosivat tyttöjä. Koulussa ei ole miehen mallia, sillä 72% peruskoulun opettajista on naisia!
Ilmoita asiaton viesti
Aika alkukantainen ajatus, että naiset suosivat tyttöjä ja miehet antavat miehen mallia. Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja pedagogian ammattilaisia, opettajan sukupuoli ei määritä, että hän opettaisi eri tavoin tyttöjä tai poikia. Muutenhan meillä pitäisi jakaa oppilaat sukupuolen mukaan eri luokkiin omansukupuolisen opettajan oppiin. Opettajien ammattitaitoa halventava kommentti.
Lisäksi jos haluamme kouluihin miesopettajia, olisi varmaankin hyvä, että miehiä hakeutuisi alalle. Näin ei kuitenkaan ole. Etenkin alkuopetukseen on miehiä erityisen vaikea saada.
Ilmoita asiaton viesti
Koulussani ei viime lukuvuonna ollut yhtään alakoulun miesopettajaa, tilanne oli hieman hankala tiettyjen järjestelyjen (mm. liikuntatunnit) suhteen. Mutta näin se on, alkuopetuksessa en ole nähnyt miesopea miesmuistiin ja koko alakoulu on hyvin naisistunut. Ehdottomasti tarvitsisimme miespuolisia opettajia niin ala- kuin yläkouluun, mutta opetustyö ei nyt vain miehiä niin paljoa kiinnosta, palkkaus varmaan yhtenä syynä.
Ilmoita asiaton viesti
Puhumattakaan päiväkodeista ja eskareista.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin. Itse olen tehnyt työurani päivähoidossa/varhaiskasvatuksessa. Kauan sitten oli ns lentävä lause ”päiväkoti on 5v tyttöjä varten”…ja niin se taitaa olla vieläkin.
Olen seurannut jo yli 30 vuotta suomalaista päiväkotielämää, sitä aikaisemmin asuin Ruotsissa, jossa myös kouluttauduin alalle. Meillä on Suomessa edelleen kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät huomioi poikien erilaisuutta. Tästä erilaisuudesta olen keskustellut mm biologi ystäväni kanssa, joka on yks kantaan kertonut poikien olevan erilaisia jo syntymästään, koska pojat saavat jo sikiövaiheessa oman testosuihkunsa, mutta tästä ei puhuta, oletetaan että kaikki lapset ovat samanlaisia.
Tämä pokien erilaisuus näkyy monta kertaa mm siten, että poikia kiehtoo nopeus, voima ja ”rymyäminen”…jota ei kyllä päiväkodeissa osata nähdä, eikä hyväksytä. Poikien oletetaan sopeutuvan aikuisten pedagogisesti suunnittelemiin päiviin samoilla ehdoilla kuin tyttöjen ja jos eivät jaksa olla kiinnostuneita, niin monet pojat näyttävät tyytymättömyytensä ihan fyysisesti – jota siis ei hyvällä katsota, vaan leimataan helposti tuen tarpeiseksi.
Omassa päiväkodissani, jonka perustin 90-luvulla ollessani työttömänä, lähdimme muuttamaan toimintaa niin, että se palveli jokaista 1-6v lasta heidän omista lähtökohdistaan. Avasimme kahden (toisessa yksikössä kolmen) ryhmän ovet ja organisoimme työn uudella tavalla. Kaikilla lapsilla oli enemmän tilaa liikkua, lapset saivat tehdä omia valintoja ja leikkiä pitkäkestoisia leikkejä kavereidensa kanssa ilman että oli siirryttävä tehtävästä toiseen. Ongelmakäyttäytymistä ei ollut.
Meille tuli useita poikia/”villiviikareita”, joiden kohdalla oli edellisessä päiväkodissa erinäisiä ongelmia ja joista erityistyöntekijät kävivät keskusteluja, mitä lapsille tehdään – ongelmathan olivat heidän mielestään pojissa. Kun vanhemmat siirsivät lapsensa meidän päiväkotiin, meni 3-6kk kun kaikkien käyttäytyminen muuttui ja heistä kasvoi ”uusia persoonia”, kuten eräs isovanhempi sanoi. Osa näistä pojista oli kympin keskiarvon oppilaita aloitettuaan koulun.
Valitettavasti oman päiväkotini kaltaista yhteisökasvatukseen perustuvaa toimintaa ei enää voi luoda, koska Suomessa hyväksytään vain yhdenlainen ryhmäkasvatus. Näin ollen ongelmia ei saada purettua, koska monet pokien ongelmista ovat päiväkotien synnyttämiä.
Hanna-Leena Ylinen kirjoitti kirjan ”Tarha, paljastuskertomus varhaiskasvatuksesta”, jossa kirjoittajan mukaan viiltävä fiktiivinen kuvaus pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin: ”Anna työskentelee erityisavustajana esikoulussa ja kohtaa varhaiskasvatuksen karun arjen: erityislapsia ja erityisaikuisia, vihaa ja väkivallan uhkaa, alentavia kasvatusmetodeja.”
Edellä kerrotun lisäksi alalla vallitsee vahva vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri. Varhaiskasvatus ei ole laadukasta, jos yksikin lapsi joutuu kokemaan epäasiallisia käytäntöjä ja jonka seurauksena lasten kuva itsestä vinoutuu ja seuraa mukana koulupolulle.
Ilmoita asiaton viesti
Jo vuosikymmeniä on ollut naisia enemmän, kun nuorimmainen meni päiväkotiin 1993, niin isossa päiväkodissa oli 1mies lastenhoitaja.
Ilmoita asiaton viesti
Unna Halla: – ”Etenkin alkuopetukseen on miehiä erityisen vaikea saada.”
Auttaisikohan tuohon pieni tasoitus pääsykokeissa? Samaan tyyliin kuin esimerkiksi poliisikoulun pääsykokeissa on naisille alemmat vaatimukset.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä voi olla nyt niinkin, että kumpi kasvattaa, äiti vai isä? Mikä on ”miehen” malli?
Itse vierastan jotenkin ”mies-sanaa” jo lähtökohtaisesti – ”pidä ittes miehenä”, miksei kasvaa ihmisenä?
Ilmoita asiaton viesti
”Itse vierastan jotenkin ”mies-sanaa” jo lähtökohtaisesti.”
Olisko tuollaisen ajattelutavan yleistymisellä jotain tekemistä po. ongelman kanssa?
Miksi poika ei voi kasvaa miehenä?
Vierastatko myös ”nainen-sanaa”?
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on yksi eniten sukupuolittuneita maita, mitä tulee esimerkiksi ammatinvalintaan. Lähtökohtaisesti en ymmärrä sukupuolen nostamista ongelmien keskiöön, mutta niin kuin todettu, kotona opitut sukupuolimallit ohjaavat käytöstä, jota koulutus ei kykene korjaamaan. Kyse on asenteessa, joka takuulla vaikuttaa ”poikien” haluun kouluttautua. Rööriroopet ja rasvanäpit on yleensä miehiä, koska koulutus ja asenneilmapiiri.
Ilmoita asiaton viesti
Jos poika kouluttautuu autonkorjaajaksi tai putkimieheksi, siinä ei ole muuta ongelmaa kuin ehkä tuo ’rööriroope”-asenne. Töitä riittää hyvällä laskutuksella. Hyvät persvakoäijät ovat kullan arvoisia. Sekään ei ole ongelma, että tytöt eivät keskimäärin ole kiinnostuneita alasta.
Mutta et oikein vastannut kysymykseeni tuosta ”mies-sanan” vierastamisesta. Muuttuuko työelämä jos miehistä ei puhuta miehinä?
Ilmoita asiaton viesti
Pitäähän se toki paikkansa, että duunareita tarvitaan ja jonkun ne perseetkin on vanhainkodissa pyyhittävä – jotka yleensä ovat” naisia.” Mutta niin kuin näitä kirjoittajia katsellessa saatat myös ehkä huomata, että joidenkin elämä on katkeroitumista, koska mies.
Tämä on sosioekonominen ongelma, joka saattaa johtaa myös sukupuolien täydelliseen vieraantumiseen toisistaan.
Se on valitettavaa itsensä rajoittamista ja omien mahdollisuuksien epäämistä. Eli putkimiehen kohtalo on mikä on, putkinaisia ei paljolti ole. Koulutuksen pitäisi innostaa yksilöä eikä lannistaa, mutta tietynlainen asenne asettaa sukupuolet asemiinsa, joita on koulutuksella hyvin hankala muuttaa, se kun johtuu tunne-elämän haasteista, eli innostumisen uupumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
” että joidenkin elämä on katkeroitumista, koska mies.”
No en ole kyllä huomannut ainakaan tässä ketjussa.
Välttelet vastaamasta, miksi vierastat mies-sanaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä lyhyt muisti? Ollaan ennenkin käyty keskustelua muun muassa sukupuolittuneesta asevelvollisuudesta. Sukupuolella on merkitystä silloin, kun puhutaan seksuaalisuudesta ja mieltymyksistä, muutoin ”mies”- sanan käyttö on turhaa.
Ilmoita asiaton viesti
No sori, et ole jäänyt mitenkään mieleen.
”…muutoin ”mies”- sanan käyttö on turhaa.”
Asia selvä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
No mitäs jos TE alkaisitte odottaa pojilta enemmän. Mitä jos TE alkaisitte edellyttää pojilta käytöstapoja ja kotitöiden tekemistä? Mitäs jos TE lopettaisitte poikien kykyjen aliarvioinnin? Mitäs jos TE alkaisitte edellyttää pojilta samaa kuin tytöiltä?
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelissani puhutaan ”meistä”. Se tarkoittaa meitä yhteiskuntana, niin opettajia, vanhempia kuin esimerkiksi mediaakin. Opettajia on helppo syyttää, mutta ongelmat eivät aina ole niin yksinkertaisia, että ne vain koulun ja opettajien muokkaamisella ratkaistaisiin. On kyse suuremmista, yhteiskunnallisista asioista. Ei riitä, että opettaja vaatii, jos kotona ei vaadita. Ei riitä, että opettaja asettaa riman korkealle, jos kotoa tuleva viesti kertoo, ettei ole väliä vaikka rima alitettaisiin. Ei riitä, että koulussa vaaditaan käytöstapoja, jos niitä ei vaadita kotona eikä missään muuallakaan. Ei riitä, että opettaja sanoo, että sinusta on vaikka mihin, jos yhteiskunta ei tue omalta osaltaan tuota viestiä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin puhutaan. Valitettavasti vain tuo kollektiivinen syyllistäminen tarkoittaa sitä, että kun kaikki ovat vastuussa, ei kukaan ole lopulta ottamassa vastuuta.
Mitäs jos vaikka alettaisiin kantaa vastuuta niistä asioista, jotka ovat omalla vastuulla. Vanhemmat ovat ensisijaisessa vastuussa omista lapsistaan. Opettajat ovat vastuussa niistä lapsista, joita opettavat jne. jne, eikä niin että vastuuta siirrellään tyyliin ”kyllä minä, mutkun yhteiskunta”.
p.s. entäs jos se logiikka, ja vanhempien ja koulun rooli vaatimusten osalta meneekin toisin päin?
Ilmoita asiaton viesti
Koulussa tehdään asian eteen jatkuvasti töitä, samoin tutkimuspuolella, jotta voimme tehdä valistuneita päätöksiä hätäisten paniikkiratkaisujen sijaan. On kuitenkin aivan turhaa sanoa, etten voisi oman ryhmäni (opettajat) edustajana peräänkuuluttaa myös muiden (perheet, yhteiskunta) vastuuta tässä asiassa. Hiljenemällä asiat eivät muutu koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siellä koululaitoksessahan on pitkään toteutettu valistuneita, pedagogisen tutkimuksen parhaisiin löydöksiin perustuvia päätöksiä.
Jos nyt empiria näyttäisikin siltä, että oppimistulokset ovat vakaassa syöksyssä, ei kannata tehdä hätäisiä paniikkiratkaisuja, vaan jatkaa valitulla linjalla. Koska syyhän on varmasti jossain ihan muussa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse peräänkuulutan myös opettajien vastuuta. Konkreettinen esimerkki: Kun Wilmaan tulee viesti että poika ei keskittynyt tunnilla koulutehtäviin vaan pelasi pelejä koulun läppärillä niin päällimmäisenä herää kysymys että miksi sinä annoit pojan pelata koulun läppärillä tunnilla? Kielsitkö ja jos, tehosiko ja jos ei tehonnut, jatkuiko pelaaminen? Katsos kun meillä kotona se pelaaminen ei jatku jos siihen ei ole lupa, eikä siihen liity mitään fyysistä tai rangaistusta.
Ja sitten se seuraava kysymys mielessä ja jota ei voi ääneen sanoa on, että oletko ihan oikeassa duunissa jos auktoriteettisi ei riitä pitämään järjestystä tunnilla vai puuttuvatko sinulta työkalut siihen?
Tahtoo sanoa että kun iso osa mukulan päivästä kuluu koulussa ja vanhempien ulottumattomissa, kuinka paljon voidaan olettaa että juuri vanhempi päättää mitä koulussa tapahtuu vai olisiko se sit-ten-kin myös opettajien asia.
Ilmoita asiaton viesti
On vaikeaa ottaa kantaa yksittäisen opettajan toimintaan kuulematta mitä tunnilla on tapahtunut. Esimerkiksi jos oppitunnilla on tehty tehtäviä tietokoneella, luokassa on 30 oppilasta ja yksi opettaja joka neuvoo kaikkia avuntarvitsijoita (joita yleensä on paljon, itse ainakin saan tietokonetunneilla hyvät askelmäärät kasaan), voisin kuvitella, että jos kyseinen oppilas on kielloista huolimatta jatkanut pelaamista, on opettaja keskittänyt tilanteessa huomion niihin, jotka ovat tuntityöskentelyssä mukana. Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollisuus, tilannehan on voinut olla millainen vain.
Vaikka itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia auktoriteetin kanssa opetustilanteissa, haluan ymmärtää myös opettajia, jotka ovat pedagogisesti taitavia, mutta eivät järjestyksenvalvojia. Luokkakoot ovat suuria, resursseja on vähän ja moni tarvitsee hyvin paljon henkilökohtaista tukea. Siinä yhden kanssa kättä vääntäessä jää monella se tuki ja apu saamatta.
On toki myös opettajia, jotka eivät yksinkertaisesti ole oikealla alalla. Samoin kuin lääkäreitä, poliitikkoja, putkiasentajia ja poliisejakin. Pääosa opettajista on kuitenkin taitavia työssään. Siihen kuuluu vain nykyään niin uskomaton spektri tavaraa, että ei kukaan voi olla kaikessa hyvä. Tommi Kinnunen on kirjoittanut paljon siitä, miten opettaja voi olla opettajana tosi hyvä, mutta muissa meille nykyään kuuluvissa tehtävissä, esim. psykologina, ei välttämättä niinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä luokkakoot on pieniä, 12 oppilasta, yksi opettaja ja yksi kouluavustaja luokassa. Yksittäinen esimerkki pyrki yleistämään, en minä tätä opettajaa syytä.
Mutta jos opettaja ei mielestäsi ole järjestyksenvalvoja niin kuka sitten?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan tässä ammattinimikettä järjestyksenvalvoja, totta kai opettajan tehtävä on myös valvoa luokkaa ja pitää järjestystä. Keinot ovat aika vähäiset kun yrittää samalla auttaa niitä, jotka yrityksestä huolimatta eivät ymmärrä, ja motivoida niitä, joilla ei kiinnosta edes yrittää. Vähääkään.
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Piruuttani laskin omasta luokkakuvasta 28 oppilasta. Koko koulussa oli silloin yksi kouluavustaja, ja hänkin käytännössä henkilökohtainen avustaja oppilaalle, jolla oli fyysinen vamma.
Koska ne luokkakoot on ollut pieniä, ja muita resursseja riittävästi? Vai onko ikuinen resursseista valittaminen vain yksi tekosyy muiden joukossa?
Ilmoita asiaton viesti
Mun luokassa oli 34 oppilasta.
Kai se nykyäänkin vaihtelee, omassa kunnassani ei suomenkielisiä oppilaita riitä vaikka luokkiakin on vain yksi. Jossain vaiheessa joka kolmas suomenkielinen oppilas oli jonkin erityisavun piirissä.
Hyvä pointti tuo resurssit.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin ”ennen vanhaan” oli monikin asia eri tavalla. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja huomiointi ja oppilaiden tukeminen ovat aivan eri tasolla kuin ennen. Onneksi. Nyt oppimisvaikeus ei enää tarkoita sitä, että olet automaattisesti häntäpäässä ja et pääse jatko-opintoihin. Yhteiskunta on myös muuttunut eikä meillä ole enää juurikaan töitä, joihin ei vaadittaisi edes jonkinlaista tutkintoa. Siksi myös paine kaikkien, niidenkin, joilla sitä motia ei pätkääkään ole, saamiseen edes jonkinlaisille papereille on todella suuri. On eri asia opettaa luokkaa jossa on 34 oppilasta niin, että ne oppii ketkä viitsii ja muilla ei ole väliä, kuin niin, että jokainen yritetään saada oppimaan (halusi tai ei).
Ilmoita asiaton viesti
Jos kerran ennen opetettiin vain niitä jotka viitsii, ja nykyään yritetään saada jokainen oppimaan, niin miksi:
-Oppimistulokset ovat nykyään heikommat?
-Oppimiserot ovat kasvaneet?
– Koulupudokkaiden määrä on suurempi?
– Syrjäytyneiden ja ilman tutkintoa jääneiden määrä on suurempi?
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä ihan hyvä kysymys, mutta…
a) Minä, Salonen ja ehkä sinäkin olemme käyneet yläkoulun (jossa se tipahtaminen konkretisoituu) tasokurssien aikaan. Matematiikassa, ruotsissa ja englannissa olivat tasokurssit. Suppean kurssin porukka opetteli ihan yksinkertaisia juttuja (tai ei tehnyt mitään) ja laajan kurssin porukka sai keskittyä oppimiseen eivätkä motivoitumattomat härvänneet ympärillä.
Minua vähän nuorempi veljeni kävi koulunsa, kun tasokurssit oli poistettu. Tajusin jo tuolloin, että eihän tuossa ole järkeä, häiriköt ja motivoitumattomat perseilivät sen minkä ehtivät ja näin on siitä saakka menty.
B) Meidän aikanamme ei ollut viihdykkeitä kuten kännykällä pelaamista ja se koukuttaa nimenomaan poikia. No ensimmäiset elektroniikkapelit toki tulivat ja silloinkin pojat olivat niiden kimpussa. Välitön mielihyvää antava palaute on se juttu, joka saa monen pojan uppoutumaan pelaamisen maailmaan ja laiminlyömään opiskelun.
C)Koulua ei nähdä enää opiskelupaikkana eikä velvollisuutena, joka käydään, vaikkei kiinnosta. Kouluun tullaan monesti vain tapaamaan kavereita ja monelle koulutus ei ole avain parempaan elämään tai menestymiseen. Miksi olisi, jos kaiken maailman Almat ja muut tiktokkaavat ja tubettavat koulupudokkaat näyttävät tekevän hurjasti rahaa ja saavan mainetta?
Ilmoita asiaton viesti
a) Tasokursseista olen vähän kaksijakoista mieltä. Toisaalta tunnen tyyppejä, joilta olisi väitöskirja jäänyt tekemättä, jos heidät olisi teini-iän perseilyjen takia siirretty alemman tason ryhmään. Toisaalta mietin, olisivatko ehkä skarpanneet ja jättäneet perseilyn jo alun perin väliin, jos sellainen pelote olisi ollut.
b) Tuo liittyy juuri keskusteluun itseohjautuvuudesta. Pelien, somen ja muiden nykyaikaisten viihdykkeiden maailmassa on vähän turhan paljon olettaa lapsen/ teinin tekevän rationaalisia ja pitkäjänteisiä valintoja sen välittömän mielihyvän antavan asian ja joskus vuosien päästä mahdollisesti odottavan palkinnon välillä. Pakko on paras muusa, sanotaan.
c) Tuo on ehkä laajemminkin osa yhteiskunnan arvomaailman muutosta. Kun kaikkien pitäisi vain ”cheissaa sun unelmaa”, ja normiduunit ovat paskaduuneja joita ei tarvitse vaivautua tekemään, on turha ihmetellä miksei kiinnosta.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen oli tarkkikset. Opettajien työ oli opettaa oppilaita, joilla oli kyky ja motivaatio oppia. Nykyisin resurssit tuntuu kuluvan Wilma-viestintään ja ongelmaoppilaiden motivaation hakemiseen.
Opettajien taakka kasvaa yläluokkia kohti mentäessä varsinkin, kun kaikki oppilaat on päästettävä seuraavalle luokalle osasivatpa nämä perustaidot tai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitatko että myös poikien olisi aika opetella meikkamaam ja koristelemaan itseään. Näin japanilaisessa aikakausilehdessä mainoksen jossa myytiin miehille käypiä rintaliivejä.
meidän suvussamme ovat naiset yleisesti vahvempia persoonaltaan ja muuten lahjakkaampia ja älykkäämpiä. odotan mielenkiinnolla miten tämä näkyy heidän lapsissaan. Kykenevätkö lahjakkaat ja älykkäät äidit kasvattamaan pojistaan tasavertaisia tyttöjen kanssa.
Tulevat sodat saattavat taas muutta tasapainoa tyttöjen ja poikien välillä. Poikia kuolee sodissa enemmän kuin tyttöjä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun ei tarvinnut omilta pojiltani odottaa mitään, kun aloin jo avioliitossa ollessani heiltä ”vaatia” pikkutehtäviä, joka alkoi lelujen keräämisellä minun kanssani yhdessä ja kun poikien isä oli matkatöissä – olin avioliitossakin jo ”yksinhuoltaja”, johon lisään sen, että poikien isä oli läsnä oleva isä kotona ollessaan, ettei meillä isä viikonvaihteessa vetäytynyt sohvalle olutpullon kera.
Iän karttuessa heille tuli omat tiskivuorot, joka alkoi omien astioiden tiskaamisella, enkä katso sen olevan vastenmielistä – tosin kun nuorempi sarja asui vielä kanssani, nuorempi teki bisnestä ja tiskasi isomman veljensä vuorolla, minkä veljensä maksoi – mikä oli heidän asiansa.
Imuroimista harjoittivat, mattojen tamppausta, perunoiden kuorimista, sämpylätaikinan vaivaamista jne. et kyllä olen ollut ”piiskuri”Äiti, kun en lasten ole antanut olla lapsia.
Minulla oli heille sanoma: meillä kaikki tekee voimiensa mukaan niin kauan kun jalat ovat saman ruokapöydän alla, ja yhteiskunnan sääntöjä noudatetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Huonompi palkkahan tarkoittaa sitä, että kaksi yhtä pätevää henkilöä saa samasta työstä eri palkan. Ei sitä, että toinen on koulutettu ja toinen ei ja palkka on sitä myöten eri.
En usko, että yksikään tasa-arvon kannattaja toivoo naisten valtaavan päättävät virat ja miesten jäävän kouluttautumatta. Nämä nykyiset tilastot kuitenkin antavat asialle huolestuttavan suunnan.
Ilmoita asiaton viesti
Naiset saavat systemaattisesti huonompaa palkkaa samasta työstä kuin miehet. Tästä nopealla haulla uusin kirjoitus löytyi LähiTapiolan johtaja Outi Vänniltä: https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/uutishuone/blogit/blogit/blogi/1509580251357. Miesten välisistä palkkaeroista puhuminen tässä yhteydessä on whataboutismia.
Kuvaamasi ”kovan linjan feministit” eivät aja tasa-arvoa jos ajavat naisten ylivaltaa. Heitäkin on, ihan kuten on myös miehiä, jotka haluavat alistaa naisia. Puhuinkin tasa-arvoa ajavista ihmisistä. Ehdottomasti suurin osa feministeistä(kin) hakee tasa-arvoa ja naisten oikeuksien nostamista ylös kuopasta, jossa niitä on pidetty.
Ilmoita asiaton viesti
Jos puhumme sukupuolten välisestä tasa-arvosta, on miesten (tai sen puoleen naisten) välinen tasa-arvo aivan toinen asia. Siksi ”viittaan siihen kintaalla”. En siksi, etteivätkö miesten asiat olisi tärkeitä (poikien asiallahan tässä artikkelissa ollaan). Mukavaa päivää!
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran nopea oli haku, että löysit jutun, jossa ei sanallakaan käsitellä samasta työstä saatavan palkan eroja…
Ilmoita asiaton viesti
Sellaisia kun ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Ovat kai saaneet tutkimuksissa sukupuolten väliseksi”selittämättömäksi palkkaeroksi” 3-4%.
Toki siinäkin tyypillisesti unohtuu, että selittämätön tarkoittaa sitä, että mallissa mukana olevat muuttujat eivät sitä selitä, mutta jokin muu järkeenkäyvä muuttuja (tai vaikkapa mallissa olevan muuttujan tarkkuustaso) voisi hyvinkin selittää.
Ilmoita asiaton viesti
”Naiset saavat systemaattisesti huonompaa palkkaa samasta työstä kuin miehet.”
No, tuossa linkkaamassasi tutkimuksessa ei tuollaista edes väitetä.
Missä työssä naiset saavat miehiä huonompaa palkkaa? Putkihommissa, sähkötöissä, poliisina, asianajajana, lääkärinä, tuomarina, varastotyössä, kaupan kassana, sairaanhoitajana, palomiehenä, öljylautoilla sukeltajana, sotilaana?
En keksi ensimmäistäkään. Naiset tekevät vähemmän töitä kuin miehet, valitsevat usein huonommin palkatun ammatin ja kun kaikenlaisia naistentautien seurantoja on vuosittain, elävät terveinä vuosia pitempään kuin miehet. Koska miehet saavat edes ilmaiset PSA-seulonnat?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka heti, kun menet terveyskeskukseen ja ilmoitat virtsa ongelmista, niin sinut passitetaan pässi kokeeseen. Ja jos ongelmia löytyy, niin joka toinen vuosi kontrolli.
Ilmoita asiaton viesti
Naisilla on mammografiat, papat, jne. Ilman valitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnalliseen gynekologin puheille on epätoivoiset jonot, ja silloin menemään yksityiselle ja se ei ole halpaa lystiä.
Ilmoita asiaton viesti
Erota samasta työstä on varmasti, se kuinka paljon se on siitä voi sitten keskustella. Nämä erot syntyy nimenomaan yksityisellä puolella, julkisella puolella se ei käy.https://www.stat.fi/tup/tasaarvo/index.html
Ilmoita asiaton viesti
Väite siitä, että naisille maksetaan systemaattisesti liian vähän ei voi pitää paikkaansa, koska jos näin olisi olisivat työpaikat täynnä naisia, koska heille voi maksaa pienempää palkkaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi emme vaadi heiltä samaa kuin tytöiltä?”
Onko ongelma ettei vaadita samaa kuin tytöiltä, vaan se että nimenomaan vaaditaan samaa kuin tytöiltä? 8-luokan juuri aloittaneen pojan isänä kun minulla on se mielikuva, että se hiljainen ja ahkera kympin tyttö on se esikuva ja ihanne mihin oppilaita peilataan.
Voisiko kouluopetuksessa olla jotain sellaista, joka vie poikien motivaation oppia tehokkaammin kuin tyttöjen? Tämän korjaaminen tietenkin edellyttäisi sen tunnustamista, että pojat ovat noin keskimäärin erilaisia kuin tytöt, heitä kiinnostaa eri asiat ja heitä motivoidaan eri tavalla?
Ilmoita asiaton viesti
Se, mikä hiukan sotii tuota ajatusta vastaan, on aiemmat oppimistulokset. Ihmisapina ei kehity niin nopeasti, että tyttöjen ja poikien erilaisuus olisi jotenkin merkittävästi lisääntynyt parissa viime vuosikymmenessä.
Syitä pitää ennemminkin etsiä sieltä, miten koululaitos ja ympäröivä yhteiskunta ovat muuttuneet.
Oma hypoteesini on, että koululaitos päästää nykyään liian helpolla, ja antaa hmm. levottomassa vaiheessa oleville oppilaille liikaa vapauksia. Sisäinen motivaatio oppimiseen on kaunis ajatus, mutta ei välttämättä murrosiän tunnekuohuissa elävälle viettiensä uhrille todellisuus.
Siihen kun laittaa päälle räjähdysmäisesti kasvaneen muiden virikkeiden (älypuhelimet, pelikonsolit, internet…) tulvan, häviää kyky keskittyä oikeisiin asioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ihmisapinan kehityksestä olekaan kiinni, vaan nimenomaan koululaitoksen ja yhteiskunnan muuttumisesta. Muussakin ihan samaa mieltä kommenttisi kanssa.
Toki se minun aikaiseni peruskoulu tuotti ihan yhtä lailla syrjäytyneitä ja itsemurha-alttiita aikuisia miehiä, samoin sen jälkeenkin. En kaipaa aikoja, jolloin opettaja pieksi minut pahoinpidelleen apukoululaisen. Mutta oppimistulokset ainakin osoittavat, että nyt ollaan menty väärään suuntaan 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Oma aiheensa on tietenkin ”oppilas-aineksen” lähtökohtien erilaistuminen mm. eri kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden myötä, mutta se on oman keskustelunsa aihe.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä nyt varmaan kukaan kaipaa mitään fyysistä kurittamista, mutta olisihan se kiva, jos luokalta pääsemiseen vaadittaisiin edes jonkinlaista osaamista, ja luokassa perseilevät saisi nakata pihalle viilenemään. Siihen vielä päälle, että myönnettäisiin osan oppilasaineksesta olevan sellaista, että paikka on jossain muualla kuin normiluokassa.
Uskallan väittää, että jo noilla olisi vaikutusta. Luokalle jäämisen pelossa tehtäisiin edes jotain, ja työskentelyrauha paranisi kummasti.
Ilmoita asiaton viesti
Itsenäisesti tavoitteitaan asettava, omaa oppimistaan ohjaava ja reflektoiva oppilas on käytännössä satuolento, mutta sitähän opetussuunnitelmissa on korostettu.
Ilmoita asiaton viesti
Minä kun opetan yliopistolla, niin voin sanoa, että siellä tulee jonkin verran vastaan tuollaisia kuvauksen kaltaisia yksisarvisia, jotka syövät tällaisia virkaheittoja professoreita aamupalaksi.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin peruskoulun idea taisi kuitenkin olla sopiva vähän isommalle osalle ikäluokkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä kanssasi.
Ilmoita asiaton viesti
Kappas klassinen miesuhri. Samaan aikaan biologisesti ylivoimainen, samalla naisten alistama orja. Mahtaa olla vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ranta näyttää esimerkkiä. Jokainen poikien tai miesten näkökulmaa esille tuova saa aina kuulla olevansa jotenkin uhriutuva, ja turhasta ruikuttava. ”Mahtaa olla vaikeaa” tosiaan, jokaisen miesten asemasta tai poikien kehityksestä kiinnostuneen kannattaa pitää se turpansa kiinni koska yhteiskunnan huipulla on enemmän miehiä kuin naisia. Täysin riippumatta siitä, mihin sosioekonomiseen luokkaan itse kuuluu.
Tyyliin ”otatsä naiselta pataan?”
Ilmoita asiaton viesti
Siitä kun Suomi oli Pisa tutkimuksissa maailman kärkeä on koulutusta muutettu oppilaille itsenäisempään suuntaan. En nyt tiedä oliko voittavaa systeemiä järkeä rajusti lähteä muuttamaan
Ilmoita asiaton viesti
Yhteisöllisyys on oppimista tärkeämpää. Siksi ala-asteella koululaisille tarjotaan munkkeja ja limpparia samalla, kun katselevat leffoja.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyuskonnon perusteella ei ole poikia ja tyttöjä. Tällaisen tutkimuksen lähtökohdat on väärin aseteltu, eikä tulosten analyysi voi pitää paikkansa.
Jos joku vielä jaksaa luottaa perinteiseen biologiaan perustuvaan sukupuolijakoon, ainoa tapa tasata poikien ja tyttöjen eroja on, että pojat aloittavat koulun vuotta tyttöjä myöhemmin, taikka käyvät myös 10 luokan oletusarvoisesti, mutta poikkeustapauksessa ei. Ei ole poikien syrjimistä, vaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, monet muut sukupuolet kaiken lisäksi. Koskee ihan itseäkin tämä neuvo, että keskityttäisiin varsinaiseen asiaan, eli poikiin. Heistä on oltava huolissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oppiminen on kiinni paljolti myös halusta, jos ympäristö ei ole rohkaiseva ja usko itseen on heikko, on myös tulokset sen mukaisia. Käytännön toimena tarkoittaisi kai, että tavoitteiden edellytyksenä on ensin ymmärtää, mitä mikäkin haaveammatti edellyttää koulutuksen osalta. En tiedä kuinka paljon peruskouluissa nykyään näytetään urapolkua ja koulutuksen merkitystä osana ammattiin valmistumista?
Tämän lisäksi tietenkin varsinkin ylä-asteella ne välittäjäaineet ja kehonmuutokset aiheuttavat huomattavaa häpeää ja hämmennystä, sekä helposti eksyttävät ajatukset raiteiltaan. Siksi olen ainakin ilokseni saanut kuulla, että peruskouluissakin on seksuaalikasvatuksessa siirrytty pelottelutyylistä enemmän itsenä hyväksymiseen.
Epävarmuus itsestä näkyy ja tuntuu usein erityisesti yläasteella, tunteet ovat oleellinen osa viestintää, vaikka järkeä ihminen niin mielellään korostaa.
Palkitsevuus edellyttää, että kokee saavutuksistaan mielihyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Seksuaalikasvatuksen kehittyminen avoimempaan ja ymmärtävämpään suuntaan on ollut valtavan tärkeä asia ja siinä riittää kehitettävää vielä paljonkin (yksi lempiaiheitani koulun kehittämiseen liittyvässä keskustelussa).
On kiinnostavaa, että sosioekonomisessa jakaumassa kärjessä olevien perheiden tyttöjen ja poikien oppimiseroissa ei ole juurikaan eroja. Tämä nähdäkseni tukee ajatusta siitä, ettei murrosiän vaikutuksilla ehkä ole niin suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä koulumenestykseen nähden, vaan kyse voi voimakkaammin olla koulutuksen arvostuksesta ja odotuksista kodin suunnalta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pohdintaa, mutta yksi asia jäi harmittamaan. Joka usein toistuu nimenomaan suomalaisoppilaita koskevissa mielipidekirjoituksissa.
Jos suomalaisoppilaat (myös pojat) ovat edelleen maailman huippuluokkaa oppimisessa, missä määrin tämä puhe ”pojista” jotka eivät nyt vain suorita tarpeeksi hyvin itse kontribuoi suorituspaineisiin.
Kuten tutkijat ovat todenneet, Suomen huippuvuoden 2006 suoritus oli niin kova, että jopa merkittävän ”romahduksen” jälkeen olemme edelleen maailman huippuluokkaa ja myös pojat em. aineissa maiden keskiarvon yläpuolella.
Oma katvealueensa on tilastollisten ryhmäkeskiarvojen vertailun käyttäminen mustavalkoisesti, josta Harry Lunabba kirjoitti muutama vuosi takaperin hyvin kirjoituksen.
https://blogs.helsinki.fi/hlunabba/2017/11/23/breaking-news-suurin-osa-pojista-parjaa-pisa-tulosten-mukaan-edelleen-yhta-hyvin-koulussa-kun-suurin-osa-tytoista/
Eräs syy joidenkin aasian maiden sijoittumiselle vertailujen kärkeen lienee se, että näissä maissa käytetään lasten yksityisopetukseen huomattavasti aikaa itse virallisen koulun lisäksi. En ole ihan varma, onko tämä hyvä asia.
Toinen on se, että itse trendistä ei voi johtaa syitä oppilaiden sukupuoleen tai edes suomalaiseen koulujärjestelmään. Koska suoriutuminen pisassa on ollut laskusuuntainen myös muualla. Tämä koskee erityisesti huippusuorittavia maita. Kun on huipulla, ei ole enää hirveästi saavutettavaa, vain menetettävää. Trendin voimakkuudesta puhuttaessa toki huomio pitää kiinnittää poikiin ja suomalaiseen koulujärjestelmään. Mutta nuo on syytä pitää erillään.
Keskustelussa pitäisi puhua huonosti koulussa pärjäävistä oppilaista, joissa korostuvat pojat. Nyt keskustelu yleistää, leimaa ja hämmentää.
Jossain kohtaa keskusteluun kaipaisi myös vähemmän kliseisiä selitysmalleja. Ja kenties hieman lisää pisa-vertailujen kritiikkiäkin olisi mukava kuulla.
Ilmoita asiaton viesti
Pisa-kritiikki on aivan aiheellista ja siksi en tässä halunnutkaan koko asiaa edes mainita. Pisa on vain yksi mittari muiden joukossa, eikä tätä nykyä edes kovinkaan luotettava mittari, sillä monissa maissa on alettu prepata oppilaita nimenomaan Pisa-testauksia varten (kuten tiedämme, vain kokeeseen opiskelu antaa aika yksipuolisia tuloksia).
Haluan tällä artikkelilla kuitenkin kiinnittää huomiota mainitsemaani kulttuuriseen epäkohtaan, jossa tytöissä arvostetaan ja tuetaan akateemisia taitoja poikia enemmän. Vaikka en ole kovinkaan ihastunut tyttö-poika -asetteluun, on tämäkin tärkeää ajoittain huomioida, jotta osaamme reagoida ilmeneviin ongelmiin. Kirjoitan omasta näkökulmastani huomioista joita olen tehnyt opettajana. Toivon yleisen ilmapiirin muuttuvan niin, että poikiin ja nimenomaan heidän akateemisiin kykyihinsä uskotaan enemmän ja että koulussa pärjäävä poika ei ole kiusan kohde.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelinkin, että ammattikunnassanne varmasti käydään tätä kriittistä keskusteluakin mittareista. Hyvä näin. Kuitenkin kun puhutaan poikien heikosta koulumenestyksestä, niin käytännössä useimmiten perusteena on vain pisa-testien tulokset.
Toinen lähde on yksittäisten opettajien kertomukset kouluarjesta, joita näemme aika paljon mediassa. Nämä alkavat elää omaa elämäänsä ja toimia lopulta koko systeemiä kuvaavina malleina. Vaikka ne voivat kertoa vain hänen koulunsa työilmapiiristä ja johtamisesta.
Teoriasi poikien kiusaamisesta ja heihin kohdistuvista akateemisista odotuksista on kieltämättä houkutteleva. Kiusaaminen on kuitenkin vähentynyt ja koskettaa kuitenkin niin pientä osaa, ettei se varmasti yksin selitä asiaa. Jos poikia kiusattaisiin, koska tekevät koulutyönsä hyvin, niin silloin kiusaamista olisi koulussa aika paljon enemmän kuin tätä nykyä. Koska valtaosa pojista suoriutuu hyvin koulussa.
Mitä tulee odotuksiin, niin sen kanssa ristiriidassa on toisaalta näyttö siitä, että pojilla on todellisiin taitoihinsa nähden liialliset odotukset ja tytöillä toisinpäin. Eli vaikka poikiin kohdistettaisiin oletuksia heikosta akateemisesta suoriutumisesta, ei se ainakaan itsetunnossa näy.
Tästä voisi spekuloida, että onko asia nimenomaan toisinpäin. Odotetaanko pojilta liian hyviä tuloksia esimerkiksi koska onhan heidän nyt synnynnäisistä syistä oltava lahjakkaampia esimerkiksi matematiikassa (joka on stereotypia ja toki jo osoitettu vääräksi).
Jälleen tietenkin tässä käytetty nyt keinotekoisesti luokkia ”pojat” ja ”tytöt”. Kyse on lähes aina jostain keskiarvoista.
En siis väitä, että näin on, mutta näinkin voi ajatella. Ikävä asiassa on se, että meillä on niin vähän tutkittua tietoa asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
—
Emme ole pettäneet vain poikia: lukutaito kouluissa entiseen kunniaansa!
– – ”Karvin pitkittäisarviossa lukemisharrastus näytti takaavan paremmat oppimistulokset niin äidinkielessä kuin matematiikassa. Sadat kolmasluokkalaiset eivät osanneet lukea kunnolla sanoja, kun toiset lukivat täyspitkiä romaaneja. Keltikangas-Järvisen mukaan lukutaidon rapistuminen osalla oppilaista on huolestuttava ja jopa vaarallinen ilmiö.
– Siitä muodostuu ihan käsittämätön yhteiskunta, jos ihmiset eivät ymmärrä enää lukemaansa, eivätkä pysty toimimaan verbaalisten tekstien varassa tai arvioimaan sitä, mitä he lukevat. Sellainen yhteiskunta on ihan ohjattavissa ja täynnä salaliittoja.
Lukutaidon heikentyminen ei ole pelkästään vanhempien syy. Myös kouluissa lukemisen osuus on vähentynyt ratkaisevasti, Keltikangas-Järvinen huomauttaa.
– Lukemisen kautta ymmärretään maailmaa ja saadaan käsitteitä ja ajattelulle materiaalia. Ihminen ei pysty ajattelemaan kuin sellaisia asioita, joista hänellä on käsitteitä ja sanoja. Niitä saadaan kirjallisuudesta.
Emeritaprofessori muistuttaa, että siitä ei ole pitkä aika, kun Suomessa virkamieskunta osasi ruotsia ja eliitti kävi kaikki keskustelut ruotsiksi, mutta ruotsin kieltä taitamaton suomenkielinen rahvas jäi syrjään yhteiskunnassa.
– Kohta lukutaidosta ja verbaalisen tekstin ymmärtämisestä tulee tällainen eliitin ja tavallisen kansan jakava luokkaero. Tällaista kehitystä vastaan tulee taistella ajoissa.” – –
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009333148.html
Ilmoita asiaton viesti
Tästä on Tommi Kinnunen mielestäni kirjoittanut hyvin jo pitkään. Meillä on opetussuunnitelmassa niin paljon tavaraa, että aikaa ei riitä enää esim. lukemiselle läheskään tarpeeksi. Ei ainakaan uhmaamatta systeemiä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kirjoittanut aiheesta toisaalle, joten en viitsi toistaa samaa uudelleen. Olen kuitenkin vakaasti koulukirjastojen puolella.
http://www.nauhalainen.fi/wp/oikolukuun-lukutaito-ei-kehity-itsekseen/
Ilmoita asiaton viesti
Matematiikasta ei pidä tehdä tekstin ymmärtämistä. Jos siinä pärjääminen ratkaisevasti riippuu lukutaidosta, se johtunee sanallisen tehtävien ylenmääräisestä painottamisesta.
Väite lukemisharrastuksen ja matemaattis-loogisen lahjakkuuden yhteydestä on omalle elämänkokemukselleni vieras.
Ilmoita asiaton viesti
Lapset ja nuoret on saatava ensiksi sosiaalistumaan kunnolla joukon jäseniksi. Vasta sitten, varhaisessa aikuisiässä, on syytä ruveta tarjoamaan individualisoitumiselle (eli yksilöllistymiselle) enemmän tilaa.
Miksi noin? Riittävät rajat (kuri) ja asioiden vakiintunut järjestys on lapselle turvallisuutta. Turvallisuuden tunteen ja joukon jäsenyyden myötä syvä järjestys eli käsitys maailman toimintatavoista ja ihmisten suhteista siirtyy lapsen emotionaalis-kognitiiviseen koneistoon.
– Ja kas, hän rupeaa olemaan valmis oikeaan itseohjautuvuuteen ja yksilöllistymiseen. Sen myötä että myös kantaa itseohjautuvuudestaan elämän tuoman vastuun.
Ilmoita asiaton viesti
—
”Kansalliset perustaitojen osaamismerkit”
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kansalliset-perustaitojen-osaamismerkit
—
Ks. Lausuntopyyntö vapaasta sivistystyöstä annetun lain, valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain ja puoluelain muuttamisesta sekä luonnoksesta vapaasta sivistystyöstä annetun asetuksen muuttamisesta (Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/22054/2023. Vastausaika päättyy: 8.9.2023)
– – ”Tavoitteet
Osaamismerkkeihin liittyvien ehdotusten tavoitteena on tuoda näkyviin perustaitojen osaamisen vahvistaminen säätämällä mahdolliseksi vapaan sivistystyön osaamismerkkien suoritustietojen tallentaminen opetuksen ja koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon. Esityksessä ehdotetut muutokset parantaisivat ja helpottaisivat työssä ja muualla hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Lisäksi esityksellä edistettäisiin jatkuvan oppimisen uudistuksen linjausten toimeenpanoa.” – –
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=0bae7041-f661-4142-b21e-c413c134262a
—
Eikö nämä perustaitojen nk. osaamismerkit tulisi tallentaa opetuksen ja koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon heti kun peruskoululainen tai toisen asteen opiskelija ne itselleen saavuttaa? Ja myöhemminkin aikuisiällä ja heti kun ne voidaan hänelle sinne tallentaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Lukutaidon ja matemaattisten taitojen lasku taas viimeisimpien tutkimusten mukaan erityisesti poikien ongelmia, joskin tulokset ovat laskeneet niin tytöillä kuin pojillakin.”
Olen muutaman viime vuoden aikana laittanut useasti merkille eri kauppojen ja huoltoasemien kassoilla käteisellä maksaessani, etteivät nuoret tytöt osaa enää laskea. Kertaakaan ongelmia ei ole miesten tai nuorten poikien kanssa.
Muokkaan vähän kirjoitusta, toki ongelmia laskemisessa on ollut maahanmuuttajataustaisilla miehillä ja pojilla.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko koskaan laittanut merkille, miksi ne pojat antavat rahasta aina oikein? He syöttävät saamansa setelin kassakoneeseen ja antavat sinulle takaisin sen, minkä kone heille laskee.
Itse aikoinaan ylioppilasvuonna menin töihin grillille ja pääsin vuorovastaavaksi. Neuvoin jokaiselle uudelle työntekijälle, miten voivat koneelta saada vaihtorahan, mutta kerroin samalla, että parasta olisi, jos laskevat vaihtorahat joko vähennyslaskuna tai lisäämällä summaan tarvittavat kolikot ja saavat siten määritettyä vaihtorahan tarpeen. Lisääminen poikkeaa kovasti koulussa harjoitetusta päässälaskuista ja vie vähän aikaa oppia, mutta tuottaa vähemmän virheitä.
Neuvoin jokaista olemaan välittämättä niistä huokailevista vanhemmista herrasmiehistä ja varsinkin niistä, jotka yrittivät opettaa heitä laskemaan ja huutelevat summan, joka heidän omasta mielestään kuuluisi saada takaisin.
Ja muokkasin vielä kommenttiani, kun jäin miettimään, miksiköhän koskaan ne huokailijat tai ”auliisti opettavat” eivät olleet naisia eivätkä maahanmuuttajamiehiäkään.
Ilmoita asiaton viesti
”He syöttävät saamansa setelin kassakoneeseen ja antavat sinulle takaisin sen, minkä kone heille laskee.”
Eli naiset ja maahanmuuttajat eivät osaa samaa?
Ilmoita asiaton viesti
Päivänä yhtenä täällä Lievestuoreen shellillä myyjä laski minulle vaihtorahat miten ne joskus käteen laskettiin, eikä katsonut koneelta.
Kiitin vuolaasti häntä siitä toiminnasta sanoen, että noin pitäisi vaihtorahat asiakkaalle antaa ja hän sanoi että näin on oppinut sen asian.
Ilmoita asiaton viesti
Kaipaisin aiheesta mutua vähän vahvempaa tutkimustietoa. Kirjoituksessakin tulee esille, että ongelma on jotenkin segmentoitunut sosiaaliluokissa sekä ehkä muissa ryhmissä. Kuitenkin koettu ongelma ”emme odota poikien osaavan sen paremmin käyttäytyä kuin opiskellakaan tyttöjen tavoin” ei ole segmentoitunut väite, vaan yleistää ongelman meihin kaikkiin. Siten tulkinnassa on pakko olla jotain vikaa.
Ajatuksesta pilkistää myös odotus ”kasvatuksen” keskeisyydestä lapsen kehitykselle, kun keskeisempiä lapsen kehityksessä voivat olla vertaispiirit ja kulttuuri. Siinä ylempi sosiaaliluokka ehkä useammin tarjoaa lapsille harrastusten myötä korkeakulttuurisemman vertais- ja kulttuuripiirin, jossa arvostetaan osaamista ja tietoa. Melkein kaikilla vanhemmilla on siihen toki jonkinlainen mahdollisuus, mutta no niin.
Kirjoituksessa mainitut tyttöjen masennus- ja muut ongelmia on selitetty erityisesti sosiaalisen median käytöllä (ks. esim. Jonathan Haidt, The Atlantic). Somen käyttö selittää hieman myös tyttöjen lukutaidon paremmin säilynyttä tasoa, kun taas joillain pojilla taso on ehkä hiipunut osin pelien vuoksi.
Siitäkin on esitetty hypoteesejä, miten miehen rooli olisi siirtynyt pois perinteisestä aviomiehen ja perheenisän roolista, jossa on kohdistunut enemmän odotuksia taidoista ja tiedoista. Tuossa ehkä hieman konservatiivinessa ajatuksessa voi olla arvonsa, varsinkin jos se nyt vaikuttaa olevan yhteydessä havaittuihin muutoksiin demografioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa osassa tutkimuksia sosiaalisella medialla ei koeta olevan niinkään suurta osuutta nuorten masennukseen, joskin jo olemassa olevaa masennusta some saattaa syventää (esim. https://yle.fi/a/3-11933791). Lisäksi tyttöjen kokemasta suoritus- ja ulkonäköpaineesta on ollut näyttöä myös ennen sosiaalisen median valtakautta (https://yle.fi/a/3-6219998 tämä tosin on vuodelta 2012 jolloin toki sosiaalinen media oli jo vaikuttava tekijä, mutta vanhempaakin materiaalia löytyy).
Tämä teksti on toki kirjoitettu omien työkokemuksieni pohjalta. Olen työskennellyt n. 13 vuotta kouluissa etelästä pohjoiseen, pienissä ja suurissa. Kohdannut jollain tasolla tuhansia lapsia, perheissäkin puhutaan sadoista. Kokemukseni ei ole kuitenkaan tutkimustietoa, vaan perustuu omiin ja yhteisöni havaintoihin.
Artikkelin lopussa peräänkuulutan muutoksen yhteiskunnallisuutta, miten sen pitää olla osa mediaa ja kulttuuria siinä missä osa kouluakin. Uskon kasvatuksella ja koulutuksella (parempi sana education) olevan merkittävä osa nuoren kehitykselle, ympäristöllä ja ystäväpiirillä on myös tärkeä rooli. Omien havaintojeni mukaan näissä yhteyksissä kuitenkin pojilta odotetaan usein vähemmän kuin minkä he ansaitsisivat. Kuitenkin kuten huomaamme, tilanne ei ole kaikkialla sama. Toisin sanoen perheen tuella ja koulutuksen arvostuksella näyttää olevan merkittävä asema.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni lähdetään koko ajan väärästä päästä liikkeelle. Koulu = ei ole palvelulaitos.
– Yksikään palvelulaitos, joka koko ajan mielistelee asiakkaitaan ei saa yleistä kunnioitusta osakseen.
*** ***
Koulu pitää olla paikka = johon päästään! – ja jossa joudutaan toimimaan koulun ehdoin!
*** ***
Otan esimerkin ”kadulta”. Kävelin Itäkeskuksessa. Takanani kulki kolme lasta, joiden juttelun kuulin. Nuorin, ilmeisesti kuusivuotias totesi jotakin kahdelle noin kolmasluokkkalaiselle. Toinen heistä vastasi:
– ”Älä viitti, ethän sä oo vielä koulussakaan”.
– Oonhan, kuului vastaus.
– ”Millä luokalla” ?
– Tokalla…. ei kun ekalla! – sinnitteli nuorin puheissaan toiveitaan.
***** *****
Keskustelu ilmaisi kouluun kohdistuvaa suurta odotusarvoa. Ja myös ”koululainen” – roolin lähtökohtaisesti suurta statusta.
OLISIKO AIKA
Palata kouluun, jossa on voimakkaasti standardistoitu – eli kaikillle samanlaista – tarjoava
a) luokka,
b) perinteiset luokkahuoneet,
c) pääasiassa yksi opettaja,
d) tietokkoneet ja muut hemmetin pelivehkeet kiellettyjä,
e) opettajalla väkevä auktoriteetti ja oikeus myös syyllistää vanhempia
huonosta kasvatuksesta soittamalla heille jne….
f) koululuokassa pärjäämättömät lapsille asteittain väkevöityvä erityishoito ja tarvitttaesssa sairaala-sijoitus!
Mitä todennäköisemmmin integraatio -ideologia ja itseohjautuvuuden liian aikainen arvostaminen on tehokkkaasti luonut sairautta ja erilaisen pikku-oirehtimisen avulla tapahtuvaa oppilaan mikroympäristön säätelyä.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan tekstini alkukantainen / naista halventava, ollen kansa-ja kansalaiskoulun käynyt Mummeli 69 vuotta, kun varsinkin Ps:n kannattajien lausumat voidaan asettaa eri lailla, kuin että jos sen jonkun muun puolueen edustaja / kannattaja lausuu,,,,,,,,, tai kun en ole paremmin kouluttautunut, että yleensäkkään voisin mitään sanoa tuostakaan asiasta ????
Huoh,,,,,,,,,,, siinäkin ”suljettu” artikkeli, jossa ei ole kokonaisuutta – joka Suomi nimisessä maassa täytyisi aina asiayhteyksissä ottaa samaan pakettiin, on se, että missään lauseessa ei mainita maahanmuuttajien lapsia / nuoria, joilla tietääkseni on oppivelvollisuus, niin miten heidän saapuminen opintielle on asioita muuttanut – ja sehän on muuttanut, mutta niitä ei käsitellä samassa lauseessa valtaväestöön kuuluvien lasten, joka on suoraan eriarvoistava toimenpide.
Kuten olemme noin 30:n vuoden sisällä huomanneet – ”kaikki” on muuttunut suomen yhteiskunnassa, ja tulee muuttumaan edelleen – asioita ei kuitenkaan haluta / uskalleta käsitellä, joka monessa yhteydessä ei enää ole: Pojat ovat poikia.
Minulla on 76, 78, 81 ja 83 syntyneet ( nuorin teki itsemurhan 29.4.2006 ) pojat, jotka yksihuoltajan äidin hoteissa suorittivat peruskoulun ihan kohtuullisesti – harvoin jouduin palaveriin opettajien kanssa / eikä poikanikaan jälki-istunnoissa olleet kuin harvoin ja osa jatkoi muuta opiskelua, elossa olevat ovat olleet työelämässä koko ajan, eikä suurin tunnustus ole minulle – vaan heille itselleen, kun omasta kiusaamisesta heille olin kertonut, niin ehkä siksi kavereita oli runsaasti.
Se nyt oli se bointti – että koulu / yhteiskunta oli silloin erilainen, eikä myöskään maaseudulla ”vierasperäisiä” lapsia ollut runsaasti, vaikka venepakolaisia oli suomeen tullut / otettu, niin tulijat kotoutuivat = itse eri tavalla kuin nykyisin, et nämä kaikki jää keskusteluista käsittelemättä, kukaan psykologi, opettaja, muu asiantuntija ei käsittele sitä, miten nuo vaikuttavat kasvaviin nuoriin – kuin että rummutetaan rasistia, eikä varmaan koulussakaan päätä silitetä, jos joku oppilas ei halua olla vierasperäisen lapsen kanssa – mihin ketään ei saa pakottaa, kun lapset itse valitsevat kaverinsa.
Tuokin asiakokonaisuus on niin valtava – mihin kaikki yhteiskunnan lonkerot vaikuttaa, valitettavasti toimitaan yhteiskunta lähtöisesti, ettei suuri joukko opettajiakaan halua / uskalla lähteä kyseenalaistamaan, että ”nimenomaan ne valtaväestön pojatkin on kasvavia nuoria”, niin syyllistävä asenne täytyy karsia ja puhua koko väestön pojista – tai muuten: ketkä suomessa ovat poikia, kun viime hallituskaudella poistettiin sukupuolimääritelmä?
Ilmoita asiaton viesti
Ettei sillä olisi vaikutusta, että varsinkin naisopettajat arvostelevat poikien samanarvoiset suoritukset tyttöjen suorituksia huonommaksi?
”Helsingin yliopiston tutkija Sari Mullola osoitti joitakin vuosia sitten väitöstutkimuksessaan, että opettajat arvioivat tyttöjä ja poikia eri tavoin. Poikien arvosanat nousivat tutkimuksessa, kun matematiikan ja äidinkielen kokeet arvioitiinkin nimettömästi. Samalla osoitettiin, että miesopettajat kiinnittävät arvioinnissaan naisopettajia vähemmän huomiota tyttöjen ja poikien välisiin luonne-eroihin.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/03d01bea-d7b8-4a1a-a8c5-cd2f327d985b
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi että siteerasit tutkimusta väärin, piti ihan katsoa. Opettajan sukupuolella nimenomaan ei ollut yhteyttä arvosanoihin. Tarkalleen ottaen siinä sanotaan:
”Furthermore, in terms of temperament, teacher gender did not extend its association with students’ school achievement. Therefore these results at least suggest no reason to be concerned about a preponderance of female teachers in Finnish education”.
Tuo opettajien sukupuolivouhkaaminen alkaa olla jo aika väsynyttä, kuulostaa melkein wokelta. Sukupuolten tasa-arvo työelämässä on ihan kannatettava idea monista syistä, mutta lopettakaa nyt sen väittämistä jonkinlaiseksi ihmelääkeeksi näihin ongelmiin.
Ilmoita asiaton viesti
Siteerasin tuota iltalehden artikkelia, jossa oli arvosanojen erojen yhteydessä näin:
”Samalla osoitettiin, että miesopettajat kiinnittävät arvioinnissaan naisopettajia vähemmän huomiota tyttöjen ja poikien välisiin luonne-eroihin.”
( https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/03d01bea-d7b8-4a1a-a8c5-cd2f327d985b )
Tosiaan jos siellä tarkalleen sanotaan noin kuin kirjoitat, niin sitten iltalehti taas kirjoittelee omiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei myöskään sillä olisi vaikutusta, että pojat kokevat enemmän kiusaamista kuin myös seksuaalista häirintää aikuisten puolelta?
”THL:n kouluterveyskysely: Pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista aikuisten taholta” – https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/thl-n-kouluterveyskysely-pojat-kokevat-tyttoja-enemman-kiusaamista-aikuisten-taholta/8577724
”Kysely: Pojat kokevat enemmän kouluhenkilökunnan tekemää seksuaalista häirintää kuin tytöt” – https://yle.fi/a/3-9922753
Ilmoita asiaton viesti
Tuli mieleen – eikä varmaan kaukaa haettu, et kun varsinkin peruskouluissa opettajataho on nais´valtaista, heillä yksityiselämässään ei ehkä ole ”tyydyttävää sukupuolielämää”, silloin kohteena ovat kantaväestöön kuuluvat pojat – kun ”eihän opettaja tietenkään ahdistele lapsia / lasten sana päättävässä asemassa olevan sanaa vastaan”, niin tiedetään kenen sanotaan valehtelevan?
Ja kun edelleen mihinkään pakettiin ei oteta ”vierasperäisiä oppilaita”, he jätetäänkin rauhaan seksuaalisesta lähentymisestä – kun turhautuneet opettajat tietävät miten siinä kävisi, eikä korvauksetkaan olisi pieniä, kun vanhemmat lähtis oikeutta käymään = opettaja käytti heidän lastaan seksuaalisesti hyväkseen, jossa ehkä opettajien kannattaa toisinpäin olla varovaisia, ettei ”se vierasperäinen lapsi lähesty opettajaa väärällä tavalla, jonka onkin tarkoitus päätyä oikeuteen, kun eihän vierasperäinen lapsi valehtele”, joten kyllä on tutkimista tutkimisen perään – joiden lähtökohta on kuitenkin Aina valtaväestö = syyllinen liki kaikkiin asioihin, jossa muissa kansanryhmissä ei nähdä ”korjattavaa”.
Tähän samaan yhteyteen laitan maalittamislain vahvemman tarkastelun, niin silloin sen taakse opettajatkin / kuten muut työntekijätahot voivat hakea käräjiltä oikeutta – että lapsi valehtelee / asia on vaan maalittamista.
Kun puhutaan faktaa, siitä ei pidetä, vaan epämiellyttävät asiat täytyisi kuorruttaa liirum´laarumilla, johon täytyy lisätä se, että kun ollaan sodassa – ei siellä epämiellyttäviä asioita aleta kyseleen, kulta rakas, haluaisitko ( tosin jotkut synnyinmaansa – ei puolustajat olis kyllä hatkat ottaneet suomesta aikaa sitten ) vihollista tappaa, vaikka koulumaailmassa vähemmän sitä tappamista tapahtuu – tai sen uhka on noussut, kun ”vierasperäinen väestö pitäisi kohdella eri tavalla = ei suomessa vallitsevan käytännön mukaan”, että kyllä koulumaailmakin on bullollaan rasismia, jossa opettajakuntakin tekee itselleen hallaa, kun sallivat sen ”synnyinmaansa ihmisille kohdennettuna = suomenkansalaisille”.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan yksi tekijä on se, että nykyinen (ja jo varmaan pitkään) asenneilmapiiri ei varsinaisesti kannusta, varsinkaan poikia, erityisemmin älyllisyyteen.
Ilmoita asiaton viesti