Aikuisten on edelleen vaadittava ja välitettävä

Pompein raunioissa on seinässä teksti, jossa lukee ”nuoriso on pilalla”. Jokainen sukupolvi on edellisen mielestä huonommin käyttäytyvä, laiskempi ja toivottomampi kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin maailma muuttuu ja myös nuorisokulttuuri muuttuu, ja mikä ei ole meille tuttua, on mielestämme automaattisesti väärin. Toiseksi aika armahtaa meitä aikuisia, ja unohdamme helposti, mitä kaikkea hölmöä itse teimme, kun olimme teini-iässä. Meidän toilailuistamme on onneksi hyvin vähän todistusaineistoa, me kun saimme elää nuoruuden ilman sosiaalista mediaa.

Nämä edellä mainitut seikat eivät kuitenkaan ole syy hyväksyä kaikkea, mitä lapset ja nuoret tekevät. Se, että me emme eläneet samaa aikakautta ja ymmärrä sitä, millaista on olla nuori vuonna 2021 ei tarkoita, ettemmekö voisi edelleen vaatia perusasioita myös lapsilta ja nuorilta. Aikuisten tehtävä kuitenkin on, ja on aina ollut, opettaa ja kasvattaa heitä seuraavat sukupolvia. Välillä tuntuukin, että nuoria enemmän hukassa onkin aikuisuus, ja sen ymmärtäminen.

 

 

RAIVON KYYNELEET

Osallistuin muutamia vuosia sitten kasvatukseen ja vanhemmuuteen erikoistuneen psykologi Keijo Tahkokallion luennolle. Tahkokallio kuvasi hyvin tilanteita, joissa vanhemmat ovat niin peloissaan lapsen pahasta mielestä, etteivät tohdi pistää tälle vastaan. Hän levitti käsiään ja kysyi, miksi vanhemmat pelkäävät noin kovasti neljävuotiaan raivokohtausta.

Kun neljävuotias oppii, että hän saa raivoamalla tahtonsa läpi, ei hänen ainakaan helpompaa ole oppia toisenlaisia toimintatapoja vartuttuaan teini-ikäiseksi. Ja myöhemmin aikuiseksi, jolla on kenties omia lapsia. Lapsia, joiden tunteiden säätelyä on vaikeaa auttaa, kun omat pelinappulat ovat samassa asiassa aivan levällään.

Koulumaailmassa huomaan käsien nousevan ylös. Käytävällä kaikuvat vittusaatanat ja opettajat kulkevat ohi kuin eivät olisi kuulleet sanaakaan. Kyllä he kuulevat, mutta he eivät jaksa enää. Kun kuulee samaa päivästä toiseen uudestaan ja uudestaan, motivaatio tarttua tilanteeseen on aika koetuksella. Käydessäni teatteriesityksessä oppilaideni kanssa totesin oppilaita istuvan rivitolkulla pipot päässä katsomossa ja juttelevan esityksen aikana. Opettajat hyssyttivät vaisusti kovaäänisimpiä. Kouluisännän siivotessa seinämaalauksia itse taiteilijat seisovat selän takana ja toteavat, että äkkiäkös tuohon toiselle seinälle tehdään uudet.

 

 

VAATIVAT AIKUISET

Ei, en sano, etteikö yksikään opettaja enää vaatisi ja välittäisi. Totta kai vaatii ja välittää. Mutta huolestuttavan moni on päättänyt olla jaksamatta enää. En sano, että aikuisuus ja vanhemmuus olisivat menneet tyystin hukkaan – onhan valtavasti vanhempia, jotka ottavat vastaan lapsen kiukun turvallisesti ja horjumatta, jotka asettavat rajat, vaikka niistä tulisi riita, ja jotka opettavat lapsen käsittelemään niin pettymyksiään kuin onnistumisiaankin. Mutta huolestuttavan moni vanhempi antaa lapsen tahdon edessä periksi, koska niin on helpompaa. Kylä ei enää kasvata lasta, vaan lasten huonosta käytöksestä purnataan Facebookissa sen sijaan, että käytökseen puututtaisiin tilanteen ollessa päällä. Kuka haluaa mennä ottamaan vastaan sen sadattelun, joka puuttujan niskaan sataa?

Mitä tapahtuu, kun me aikuiset emme enää jaksa vaatia? Kun me välitämme, mutta emme enää jaksa puuttua ja asettaa seuraamuksia huonolle käytökselle?

Nuoriso ei ole pilalla, ei sen enempää kuin ennenkään. Fiksuja, empaattisia ja lämminsydämisiä nuoria on maa väärällään, onneksi. Eikä fiksua tee yhtään vähemmän fiksuksi, vaikka ylilyöntejäkin joskus sattuisi, se kuuluu kasvamiseen. Nuorten pahoinvointi kuitenkin lisääntyy, samoin kyvyttömyys käsitellä tunteita. Ja jos me aikuiset emme jaksa auttaa nuoria voimaan paremmin ja oppimaan tunteista puhumista ja niiden käsittelyä, myös niiden vaikeiden, negatiivisten tunteiden, on meillä pian käsissämme suuri joukko aikuisia, jotka lasten tavoin osaavat ratkaista tilanteita vain huutamalla ja raivoamalla. Ja kuka heitä auttaa?

 

Artikkeli julkaistu ensimmäisenä 4.10. Rantapallon blogissani.

Löydät minut myös Facebookista

ja Instagramista.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu