Raakku kuoli- kenen syy ?
Metsäkoneurakoitsija syyllinen n:o 1 ?
Metsäkoneen kuljettaja toimi renkinä urakointifirmalleen. Urakoitsija toimi renkinä Ensolle. Molemmat saivat korvauksen työstään Ensolta, joka työ aiheutti miljoonien tai miljardin vahingon.
Stora Enso syyllinen n:o 2 ?
Enso osti puut pystykauppana metsänomistajalta joka sai korjatusta puusta tuntuvan hinnan. Enso taas saa rahat jalostamastaan puusta jälleenmyynnillä, jopa meiltä kuluttajilta.
Metsänomistaja syyllinen n:o 3 ?
Metsänomistaja sai rahat myydyistä puista Ensolta ja hänelle jäi maapohja ja karsittu puupelto sekä luontotuho, jonka hän salli tapahtuvan miljoonien arvoiselle omaisuudelleen.
Syy ollaan vierittämässä Ensolle, joka ”ei valvonut tai tiennyt” arvokkaasta raakkujoesta ja välinpitämättömälle metsäkoneen kuljettajalle sekä työnantajalleen.
Voiko syyllisyydestä välttyä metsänomistaja, joka ei valvonut omaisuuttaan tai edes tiennyt mitä myi ?
Rahat tuli mutta henki meni !
Kuka saa korvaukset ? Pitäisikö ne tulevat miljoonat käyttää ennallistamisiin arvokkaimmissa luontokohteissa, eikä antaa niitä juristeille.
Kun maanomistaja pistää nimen sopimukseen, asia siirtyy hänen päätösvallastaan Ensolle.
Saa esittää toivomuksia mutta määräyksiä ei voi antaa.
Esson baarissa on esitetty väitteitä että termillä harvennus on metsiä joskus kynitty enemmän kuin metsänomistaja olisi halunnut tai ajatellut soveliaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Maanomistajan vastuu ja päätösvalta maaomaisuudestaan ei siirry mihinkään, ainoastaan siihen, että joku korjaa puut. Lopullinen vastuu on hänellä ohjeistaa ja valvoa, ettei hänen omaisuuttaan vahingoiteta. Tästä varmaan käydään vääntöä oikeudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös nämä ehdot ole myynti ja lupa asioissa merkitty, kuka vastaa mistäkin.
Maanomistaja on myynyt puut tietyillä ehdoilla, ei niin että hänen taytyy olla valvomassa työmaata.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Metsänomistaja teki sopimuksen jossa kaikki vastuu siirtyi Stora Ensolle. Tuomio näissä on 4 kk – 4 vuotta vankeutta. Pelkät sakot ei riitä, kuka joutuu tai ketkä joutuu häkkiin vai lakastaanko tämä penkin alle kaikessa hiljaisuudessa vain rahalla…?
Ilmoita asiaton viesti
Jos asiaa viedään oikein pitkälle, niin maanomistajalla on jopa mahdollisuus saada korvausta, sopimusrikkomuksesta, kuka sitten tuomitaankin oikeudessa. Sopimus on kuitenkin tehty Stora Enson kanssa, joka taas on tehnyt sopimuksen urakoitsijan kanssa?
Nyt on julkisuudessa median toimin ammuttu tykillä ensiksi Stora Ensoa ja sitten maanomistajaa, pienemällä ”pyssyllä”
Ilmoita asiaton viesti
Maanomistaja ei aivan selvästi ole kunnolla harkinnut hakkuupäätöstä arvokkaassa luontokohteessa eikä painottanut varovaisuutta ja huolellisuutta Storalle eikä käynyt tarkistamassa että varovaisuutta noudatetaan.
Kyllä maanomistajlla on oma vastuunsa tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Leimikosta oli tehty metsänkäyttöilmoitus ja mm Stora Enso oli saanut metsäkeskukselta ohjeistuksen raakkujen suhteen. Metsänomistajalla on tällöin aivan ”täysi oikeus” olettaa että kyseinen leimikko on ”laillinen” kunhan toimitaan näiden ohjeiden ja lainsäädännön mukaan ja että Stora Enso leimikon ostajana/toteuttajana huolehtii siitä että leimikko toteutetaan lain, ohjeistuksen ja kauppakirjan ehtojen mukaan. Leimikon hakkaamiseen oli ”viranomaisen lupa” lainsäädännön ja tiettyjen ehtojen rajoissa. Ei se ole metsänomistajan vastuulla jos Stora Enso, korjuuyrittäjä tai konekuski noudata näitä ehtoja. Ei metsänomistaja ole ainakaan näillä näkymin lakia rikkonut ellei ole leimikon suunnittelija tai käskenyt/antanut lupaa konekuskeille ajaa raakkuesiintymästä yli vaikka paikan päällä käydessään.
Ilmoita asiaton viesti
En sanonut että on lakia rikkonut mutta on piittaamaton.
Ilmoita asiaton viesti
Se miten arvioidaan maanomistajan eettisiä arvoja on asia erikseen. Bisnesmiehet vain katsoo dollarin kuvia ja siirtää vastuun laillisesti muille, yksinkertaista mutta totta.
Eli voidaan todeta maanomista on vastuuton.
Ilmoita asiaton viesti
En ottanutkaan kantaa ”eettisyyteen” vaan oikeudelliseen ja taloudellisiin vastuuseen.
Jos maanomistaja on vaan toiminut lainmukaisesti puukaupassaan ja toimissaan leimikon suhteen niin hänellä on siihen täysi oikeus.
Ilmoita asiaton viesti
Vastasin kommenttiin 4201425
mutta, lehtietojen mukaan kauppaan ja puunkorjuuseen oli ELY:n lupa.
Maanomistaja voitaneen jättää pois listalta. Stora Enso, sekä urakoitsija käynee kädenväännön. vs.lokapojat alla.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, en huomannut katsoa kommentin numeroa vastatessani. Mun moka..😃
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuohon kuole, sanlaisia ja pahempia mokia itse tehnyt. Nopeasti luettuna kun viesti on oman alla saattaa käydä näin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tietoa suojeluasiasta.
Mielenkiintoista tulee olemaan se, kuka maksaa kenellekin ja mistä rahoista se korvaus otetaan; saaduista tuloista tai muusta omaisuudesta ?
https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-suojelu/raakku/
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä syylliseltä otetaan mistä saadaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lyönpä melkein vetoa että hakkuusopimuksen sananmuoto ei jätä epäilylle sijaa kuka hakkuusta vastaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on paljon suurempi asia kuin pelkkä hakkuuasia vastuunkantoineen, Tämä on suuri luontorikos koko Suomelle ja se maineelle metsänhoitoineen.
Luonnon itsearvoahan ei omista kukaan, se on lainassa ihmisille hyvää tarkoittamaan jokaisen oikeuksineen.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeudenkäynneissä vuosien saatossa ratkeaa että ketkä kaikki joutuvat vastuuseen ja millaisia korvauksia ja seuraamuksia kullekin tulee?
Yksi oleellisimmista asioista joka ei ole tullut julkisuuteen on se että millainen ohjeistus ja kartat oli annettu konekuskeille ja kuka suunnitteli ”leimikon” ja miten joen ylitys oli suunniteltu?
Toki ajokonekuski tai kuskit ja mahdollisesti motokuski/-kuskit ovat ”syyllisiä” kun ajoivat joesta yli. Todella syyllisiä jos vetivät ajouran ”omin luvin” vastoin ohjeistusta oieti raakkuesiintymästä yli.
Koneyritys vastannee työntekijöidensä virheistä aika pitkälle ja tässä tapauksessa kun kyseessä todennäköisesti törkeä rikos niin vastuuvakuutus tuskin korvaa.
Oliko korjuuyrityksen johto tietoinen että ajettiin raakkuesiintymästä yli vai olivatko jopa ohjeistaneet ajamaan siitä yli?
Kuka suunnitteli leimikon ja mihin ajoura oli suunniteltu. Jos konekuskit toimeivat ohjeen mukaan niin leimikon suunnittelija ”mokasi” pahasti. Tällöin korvausvastuu oletettavasti siirtyy leimikon suunnittelijan työnantajalle isossa määrin jos konekuskit ovat toimineet ohjeistuksen mukaan. Leimikon suunnittelija voi olla vaikka Stora Enson joku työntekijä, korjuuyrityksen joku työntekijä tai vaikka MHY jos työmaa on tullut heidän kilpailutuksessa kautta (tosin melko epätodennäköistä tässä tapauksessa). Toki kaikesta vastuusta eivät kokekuskitkaan tällöin pääse. Lainvastaisen ohjeistuksen mukaan ei saa toimia ja myös työn toteuttajalla on vastuu lainsäädännön noudattamisesta.
Mutta ennenkuin koneyrittäjän ja konekuskien saamat työmaaohjeet ja kartat tulevat julkisuuteen niin on mahdoton ottaa kantaa että kenellä kaikilla on vastuuta asiasta ja ketkä kaikki ”mokasivat”.
Metsänomistajalle tuskin asiassa on vastuuta koska hän on myynyt leimikon Stora Ensolle ja metsänkäyttöilmoitus on tehty ja Metsäkeskus on antanut ohjeet myös Stora Ensolle että miten raakkuesiintymän kanssa pitää toimia ja huomioida. Kun myydään leimikoita niin yleensä ostaja, leimikon suunnittelija ja työntoteuttaja vastaavat siitä että työ tehdään lainmukaisesti jos leimikon rajaus ja suunnittelu jätetään heidän vastuulleen. Se on eri asia jos maanomistaja on itse suunnitellut ja rajannut leimikon, salaa tietoja tai antaa väärää tietoa. Tässä tapauksessa tuskin siitä on kyse kun metsänkäyttöilmoituksessakin raakut oli huomioitu ja tieto oli Stora Ensolla.
Mutta tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen oikeustapaus aikoinaan.
Sitten kun leimikkosuunnitelma ja konemiesten ohjeet tulevat julki niin selviää että mokasivatko vain konemiehet vai oliko myös leimikon suunnittelija töpännyt pahasti ja oliko leimikko suunniteltu oikein ja olivatko työohjeet oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kannanotto perusteluineen ja kysymyksineen. Olemmehan lehti ym. tietojen varassa, niin tuskin meillä kenelläkään on vastausta.
Aikoinaan kun teimme omaan metsään leimikon, tai avohakkuun, aina piti olla metsänhoitoyhdistyksen henkilö tekemässä paperit.
Luulenpa ettei tänä päivänäkään tuo asia ole helpottunut.
Päinvastoin? Lehtitietojen mukaan ELY keskus olisi myöntänyt luvan ja mukana olisi jollain määrin ollut myös metsähallitus. Lupaan on tietojen mukaan merkitty suojavyöhyke, sekä ajoreitti. Ajoreitille olisi kertynyt lehtitietojen mukaan noin 10 – 15 km lisälenkki.
Koska kyseessä on ollut suojelu alue lupa on pitänyt saada ELY keskukselta.
Yksikertaisesti maanomistaja on myynyt puut ns.pysty kauppana, pystyyn mittaus arvion pohjalta Stora Ensolle. Joka on joko kilpailuttanut kohteen työmaan, tai käyttänyt sopimusurakoitsijoita, tai sopimusurakoitsijaa, jotka ovat aikaisemman kilpailutuksen pohjalta valittu tekemään urakoita. Tässä tulee eteen ns. kilpailutuslaki. Stora Enson velvollisuus on olut tarjota urakkaa tiettyjen asiakirjojen pohjalta. Onko asiakirjoja toimitettu. Tuskin urakoitsija on ostanut sikaa säkissä. Mikäli tästä kohdin ei löydy klikkiä vastuu jää yrittäjän piikkiin. Onko yrittäjä käyttänyt alihankkijoita, jos on tois-sijainen vastuu jää silti hänelle.
Mitä tiedämme. Koneenkuljettaja on soittanut puhelun ja jatkanut sen jälkeen töitä, minne soitto?
Stora Ensolle? En usko!
Omalle työnjohdolle, Uskon!
Se mitä arvioin, jos mitään rikkeitä ei ole tapahtunut, ensisijainen korvausvelvollinen on yrittäjä ja toissijainen Stora Enso.
Mikäli Stora Enso on pimittänyt asiakirjoja tai antanut väärää tietoa, vastaa asiasta Stora Enso.
Koravaus asioissa lienee sama asia viimekäden vastuun kantaa Stora Enso.
Korvausvastuu ja rikos asioissa voidaan tuomiot myös jakaa.
ELY keskus ja Metsähallitus ainakin on tehneet rikosilmoituksen ja poliisi tutkii asiaa törkeänä ympäristörikoksena.
Metsänomistaja on ainoastaan moraalisessa ja eettisessä vastuussa.
Hän on myynyt ja muut on tehneet arviot ja sopimukset.
Huom tämä on vain omaa pohdintaa, ei varmaa tietoa, koska kokemukseni pohjautuu pitkälti oman metsän kaukaiseen historiaan, sekä kilpailutukseen kunta puolella.
Tähän voisi palautella mieliin Lokapojat törkeää ympäristörikosta. He tekivät sopimusluontoisesti jätevesikuljetuksia.
Oikeudessa ei tuomittu ilmeisesti yhtään toimeksi antajaa?
Ilmoita asiaton viesti
Voisin paria termiä tarkentaa.
Pystykauppa: leimikko myydään ns ”pystyyn” eli leimikon ostaja ostaa puutavaran hakkaamattomana leimikkona ja tämä ostaja joko itse tai jänen urakoitsijansa hoitavat puunkorjuun ja maksavat sen kulut. Ostaja ostaa siis hakattavan leimikon ja hakkauttaa sen itse ja maksaa korjuukulut.
Vertailuksi : Hankintakaupassa joko metsänomistaja itse tai joku muu toimija (esim urakoitsijat, MHY) ovat hoitaneet puunkorjuun (hakkuu+metsäkuljetus) ja metsänomistaja myy tienvarteen (tai mahdollisesti jopa tehtaalle, varastolle tai muulle toimituspaikalle) toimitetun valmiin puutavaran. Puunkorjuukulut hankintakaupassa maksaa metsänomistaja.
Pysty mittaus: Pystymittaus oli aikoinaan käytössä ollut mittaustapa jossa runkoja mitattiin metsässä pystyyn eri tavoin ennen hakkuuta. Ja tämä mittaustulos oli metsurien palkanmaksun ja myös puukaupan perusteena. Ei ole ollut enää 2000-luvulls käytössä. Paitsi koealamittauksissa esimerkiksi metsien inventointien yhteydessä.
Nykyisin puut mitataan ensisijassa motomitalla moto-hakkuu yhteydessä, kuormavaakalla ajokoneelle tai puuautolla (etenkin kokorankaa energiapuuna), tehdasmittana tehtaan portilla tai tukkilajittelijassa ja pienessä määrin tienvarressa joko pinoja tai tukkeja mittaamalla. Motomitta on yleensä mittauksen peruste.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut termit menetelmät on vanhaa tietoa.
Ilmeisesti kaupanteko tapa ei ole paljoa muuttunut.
Uuden mittaustavan mukaan metsänomistaja saa oikean hinnan, pystykauppaan verrattuna. Leimikko ja avohakkuu lienee vielä voimassa.
Se on kuitenkin ilmeisesti vaihtoehto, koska tekoääly antoi kuitenkin myös toisen näkemyksen.
”Kyllä, metsän puutavaraa myydään edelleen ns. pystykauppana, ja se on itse asiassa yleisin ja metsänomistajalle helpoin tapa tehdä puukauppaa Suomessa. Pystykaupassa metsänomistaja luovuttaa puunostajalle oikeuden kaataa ja korjata sovitut puut sovitulta alueelta. Ostaja huolehtii puunkorjuusta ja puun kuljettamisesta”
Joten kauppasopimus sitoo ostajaa ja sen kautta alihankkijaa sovituin ehdoin mustaa valkoisella. Metsän ennallistaminen jäänee maanomistajan vastulle.
Ilmoita asiaton viesti
Pystykauppa on tapa myydä puusto hakkaamattomana ”pystyyn” niin että ostaja huolehtii korjuukuluista ja korjuusta.
Pystymittaus oli aiemmin yleisesti käytetty tapa mitata puusto ja puutavara pystyssä olevista puista. Aikoinaan sitä tapaa käytettiin palkanmaksun ja puukaupan puumäärän perustana.
Tänäpäivänä tehdään edelleen pystykauppaa mutta mittaustapana ei vaan elää käytetä pystymittausta vaan yleensä moto-mittaa tai muita tapoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Kilpailutuslaki” ei liity koneurakoitsijan sopimuksiin käsittääkseni tässä tapauksessa.
Stora Enso on yksityinen yritys, koneurakoitsijan on yksityinen yritys ja maanomistaja on yksityinen henkilö (tai yhtymä tai yritys).
Kilpailutuslaki koskee julkisyhteisöjä tai julkista tukea saaneita. Kukaan osallinen ei ole julkisyhteisö ja tuskin kukaan on saanut julkista tukea kyseiseen hakkuuseen.
Esimerkiksi kuntien , Ev-lut SRK.tien, Metsähallituksen, Kuntayhtymien tiettyä rajaa suuremmat puukaupat tai hankinnat kilpailutetaan. Yksityisen toimijan ei ole pakko kilpailuttaa hankintojaan tai kauppojaan.
Toki yksityistenkin toimijoiden välisissä ”bisneksessä” lainsäädäntöä pitää noudattaa, hoitaa kirjanpitoasiat, lakisääteiset paperityöt ja maksaa verot tarvittaessa.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä näin ainakin sanotaan
”Kilpailulainsäädäntö koskee yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia, jotka toimivat markkinoilla. Suomessa kilpailulainsäädännön noudattamista valvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV). Lainsäädännön tarkoituksena on turvata terve ja toimiva kilpailu sekä estää kilpailua rajoittavat toimet, kuten kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö”
”Yksityisellä sektorilla kilpailutuksen rajoja ei ole määritelty samalla tavalla kuin julkisella sektorilla. Yksityiset yritykset voivat päättää itse, milloin ja miten ne kilpailuttavat urakoitaan. Tämä riippuu usein yrityksen sisäisistä käytännöistä ja strategioista.
Julkisella sektorilla sen sijaan on selkeät kynnysarvot, jotka määrittävät, milloin hankinnat on kilpailutettava. Esimerkiksi rakennusurakoiden kansallinen kynnysarvo on 150 000 euroa ilman arvonlisäveroa”
Ilmoita asiaton viesti
Laitanpa vielä tuota tekoälyn tietoa kilpailutuksesta:
” Stora Enso kilpailuttaa puutavaran kuljetuksia.
He tekevät yhteistyötä useiden urakoitsijoiden kanssa puunkorjuussa, puutavaran kuljetuksessa, metsäenergian haketuksessa ja kuljetuksessa sekä puunkäsittelyssä satamissa ja tuotantolaitoksilla. Esimerkiksi keväällä 2021 Stora Enso kilpailutti puutavaran kuljetuksen Kiteen ja Parikkalan alueilla
Ilmoita asiaton viesti
Tuhottu maapohja ja omistus on edelleen maanomistajan.
Minun maanomistajana pitää tietää, mikä mestäpohja arvoineen on ja valvoa itse tällaisen erilliskohteen toimia. Sitä
ei ole ymmärretty.
Itse kokisin olevani vastuussa ohjeistuksista ja valvoa myös, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Suuri virhe on tapahtunut jo siinä, että molemmat puolet raakkujokea on myyty hakattavaksi kerralla, jolloin sen ylitys aiheutti tuhot.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuhottu maapohja ja omistus on edelleen maanomistajan.”
Mikäli maapojalle on tehty jostain sopimuksen vastaista toimintaa?
Valvonta vastuu siirtyy sopimus teknillisesti ostajalle? Myös vastuu ? Siinä määrin mitä jatkosopimuksiin on sisällytetty.
Myynti on tapahtunut lehtietojen mukaan saadun luvan pohjalta. Onko niitä noudatettu ja kuka kantaa vastuun siitä saamme vasta oikeuden päätöksen.
Siitä olen samaa mieltä Suuri virhe on tapahtunut.
Ilmoita asiaton viesti
Entä tämän metsän tulevaisuuden näkymät ? Puupelto kasvaa seuraavat kymmenet vuodet harvennushakkuin raakkujoki keskellään. Ostetaanko/ myydäänkö se suojelualeeksi juuri tuon vahingon vuoksi ?
Ilmoita asiaton viesti
Nähtäväksi jää, voi olla. Näin monet omistajat tekee avohakkuun ja maapohja myydään johonkin. Iman tuota jokea/puroa.
Ilmoita asiaton viesti
Laitanpa ”tekoälyn antamia vastauksia, kysymyksiin ”tekoälyltä” tältä pohjalta, mitä luultavammin Stora Enso jos paperit on kunnossa ei vastaa ympäristörikoksesta.
”Lokapojat Oy teki töitä useille eri asiakkaille, mukaan lukien kunnalliset jätevesilaitokset ja yksityiset yritykset, jotka tarvitsivat jätevesien käsittelyä ja kuljetusta.
Heidän toimintansa keskittyi pääasiassa jätevesien keräämiseen ja käsittelyyn, mutta valitettavasti osa tästä toiminnasta tapahtui laittomasti, mikä johti oikeudenkäynteihin ja tuomioihin.
Korkein oikeus on hylännyt Lokapojat Oy:n kahden johtajan valituslupahakemukset, joten heidän tuomionsa jäävät voimaan1.
Helsingin hovioikeus tuomitsi heidät neljäksi vuodeksi vankeuteen törkeistä petoksista ja törkeästä ympäristön turmelemisesta1.
Rikokset tapahtuivat vuosina 1999–2008, ja ne liittyivät muun muassa jätevesien laittomaan käsittelyyn.
Lokapojat Oy:n oikeudenkäynnissä palvelun ostajia ei tuomittu.
Syytteet ja tuomiot kohdistuivat pääasiassa yrityksen johtoon ja työntekijöihin, jotka olivat vastuussa ympäristön turmelemisesta ja petoksista”
Ilmoita asiaton viesti
Tilaajavastuulaki luo työn tilaajalle joissain tapauksissa ”vastuuta” urakoitsijoiden toiminnan suhteen.
Ja tilaajaa taitaa voida joutua vastuuseen joissain tapauksissa jos on selkeästi hänen tiedossaan tai hänen voidaan selkeästi olettaa tietävän että työntoteuttaja rikkoo laindäädäntöä. Esimerkiksi reilusti alihinnoiteltu urakka ulkomaalaistyövoimalla pitäisi herättää epäilyjä työntilaajassa.
Lainsäädännössähän ja lisäksi sopimuksissa määritellä mitkä asiat ovat kenenkin vastuulla.
Ilmoita asiaton viesti
No se asia selvinnee kuitenkin sen jälkeen kun on asiaa alettu tutkimaan ja asia menee syyteharkintaan, sitä ei voi kuitenkaan välttää. Se ketkä, tai kuka vastaa syytteeseen törkeästä ympäristörikoksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Maanomistaja epäonnistui omistajana. Hänen maidensa arvo laski koska sieltä katosi valtavasti ainutlaatuisia raakkuja.
Nykyoikeisto on levittänyt luontovihaa koska se ei tajua omistamista tai isänmaallisuudesta hevonpöläystä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä metsänomistaja myydessään leimikkonsa on allekirjoituksen jälkeen autoilukielellä siirtynyt kuskin paikalta pelkääjän penkille. Tein edustamani metsäpalstalle harvennushakkuusopimuksen, jossa ei päässyt tuloksella juhlimaan. Tilille tuli 38 % korjuukulujen jälkeen. Lienekö urakoitsijakaan päässyt kannattavalle tasolle, en tiedä. Isot toimijat, kuten suuret metsäyhtiöt, ovat maksimivoiton perässä. Tämä näkyy metsäteiden jauhautumisella, koska nykyään on ”pakko” ajaa täysperävaunulla teillä, joita ei ole siihen mitoitettu. Tien turmelija maksaa, mutta käytännössä tiekunta usein joutuu korjailemaan
Ilmoita asiaton viesti
Raha tässäkin asiassa puhui yksiäänistä kieltään muut arvot sivuuttaen.
Ilmoita asiaton viesti
Ammattimaista ja kiihkotonta keskustelua teemasta. Asia ei ole mitenkään yksioikoinen, vaan tullaan näkemään vielä useita kiemuroita.
Mitähän tuolla EU-tasolla asiasta tykätään liityyen Suomen ennallistamisen vastustukseen. Saadanko tämäkin sinne niputettua.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä viimeisin raportti Hukkajoen katastrofista:
HS Suomussalmella | Hiljaisella raakkujoella käy selväksi, että alajuoksulla kaikki ei ole kuten pitää – Kuvat näyttävät hävityksen: https://www.hs.fi/suomi/art-2000010652588.html
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen on onneksi saatavana halpaa wc-paperia. Sehän lienee hyödyllisin jatkojaloste suomalaisesta metsämaasta. Raakuista on vaan metsäyhtiöille haittaa ja nytkin tulee korvausten takia ainakin sentti lisää hintaa Stora Ensin wc-paperipaalille.
Ilmoita asiaton viesti
Sammal on erinomainen pyyhin, joten siinä olisikin toimiva innovaatio suomalaiselle metsäteollisuudelle. Varsinainen vihreä siirtymä.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkuin arvata saattaa Suomen metsäteollisuudelle tästä koituu iso lasku monessa muodossa:
Pääkirjoitus: Raakkutuholla voi olla ikäviä seurauksia Stora Ensolle sekä kotimaassa että ulkomailla – tästä on kyse
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010653217.html
… ja tämä uutinen koko metsäteollisuudelle kaupanpääle:
https://www.iltalehti.fi/talous/a/56a1b69e-312c-428b-a61a-1fe64694995e
Ilmoita asiaton viesti
Prosessin vastuuketjusta tuli mieleeni vanha korjuuorganisaation kuvaus:
Hevonen vetää, hevosmies vedättää, työnjohtaja vedätyttää, metsäosasto vedätytättää, yhtiö vedätätytättää.
Voisikohan rimpsuun lisätä vielä teollisuuden asiakkaan, joka siis – nyt pitää olla jo
todella tarkkana – vedä-ty-tä-ty-tättää?
Ilmoita asiaton viesti
Eduskunta on kuin ”lakikone”, joka syytää uusia lakeja lakien perään, mutta missä ovat Eduskunnan säätämät lait resursseiksi ja valvontakoneisto niin, että lakeja noudatetaan tehokkaasti kentällä ?
Ei ole !
Poliisilla ja valvontaviranomaisilla ei ole kenttä- ja nopeaa rangaistusvoimaa tähän työhön ja kiemuroihin edes talonpoikaisjärjen tasolla.
Pöydän valvonta ei ole se asia.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni muut kuin maanomistaja allekirjoittavat ely-keskuksen toimenpide ohjeet.
Ilmoita asiaton viesti