Poliittinen virkanimitys, palkinto vai pakko?

Kosto
Soini osoitti olevansa vaarallisen pitkävihainen. Hänen ulostuloaan Mäntylän kyvyttömyydestä suoriutua tehtävistään ja paljastus siitä, että Mäntylä ministerinä valehteli eronsa syystä, pystyy ymmärtämään vain katkeran miehen kostona.

Soinin kirjaan kyseinen episodi ei tuo mitään sellaista ahaa-elämystä politiikan kulisseista, joka ei olisi asioita seuraavilla jo muutoinkin ollut selvästi näkyvillä. Kykenemättömyys oli selviö. Ainoastaan se oli uutta, ettei Mäntylän läheinen ollutkaan sairas. Soini siis petti antamansa lupauksen, jotka toimijat Soini, Mäntylä ja Mattila olivat toisilleen antaneet ja vielä Soinin vaatimuksesta. Normaalin elämänkokemuksen omaavat ymmärtävät, että tuollaisen teon tekemiseen kynnys on hyvin korkea ja ajurina pitää olla tosi vahvat intressit. Niistähän me emme voi muuta tehdä kuin arvailla tai valistuneesti arvailla. Motiiviksi ei löydy kuin kosto, sillä en usko Soinin tekevän tuollaista vain silkkaa pahuuttaan.

Vipuvarsi / ”Kiristys”?
Ei ole mitenkään hävettävää saatikka moraalisesti tuomittavaa tunnustaa vaativan tehtävän edessä, etteivät rahkeet riitä. Valehtelu on. Kyse ei ollut enää ”vain” hätä- / valkoisesta valheesta, vaan suunnitelmallisesta ja systemaattisesta valehtelusta. On myös käsittämätöntä, miten välittömästi kuitenkin Soini aloittaa Mäntylälle etsimään / rakentamaan palkkiovirkaa todella huippupaikalle kaikkein kovimmalla palkalla, vaikka Soini tiesi, ettei Mäntylän kyvyillä kyseistä virkaa pysty kunnialla hoitamaan. Tuollaisen viran rakentaminen ei tapahdu hetkessä.

Oliko Soini ajanut Mäntylää ministeriksi jo alusta asti, kun paikka hallitukseen vihdoin Soinille tuli mahdolliseksi. Löytyykö vipuvarsi Sosiaali- ja terveysministerin nimeämisen kummallisuuksista 2015, vai jostain muusta mitä Mäntylällä oli tiedossa.
Hallitusneuvotteluissa PS puolelta oli ymmärtääkseni merkittävässä asemassa sosiaali- ja terveyspuolelta Toimi Kankaanniemi, jota pidettiin hieman ”itseoikeutettuna” sosiaali- ja terveysministerin pestiin. Olihan hän ainoa koko puolueessa, jolla oli aikaisempaa kokemusta ministerin tehtävistä. Hallitus- ja hallitusohjelmaneuvottelujen päätyttyä Kankaanniemi joutui kohun keskelle ja PS valitsi ministeriksi Soinin ”mielitietyn” Hanna Mäntylän. Kuten on hyvin tiedettyä, PS oli tuolloin yhtä kuin Soini, eli mitään ei tapahtunut ilman Soinin lupaa seuraamuksitta. On mahdollista, että suomessa otettiin ”varaslähtö” Me Too ilmiöön Soinin luvalla. Mahdollisesti Mäntylä tiesi tästä ja mahdollisesti myös syyn siihen, miksi Soini ”pelkäsi” tai ei halunnut Kankaanniemen ministeriyttä. Kun ministerin kyvyttömyys tehtäviensä hoitamiseen nousi seinäksi, etsittiinkö kyvykkäin tilalle? Ei varmasti, vaan savusaunaa lämmittävä luotettava ”suomenhevostamma”, Pirkko Mattila, Soinin toinen ”mielitietty”.

Eduskunta ponnahduslautana vihreille oksille, kun jatkomahdollisuudet on menetetty.
Julkisuudessakin on ollut kirjoituksia siitä, millaisiin tehtäviin on soveliasta siirtyä kesken edustajuuskauden, eli milloin eduskunnan on aiheellista myöntää kansanedustajalle ero hänen siirtyessään töihin yksityiselle tai julkiselle sektorille. Välillä meno on ollut kuin hollituvassa, ja syystäkin on oltu huolissaan eduskunnan arvostuksen laskusta, kun kansanedustajat käyttävät eduskuntaa ponnahduslautana peremmin palkattuihin ja kestoltaan varmempiin töihin.

Ministeri Mäntylän nousu ”ryysyistä rikkauksiin”, ulosotosta – velkajärjestelyyn – velkojen poismaksuun kansanedustajuuden myötä, on kuin tarina suoraan Harlekiini kirjoista. Mäntylän kannalta 2017 PS puoluekokouksen valinnat ja siitä seuranneet tapahtumat tarkoittivat sitä, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia uusia sinisissä kansanedustajan pestiään. Vuoden 2011 sopeutumisrahauudistuksen myötä paluu ”ryysyihin” näytti enemmän kuin todennäköiseltä. Sopeutumisraha ei olisi riittänyt mihinkään. Mitä tehdä, että saisi lisäaikaa vuoden 2019 jälkeen niin, ettei pudotus olisi niin raju ja olisi aikaa löytää joku hieman vaikka vain vaaleamman vihreä oksa? Räätälöity huippuvirka huippupalkalla ja sen jälkeen ansiosidonnainen. Siinä pelastus. Se antaa aikaa löytää jotain muuta ja pehmentää pudotusta.

Suomessahan ei ole korruptiota, vaan sehän on maan tapa. Poliittiset virkanimitykset ovat aina kirvoittaneet lehdistöäkin asiasta kirjoittamaan. Jokainen puolue on vuorollaan oppositiossa niitä katkerasti arvostellut ja aivan yhtä varmasti ne ovat mahdollisuuksiaan käyttäneet poliittisiin virkanimityksiin ollessaan hallituksessa. Niin teki sininen Soinikin. Asiasta tekee oudon se, että Mäntylä oli ainoa, joka sai jonkinlaisen palkkion ja pelastusrenkaan Soinilta. Seinähän oli nousemassa eteen kaikille sinisille eduskuntaan haluaville. Kyseinen yksilöllisesti räätälöity poliittinen virkanimitys on härkeimmästä päästä, ellei jopa härskein koko suomen historiassa.

Tutkivalle juornalismille herkullinen keissi. Miksi Soini petti lupauksensa Hannalle ja Pirkolle. Miksi Soini leimaa Mäntylän loppuelämäksi valehtelijaksi, vaikka oli hänelle ainoana sinisistä järjestänyt turvatun tulevaisuuden uhraten poliittista ja henkilökohtaista vaikutusvaltaansa?

Summa summarum. Kosto haisee taivaisiin, mutta kosto mistä?

0
uskap
Perussuomalaiset Salla

Merikapteeni, työssään ns. "pyykkivesiä" seilaava, ajattelultaan ainakin yritrtää seilata syvissä vesissä. Helppo ei kelpaa eikä ole hyväksi, parempi kulkea vaikeimman kautta, niin mahdollisesti oppii jotakin.
Email pasi_kortesuo@hotmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu